LAPS/166/2025, 11.11.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle hallituksen esityksestä laiksi toimeentulo­tuesta annetun lain, sosiaali- ja terveyden­huollon asiakas­tietojen käsittelystä annetun lain 64 §:n ja kuntouttavasta työ­toiminnasta annetun lain 10 §:n muuttamisesta

Viite: Sosiaali- ja terveys­valiokunta torstai 13.11.2025 klo 10.00 / HE 116/2025 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli kesäkuussa 2023 antamissaan päätelmissä Suomelle, että valtio välttää sosiaaliturva­etuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin.
• Lapsiperheiden taloudellisen turvan heikentäminen on lyhytnäköistä tilanteessa, jossa työttömyys lisääntyy, syntyvyys laskee rajusti, lasten ja nuorten mielenterveys järkkyy, nuorten syrjäytymistä halutaan ehkäistä ja rikollisuutta vähentää.
• Vaikka ehdotuksiin sisältyy kohtuullisuus­harkintaa, muutokset tulevat kohdistumaan todennäköisesti moniin lapsiperheisiin. Erityisen huolestuttavaa on, että nyt ehdotettavat muutokset heikentävät entisestään yksinhuoltaja­perheiden taloutta.
• Lapsiasiavaltuutettu pitää valitettavana, että sosiaaliturvaan kohdistuvien tiukennusten ja muiden lapsiperheiden taloudelliseen tilanteeseen vaikuttavien säästötoimien yhteis­vaikutuksia arvioidaan jälki­jättöisesti.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Esitys on ristiriidassa YK:n lapsen oikeuksien komitean suositusten kanssa

YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli kesäkuussa 2023 antamissaan päätelmissä Suomelle, että valtio välttää sosiaaliturva­etuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin. [1] Suosituksissa kehotetaan useassa muussakin kohdassa, muun muassa koulutukseen, vapaa-aikaan ja väkivallan ehkäisyyn liittyen, parantamaan sosiaalis-taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten asemaa.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan 2. kohdan mukaan sopimusvaltiot ”sitoutuvat takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon ottaen huomioon hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden hänestä oikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet. Tähän pyrkiessään sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin.” Yleissopimuksen 27 artiklassa todetaan, että ”(s)opimus­valtiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.” Artiklan mukaan lapsen huoltajilla on ensisijainen velvollisuus kykyjensä ja taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaisesti turvata lapsen kehityksen kannalta välttämättömät elin­olosuhteet. Sopimus­valtioiden on kuitenkin ryhdyttävä kansallisten olosuhteidensa ja varojensa mukaisesti tarpeellisiin toimiin tukeakseen lapsen huoltajia tämän oikeuden toteuttamisessa sekä antavat tarvittaessa aineellista apua ja tukevat ohjelmia, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti ravintoon, vaatetukseen ja asumiseen.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3.1 artiklan mukaan kaikissa lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisena harkinta­perusteena oltava lapsen etu. Sopimuksen täytäntöön­panoa ja toteutumista valvovan YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan kyseessä on valtiota koskeva vahva oikeudellinen velvollisuus, eikä valtio voi käyttää harkintaa sen suhteen, arvioidaanko lapsen etua ja annetaanko sille asian­mukainen painoarvo ensisijaisesti huomioitavana seikkana kaikissa toteutettavissa lapsia koskevissa toimissa. Vaikka aina lapsen etu ei mene kaikkien muiden etujen tai yleisen edun edelle, olisi siitä huolimatta löydettävä ratkaisu, jossa vastakkain olevat edut pyritään tasapainottamaan ja löytämään sovittelu­ratkaisu. YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen edun ja muiden etujen tai yleisen edun välisessä ristiriita­tilanteessa ”lapsen oikeus saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon tarkoittaa, että lapsen edulla on korkeampi prioriteetti eikä se ole pelkästään yksi monista huomioon otettavista seikoista. Tästä syystä lasta parhaiten palvelevalle näkökulmalle on annettava enemmän painoarvoa”. [2]

Esitys on risti­riidassa myös kansallisten tavoitteiden kanssa

Lapsiköyhyyden vähentäminen on vuodesta 2019 asti ollut kansallisen lapsistrategian keskeinen tavoite, sillä lapsiperhe­köyhyyden kielteiset seuraukset lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle on todistettu lukuisissa tutkimuksissa. Lapsiperhe­köyhyydellä on tutkitusti kielteisiä vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja terveyteen joskus jopa läpi koko elämän.

