Lapsiasiavaltuutetun lausunto osallisuustyöryhmän vammaispalvelulainsäädännön uudistusta koskevista ehdotuksista

 

Viite: VN/12528/2019

 

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista.  Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus.  Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasiavaltuutettu arvioi osallisuustyöryhmän raporttia yleissopimuksen näkökulmasta.

 

Lausunto jätetty lausuntopalvelu.fi kautta 11.2.2021.

 

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto osallisuustyöryhmän vammaispalvelulainsäädännön uudistusta koskevista ehdotuksista (pdf)
 

Osallisuustyöryhmän raportin keskeinen sisältö

Raportissa on nostettu esiin vammaisen lapsen riski jäädä ulkopuoliseksi oman elämänsä tavoitteiden ja tarpeiden selvittämisessä sekä palvelujen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Raportissa ehdotetaan vammaisten henkilöiden osallisuutta turvaavia muutoksia lainsäädäntöön. Työryhmän työskentelyn pohjana oli vammaispalvelulainsäädännön kokonaisuudistusta koskenut, keväällä 2019 rauennut hallituksen esitys (HE 159/2018).

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsiasiavaltuutettu pitää osallisuustyöryhmän raporttia vammaisten henkilöiden osallisuuden turvaamisesta vammaispalveluissa (jäljempänä raportti) onnistuneena lapsen oikeuksien huomioimisen kannalta. Lapsen oikeudet on otettu hyvin huomioon, ja rapor­tissa ehdo­tetuilla lainsäädännön muutoksilla olisi myönteinen vaikutus lasten näkemyksiä ja osallisuutta kunnioittavaan ilmapiiriin. Raportissa käsitellään palveluprosessiin liittyviä pykäläeh­dotuksia, eikä siinä avata erikseen lapsivaikutusten arviointia tai lapsen oikeuk­sien sopimuksen asettamia edellytyksiä lainsäädännölle. Sen sijaan raportin pohjana ollutta, rauennutta hallituksen esitystä vammaispalvelulainsäädännön kokonaisuudistuksesta, raportin ohella tarkastellessa käy ilmi, että rauenneessa ehdotuksessa on huomioitu lap­sen oikeuksien sopimus sekä tehty lapsivaikutusten arviointia.

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan on erinomaista, että raportissa viitataan useampaan lapsen oikeuksien sopimuksen kohtaan, kuin sen 2 ja 23 artikloihin. YK:n lapsen oikeuksien komitea on painottanut, että sopimuksen täytäntöönpano vammaisten lasten osalta ei voi olla pelkästään kyseisten artiklojen varassa. ^[1] Lapsiasiaval­tuutettu kaipaa kuitenkin selvennystä siihen, miksi ehdotetun vammaispalvelulain 1 §:n 4 momentin säännöskohtaisissa perusteluissa (s. 26) on viitattu lapsen oikeuksien sopimuksen 5, 6 ja 30 artikloihin. Artiklojen sisältöä ehdotetun 1 §:n kontekstissa voisi olla tarkoituk­senmukaista hieman avata, jottei jää epäselväksi, miten lapsen palveluiden riittävyyttä ja laatua pitäisi tulkita juuri kyseisten artiklojen valossa.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että perusteluissa avattaisiin sitä, mitä ehdotetun vammaispalvelulain 1 §:ssä mainittu itsenäinen elämä lasten osalta tarkoittaa. Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on yleiskommentissaan itsenäisestä elämästä painottanut, että lasten osalta itsenäisen elämisen ja yhteisöön kuulumisen oikeuden ydin merkitsee oikeutta kasvaa perheessä.[2] Lisäksi viranomaisten tulisi kiinnittää huomiota vammaisen lapsen perheen tarpeisiin lapsen itsenäisen elämän tukemisessa. [3]

Vammaisen nuoren itsenäisyyden tukeminen voi edellyttää viranomaisilta innovatiivisia lähestymistapoja tuen tarjoamisessa; teini-ikäiselle voi vapaa-ajan vietossa ystävien kanssa olla mieluisampaa ulkopuolisen tuen saaminen tai itsenäisyyttä tukevien apuvälineiden käyttö huoltajan läsnäolon sijasta.[4]

Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukainen oikeus osallisuuteen sekä oikeus ilmaista mielipiteensä vapaasti on huomioitu kiitettävästi raportissa, jossa viitataan myös lapsen oikeuksien ko­mitean edellyttämiin, muihin kuin kielellisiin viestintätapoihin (esim. s. 30–31). Lapsiasia­valtuutettu pitääkin lapsen onnistuneen osallistamisen kannalta tärkeänä, että raportissa huomioidaan sekä erilaiset kommunikoinnin keinot että lapsen kuulemisen paikkaan liitty­vät näkökohdat. Myös lapsen oikeuksien komitea on painottanut sopivan ympäristön merkitystä lapsen kuule­misessa: ympäristön ollessa pelottava, torjuva, piittaamaton tai epäsopiva ei lapsen kuuleminen onnistu kunnolla.^[5]

Lapsen oikeuksien komitea on esittänyt, että vammaisten lasten osallisuutta edistäisi, jos lapsilla olisi edustus erilaisissa elimissä, kuten esimerkiksi parlamenteissa, komiteoissa ja muissa organisaatioissa, joissa he voivat ilmaista mielipiteensä heitä koskevista päätöksistä sekä lapsina yleensä että erityisesti vammaisina lapsina.^[6] Täten esimerkiksi vammaisten lasten edustus kunnan vam­maisneuvostossa tukisi lasten osallisuutta ryhmänä. Myös vammaisten lasten edustus kunnan nuorisovaltuustossa vahvistaisi osallisuutta sekä alleviivaisi sitä, että lapset on olennaista nähdä ensisijaisesti lapsina, ei vain vammaisina lapsina.

Lapsiasiavaltuutettu pitää kehitysvaiheen huomioimista iän ohella tärkeänä lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta. Lapsen oikeuksien komitea on tutkimuksiin pohjaten painottanut sitä, ettei lapsen ikä yksin ratkaise lapsen näkemyksen merkitystä: niin tiedot, kokemus, ympäristö, sosiaaliset ja kulttuuriset odotukset kuin tarjolla oleva tukikin vaikuttavat siihen, miten lapsen valmiudet muodostaa näkemyksiä kehittyvät. ^[7]

Raportissa onkin huomioitu kattavasti lapsen kehitysvaiheen merkitys (esim. s. 18 ja 31), mutta lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetun vammaispalvelulain 3 §:n säännöstekstissä (s. 15) ei ole mainittu kehitysvaihetta osatekijänä siihen, millaista tukea vammaisen henkilön osallistuminen ja osallisuus edellyt­tävät. Kehitysvaiheen huomioiminen toki löytyy ehdotetun 3 §:n säännöskohtaisista peruste­luista sekä sosiaalihuoltolain (1301/2014) 32 §:stä, johon ehdotetussa säännöstekstissä vii­tataan. Olisi kuitenkin syytä pohtia, tulisiko kehitysvaihe lisätä itse säännöstekstiin vammai­sen henkilön edun, toimintakyvyn, iän ja elämäntilanteen rinnalle tuen muotoa määrittä­väksi tekijäksi? Kehitysvaiheen merkitystä alleviivaamalla painotettaisiin lapsen näkemyksien arviointia tapauskohtaisesti ja toisaalta se korostaa lapsen kehittyviä valmiuksia sekä vammaisen lapsen kohdalla hänen henkilökohtaista kehitystään. Myös vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea on painottanut lapsen kehittyvien kykyjen huomioinnin olevan kriittistä.[8] Vammaisen henkilön itsenäisen toimijuuden kunnioittaminen korostuisi entisestään, mikäli 3 §:n perusteluissa mainitut omat valinnat (s. 27) lisättäisiin myös säädöstekstiin.

 

Jyväskylässä 11.2.2021

 

Elina Pekkarinen                           Sonja Vahtera

Lapsiasiavaltuutettu                     Lakimies