Lausunto hallituksen esityksestä hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi

Viite: Sosiaali- ja terveysvaliokunta 10.02.2021 klo 12.00, HE 241/2020 vp, asiantuntijapyyntö

 

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista.  Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus.  Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasiavaltuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.

 

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi (pdf)

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

 

• Uudistuksen vaikutuksia arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota lasten oikeuksiin ja hyvinvointiin kohdistuviin suoriin ja välillisiin vaikutuksiin.

 

• Palvelujen saatavuuden ja oikea-aikaisuuden kannalta niiden toteuttaminen lähellä palvelu­jen käyttäjiä, kuten lapsia ja perheitä, on keskeinen vaatimus. Toiminnan laatu lähipalveluissa on varmistettava. Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota erityisesti lasten ja perheiden palvelujen yhteistyön muuttu­viin raja- ja yhdyspintoihin.  Palvelureformi edellyttää uusien toimintatapojen kehittämistä ja jatkuvaa arvioin­tia. Lasten ja nuorten on voitava osallistua kehittämiseen ja arviointiin.

 

• Erityistä huomiota tulee kiinnittää haavoittuvassa asemssa oleviin lapsiryhmiin. Esimerkiksi tietoa ja osaamista vammaisuudesta ja vammaisten lasten tar­vitsemista ja käyttämistä palveluista tulee parantaa. Paperittomien lasten hoidossa tulisi turvata välttämättömän hoidon lisäksi myös kiireetön hoito. Seksuaali- ja sukupuolivähem­mistöihin kuuluvien lasten ja nuorten tuen tarve on selvitettävä ja osaamista näiden lasten ja nuorten tukemiseksi on sosi­aali- ja terveyspalveluissa kehitettävä.

 

• Lapsiasiavaltuutettu pitää ensiarvoisen tärkeänä, että järjestämistavasta riippumatta lapset tavoittavat oppi­lashuollon henkilöt koulun/oppilaitoksen arjessa mata­lalla kynnyksellä ja aina tarvittaessa.  Koulukuraattorien työnkuvaan esitetyt muutokset saattavat vaarantaa kuraattorien tekemän yhteisöllisen työn ja heikentää sen saatavuutta, jolloin kouluyhteisön arjessa kohdattavat ryhmätason ongelmat voivat jäädä vaille ratkaisua.

 

• Lapsiasiavaltuutettu pitää välttämättömänä, että lasten ja nuorten päihdepalvelujen (ml. vaativat palvelut) saatavuus ja laatu turvataan uudistuksen yhteydessä.

 

• Nuorisovaltuustojen perustaminen kuntien ohella myös hyvinvointialueille vahvistaa lasten ja nuorten osallistumista.  Erityistä huomioita on kiinnitettävä lasten ja nuorten osallistumisoikeuksiin sekä heille viestintään huomioiden erilaiset ja eri-ikäiset lapsiryhmät. Arkiset ja avoimet, osallistumisen mahdollistavat kanavat ovat tär­keitä lapsille.

 

• Lapsiasiavaltuutettu edellyttää laaja-alaista, hallinnonrajat ylittävää lapsivaikutusten arviointia sekä uudistuksen kaikissa vaiheessa että sen jälkeen. Täytäntöönpanon systemaattinen ja jatkuva seuranta tiedon keruineen heti alusta alkaen varmistaa sen, että vaikutuksia voidaan tosiasiallisesti arvioida tutkittuun tietoon perustuen. 

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsiasiavaltuutettu korostaa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämistä kaikissa uudistuksen yksityiskohdissa ja vaiheissa.

 

Hallituksen esitys on erittäin laaja kokonaisuus, jossa on keskitytty pitkälti hallin­nollisiin ja rakeenteellisiin kysymyksiin. Hallituksen esityksen mukaan uudistus koskettaisi kaikkia Suomessa asuvia lapsia, nuoria ja perheitä ja vaikutukset ulottuisivat yli miljoonan lapsen ja nuoren universaaleihin peruspalveluihin (s. 399).  Tärkeä huomio on, että aikuisten peruspalveluiden toimivuus vaikuttaa merkittävästi lapsiin ja nuoriin. Sekä terveydenhuoltolaki että sosiaalihuoltolaki edellyttävät, että aikuisille suunnatuissa palveluissa on otettava huomioon heidän huollettavanaan olevat lapset. Uudistuksen vaikutuksia arvioitaessa on siten kiinnitettävä huomiota lasten oikeuksiin ja hyvinvointiin kohdistuviin suoriin ja välillisiin vaikutuksiin.

 

Hyvinvointialueiden vastuulle siirtyisivät neuvolan, opiskeluhuollon, pe­rustason terveyden- ja sosiaalihuollon palvelut sekä lastensuojelu. Kuntien järjestämisvas­tuulle jäisivät varhaiskasvatus, perusopetus ja toisen asteen koulutus. Hyvinvoinnin ja ter­veyden edistäminen kuuluisi sekä kuntien että hyvinvointialueiden vastuulle. Esityksen mukaan uudistus ei muuttaisi lasten ja nuorten palvelujen sisältöä, mutta sillä olisi kuitenkin todennäköisesti myönteisiä vaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen toteutta­mistapaan ja laatuun.

 

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen säädettäisiin hyvinvointialueiden ja kuntien tehtäväksi (ehdotettu laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, 6 § ja 7 §).  Useassa kohtaa hallituksen esityksessä kirjoitetaan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisestä ja todetaan sen olevan osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Säännöstasolla ei mainita kuitenkaan turvallisuutta. Turvallisuuden edistäminen, kuten esimerkiksi väkivallan ehkäisy, on keskeinen osa lasten oikeuksien turvaamista. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että tätä painottaisi selkeämmin se, että turvallisuuden edistäminen todettaisiin säännöstasollakin hyvinvoinnin ja terveyden rinnalla.  Tämä vastaisi selkeämmin myös valtioneuvoston periaatepäätöstä hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisestä 2030.[1]

 

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että hallituksen esityksen mukainen uudistus vaikuttaa hyvin monella tavalla YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa vahvistettujen lapsen oikeuksien toteutumiseen. Sopimuksen 4 artiklan mukaan sopimusvaltiot ovat sitoutuneet ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin yleissopi­muksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi. Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaa­lihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu (3 artiklan 1 kohta). Nämä vaatimukset on otettava huomioon uudistuksen jokaisessa vaiheessa ja yleissopimuksen mukaiset lasten oikeudet on juurrutettava osaksi kaikkien lasten arkea, riippumatta siitä, mitä palveluja lapsi käyttää tai kuka palveluja järjestää ja toteuttaa.

 

 

Hallinnollinen muutos ei johda automaattisesti toimintakulttuurin muutokseen

 

Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että hallituksen esityksessä huomioidaan nyt se, että rakenteellisten ja hallinnollisten ratkaisujen ohella kyse on myös toimintakult­tuurin eli yhteisössä historiallisesti ja kulttuurisesti muovautuneiden toimintatapojen muu­toksesta. Samaan aikaan on huolehdittava palvelujen laadun ja sisällön kehittämi­sestä ja parantamisesta sekä siitä, että hallinnolliset ja rakenteelliset ratkaisut tukevat tätä tavoitetta. Yhtenä tärkeänä osa-alueena on huolehdit­tava usein haastavistakin tietosuojaan liittyvistä kysymyksistä. 

 

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota erityisesti lasten ja perheiden palvelujen muuttuviin yhteistyön raja- ja yhdyspintoihin.  Palvelureformi edellyttää toimintatapojen jatkuvaa arviointia. Tähän työhön lasten ja nuorten on saatava osallistua.

 

Palveluja on kehitettävä lapsille, nuorille ja perheille saavutettaviksi ja oikea-aikaisiksi. On huomattava, että kaikkiin palveluihin ja toimintoihin ei ole olemassa valmiita hyviä käytäntöjä, joita voisi siirtää uuteen toimintaympäristöön sellaisenaan.   Tuleva uudistus oli jo vuosina 2016-2019 toteutetun mittavan lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) taustalla. LAPE-muutosohjelmassa kehittämistyötä tehtiin valtakunnallisesti usealla eri osa-alueella. Tämä jo tehty ja ansiokas työ on hyödynnettävä tehokkaasti tulevassa uudistuksessa.

