LAPS/159/2025, 11.11.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi alkoholi­lain muuttamisesta

Viite: Sosiaali- ja terveys­valiokunta torstai 13.11.2025 klo 10.00 / HE 131/2025 vp / Lausunto­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esityksen sisältöä yleissopimuksen näkökulmasta.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Hallituksen esityksen lapsivaikutusten arviointi osoittaa, että ehdotuksilla on vain negatiivisia vaikutuksia lapsiin.
• Alkoholi­lainsäädäntöön ei tulisi tehdä muutoksia, jotka vaarantavat nuorten alkoholinkäytön pitkän aikavälin myönteisen kehityksen ja johtavat siihen, että alkoholin käyttö lisääntyy lapsiperheissä.
• Alkoholin saatavuuden edelleen helpottaminen niin, että aiemmin tehtyjen alkoholilain säännös­muutosten vaikutukset perheisiin ja lapsiin eivät ole vielä tosiasiallisesti nähtävissä, on eduskunnan muutosten vaikutuksia koskevan seuranta­vaatimuksen näkökulmasta kyseen­alaista.
• Lapsiasiavaltuutettu pitää erityisen moitittavana, että markkinoiden ja kilpailun edistäminen asetetaan selkeästi lapsen edun edelle.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi alkoholilakia siten, että alkoholiyhtiö Alko Oy:lle sekä toimijoille, joilla on alkoholijuomien vähittäismyynti­lupa, mahdollistettaisiin alkoholijuomien verkkokauppa sekä muut jakeluun ja noutoon perustuvat vähittäismyynti­tavat, kuten alkoholijuomien toimitus. Lakiin lisättäisiin myös alkoholijuomien rajat ylittävää etämyyntiä koskevat säännökset.

Lapsiasia­valtuutettu ei kannata ehdotettuja säännös­muutoksia

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että alkoholi­lainsäädäntöön ei tulisi tehdä muutoksia, jotka vaarantavat nuorten alkoholinkäytön pitkän aikavälin myönteisen kehityksen ja voivat johtaa siihen, että alkoholin käyttö lisääntyy lapsiperheissä. Panimoliitto ja Suomen Alkoholijuoma­kauppa­yhdistys uutisoivat viime viikolla, että alkoholin kokonais­kulutuksen arvioinnin tapa vaikuttaa siitä saataviin tuloksiin ja että alkoholin kokonaiskulutus olisi Suomessa mahdollisesti huomattavasti arvioitua suurempaa. [1] Vaikka alkoholin kokonais­kulutus olisikin jatkanut vähenemistään, kuten vuoden 2024 tilastot osoittavat, on varsin todennäköistä, että alkoholin saatavuuden helpottamiseen johtavat muutokset heikentävät erityisesti niiden lasten asemaa ja hyvinvointia, jotka jo nykyisellään elävät perheissä, joissa vanhemmilla on päihde­ongelma tai joilla päihteiden käyttö voidaan luokitella riskikäytöksi. Tämä riski tunnistetaan myös hallituksen esityksessä, jonka lapsivaikutusten arviointi osoittaa ehdotuksilla olevan vain negatiivisia vaikutuksia lapsiin.

Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että alkoholi­lainsäädäntöön kesällä 2024 tehtyjen muutosten vaikutukset lapsiin ja lapsiperheisiin arvioitiin nyt käsillä olevan hallituksen esityksen sisältämien arvioiden kanssa saman­suuntaisesti yksinomaan haitallisiksi. Tuolloin sallittiin aikaisempaa väkevämpien alkoholijuomien myynti vähittäismyynti­paikoissa. Eduskunta edellytti muutosta hyväksyessään, että valtioneuvosto seuraa alkoholilain muutoksista aiheutuvia vaikutuksia erityisesti perheisiin ja lapsiin sekä alkoholi­kuolleisuuteen ja ryhtyy tarvittaessa havaittujen ongelmien korjaamiseen sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä veropolitiikan keinoin. [2]

Vuonna 2024 tehdyt muutokset ovat olleet voimassa vasta reilun vuoden ajan, joten vaikutusten toteamiseen tarvittavaa tutkittua tietoa ei ole vielä ainakaan riittävästi saatavilla. Siksi eduskunnan edellyttämää seurantaakaan ei ole ollut mahdollista juurikaan tehdä. Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää kuitenkin huomiota käsillä olevan hallituksen esityksen ja kesällä 2024 tehtyjen muutosten arvioituihin yhteis­vaikutuksiin. Hallituksen esityksen mukaan (s. 134) yhteisvaikutusten ei voida arvioida muodostuvan kohtuuttomiksi lapsille ja lapsiperheille. Hallituksen esityksessä myös todetaan (kohta 4.2.1. Yleistä, s. 42), että kyseisillä esityksillä on yhteisvaikutuksia vain monopolin alaan, Alkon aseman oikeutukseen ja Alkon myyntiin. Muilta osin yhteisvaikutuksia ei todennäköisesti ainakaan merkittävästi olisi. Hallituksen esityksessä kohdassa ”Vaikutukset lapsiin ja nuoriin” (s. 55–57) ei oteta millään tavoin kantaa kyseisten esitysten yhteisvaikutuksiin. Toteamus siitä, että ”muita” yhteisvaikutuksia ei merkittävästi olisi, on jokseenkin hämmentävä, kun molempien esitysten sisältämät lapsivaikutusten arvioinnit kuitenkin osoittavat varsin selkeitä ja vakaviakin negatiivisia vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että alkoholin saatavuuden edelleen helpottaminen ilman, että aiemman lakimuutoksen vaikutukset perheisiin ja lapsiin ovat tosi­asiallisesti nähtävissä, on kyseenalaista eduskunnan kirjaaman vaatimuksen näkökulmasta.

Lapsen etu ja lapsen oikeus erityiseen suojeluun vaarantuvat

Lapsiasiavaltuutettu toistaa jälleen kerran, että julkisella vallalla on perus- ja ihmis­oikeuksiin perustuva velvollisuus suojella lapsia kaikilta heidän fyysistä ja psyykkistä hyvinvointiaan uhkaavilta tekijöiltä. Perustuslain 19.3 §:n mukaan julkisen vallan on edistettävä väestön terveyttä ja tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Jokaisella lapsella on oikeus erityiseen suojeluun (LOS 3 artikla 2. kohta). Alkoholin käytöllä, erityisesti sen ongelmakäytöllä, on erittäin haitallisia sekä suoria (lasten ja nuorten oma alkoholinkäyttö) että välillisiä (raskaana olevien henkilöiden, lasten vanhempien tai muiden läheisten ongelmallinen alkoholin käyttö) vaikutuksia lapsen hyvinvoinnille. Alkoholin saatavuuden lisääminen ja helpottaminen uhkaa erityisesti lapsen oikeutta kehitykseen (LOS 6 artikla), terveyteen (LOS 24 artikla) sekä suojeluun kaikenlaiselta kaltoin­kohtelulta (LOS 19 artikla).

On hyvin lyhytnäköistä helpottaa alkoholin saatavuutta ja sitä kautta mahdollisesti myös lisätä alkoholin kulutusta, kun tiedetään millaisia ongelmia ja kustannuksia päihdeongelmista seuraa lapsiperheille ja koko yhteiskunnalle. Vanhemman vakava päihdeongelma lisää pienten lasten tapaturmien, sairaalahoitojen ja psyykkisen kehityksen häiriöiden riskiä. Vanhempien alkoholinkäyttö vaikuttaa merkittävästi lastensuojelu­tapausten määrään. [3] Alkoholin käytöstä aiheutuvat kustannukset terveydenhuollossa olivat, laskentatavasta riippuen, 648–1 141 miljoonaa euroa vuonna 2021. [4]

Alkoholilain (1102/2017, 1 §) tarkoituksena on vähentää alkoholi­pitoisten aineiden kulutusta rajoittamalla ja valvomalla niihin liittyvää elinkeino­toimintaa alkoholin käyttäjille, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi. Alkoholin kulutuksen pitkään jatkunut vähentyminen sekä yleisellä tasolla että alaikäisten piirissä on kiistämättä myönteinen kehityssuunta. Myönteisestä kehityksestä huolimatta Suomessa on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2024 julkaiseman rekisteri­tutkimuksen mukaan noin 89 000 alaikäistä lasta (8,7 % alle 18-vuotiaista), joiden toisella tai molemmilla biologisilla vanhemmilla on jossain vaiheessa ennen lapsen täysi-ikäisyyttä vakava päihdeongelma. Ainakin 42 000 lasta (4 % alle 18-vuotiasta) elää perheissä, joissa päihdeongelma on ajankohtainen. Noin 53 000 lapsen jommallakummalla vanhemmalla on vakava alkoholiongelma ilman huumeongelmaa, 10 000 lapsen vanhemmalla on huumeongelma ilman alkoholiongelmaa ja 26 000 lapsen vanhemmalla sekä alkoholi- että huumeongelma jossain vaiheessa ennen lapsen täysi-ikäisyyttä. Edellisessä vastaavassa vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa arvioitiin, että 65 000–70 000 lapsen elinaikana hänen toisella tai molemmilla vanhemmilla oli ollut vakava päihdeongelma. Päihdeongelmaan liittyvistä rekisteri­merkinnöistä valtaosassa on kyse kokonaan tai osin alkoholiongelmasta. [5]

Vanhempien päihdeongelmista kärsivien lasten määrä näyttäisi siis lisääntyvän, vaikka alkoholin kokonaiskulutus on vähentynyt vuodesta 2007 alkaen. Kuten hallituksen esityksessäkin todetaan, siinä esitetyissä luvuissa ovat mukana vain vakavat päihdeongelmat ja tosiasiassa päihdeongelmista kärsivien vanhempien kanssa elävien lasten lukumäärä on selvästi suurempi. Esitettyjen lakimuutosten arvioidaan lisäävän alkoholin kulutusta erityisesti koti­olosuhteissa. (HE, s. 55–56.)

Hallitusohjelman mukaan alkoholi­politiikkaa halutaan kehittää ”vastuullisesti eurooppalaiseen suuntaan”. [6] Hallituksen esityksen mukaan tavoitteena on reilun ja avoimen kilpailun edistäminen. Kyse on siis siitä, että alkoholin saatavuutta halutaan lisätä. Tämä tavoite on selkeästi ristiriitainen alkoholilain 1 §:ssä julkilausutun tarkoituksen – alkoholipitoisten aineiden kulutuksen vähentämisen – kanssa. Reilun ja avoimen kilpailun edistäminen on sinänsä ymmärrettävä tavoite, mutta se ei ole hyväksyttävä tavoite, jos siihen pääsemiseksi tarvittavat toimet vaarantavat lapsen edun toteutumisen.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3.1 artiklan mukaan kaikissa lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisena harkinta­perusteena oltava lapsen etu. Sopimuksen täytäntöön­panoa ja toteutumista valvovan YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan kyseessä on valtiota koskeva vahva oikeudellinen velvollisuus eikä valtio voi käyttää harkintaa sen suhteen, arvioidaanko lapsen etua ja annetaanko sille asianmukainen painoarvo ensisijaisesti huomioitavana seikkana kaikissa toteutettavissa lapsia koskevissa toimissa. Vaikka aina lapsen etu ei mene kaikkien muiden etujen tai yleisen edun edelle, olisi siitä huolimatta löydettävä ratkaisu, jossa vastakkain olevat edut pyritään tasapainottamaan ja löytämään sovittelu­ratkaisu. YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen edun ja muiden etujen tai yleisen edun välisessä ristiriita­tilanteessa ”lapsen oikeus saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon tarkoittaa, että lapsen edulla on korkeampi prioriteetti eikä se ole pelkästään yksi monista huomioon otettavista seikoista. Tästä syystä lasta parhaiten palvelevalle näkökulmalle on annettava enemmän painoarvoa.” [7]

Lainvalmistelussa tehtävällä lapsivaikutusten arvioinnilla pyritään löytämään ne lainsäädännölliset ratkaisut, jotka parhaimmin toteuttavat lapsen etua. Käsillä olevassa hallituksen esityksessä kuvatut vaikutukset lapsiin ja lapsiperheisiin ovat yksiselitteisesti negatiivisia. Esityksestä ei käy ilmi, kuinka lapsen etua on tarkasteltu ja arvioitu ja mikä painoarvo sille on annettu sääntely­vaihtoehdosta päätettäessä. [8] Lopputulemasta on helppo todeta, että muutokset eivät ole lapsen edun mukaisia. Erityisen huolestuttavaa on, että muutosten arvioidaan heikentävän jo valmiiksi heikossa asemassa olevien lasten tilannetta. Pidämme erityisen moitittavana sitä, että hallituksen esitys on annettu täysin tietoisena siitä, että sillä on yksinomaan haitallisia vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin. 

Kommentteja säännös­ehdotuksista

Lapsiasiavaltuutettu ottaa seuraavassa kantaa keinoihin, joilla hallituksen esityksen mukaan pyritään vähentämään alkoholin etä- ja toimitus­myynnistä seuraavia haitallisia vaikutuksia. Ehdotetut rajoitukset ovat hyvin samankaltaisia kuin vähittäis­myynnissäkin.

Lapsiasiavaltuutettu pitää toimituslupaa ja toimituspassia koskevia säännöksiä tarpeellisina, jos alkoholijuomien etä- ja toimitusmyynti sallitaan. Hallituksen esityksen säännös­kohtaisissa perusteluissa on tunnistettu (s. 109), että alkoholijuomien toimittajat voivat kohdata haastavia tilanteita alkoholijuomia toimittaessaan ja näissä tilanteissa voi olla hankalampi kieltäytyä luovuttamasta juomia esimerkiksi alaikäiselle tai päihtyneelle. Toimituspassi nähdään siksi tarpeelliseksi. Alkoholijuomien toimittajien koulutus on tärkeää, mutta siitä huolimatta eteen tulee käytännössä vaikeita tilanteita. On ilmeistä, että ikärajavalvontaa ja esimerkiksi päihtymystilan arviointia on huomattavasti vaikeampaa tehdä yksityis­asunnon ovella kuin vähittäismyynti­paikoissa, joten todennäköisesti alkoholijuomia luovutetaan useammin toimitus­tilanteissa, vaikka sille olisikin laissa säädetty este.

Haitallisia vaikutuksia estämään hallituksen esityksessä ehdotetaan toimitusten kellonaika­rajoituksista. Kellonaika­rajoitukset todennäköisesti vähentävät pikatilauksia jossain määrin, mutta alkoholin kuluttajat myös osaavat ennakoida tulevaa tarvetta ja tilaavat toimituksen ennen klo 21. Kellonaika­rajoitukset ovat tuttuja jo vähittäismyynti­paikoista, joten niiden noudattaminen ei välttämättä muodostu useinkaan esteeksi alkoholijuomien tilaamiselle. On myös mahdollista, että kellonaika­rajoituksia ennakoidaan ja kotiin tilataan kerralla suurempia määriä kuin ostettaisiin vähittäis­myynnistä.

Alkoholia ei saa toimittaa alle 18-vuotiaille, ja väkevien alkoholijuomien osalta ikäraja on 20 vuotta (37 § 1 ja 2 momentti). Alkoholijuoman toimituksen vastaanottaja on velvollinen vaadittaessa todistamaan ikänsä alkoholijuoman toimittajalle (40 § 2 momentti). Säännös­kohtaisten perustelujen mukaan iän todistaminen olisi tarpeen erityisesti tilanteissa, joissa alkoholijuoman vastaanottaja on nuori. Kyse on alkoholijuomien toimittajan omasta arviosta. Lapsiasia­valtuutettu pitää ikärajavalvontaa ja ikärajojen noudattamista ehdottoman välttämättömänä. On kuitenkin tunnustettava, kuten jo edelläkin todettiin, että alkoholin toimittajan voi olla vaikea arvioida vastaanottajan ikää usein nopeissa ja kiireisissä toimitus­tilanteissa. Tilanne esimerkiksi kotiovella on selkeästi erilainen kuin vähittäismyynti­paikoissa, joissa on mahdollisuus tarkkailla ostajaa ehkä pidemmän aikaa, hyvissä valaistus­olosuhteissa ja kokonais­valtaisemmin, mahdollisesti myös kollegoilta saatavaan tukeen nojaten.

Ehdotetun 37 § 1 momentin mukaan alkoholijuomia ei saa toimittaa myöskään silloin, jos vastaanottajan päihtymys on selvästi havaittavissa tai hän käyttäytyy häiritsevästi tai jos on perusteltu syy olettaa alkoholijuoman luvatonta luovuttamista tai välittämistä. Päihtymystilan tai häiriö­käyttäytymisen arviointi kotiovella on vaikea, ellei mahdoton tehtävä, kun luovuttaja ei välttämättä voi seurata vastaanottajan kävelyä tai muuta liikkumista ja sananvaihtokin voi olla hyvin vähäistä. Yhtä lailla sen arviointi, onko asunnossa (tai muussa luovutuspaikassa) muita henkilöitä, joille alkoholijuomia luovutetaan tai välitetään luvattomasti, on monissa tilanteissa mahdotonta. Näin on toki vähittäismyynti­tilanteissakin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että esitetyt rajoitukset ja valvontaa koskevat säännös­ehdotukset ovat tarpeellisia, jos alkoholijuomien etä- ja toimitusmyynti sallitaan. Lapsiasia­valtuutetun arvion mukaan rajoitusten noudattaminen toimitus­tilanteissa on usein vaikeaa ja niiden noudattamatta jättäminen tulee mahdollisesti olemaan yleisempää kuin vähittäismyynti­paikoissa, Näin ollen rajoitusten toimivuutta lasten suojaamiseksi ei ole syytä korostaa. Hallituksen esityksessäkin esitettyjen lapsiin ja lapsiperheisiin kohdistuvien negatiivisten vaikutusten realisoitumiseen tulevaisuudessa on syytä suhtautua vakavasti. Lapsiasia­valtuutettu pitää erityisen moitittavana, että markkinoiden ja kilpailun edistäminen asetetaan näin selkeästi lapsen edun edelle.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa lopuksi ehdotetusta säännöksestä, jonka mukaan väkevän alkoholijuoman verkko­markkinointi olisi sallittua sekä ETA-alueella että Suomessa. Tämäkin ehdotus on selkeästi lapsen edun vastainen, joka myös hallituksen esityksessä todetaan (s. 57): ”väkevien alkoholijuomien markkinoinnin salliminen verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa voisi lisätä lasten ja nuorten altistumista alkoholi­markkinoinnille. Toimijat kehittävät jatkuvasti uusia markkinoinnin keinoja osana myynninedistämis­toimiaan, johon internet ja sosiaalinen media tarjoavat uudenlaisia mahdollisuuksia.” Lapsiasia­valtuutettu katsoo ehdotuksen loukkaavan lapsen oikeutta suojeluun, sillä verkossa tapahtuva markkinointi kohdistuu hyvin vahvasti lapsiin. Lapset ja nuoret viettävät paljon aikaa sosiaalisessa mediassa ja lukevat muun muassa uutisia sekä katsovat esimerkiksi elokuvia ja muuta viihdettä verkossa. Televisio, radio sekä sanoma- ja aikakaus­lehdet, joissa markkinointi on kielletty, eivät nykypäivänä kuulu samassa määrin lasten ja nuorten arkeen.

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että mikäli sosiaali- ja terveys­valiokunta hyväksyy hallituksen esityksen, valiokunta sisällyttää mietintöönsä lausuma­ehdotuksen, jonka mukaan valtioneuvoston on seurattava alkoholilain muutoksista aiheutuvia vaikutuksia erityisesti lapsiperheisiin, lapsiin ja nuoriin sekä alkoholi­kuolleisuuteen lain voimaantulosta alkaen ja ryhdyttävä tarvittaessa havaittujen ongelmien korjaamiseen sekä lainsäädännön että sosiaali- ja terveyspolitiikan ja veropolitiikan keinoin.

 

Jyväskylässä 11.11.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi