LAPS/50/2022, 8.7.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sosiaali- ja terveys­ministeriölle hallituksen esitys­luonnoksesta laiksi potilas­asia­vastaavista ja sosiaali­asia­vastaavista

Viite: VN/25975/2021

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista.  Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus.  Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitysluonnosta yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf) 

Hallituksen esitysluonnoksen keskeinen sisältö

Esitysluonnoksen mukaan laissa potilas­asia­vastaavista ja sosiaali­asia­vastaavista säädettäi­siin potilas­asia­vastaavien ja sosiaali­asia­vastaavien toiminnan järjes­tämisestä sekä potilas­asia­vastaavan ja sosiaali­asia­vastaavan riippumat­tomuudesta, kelpoisuudesta ja tehtävistä. Lisäksi laissa säädettäisiin henkilö­tietojen käsittelystä potilas­asia­vastaavien ja sosiaali­asia­vastaavien toiminnassa.

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

• Lapsiasia­valtuutettu kannattaa ehdotusta kerätä potilas­asia­vastaavia ja sosiaali­asia­vastaavia koskevat säännökset samaan lakiin.

• Toimijoiden riippumattomuuden ja puolueet­tomuuden turvaaminen on kannatetta­vaa, mutta samalla on varmistettava, että toimijoilla säilyy kosketus käytännön sote-työhön ja sen vaatimuksiin.

• Potilas- ja sosiaali­asia­vastaavien toiminnassa on huolehdittava siitä, että lapset otetaan huomioon ikätasonsa edellyttämällä tavalla ja että potilas­asia­vastaa­villa ja sosiaali­asia­vastaavilla on tarvittava osaaminen lapsen oikeuksista ja oikeus­turva­keinoista.

• Toiminnasta on tiedotettava lapsille sopivalla ja saavutettavalla tavalla, ja potilas- sekä sosiaali­asia­vastaavien palvelujen on oltava tosi­asiallisesti ja helposti lasten saavu­tettavissa.

• Potilas- ja sosiaali­asia­vastaavien toiminnan järjestämisessä ja kehittämisessä on otet­tava säännön­mukaisesti ja tosi­asiallisesti huomioon lasten ja nuorten mieli­piteet.

• Jatkossa on selvitettävä osana laajempaa opetus­toimen oikeus­turvan kehittämistä, ovatko sosiaali­asia­vastaavat oikea taho toimimaan varhais­kasvatuksen palveluissa.

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että potilas­asia­vastaavia ja sosiaali­asia­vastaavia koskevat säännökset kerätään samaan lakiin ja säännöksiä yhden­mukaistetaan esitys­luonnoksessa eh­dotetulla tavalla.

Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, että sillä ei ole havaittavia lapsi­vaikutuksia ja että esitys säilyttää aikaisemman lain­säädännön kirjaukset lasten oikeuksista mitä tulee potilas- ja sosiaali­asia­vastaavien toimintaan (s. 17). Voimassa oleva lain­säädäntö – laki potilaan ase­masta ja oikeuksista (785/1992) ja laki sosiaali­huollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) – ei erikseen nimen­omaisesti tunnista kyseisten toimijoiden roolia lapsen oi­keuksien ja oikeus­turvan edistäjänä ja turvaajana, vaikkakin toimijoilla luonnollisesti on vel­vollisuus ohjata, neuvoa ja auttaa kaikkia potilaita ja asiakkaita, myös lapsi­potilaita ja -asiak­kaita. Pääasiassa lasten asioita sosiaali- ja terveyden­huollossa hoitavat lapsen huoltajat, mutta lapsella itselläänkin tulee olla oikeus nostaa esiin kokemiaan epäkohtia sekä saada neuvoja ja ohjausta asiansa eteenpäin viemiseksi. Käytännössä potilas- ja sosiaali­asia­miehet ovat voineet jäädä lapsille itselleen hyvinkin näkymättömäksi. 

YK:n lapsen oikeuksien komitea painottaa, että LOS-sopimus­valtioiden on muun muassa ryh­dyttävä ”toimenpiteisiin kaikkien esteiden poistamiseksi oikeussuoja­keinojen käytöltä, jos lasten oikeutta terveyteen on loukattu”.[1] Potilas­asia­vastaavalla on tässä tehtävässä tärkeä rooli, kuten myös sosiaali­asia­vastaavalla oman toimialansa osalta. Erityisesti lasten­suojelu­asioissa lasten ja nuorten tieto omista oikeuksistaan ja oikeus­turva­keinoistaan on puutteel­lista. Näihin ja muihin lasten­suojelun valvonnan ongelmiin niin lapsiasia­valtuutettu, edus­kunnan oikeus­asiamies[2] kuin oikeus­kansleri[3] ovat kiinnittäneet huomiota.

Esitysluonnoksen mukaan riippumattomuuden ja puolueettomuuden varmistamiseksi poti­las- ja sosiaali­asia­vastaavien toiminta tulisi jatkossa järjestää erillään muusta sosiaali- ja ter­veyden­huollon järjestämiseen ja tuottamiseen liittyvistä tehtävistä. On tärkeää, että ehdotet­tavassa sääntelyssä korostetaan riippumattomuutta ja puolueettomuutta. Niillä vahvistetaan potilaiden ja asiakkaiden oikeus­turvaa ja oikeuksien toteutumista, jotka osaltaan vahvistavat kansalaisten luottamusta sosiaali- ja terveyden­huollon palvelu­järjestelmään. Siten ne voivat lisätä myös yleistä hyvin­vointia. 

Toiminnan järjestäminen erillään muusta sosiaali- ja terveyden­huollon järjestämiseen ja tuottamiseen liittyvistä tehtävistä edellyttää, että potilas- ja sosiaali­vastaavien osaamiseen kiinnitetään entistä enemmän huomioita. Esitys­luonnoksessa tätä pyritään varmistamaan säätämällä toimijoiden kelpoisuudesta (ehdotettu 6 §; tehtävään soveltuva ylempi korkea­koulu­tutkinto ja tehtävän edellyttämä tehtävä­alan tuntemus) sekä säätämällä toiminnan ke­hittämisestä sekä täydennys­koulutuksesta (ehdotettu 2 § 6 momentti). 

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että jatkossa huolehditaan myös siitä, että näiden toimijoiden kosketus käy­tännön työhön säilyy, vaikka toimijat eivät enää työskentelisikään sosiaali­huollon tai terveyden­huollon varsinaisissa tehtävissä. Toimijoiden ymmärrys ja tietämys käytännön työstä, muun muassa työ­prosesseista, työn vaatimuksista ja ongelma­kohdista, on ensi­arvoisen tär­keää, jotta he osaisivat ohjata ja neuvoa potilaita ja asiakkaita parhaalla mahdollisella tavalla.

Toimijoiden sijoittaminen erilleen muusta sosiaali- ja terveyden­huollon järjestämiseen ja tuottamiseen liittyvistä tehtävistä saattaa viedä heidät entistä etäämmälle potilaista ja asiak­kaista. Tämä korostuu lasten kohdalla, joille voi nykyiselläänkin olla haasteellista ymmärtää kyseisten toimijoiden roolia ja/tai osata pyytää toimijoilta neuvoja ja apua. Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että toimijoiden palvelut järjestetään siten, että ne ovat tosi­asiallisesti myös lasten käytettävissä.  

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että potilas- ja sosiaali­asia­vastaavien toiminnassa on huolehdit­tava siitä, että lapset otetaan huomioon ikä­tasonsa edellyttämällä tavalla. On varmistettava, että potilas­asia­vastaavilla ja sosiaali­asia­vastaavilla on tarvittava osaaminen lapsen oikeuk­sista ja oikeus­turva­keinoista. Potilas- ja sosiaali­asia­vastaavilla tulee olla ymmärrys eri ikäis­ten lasten kyvyistä ja mahdollisuuksista nostaa esiin heidän kohtaamia haasteita potilaana tai sosiaali­huollon asiakkaana sekä kyvyistä ja mahdollisuuksista viedä omaa asiaansa eteen­päin itsenäisesti tai yhdessä huoltajiensa kanssa.

Toiminnasta on tiedotettava lapsille sopivalla ja saavutettavalla tavalla, jotta toimijoiden pal­velut ovat tosi­asiallisesti ja helposti myös lasten saavutettavissa. Toiminnan kehittämisessä on otettava säännön­mukaisesti ja tosi­asiallisesti huomioon myös lasten ja nuorten mieli­piteet. YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan lasten näkemyksiä ”tulee selvittää kaikista terveys­palvelujen järjestämiseen liittyvistä näkökulmista, kuten mitä palveluja tarvitaan, mi­ten ja missä niitä on paras tarjota, mikä estää palveluihin pääsyä tai niiden käyttöä, millaisia ovat palvelujen laatu ja terveys­alan ammattilaisten asenteet, kuinka lasten valmiuksia tulisi vahvistaa siten, että he voisivat ottaa yhä suuremman vastuun omasta terveydestään ja kehi­tyksestään”.[4]

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa lopuksi, että jatkossa on otettava selvitettäväksi, ovatko sosiaali­asia­vastaavat oikea taho toimimaan varhais­kasvatuksen palveluissa. Varhais­kasvatus on ollut vuodesta 2013 alkaen osa opetus­toimea, ja varhais­kasvatus on jatkossakin edelleen kuntien vastuulla. Nykytilaa on perusteltu sillä, että sivistys­toimessa ei ole muuta vastaavaa viranomais­tahoa, joka hoitaisi sosiaali­asia­vastaavalle kuuluvien tehtävien tapaisia tehtäviä (s. 6). Esitys­luonnoksen mukaan (s. 24) ”hyvinvointi­alueiden sosiaali­asia­vastaavien hoitaessa sosiaali­asia­vastaavien tehtävät varhais­kasvatuksen osalta, saavutetaan myös synergia­etuja ja toiminnan yhtenäisyyttä ja sosiaali­asia­vastaavien riippumattomuus on paremmin turvat­tavissa”.

Opetustoimen oikeus­turva­kysymysten sääntely on puutteellista, mitä on pidettävä merkittävänä ongelmana. Sääntelyä olisi syytä pikimmiten kehittää kokonaisuutena, varhais­kasvatuksesta alkaen ja toisen asteen koulutukseen ulottuen. Siihen asti on huolehdittava siitä, että sosiaali­asia­vastaavat ovat tosi­asiallisesti varhais­kasvatuksen asiakkaiden käytettävissä, vaikka sosiaali­asia­vastaavien toiminnasta vastaavat hyvin­vointi­alueet ja varhais­kasvatus (ja muu opetus­toimi) on kuntien vastuulla. 

Jyväskylässä 8.7.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, lakimies