Toimeentulo­tuki on tarkoitettu viime­sijaiseksi tukimuodoksi. Etenkin pitkäaikainen toimeentulotuen tarve koskee haavoittuvassa asemassa olevia lapsia, joiden elämässä on köyhyyden lisäksi useita muitakin kuormittavia tekijöitä. Nämä perheet tarvitsisivat toimeentulo­turvan lisäksi psyko­sosiaalista tukea, jotta lasten hyvinvointi ei vaarantuisi.

Suomalaisessa kohortti­tutkimuksessa voitiin aukottomasti osoittaa, että lapsiperheen käytettävissä olevien tulojen vähentyminen muodostaa merkittävän riskin lapsen mielenterveydelle lisäämällä aikuisten kokemaa stressiä ja aiheuttamalla negatiivisia muutoksia vanhempien mielenterveyteen, vanhempien väliseen suhteeseen ja vanhemmuuteen. Vaikutukset olivat pitkäaikaisia ja ylisukupolvisia. [3]

Niin ikään vuonna 1987 ja 1997 Suomessa syntyneiden lasten kohortti­tutkimukset ovat osoittaneet köyhyyden ylisukupolvisuuden ja lukuisat yhteydet erilaisiin pahoinvointi­tekijöihin, kuten lastensuojelun tarpeeseen ja nuoriso­rikollisuuteen. [4] Vastaavia tuloksia on havaittu lukuisissa kansain­välisissä tutkimuksissa, myös Pohjoismaissa. Esimerkiksi Tanskassa pyrittiin lisäämään työnteon kannustimia leikkaamalla rajusti maahanmuuttaja­taustaisten perheiden sosiaaliturvaa vuonna 2002. Arvostettujen talous­tieteilijöiden tutkimus osoittaa uudistuksen kielteiset vaikutukset erityisesti lapsiin: lasten osallistumisaste niin varhaiskasvatuksessa kuin esikoulussa laski, lasten suoriutuminen kielikokeissa heikkeni ja teini-ikäisten rikollisuus lisääntyi. [5]

Lapsi­vaikutusten arviointi osoittaa muutosten negatiiviset vaikutukset lapsi­perheisiin

Esitysluonnoksessa arvioidaan vaikutuksia eri ihmisryhmiin kohdassa 4.2.2.1. ja kohtaan sisältyy myös vaikutukset lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Kuten esityksessä todetaan, esityksen vaikutukset lapsiin syntyvät vanhempien elatuskyvyn muutosten kautta. Muutosten taustalla ovat julkisen talouden tasapainottamiseen tähtäävät säästötoimet. Lapsiin kohdistuvina negatiivisina vaikutuksina mainitaan hyvinvoinnin vaje ja toiminta­mahdollisuuksien kapeutuminen, heikentyminen tai puute, jotka ovat seurausta vanhempien taloudellisen aseman heikentymisestä. Negatiiviset vaikutukset voivat kertaantua kahden vanhemman taloudessa. Esityksessä on pyritty ehkäisemään lapsiin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia jättämällä lasten perusosat säästöjen ulkopuolelle ja ehdottamalla, että lasten ansiotuloja ja vähäisiä lahjoja ei edelleenkään huomioitaisi tulona perheen toimeentulo­laskelmassa, mikä on luonnollisesti myönteistä. Lisäksi hallituksen esityksen mukaan (s. 61 ja 10 §:n säännös­kohtaiset perustelut) vanhemman perusosan alentamisen yhteydessä tulisi kokonaisuudessa huomioida lapsen oikeus riittävään elatukseen.

Tavoitteena on, että mahdollisimman moni osallistuisi työmarkkinoille tai sille tähtääviin palveluihin ja saisi heille kuuluvat ensisijaiset etuudet. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että tosi­asiallisesti moni lapsi kasvaa perheessä, jossa vanhemmat eivät syystä tai toisesta kykene työntekoon, työtä ei ole saatavilla tai joissa työ ei perhettä elätä. Köyhyys on lapsiperheissä ilmiönä hieman erilainen kuin muissa köyhissä kotitalouksissa. Toisin kuin muissa kotitalouksissa, joissa köyhyys yleensä selittyy työttömyydellä tai työelämän ulkopuolella olemisella, köyhistä lapsiperheistä lähes puolessa huoltaja on töissä. [6] Toimeentulo­tukeen turvautuminen ei ole lisääntynyt siinä määrin, kun aiempia sosiaaliturvan leikkauksia tehdessä arvioitiin, mikä voi viitata siihen, että esimerkiksi lapsiperheet yrittävät tulla toimeen pienillä palkka­tuloillaan ja/tai säästöillään. Olivatpa syyt ei-toivottuun tilanteeseen mitkä hyvänsä, lapsi ei milloinkaan ole syypää perheensä köyhyyteen.

Yhteis­vaikutusten arviointi on puutteellista, vaikka tietoa olisi saatavilla

Lapsiasiavaltuutettu pitää valitettavana, että sosiaaliturvaan kohdistuvien tiukennusten ja muiden julkisen talouden säästötoimien yhteis­vaikutuksia arvioidaan jälki­jättöisesti, kun suuri määrä tiukennuksia on jo toteutettu. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että hallituksen esityksen ehdotuksia tulisi arvioida kokonaisuutena jo tehtyjen sosiaaliturvan heikennysten ja vielä jatkossa tehtävien, lapsiperheiden taloudelliseen tilanteeseen vaikuttavien säästötoimien kanssa. Valitettavasti kokonais­vaikutusten arviointia ei esityksessä juurikaan esitetä.

Sosiaali- ja terveys­ministeriö julkaisi syyskuussa 2025 hallituksen sosiaaliturva­muutosten yhteis­vaikutuksia arvioivat muistiot. [7] Perus- ja ihmisoikeuksiin kohdistuvia yhteis­vaikutuksia koskevassa muistiossa todetaan muun muassa, että sosiaaliturva­etuuksien leikkaukset yhdessä palveluihin kohdistuvien heikennysten kanssa sekä sosiaali- ja terveyden­huollon asiakasmaksujen korotusten kanssa heikentävät erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja heistä huolta pitävien aikuisten asemaa. Esitykset lisäävät riskiä lapsiperhe­köyhyyden kasvamiseen. Viimeaikaiset sosiaaliturvan leikkaukset ovat syventäneet lapsiperheiden taloudellista ahdinkoa entisestään, ja sosiaali- ja terveys­ministeriön ennusteiden mukaan suhteellisessa köyhyydessä elävien lasten määrä tulee lisääntymään 31 000 lapsella, jolloin näiden lasten määrä kasvaa yli 150 000:een. [8]

Koska suhteellinen pienituloisuus­aste ei kuvaa koettua köyhyyttä, on tärkeää tarkastella muita köyhyyttä kuvaavia mittareita. Tilastokeskuksen mukaan henkilö on köyhyys- tai syrjäytymis­riskissä, jos hänen kotitaloutensa on pienituloinen tai vajaa­työllinen tai kotitaloudessa esiintyy vakavaa aineellista ja sosiaalista puutetta. Lasten köyhyys- tai syrjäytymis­riski on Tilasto­keskuksen mukaan kasvanut noin 14 prosentista yli 17 prosenttiin 2020-luvulla. Yhdeksän prosenttia henkilöistä kuului vuonna 2024 kotitalouksiin, joilla oli vaikeuksia tai suuria vaikeuksia saada tulot riittämään pakollisiin menoihin. Osuus kasvoi kolmatta vuotta peräkkäin. Eniten toimeentulo­vaikeudet lisääntyivät kahden vanhemman lapsiperheillä, vajaasta kuudesta prosentista lähes yhdeksään prosenttiin. Yhden vanhemman perheistä yli 18 prosenttia kertoi vaikeuksista saada tulot riittämään. [9]

Aineellisessa puutteessa eläminen tarkoittaa, etteivät ihmisen rahat eivät riitä pakollisiin menoihin, kuten asunnon lämmittämiseen tai ehjiin huonekaluihin. On vaikeuksia maksaa asumista ja lainoja, eikä rahaa lasten harrastuksiin, syntymäpäiviin tai kaveri­kyläilyihin ole. Vuonna 2021 aineellista puutetta koki 3,7 prosenttia lapsista. Toukokuussa 2025 aineellista puutetta koki kymmenen prosenttia lapsista. [10]

Lapsiasiavaltuutettu pitää valitettavana, että ministeriön laatimat yhteis­vaikutuksia arvioivat muistiot julkaistiin vasta myöhäisessä vaiheessa, kun suuri määrä sosiaaliturvan tiukennuksia oli jo tehty ja tulevistakin lisäleikkauksista on suurelta osin jo päätetty. Yhteisvaikutuksia olisi tullut arvioida perusteellisesti jo siinä vaiheessa, kun vasta eri vaihtoehtoja tavoitteiden saavuttamiseksi arvioitiin.

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomioita siihen, että sosiaaliturvan heikennysten yhtenä tavoitteena on ollut vähentää toimeentulotuki­riippuvuutta työllisyyttä lisäämällä ja erityisesti kannustamalla tuensaajia hakemaan kokopäivätöitä. Tavoite on ilman muuta kannatettava, mutta sen saavuttaminen edellyttää, että töitä on myös saatavilla. Kun sosiaaliturvaa heikennetään tavoitteena lisätä kokoaikaista työllistymistä, olisi välttämätöntä arvioida, miten todennäköistä tavoitteen saavuttaminen on työllisyys­tilanne huomioon ottaen ja miten erityisesti sosiaali­turvan heikennykset vaikuttavat tavoitteen saavuttamiseen.

Tilastokeskuksen elokuussa 2025 julkaiseman tiedotteen mukaan avoimia työpaikkoja oli vuoden 2025 toisella neljänneksellä 28 900, joka on 38 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin (47 000). [11] Tarjolla olevien työpaikkojen lisäksi olisi tärkeää selvittää ja arvioida sitä, onko perus­toimeentulotukea saavalla tosi­asiallisia mahdollisuuksia saada tai vastaanottaa kokoaikaista työtä ja esimerkiksi sitä, miten työllistymis­mahdollisuudet vaihtelevat eri puolilla maata. Esimerkiksi yksinhuoltaja­perheessä tai perheissä, joissa on erityis­tarpeinen lapsi, osa-aikatyö voi olla ainoa mahdollisuus järjestää työn ja perheen yhteensovittaminen. Lapsiperheen muutto toisen vanhemman työn perässä merkitsee lasten varhaiskasvatus­paikan tai koulun vaihtoa sekä kaveripiirin muutosta. Joskus se voi myös tarkoittaa, että perhe jää toiselle paikkakunnalle, josta seuraa perheelle lisäkustannuksia muun muassa työpaikan ja kodin välisistä matka­kustannuksista ja työasunnosta. Lasten näkökulmasta järjestely voi vaikeuttaa esimerkiksi harrastamista, kun arjesta on huolehtimassa vain toinen vanhempi.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa myös muutos­ehdotuksesta, jonka mukaan perusmenoina huomioitavat terveydenhuolto­menot rajattaisiin vain välttämättömiin terveydenhuolto­menoihin. Lapsiperheissä, joissa joudutaan turvautumaan toimeentulo­tukeen, on jo nykytilanteessa usein ongelmia saada rahat riittämään terveyden­hoitoon ja lääkkeisiin. Terveydenhuollon asiakasmaksuihin tehdyt korotukset eivät ole helpottaneet tilannetta. Ehdotettu 7 b § antaa Kelalle varsin laajan harkintavallan: ”Kansaneläke­laitos voi menon tarpeellista suuruutta ja välttämättömyyttä arvioidessaan ottaa huomioon yleisesti hyväksytyn hoitokäytännön ja tutkimusnäytön sekä uusien ja erityisen kalliiden lääkevalmisteiden kustannus­vaikuttavuuden”. Vaikka säännös­kohtaisissa perusteluissa todetaan, että tarkoitus ei ole muuttaa nykyistä käytäntöä, että Kela arvioi perus­toimeentulotuen osalta yksittäis­tapauksessa terveydenhuolto­menojen tarpeellisuuden, säännöksellä on kuitenkin ymmärryksemme mukaan tarkoitus tiukentaa käytäntöjä. Tämä voi olla käytännössä ongelmallista. Jos jatkossa esimerkiksi lääkemenojen huomioimista rajoitetaan selkeästi nykyistä enemmän, se vaikuttaa väistämättä myös lapsiperheisiin. Vanhemman terveyden­tilalla on suuri vaikutus vanhemman kykyyn huolehtia lapsistaan ja perheestään.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lapset elävät lapsuuttaan nyt ja jokainen köyhyydessä eletty kuukausi lisää kielteisten vaikutusten riskiä. Lapsiperheiden taloudellisen turvan heikentäminen on lyhytnäköistä tilanteessa, jossa työttömyys lisääntyy, syntyvyys laskee rajusti, lasten ja nuorten mielen­terveys järkkyy, nuorten syrjäytymistä halutaan ehkäistä ja rikollisuutta vähentää.

Yhteen­veto

Yhteenvetona lapsiasia­valtuutettu toteaa, että on kyseen­alaista edelleen heikentää jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevien lapsiperheiden oikeutta perus­toimeentulotukeen. Vaikka ehdotuksiin sisältyy kohtuullisuus­harkintaa, tulevat muutokset kohdistumaan todennäköisesti moniin lapsiperheisiin. Erityisen huolestuttavaa on, että nyt ehdotettavat muutokset heikentävät entisestään yksinhuoltaja­perheiden taloutta.

Vaikka ehdotuksissa on myönteistä se, että lasten perusosat, tulot ja vähäiset lahjat jäävät säästöjen ulkopuolelle, vaikutukset lapsiin ja lapsiperheisiin ovat negatiivisia. Kotitalouden kokonais­tulot pienenevät useilla euroilla kuukaudessa. Saman­aikaisesti useiden välttämättömien hyödykkeiden hinnat ovat nousseet pysyvästi korkeammalle tasolle. Lapsiasia­valtuutettu on keväällä 2025 tavannut lapsia yhdenvertaisuuden kysymyksissä ja päättäjille lähetetyt terveiset olivat selvät: ruoan tulisi olla edullisempaa, koska perheillä ei enää rahat riitä siihen.

Esityksen tavoite kasvattaa työllistymis­astetta ja vähentää sitä kautta tarvetta turvautua toimeentulo­tukeen on kannatettava, mutta siihen pyritään nyt keinoilla, jotka kohdistuvat jo valmiiksi heikossa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa oleviin henkilöihin. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että esityksen perusteella jää hyvin epäselväksi voidaanko valituilla ratkaisuilla saavuttaa sille asetettuja tavoitteita, sillä on epävarmaa, työllistyvätkö nämä ihmiset heidän köyhyyttään lisäämällä. Tapahtui työllistymistä tai ei, lapset eivät kuitenkaan milloinkaan ole syyllisiä heidän vanhempiensa vaikeaan elämän­tilanteeseen, eikä heidän hyvinvointiaan tulisi tarkoituksellisesti heikentää vanhemmista johtuvista syistä.

 

Jyväskylässä 11.11.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi