Lapsiasiavaltuutetun lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi sairausvakuutuslain, työsopimuslain ja varhaiskasvatuslain muuttamisesta sekä niihin liittyviksi laeiksi

 

Viite: Sosiaali- ja terveysvaliokunta perjantai 22.10.2021 klo 9.45 / HE 129/2021 vp / Asiantuntijapyyntö

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista.  Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasiavaltuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi sairausvakuutuslain, työsopimuslain ja varhaiskasvatuslain muuttamisesta sekä niihin liittyviksi laeiksi (pdf)

 

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan toteutettavaksi pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukainen perhevapaauudistus. Muutoksilla pyritään edistämään miesten ja naisten tasa-arvoa työelämässä ja helpottamaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.

Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi sairausvakuutuslain mukainen vanhempainpäivärahajärjestelmä kokonaan ja lisäksi ehdotetaan muutettavaksi useita asiaan liittyviä säädöksiä. Lisäksi esityksellä pantaisiin täytäntöön 20. päivänä kesäkuuta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1158 vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja neuvoston direktiivin 2010/18/EU kumoamisesta (työelämän tasapaino -direktiivi). 

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

• Perhevapaauudistus on tärkeä edistysaskel, jonka tarkoituksena on lisätä naisten ja miesten tasa-arvoa ja helpottaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että yhteiskunta tunnistaa ja tunnustaa tarpeen turvata perheille oikeuden valinnanvapauteen ja oikeuden itse määritellä heille parhaiten sopiva tapa hoitaa ja kasvattaa lapsia.
• Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että vanhempainrahapäivien käyttämisestä tulisi joustavampaa. Joustavuus tukee lapsen oikeutta kasvaa ja kehittyä yksilöllisten valmiuksiensa mukaisesti ja tukee perheiden mahdollisuuksia tehdä ratkaisuja omista tarpeistaan lähtien ja lapsen edun ensisijaisuuden huomioon ottaen.
• Vanhempainrahapäivien kiintiöiminen molemmille vanhemmille todennäköisesti edistää niiden tasaisempaa jakaantumista vanhempien kesken, mutta valittuun ratkaisuun liittyy kuitenkin edelleen piirteitä, jotka voivat johtaa erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten oikeuksien vaarantumiseen.
• Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että tasa-arvoisemman vanhemmuuden tavoittamiseksi tarvitaan lakimuutosten lisäksi laajaa asennemuutosta niin työelämässä kuin koko yhteiskunnassa ja muun muassa tosiasiallisia toimia naisten tehokkaammaksi työllistämiseksi ja sukupuolten välisten palkkaerojen pienentämiseksi.
• Esityksessä ei ole riittävästi huomioitu imetystä koskevia erityiskysymyksiä. Imetystä koskevan työaikalainsäädännön puuttuminen ei tue kansallisen imetyksen edistämisen toimintaohjelman tavoitteita, Maailman terveysjärjestön (WHO) suosituksia eikä YK:n lapsen oikeuksien komitean tavoitetta rintaruokinnan edistämisestä. 

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Yleistä

Perhevapaauudistus on tärkeä edistysaskel, jonka tarkoituksena on lisätä naisten ja miesten tasa-arvoa ja helpottaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Hallituksen esityksen tavoit­teiksi on määritelty vanhempainvapaiden ja hoitovastuun jakautuminen nykyistä tasaisem­min molempien vanhempien kesken, erilaisten perhemuotojen tasa-arvoisempi kohtelu van­hempainpäivärahajärjestelmässä ja järjestelmän joustavuuden lisääminen huomioiden per­heiden erilaiset tarpeet vapaiden ja päivärahojen käytössä. Näiden toteutumisen arvioidaan edistävän myös lasten ja perheiden hyvinvointia. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että yhteiskunta tunnistaa ja tunnustaa tarpeen turvata perheille oikeuden valinnanvapauteen ja oikeuden itse määritellä heille parhai­ten sopiva tapa hoitaa ja kasvattaa lapsia.

Lähtökohtaisesti perhevapaauudistus tukee varsin hyvin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisia, sekä huoltajien että valtion velvollisuuksia edistää lasten oikeuksia ja hyvinvointia varhaislapsuudessa.

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä on lapsen vanhemmilla (18 artikla 1. kohta). Tässä teh­tävässä vanhempien on toimittava lapsen edun mukaisesti. Sopimusvaltiot ovat sitoutuneet myös auttamaan ja tukemaan vanhempia heidän hoitaessaan lastenkasvatustehtäväänsä (18 artikla 2. kohta) ja erilaisin toimin takaamaan, että työssäkäyvien vanhempien lapsilla on oi­keus hyödyntää heille tarkoitettuja lastenhoitopalveluita (18 artikla 3. kohta). 

Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa toimissa ja päätöksenteossa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Artiklan toisen kohdan mukaan sopimusvaltio on sitoutunut takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon ottaen huomioon hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden hänestä oikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet.

Lapsia on kohdeltava kaikissa tilanteissa syrjimättömästi (2 artikla), heillä tu­lee olla oikeus kehittymisen täysimääräisiin edellytyksiin (6 artikla) ja heidän mielipiteensä on selvitettävä aina heitä koskevissa asioissa ja heidän näke­myksensä on otettava huomioon iän ja kehitystason mukaisesti (12 artikla).

Lapsen oikeuksien sopimuksen 24 artiklassa taataan lapselle oikeus parhaaseen mahdolli­seen terveydentilaan. Sopimusvaltiot ovat sitoutuneet ryhtymään asianmukaisiin toimiin muun muassa varmistaakseen, että kaikki yhteiskunnan toimijat, erityisesti vanhemmat ja lapset, saavat tietoa ja opetusta ja että heitä tuetaan käyttämään saamiaan perustietoja lapsen terveydestä ja ravinnosta sekä rintaruokinnan eduista.

YK:n lapsen oikeuksien komitea ke­hottaa valtioita sisällyttämään lapsen oikeutta terveyteen koskevat kansainvälisesti hyväk­sytyt standardit kansallisiin lakeihinsa ja panemaan ne täytäntöön. Valtioiden tulisi myös ryh­tyä erityistoimiin kannustaakseen yhteisöjä ja työnantajia tarjoamaan äideille sekä tukea ras­kauden ja rintaruokintajakson aikana että käytännöllisiä ja edullisia lastenhoitopalveluja. Li­säksi komitea katsoo, että valtion tulisi taata Kansainvälisen työjärjestön ILO:n äitiyssuojelu­sopimuksen (muutettu, 1952) uudistamista koskevan yleissopimuksen nro 183 (2000) nou­dattaminen.[1]

Lapsen oikeuksien sopimuksen 26 artiklan mukaan jokaisella lapsella on myös oikeus sosiaalitur­vaan. Etuuksia myönnettäessä on otettava huomioon lapsen ja hänen elatuksestaan vas­tuussa olevien varallisuus ja olosuhteet. Sopimuksen 27 artiklan mukaan lapsella on myös oikeus ruumiillisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon. Vastuu lapsen kehityksen kannalta välttämättömien elinolosuhteiden turvaami­sesta on ensisijaisesti lapsen huoltajilla, ja sopimusvaltiot ovat sitoutuneet tukemaan huolta­jia myös tämän oikeuden toteuttamisessa.

Edellä mainittu sääntely (ja kokonaisuudessaan lapsen oikeuksien sopimuksen soveltaminen) tarkoittaa tämän esityksen kontekstissa sitä, että tehtäessä lasten hoitoon ja hoitojärjestelmään liittyviä ratkaisuja, on kyettävä jokaisen säännöksen sekä lakimuutosten kokonaisuu­den osalta osoittamaan ja varmistamaan, että valitut ratkaisut ovat muutosten kohteena olevien yksittäisten lasten/lapsiryhmien edun mukaisia ja tukevat parhaalla mahdolli­sella tavalla lapsen oikeuksia.

 

Kannanotot hallituksen esityksen ehdotuksiin

Vanhempainrahapäivät

Hallituksen esityksellä on tarkoitus muuttaa vanhempainrahajärjestelmä kokonaisuudessaan.

Jatkossa vanhempainpäivärahoja olisivat erityisraskausraha, raskausraha ja van­hempainraha.

Vanhempainrahaa maksettaisiin pääsääntöisesti yhden lapsen perusteella yhteensä 320 arkipäivältä. Jos lapsella olisi kaksi vanhempainrahaan oikeutettua vanhempaa, olisi molemmilla vanhemmilla oikeus käyttää puolet vanhempainrahapäivistä eli 160 vanhempainrahapäivää. Vanhempi voisi luovuttaa omasta vanhempainrahakiintiöstään enintään 63 vanhempainrahapäivää toisen vanhemman tai puolisonsa käytettäväksi.

Vanhempainrahaa voisi käyttää haluaminaan ajankohtina siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta tai adoptiolapsen hoitoon ottamisesta on kulunut kaksi vuotta.

Vanhempien vanhempainrahaoikeus määräytyisi pääsääntöisesti samoin perustein riippumatta perhemuodosta.

Raskaana olevalle vakuutetulle maksettaisiin ennen vanhempainrahaoikeuden alkua raskausrahaa enintään 40 arkipäivältä. 

Uudessa vanhempainpäivärahajärjestelmässä vanhempainrahapäiviä olisi lasta kohden käytössä yhtä paljon riippumatta vanhempien sukupuolesta tai siitä, onko kyseessä biologinen vai adoptiolapsi. Vanhempainrahapäiviä olisi yhtä paljon riippumatta siitä, onko lapsella yksi vanhempainrahaan oikeutettu vanhempi vai kaksi vanhempaa. Vanhempainrahakauden pi­tuudella, mahdollisuudella jaksottaa sen käyttöä ja vanhempainrahapäivien tosiasiallisella hyödyntämisellä on osaltaan suora vaikutus siihen, missä vaiheessa lapsi siirtyy varhaiskas­vatukseen ja missä määrin hän ennen kahden vuoden ikää palvelua käyttää.

Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että vanhempainrahapäivien käyttämisestä tulisi joustavampaa.

Joustavuus tukee lapsen oikeutta kasvaa ja kehittyä yksilöllisten valmiuksiensa mu­kaisesti. Valittuun ratkaisuun liittyy kuitenkin edelleen piirteitä, jotka voivat johtaa erityi­sesti haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten oikeuksien vaarantumiseen. Uudistuksen tausta-ajatuksena on, että kaikki vanhemmat haluavat ja tosiasiallisesti voisivat hyödyntää mahdollisuutta järjestellä joustavasti van­hempainrahapäivien käyttöä.

Vanhempainrahapäivien kiintiöiminen molemmille vanhemmille toden­näköisesti edistää nii­den tasaisempaa jakaantumista vanhempien kesken. Toisaalta mah­dollisuus siirtää osa kiin­tiöstä toiselle vanhemmalle varmistaa sen, että perheet voivat järjestellä lapsen hoidon ja huolenpidon omista tarpeistaan läh­tien.

Lisäksi on hyvä, että esityksessä on huomioitu yhden vanhemman perheet ja ne perheet, joissa vakavan onnettomuuden tai sairauden, psyykkisen tai fyysisen sairauden tai vamman tai vankeusrangaistuksen perusteella toinen vanhempi on kykenemätön hoitamaan lasta.

Osa-aikaista työskentelyä koskevat säännökset sekä vanhempainrahapäivien jaksottamisen mah­dollisuus monin eri tavoin luovat lisää jous­toa, joka voi kannustaa vanhempia jakamaan van­hempainrahapäiviä entistä tasaisemmin. Toisaalta ne mahdollistavat sen, että vanhem­mat voivat tehdä vanhempainrahapäivien käyttöä koskevat päätöksensä entistä useammin lap­sen yksilöllisistä tarpeista lähtien, lapsen edun ollessa ensisijainen harkintaperuste.

Suuntaus ja tavoite uudistuksessa on siis hyvä. Edelleen kuitenkin on mahdollista, että vanhempainrahapäiviä käyttää vain toinen vanhempi, yleensä äiti. Todennäköisesti tämä tulee painottumaan perheisiin, joissa vanhempien välisen tasa-arvon toteutumisen kannalta on muu­tenkin jo haasteita.

Myönteistä on, että tältä osin hal­lituksen esityksessä on huomioitu toisen vanhemman vakavan sairauden tai onnettomuuden, fyysisen tai psyykkisen sairauden tai vamman tai vankilassaolon vaiku­tukset, mutta kaikilta osin asia ei sillä korjaudu. Hallituksen esityksessä ei käsitellä muita ti­lanteita, kuten esimerkiksi päihde­ongelmien tai perheväkivallan riskin vaikutuksia.

Hallituk­sen esityksessä tuodaan esiin sosiaalihuollon tu­kipalveluja, joita tällaisissa tilanteissa per­heellä on käytettävissään, sekä mahdollisuus oheishuoltajan määräämiseen. Niissä kuitenkin on kyse erilaisista yhteiskunnan tarjoamista tukimuodoista. Jos toinen van­hempi jättäisi oman kiintiönsä käyttämättä, äidillä olisi 160 + 63 vanhempainrahapäivää käytettävissä (+ 40 pv raskausraha). Yhdenvertaisuus siten toteutuu suhteessa tähän päivään, mutta ei suhteessa uudistuksen jälkeiseen tilanteeseen.   

 

Varhaiskasvatus

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että tasa-arvoisemman vanhemmuuden tavoittamiseksi tarvitaan lakimuutosten lisäksi laajaa asennemuutosta niin työelämässä kuin koko yhteiskunnassa ja muun muassa tosi­asiallisia toimia naisten tehokkaammaksi työllistämiseksi ja suku­puolten välisten palkkaero­jen pienentämiseksi. On myös huolehdittava siitä, että varhaiskasva­tuspalvelut tosiasiallisesti vastaavat perheiden tarpeisiin (sekä määrällisesti että laadulli­sesti) ja uudistuk­sen mahdollistamiin joustaviin järjestelyihin.

Hallituksen esitys sisältää jo joitain myönteisiä muutoksia, kuten saman varhaiskasvatuspaikan säilyminen tilanteissa, joissa vanhempainvapaapäiviä jaksotetaan sen jälkeen, kun lapsi on aloittanut varhaiskasva­tuksessa, ja että poissaolot tällöin olisivat maksuttomia. Joustavuutta lisää myös se, että lapsi voisi aloittaa varhaiskasvatuksessa yhdeksän kuukauden iässä, vaikka käytännössä tätä mah­dollisuutta käytettäisiinkin todennäköisesti harvoin. Tämä kuitenkin asettaa velvollisuuden huolehtia siitä, että varhaiskasvatuksessa pystytään huolehtimaan sekä laadullisesti että määrällisesti näin pienten lasten vaativasta hoidosta.

Varhaiskasvatuksen korkea laatu on lapsen hyvinvoinnin, kehittymisen ja turvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Sen lisäksi varhaiskasvatuksen laadulla on vaikutusta siihen, missä vaiheessa ja miten mielellään vanhemmat palaavat työelämään. Sopivan hoitomuodon löytäminen lapselle yhdessä sopivien työolojen kanssa tukee etenkin pienten lasten äitien halukuutta palata töihin.[2]

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin varhaiskas­vatuksen arviointiraportin mukaan varhaiskasvatuksen pedagogiset tavoitteet kuitenkin to­teutuvat heikosti osassa varhaiskasvatuksen päiväkoti- ja perhepäivähoitoryhmiä. Puutteita on havaittu erityisesti alle kolmevuotiaiden pedagogiikassa. Lisäksi taidekasvatuksen, ilmai­sun, musiikin, liikunnan ja lukutaidon valmiuksia ja monilukutaitoa vahvistavan toiminnan si­sällöissä on monin paikoin ollut heikkouksia.[3]

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että varhaiskasvatuksessa havaittuja laatueroja on pyrittävä kai­kin keinoin vähentämään. 

Varhaiskasvatuksen laatuongelmat voivat vaikuttaa negatiivisesti vanhempien haluun palata työelämään. Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää tässä asiassa kuiten­kin ennen kaikkea huomiota siihen, ettei lapsen edun mukaista ole olla heikkolaatuisessa var­haiskasvatuksessa. Lapsen oikeuksien näkökulmasta laadukas varhaiskasvatus on työ- ja perhe-elämän yhdistämisen perusehto. Siksi sitä on käsiteltävä osana perhevapaauudistusta.

 

Imetyksen edistäminen osana perhevapaauudistusta

Lapsiasiavaltuutettu kiinnitti jo vuonna 2006 huomiota siihen, ettei silloisen perhevapaauudistusta koskevien valmisteluiden yhteydessä huomioitu imetystä koskevia erityiskysymyksiä.[4]

Lapsiasiavaltuutettu toteaa, ettei myöskään tässä hallituksen esityksessä ole riittävästi huomioitu imetystä koskevia erityiskysymyksiä. Esityksessä todetaan (s. 85–86), että ”(s)uomalaisen järjestelmän suhteelliset pitkät äitiys- ja vanhempainvapaat ovat turvanneet mahdollisuuden vauvan imettämiseen suositusten mukaisesti. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan lapsiperheiden ruokasuositusten mukaan lapsen pääasiallinen ruoka on rintamaito kuuden kuukauden ikään saakka. Kiinteitä ruokia tulisi tarjota viimeistään kuuden kuukauden iässä. Tämän jälkeen osittaista imetystä suositellaan jatkettavaksi kiinteiden ruokien ohella siihen asti, kun lapsi täyttää vuoden”.

Lapsiasiavaltuutettu pitää käsillä olevan hallituksen esityksen viittausta imetyssuosituksiin riittämättömänä, mutta myös epätäsmällisenä.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuo­den 2019 suosituksissa todetaan (s. 63), että ”(i)mettämistä suositellaan jatkettavaksi vuo­den ikään ja perheen niin halutessa myös pidempään.” [5]

Hallituksen esityksessä jätetään täy­sin huomiotta kansainvälisiin suosituksiin ja tutkimustietoon perustuva Kansallinen ime­tyksen edistämisen toimintaohjelma 2018–2022, jonka tavoitteena on muun muassa paran­taa äitien ja perheiden valmiuksia ja mahdollisuuksia imettää lastaan toivomustensa mukai­sesti, pidentää imetyksen ja täysimetyksen kestoa Suomessa Maailman terveysjärjestö WHO:n suositusten tasolle, kaventaa imetyksessä esiintyviä sosioekonomisia eroja, lisätä väestön tietoa imetyksen terveyshyödyistä ja tavoista edistää imetystä, edistää myönteistä suhtautumista imetykseen ja lisätä eri ammattilaisten ja toimijoiden yhteistyötä imetyksen edistämiseksi. Myös toimintaohjelmassa lapsen rintaruokintaa suositellaan jatkettavaksi ai­nakin yhden vuoden ikään ja perheen niin halutessa pidempään.[6]

Hallituksen esityksessä jätetään niin ikään kokonaan huomiotta imetystä koskevat kansainväliset suositukset, joiden noudattamista edellä mainitulla kansallisella toimintaohjelmalla tavoitellaan. Näitä ovat muun muassa WHO:n imetystä koskevat suositukset (imetyksen jatkaminen 2 vuoden ikään asti) sekä ILO:n äitiyssuojelusopimuksen uudistamista koskevan yleissopimuksen nro 183 (2000) määräykset.

Myös YK:n lapsen oikeuksien komitean esittämät käsitykset, joita käsitellään yleiskommentissa nro 15, tukevat mainittuja suosituksia. Komitean mukaan imeväisikäisten lasten yksinomaista rintaruokintaa kuuden kuukauden ikään asti tulisi suojella ja edistää, ja rintaruokintaa tulisi jatkaa sopivan täydentävän ravinnon rinnalla kahden vuoden ikään asti tämän ollessa mahdollista.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että näin merkittävien tahojen suosituksia ja määräyksiä ei tu­lisi jättää huomiotta uudistuksessa, joka vaikuttaa suoraan lasten rintaruokintaan.

Rintaruokinnan osalta esityksessä edelleen todetaan, että uu­distuksen tavoitteet isien vapaiden lisäämi­sestä ja tasa-arvoisesta vanhemmuudesta osaltaan tukevat myös äidin imetystä ja sen jatku­mista mahdollisimman pitkään. Toisaalta hallituksen esityksellä edistetään joustavuutta van­hempainrahapäivien käytölle, joka voi joissain tilanteissa johtaa siihen, että lapsi siirtyy jo en­nen vuoden ikää pääasiallisesti ei-imettävän huoltajan hoitoon tai varhaiskasvatuksen piiriin. Tämä voi tosiasiallisesti vä­hentää imetyksen jatkamista suositusten mukaisesti ja lähettää samalla rintaruokinnan merkitystä vähättelevän signaalin.

Suomi ei ole ratifioinut ILO:n äitiyssuojelun uudistamista koskevaa yleissopimusta n:o 183, joka velvoittaa takaamaan naiselle oikeuden yhteen tai useampaan päivittäiseen imetystaukoon tai päivittäiseen työajan lyhennykseen lapsen imettämiseksi. Imetystauot ja työajan ly­hennys laskettaisiin työajaksi ja niistä maksettaisiin sen mukaan. Sitä ei ole nähty tarpeelliseksi vanhempainvapaiden pituudesta ja työajan lyhentämismahdollisuudesta johtuen.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tätä hyvin ongelmallisena. Kuten edellä todetaan, YK:n lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissa nro 15 edellyttänyt, että sopimusvaltiot takaavat ko. ILO:n äitiyssuojelun uudistamista koskevan yleissopimuksen n:o 183 noudattamisen. 

Suomessa imetystä koskevan työaikalainsäädännön puuttu­minen vaikeuttaa lasten oikeutta parhaaseen ravintoon, eikä se tue kansallisen imetyksen edis­tämisen toimintaohjelman tavoitteiden, WHO:n suositusten eikä YK:n lapsen oikeuksien komitean rintaruokinnan edistämistä koskevien tavoitteiden saavuttamista.

Lapsi­asiavaltuutettu katsoo, että imetyksen jatku­mista tulisi Suomessa tukea entistä tehokkaam­min ja edistää kansainvälisten suositusten mukaisten ja kansainväliseen tutkimusnäyttöön perustuvien kansallisen imetyksen edistämisen toimintaohjelman tavoitteita.

Hallituksen esityksessä todetaan, että isän vapaiden pitäminen, osallistuminen lap­sen hoitoon ja kodin tehtäviin sinänsä voivat tukea imetystä. Tilanne olisi kuitenkin vielä parempi, jos työlainsää­däntö mahdollistaisi esimerkiksi imetystauot. Tämä voisi entisestään kannustaa vanhempia jakamaan vanhempainrahapäiviä tasaisemmin ja joustavammin sekä myös imettävää van­hempaa hakeutumaan nopeammin työelämään. Oikeutta imetystaukoihin voidaan pitää tasa-arvoisena suhtautumisena lapsen imettämisen ja työssäkäynnin (tai opintojen) yhdistämi­seen.[7]  

 

Jyväskylässä 20.10.2021

 

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, lakimies