LAPS/36/2023, 30.8.2023

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sosiaali- ja terveys­ministeriölle valta­kunnallisen pandemia­valmiussuunnitelman luonnoksesta

Viite: VN/19612/2023

 

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi suunnitelma­luonnosta yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Suunnitelma­luonnoksen keskeinen sisältö

Sosiaali- ja terveyden­huollon valta­kunnallinen pandemia­valmiussuunnitelma on laadittu sosiaali- ja terveyden­huollon varautumisen ja valmius­suunnittelun tueksi. Suunnitelma palvelee erityisesti tartunta­tautien torjunnan, sosiaali- ja terveyden­huollon valmiuden ja varautumisen ja työsuojelun parissa työskenteleviä sekä hallinto- ja johto­tehtävissä toimivia henkilöitä. Kohderyhmä ulottuu sosiaali- ja terveydenhuolto­järjestelmän paikalliselle, alueelliselle ja valta­kunnalliselle tasolle sekä niin julkiselle, yksityiselle kuin kolmannelle sektorille. Suunnitelmaa voivat hyödyntää yhteis­kunnan turvallisuuden ja pandemia­varautumisen parissa työskentelevät myös muilla hallinnon­aloilla.

Sosiaali- ja terveyden­huollon valta­kunnallinen pandemia­valmiussuunnitelma luo kokonais­kuvan pandemia­varautumisesta Suomessa, ja siten suunnitelma on hyödynnettävissä myös muille mahdollisille kohde­ryhmille kuten opiskelijoille, tutkijoille, medialle ja väestölle yleisesti.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Valmius­suunnitelman laatiminen on ehdottoman kannatettavaa.

• Kriiseihin varautuessa on huomioitava lasten erityiset tarpeet.

• Covid-19-pandemia osoitti mielenterveys­kysymysten huomioimisen tärkeyden.

• Kriiseistä tiedottamisessa tulee panostaa siihen, että kaikki valtion lainkäyttö­piirissä olevat lapset saavat tietoa tilanteesta.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin tarpeellisena, että mahdollisiin pandemioihin varaudutaan etukäteis­suunnittelulla. Covid-19-pandemialla oli useita vaikutuksia lasten elämään, jotka on hyvä huomioida varauduttaessa tulevaisuudessa mahdollisesti leviäviin tartunta­tauteihin ja pandemioihin.

Lapsiasia­valtuutettu on erilaisia varautumis­suunnitelmia tarkastellessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että lasten erityis­asema on harvoin huomioitu. Onkin myönteistä, että nyt käsillä olevassa luonnoksessa kiinnitetään huomiota esimerkiksi väestön moninaisuuteen sekä haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin ja tunnistetaan, että erilaiset suositukset ja rajoitukset vaikuttavat eri tavalla eri väestö­ryhmissä, erityis­ryhmissä ja haavoittuvassa asemassa olevissa ryhmissä (esim. s. 12–13, 58).

Selkeä lasten erityis­aseman huomiointi suunnitelma­luonnoksesta kuitenkin puuttuu. Lapsiasia­valtuutettu on suositellut, että kriiseihin varautumisessa huomioidaan lasten erityiset tarpeet, lasten arjen jatkuminen, erityisen haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja lapsi­ryhmät, mahdollisuus saada ikätasoista ja saavutettavaa tietoa, vaikutus­mahdollisuudet kriisi­tilannetta koskevaan päätöksen­tekoon sekä lasten mielen­terveyden tukeminen kriisin aikana ja sen jälkeen.[1]

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että jälki­käteen on saatu viitteitä siitä, että covid-19-pandemia ja siihen liittyneet rajoitus­toimenpiteet vaikuttivat lasten mielen­terveyteen ja mielenterveys­palvelujen saatavuuteen olennaisin tavoin.[2] Olisikin perusteltua, että sosiaali- ja terveyden­huollon pandemia­varautumis­suunnitelmassa sivuttaisiin erikseen myös mielenterveys­näkökohtia.

Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä pandemia­valmius­suunnitelman kirjausta sidos­ryhmien kuulemisesta (s. 33). Sidos­ryhmän käsitettä ei tarkenneta, mutta oletettavasti siihen eivät kuulu laajemmin esimerkiksi väestö tai ”kansalaiset”, kun suunnitelma­luonnoksessa todetaan seuraavasti: ”Kansalaisten, median ja eri sidos­ryhmien tiedon tarpeeseen on vastattava tehokkaasti ja säännöllisesti.” (s. 43).

Lapsiasia­valtuutettu alle­viivaa, että myös lapsille tulee antaa mahdollisuus tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa. Tätä painotti covid-19-pandemian aikaan myös YK:n lapsen oikeuksien komitea.[3] Vaikka eri väestö­ryhmien osin erilaiset tiedon­tarpeet onkin tunnistettu suunnitelma­luonnoksessa (s. 45), lapsiasia­valtuutettu haluaa muistuttaa, että edellä mainittu viittaus ”kansalaisiin” sivulla 43 on jokseenkin ongelmallinen rajaavuutensa vuoksi.

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen mukainen lapsen oikeus tietoon ei katso kansalaisuutta, vaan kuuluu kaikille valtion lainkäyttö­piirissä oleville lapsille. Covid-19-pandemian aikaan oli haasteita tuottaa tietoa myös vieras­kieliselle väestölle.

 

Helsingissä 30.8.2023

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies