LAPS/66/2022, 1.11.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle hallituksen esityksestä edus­kunnalle laeiksi lapsilisä­lain 7 §:n ja toimeen­tulo­tuesta annetun lain 11 §:n väli­aikaisesta muuttamisesta

Viite: Sosiaali- ja terveys­valiokunta perjantai 28.10.2022 klo 10.00 / HE 235/2022 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista.  Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus.  Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan väli­aikaisesti muutettavaksi lapsilisä­lakia ja toimeen­tulo­tuesta an­nettua lakia.

Lapsi­perheiden osto­voiman lisäämiseksi joulukuun 2022 lapsilisä maksettaisiin lapsilisän saajille kaksin­kertaisena. Toimeen­tulo­tukea myönnettäessä ei otettaisi huomioon joulu­kuussa 2022 maksettavaa kaksin­kertaista lapsi­lisää siltä osin, kuin sen määrä ylittää ta­vanomaisen lapsilisän määrän. Tämän tarkoituksena on, että perus­toimeen­tulo­tukea saavat hyötyisivät tuesta täysi­määräisesti.

Yhteenveto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Esityksen ehdotukset ovat kannatettavia.

• Ylimääräinen lapsilisä on selkeä käden­ojennus lapsi­perheille.

• Ylimääräisen lapsi­lisän täysi­määräinen toteutuminen myös toimeen­tulo­tuen piirissä oleville perheille parantaa erityisen haavoittuvassa olevien lapsi­perheiden asemaa.

• Samaan aikaan on muistettava, että vallitsevassa tilanteessa yli­määräisen lapsi­lisän maksaminen yksinään ei ole riittävä tuki vähä­varaisille ja muutoin haavoittuvassa asemassa oleville lapsi­perheille.

Lapsiasia­valtuutetun kannanotot

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen mukaisesti sopimus­valtiot ovat sitoutuneet turvaa­maan jokaisen lapsen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityk­sen kannalta riittävän elintason (27 artikla). Ensi­sijainen vastuu elin­tason turvaamisesta on lapsen huoltajilla, mutta valtion on tuettava huoltajia tässä tehtävässä ja annettava tarvit­taessa erilaista apua ja tukea, joissa kiinnitetään erityisesti huomiota perus­tarpeisiin kuten ravintoon, asumiseen ja vaatetukseen. Myös kansallisen perustus­lain mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolen­pidosta vastaavien mahdollisuuksia tur­vata lapsen hyvin­vointi ja yksilöllinen kasvu (19.3 §).

Lapsiasia­valtuutettu pitää hallituksen esityksen ehdotuksia kannatettavina. Inflaation kiihty­mi­nen yleisen maailman­poliittisen tilanteen seurauksena näkyy lapsi­perheiden arjessa muun muassa ruoan ja asumis­kustannusten voimakkaana kallistumisena. Yli­määräinen lapsi­lisä on siten selkeä käden­ojennus lapsi­perheille. Samaan aikaan on muistettava, että vallit­sevassa tilanteessa se yksinään ei ole riittävä tuki vähä­varaisille ja muutoin haavoittuvassa asemassa oleville lapsi­perheille, vaan jatkossakin on etsittävä keinoja heidän tukemisekseen ja autta­misekseen. On hyvä huomata, että lapsi­lisää ei ole sidottu kansaneläke­indeksiin ja lapsi­lisän reaalinen arvo on pudonnut huomattavasti vuoden 1994 jälkeen. Lapsilisän merki­tys tulon­muodostuksessa on suurin pieni­tuloisille, moni­lapsisille ja yksinhuoltaja­perheille.[1]

Se, että ylimääräinen lapsi­lisä ehdotetaan maksettavaksi kaikille lapsi­lisää saaville perheille, on yhden­mukainen ratkaisu lapsi­lisän universaalisen luonteen kanssa. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että universaaliudesta ei ole tässä tilanteessa syytä luopua, vaikka yli­määräinen lapsi­lisä on tarkoitus maksaa myös perheille, joille lisä ei ole välttämätön toimeen­tulon turvaa­miseksi eikä se juurikaan muuta heidän taloudellista tilannettaan. Kaikille lapsi­perheille an­nettavalla tuella on kuitenkin symbolinen merkitys: valtio osoittaa, että se pitää kaikkia lapsia ja heidän hyvin­vointiaan tärkeänä. Samalla se ylläpitää hyvinvointi­valtion legitimiteettiä: kaikki kerryttävät mahdollisuuksiensa mukaan yhteis­kunnan voima­varoja ja saavat siitä osansa.

Esitykseen sisältyvä ehdotus, jonka mukaan yli­määräistä lapsi­lisää ei huomioida toimeen­tulo­tuen määrää laskettaessa, parantaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevien, toimeen­tulo­tukea saavien perheiden asemaa. Kuten vaikutus­arvioinnissakin todetaan (s. 9), hintojen noususta iso osa on kohdentunut elin­tarvikkeisiin, jotka muodostavat toimeen­tulo­tukea saa­vissa perheissä merkittävän osan kulutuksesta. Kun yli­määräinen lapsi­lisä tulee kokonaisuu­dessaan perheen käyttöön, tuo se selkeän, tosin hetkellisen avun perheen tilantee­seen. Tässä tilanteessa yli­määräisen tuen täysi­määräinen toteutuminen on perusteltua.

Lapsiasia­valtuutettu pitää kuitenkin tärkeänä, että jatkossa normaalisti maksettava lapsi­lisä huomioidaan tulona toimeen­tulo­tukea laskettaessa, kuten tähänkin asti. Jos tästä peri­aatteesta luovuttaisiin, se tarkoittaisi, että toimeen­tulo­tuen piiriin tulisi entistä suurempi määrä perheitä ja se pienentäisi työn­teon taloudellisia kannusteita. Koska lapsi­lisää maksetaan pää­asiallisesti naisille (94 prosenttia saajista) ja yksinhuoltaja­korotuksen saajista 89 prosenttia on naisia (s. 9), tämä kohdistuisi erityisesti naisiin. Se olisi selkeässä risti­riidassa niiden toimen­piteiden kanssa, joilla pienten lasten vanhempia ja erityisesti äitejä kannustetaan pala­amaan työ­elämään pian vanhempain­vapaiden jälkeen.

Parlamentaarinen sosiaaliturva­komitea on pohtinut myös lapsilisä­järjestelmän uudistamista ja julkaissut syys­kuussa ehdotuksiaan nyky­järjestelmän uudistamiseksi.[2] Lapsiasia­valtuutettu korostaa kattavan lapsi­vaikutusten arvioinnin tärkeyttä tulevien uudistus­päätösten tukena.  

Jyväskylässä 1.11.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Merike Helander, lakimies