 

 

Haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja lapsiryhmät

 

Erityistä huomiota tulee kiinnittää haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiryhmiin. Erimerkiksi paljon palveluja käyttävien vammaisten tai pitkäaikaissairaiden ja lastensuojelun piirissä olevien lasten kohdalla sektorirajat ylittävät yhteistyökäytännöt ovat merkittäviä lapsen hyvinvoinnin kannalta.  

 

Hallituksen esityksessä korostetaan lasten ja perheiden palvelujen järjestämistä lähipalveluina. Palvelujen saatavuuden ja oikea-aikaisuuden kannalta niiden toteuttaminen lähellä palvelu­jen käyttäjiä, kuten lapsia ja perheitä, on keskeinen vaatimus. Toiminnan laatuun liittyviin tekijöihin, kuten henkilöstön riittävään osaamiseen ja koulutukseen lähipalveluissa, ei esi­tyksessä kuitenkaan kiinnitetä huomiota. Lapsiasiavaltuutetun aiemmin esittämä kannan­otto on siis tältä osin edelleen ajankohtainen: ”Lähipalveluissa on varmistettava riittävä pe­rusosaaminen vammaisten lasten palveluiden toteuttamiseksi. Syrjivät käytänteet ja asen­teet sekä ennakkoluulot johtuvat usein tietämättömyydestä ja osaamattomuudesta. Sen vuoksi on tärkeää panostaa henkilöstön kouluttamiseen, mutta myös avoimeen viestintään ja tiedottamiseen vammaisten lasten, heidän perheidensä ja yhteisön kaikkien jäsenten suuntaan. Tietoa ja osaamista on parannettava vammaisuudesta ja vammaisten lasten tarvitsemista ja käyttämistä palveluista sekä (vammaisten) lasten oikeuksista ja oikeusturvasta.”[2]

 

Eräs erityisen haavoittuva ryhmä, jota lakiehdotuksessa ei ole huomioitu, on paperittomat lapset. Paperittomien ihmisten välttämätön hoito on turvattu hallitusohjelmassa ja paperittomien lasten pääsy myös kiireettömän hoidon piiriin olisi luontevaa toteuttaa uudistuksessa, jonka tavoitteena on muun muassa kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut, parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta, turvata ammattitaitoisen ja vastata yhteiskunnallisten muutosten mukaan tuomiin haasteisiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on katsonut, että paperittomien henkilöiden palvelut tulisi turvata nykyistä laajemmin.[3] Vähimmäisvaatimuksena olisi alaikäisten lasten hoidon turvaaminen. Ehdotetussa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain 2 §:ssä (Määritelmät) ei paperittomia lapsia rinnasteta asukkaaseen tai asiakkaaseen. YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea on katsonut, että maassa oleskelevia paperittomia lapsia pitäisi kohdella yhdenvertaisesti, ja heillä tulisi olla mahdollisuus edulliseen terveydenhuoltoon.[4]  

 

Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on painottanut, että lapsen oikeuden terveyteen toteutumiseksi ”toimenpiteitä tulisi kohdistaa epäedullisessa asemassa oleviin ja riittämättömiä palveluita tarjoavilla alueilla asuviin lapsiin. Valtioiden tulisi tunnistaa kansallisella ja tätä alemmilla tasoilla vaikuttavat tekijät, jotka tekevät lapsista haavoittuvia tai asettavat tietyt lapsiryhmät epäedulliseen asemaan. Nämä tekijät olisi otettava huomioon lasten terveyttä koskevia lakeja, määräyksiä, politiikkoja, ohjelmia ja palveluita kehitettäessä, ja tällöin tulisi pyrkiä oikeudenmukaisuuden varmistamiseen.” [5]

 

Toinen esimerkki haavoittuvassa asemassa olevista lapsista on seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvat lapset. Yhdenvertaisen vaikutusarvioinnin kannalta on jossain määrin ongelmallista, että vaikutuksia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ei ole selvitetty, vaan on tyydytty toteamaan, että ”[s]osiaali- ja terveysministeriön asiantuntija-arvion mukaan uudistuksen vaikutuksista sukupuolivähemmistöihin ei ole tarpeeksi tutkimustietoa” (s. 418).  Sosiaali- ja terveyspalveluissa ei ole riittävää osaamista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten tuen tarpeesta.  Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että uudistuksen vaikutuksista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin tuote­taan tutkimustietoa, jotta vaikutusarviointia voidaan tehdä ja hyödyntää. Myönteistä kuiten­kin on, että esityksessä huomioidaan eri vähemmistöryhmien, mukaan lukien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osallistumismahdollisuuksien turvaamisen tarve.

 

 

Oppilas- ja opiskelijahuolto

 

Oppilaitosten oppilas- opiskelijahuolto (jälj. oppilashuolto) esitetään siirrettäväksi osaksi hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja. Tähän sisältyvät opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut, kouluterveydenhuolto sekä toisen asteen opiskeluterveydenhuolto. Esityksen mukaan palvelut on edelleen tarkoitus toteuttaa lähipalveluina kouluissa ja oppilaitoksissa. Tämä katsotaan edellytykseksi yhteisöllisen opiskeluhuoltotyön toteuttamiselle sekä opiskeluhuollon yksilökohtaisten palvelujen saatavuudelle ja saavutettavuudelle.

 

Hallituksen esityksen vaikutusarvioinnissa (s. 337-339) on kuvattu muun muassa seuraavia myönteisiä vaikutuksia: oppilashuollon kokonaisuuden nykyistä parempi hallinta, joka mahdollistaisi kokonaisuuden kehittämisen tarkoituksenmukaisemmin oppilaiden ja opiskelijoiden tarpeita vastaaviksi; kuraattorien ja psykologien ja  hyvinvointialueen muun sosiaali- ja terveydenhuollon välinen sujuva palveluketju vahvistuisi; kuraattorien ja psykologien ammatillisen osaamisen ja tuen järjestäminen paranisi; asiakas- ja potilastietojen käsittely tehostuisi ja sujuvoittaisi eri toimijoiden työtä; oppilashuollon resurssien kohdentaminen paremmin palvelujen tarvetta vastaavaksi. Riskinä ko. kohdassa nostetaan esiin hyvin­vointialueen etääntymistä kuntien opetustoimesta ja oppilaitoksista. Riskin toteutuessa ku­raattoreiden ja psykologien yhteistyö opetustoimen edustajien kanssa voi vaikeutua ja näi­den palvelujen järjestäjien oppilaitosympäristön sekä oppilaiden ja opiskelijoiden tarpeiden tuntemus heiketä.

 

Lapsiasiavaltuutettu pitää ensiarvoisen tärkeänä, että lapset tavoittavat oppi­lashuollon henkilöt koulun/oppilaitoksen arjessa matalalla kynnyksellä ja aina tarvittaessa.  Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, ettei oppilas- ja opiskelijahuolto ole kaikilta osin edelleenkään muodostunut vuoden 2014 uudistuksessa asetettuja tavoitteita vastaavaksi. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain (1287/2013, 2 §) tarkoitukseksi säädettiin tuolloin: 1) opiskelijoiden oppimisen, terveyden ja hyvinvoinnin sekä osallisuuden edistäminen ja ongelmien syntymisen ehkäisy, 2) oppilaitosyhteisön ja opiskeluympäristön hyvinvoinnin,  terveellisyyden ja turvallisuuden, esteettömyyden, yhteisöllisen toiminnan sekä kodin ja oppilaitoksen välisen yhteis­työn edistäminen, 3) varhaisen tuen turvaaminen sitä tarvitseville, 4) opiskelijoiden tarvitsemien opiskeluhuoltopalvelujen yhdenvertaisen saatavuuden ja laadun turvaaminen, 5) opiskeluhuollon toteuttamisen ja johtamisen vahvistaminen toiminnallisena kokonaisuutena ja monialaisena yhteistyönä. Vuonna 2018 toteutetussa toimeenpanon arvioinnissa tunnistettiin haasteita muun muassa poikkihallinnollisessa yhteistyössä, tiedonsiirrossa ja opiskeluhuoltorekistereissä. Lisäksi arvioinnissa todettiin, että useat lain kauaskantoisimmat vaikutukset, kuten korjaavien toimenpiteiden, lastensuojelutarpeen ja mielenterveyspalvelujen tarpeen väheneminen, odottavat vielä toteutumistaan. Myöskään palvelujen yhdenvertainen saatavuus ei vielä ole toteutunut. [6] Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että järjestämistavasta riippumatta tulee palvelujen olla lasten ja nuorten saatavilla ja saavutettavissa. Palvelujen tulee oikea-aikaisesti, määrällisesti, sisällöllisesti ja laadullisesti vastata kulloistakin tarvetta. Palvelujen yhdenvertaisuus on varmistettava koko maan tasolla ja kouluissa on oltava riittävät henkilöstöresurssit oppilaiden tarpeisiin vastaamassa. 

 

Lapsille ja nuorille saavutettavien lähipalvelujen merkitys nousee esiin esityksen mukaisessa koulukuraattoreiden työnkuvan muutoksessa. Koulukuraattori voisi jatkossa tehdä sosiaalihuoltolain mukaisia palvelutarpeen arviointeja ja päätöksiä, eikä oppilaiden tarvitsi enää tämän vuoksi hakeutua erikseen sosiaalihuollon palvelupisteisiin (s. 338). Vaikka tavoite (ns. luukulta-luukulle ohjaamisen väheneminen) on kannatettava, tällä voi olla lasten oikeuksien toteutumisen kannalta merkittäviä seurauksia. Lapsiasiaval­tuutettu esittää huolensa siitä, johtaako esitetty työ- ja toimenkuvan muutos siihen, että koulukuraattorit tekevät yhä enenevissä määrin yksilötyötä kouluyhteisön kannalta erittäin merkityksellisen ja tärkeän yhteisöllisen työn sijasta. Ilman tuntuvaa lisäystä koulukuraattoreiden resurssei­hin, voisi esitetty uudistus heikentää kyseisen palvelun saatavuutta. Tällöin oppilaiden ja koko kouluyhteisön kannalta kriittiset ”matalan kynnyksen” sosiaaliset ja yhteisölliset on­gelmat, joita kouluarjessa päivittäin kohdataan, voivat jäädä vaille ratkaisua.

 

On myös otettava huomioon, että koulukuraatto­reiden tieto- ja osaamispohja ei tällä hetkellä ole välttämättä riittävä sosiaalihuoltolain mu­kaisten arviointien ja päätösten tekemiseen ja seurantaan.  Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että tätä kuraattoreille tulevaa tehtävää ei hallituksen esityksessä ole käsitelty vaikutusarviointikohdassa olevaa viittausta lukuun ottamatta tarkemmin. Epäselväksi siten jää esimerkiksi se, miten varmistetaan tältä osin kuraattoreiden riittävä osaaminen ja miten tehtäväkuvan laajentaminen vaikuttaisi kuraattoreiden resursseihin.

 

 

Lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut

 

Uudistuksen vaikutuksia lastensuojelun järjestämiseen käsitellään kohdassa 4.2.4.4.4.6. Kohdassa todetaan, että lastensuojelun avo-, sijais- ja jälkihuollon asiakkailla on usein laajoja ja monenlaisia perus- ja erityispalvelujen tarpeita. Ongelmia on erityisesti päihde- ja mielenterveyspalvelujen saatavuudessa. On erittäin tärkeää, että vaikutuksia lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen järjestämiseen on käsitelty esityksessä omana kohtanaan (4.2.4.4.4.5). Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden järjestämistä, kytkemättä sitä lastensuojeluun, on esityksessä käsitelty, mutta päihdepalveluja ei vastaavalla tavalla käsitellä. 

 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaiseman ESPAD-tutkimuksen mukaan nuorten yleisimmin kokeilema tai käyttämä huume on kannabis. Kannabista elinaikanaan kokeilleiden poikien osuus on noussut pojilla vuoden 1995 viidestä prosentista 13 prosenttiin vuonna 2019. Tytöillä vastaavat luvut olivat viisi ja yhdeksän prosenttia.  Muiden huumeiden kohdalla ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, mutta Kouluterveyskyselyn mukaan nuorten kokemus huumeiden saatavuudesta omassa lähiympäristössä on lisääntynyt ollen vuonna 2019 peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisilla jo 48 prosenttia.[7][8]

 

Viimeaikaiset uutiset osoittavat, että päihdepalvelujen saatavuus kunnissa vaihtelee tuntuvasti, eikä valvovilla viranomaisilla ole tietoa päihdepalvelujen laadusta ja saatavuudesta eri alueilla[9]. Lausuntokierroksella olevassa luonnoksessa esitykseksi eduskunnalle lastensuojelun vaativaa sijaishuoltoa koskevaksi lainsäädännöksi nostetaan lasten ja nuorten päihdepalvelujen saatavuuden puute yhdeksi merkittävimmäksi palvelujärjestelmän kipukohdaksi.

 

Lasten päihde- ja mielenterveysongelmat kytkeytyvät usein toisiinsa ja voivat myös johtaa siihen, että tarvitaan lastensuojelun palveluja. On myös tilanteita, että lapsella tai nuorelle riittäisi matalan kynnyksen ja varhaisen vaiheen tai jo ennaltaehkäisevät päihdepalvelut estämään myöhemmän mielenterveyspalvelujen ja lastensuojelullisten toimenpiteiden tarvetta. Päihdepalvelujen kehittäminen vastaamaan lasten ja nuorten tarvetta sekä niiden saatavuuden parantaminen olisi tärkeää varhaisen puuttumisen työtä. Pelkkä päihdevalistus oppilaitoksissa/oppilashuollossa ei ole riittävää.

 

 

Lasten ja nuorten osallistuminen

 

Esityksessä nostetaan esiin kuntien ja hyvinvointialueiden asukkaiden erilaiset osallistumisjärjestelmät ja tavoite siitä, että ne muodostaisivat yhden saumattoman ja selkeän kokonaisuuden. Esityksessä korostetaan, että asukkaalta tämä edellyttäisi aktiivisuutta ottaa selvää asioista, mutta korostetaan myös hyvinvointialueen, palveluntuottajien sekä luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden sote-valmiuksia ja osaamista osallistumisen ja vaikuttamisen sekä niitä tukevien menetelmien hyödyntämiseen. Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että mainituilla toimijoilla tulee olla osaamista myös lapsiystävällisistä käytännöistä ja menetelmistä.

 

Hallituksen esityksessä todetaan (s. 359-360), että hyvinvointialueiden on panostettava osallistumisoikeuksien toteutumisen varmistamiseen sekä viestintään sen vastuulle kuuluvista asioista että osallistumismahdollisuuksista, koska järjestelmän legitimiteetti voi jäädä heikoksi, jos asukkaat eivät tunne sen toimintaa ja luota päätöksentekoon. Riskiksi tunnistetaan se, että hyvinvointialueiden ja kuntien palvelut ja osallistumisjärjestelmät muodostaisivat asukkaan ja kuntalaisen näkökulmasta epäselvän kokonaisuuden. Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan erityistä huomioita on kiinnitettävä lasten ja nuorten osallistumisoikeuksiin sekä heille viestintään huomioiden erilaiset ja eri- ikäiset lapsiryhmät. Arkiset ja avoimet osallistumisen mahdollistavat kanavat ovat tär­keitä lapsille. Lapsilla ja nuorilla on oikeus saada tietoa käynnissä olevista asioista lapsiystävällisellä ja heidät helposti tavoittavalla tavalla. Lasten osallistuminen toteutuu luontevimmin ja todennäköisesti tehokkaimmin paikoissa, joissa lapset muutenkin toimivat (varhaiskasvatus, koulu, harrastukset jne.), niiden ammattilaisten toimesta, jotka toimivat lasten kanssa arjessa. Lasten ja nuorten kohdalla osallistumisen varmistaminen ei voi jäädä heidän oman aktiivisuutensa varaan. 

 

Lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia takaa­maan hyvinvointialue asettaisi nuorisovaltuuston, jonka tehtäväkenttänä olisivat kaikki toiminnot, joilla olisi merkitystä nuorten, heidän elinolosuh­teidensa ja tarvitsemiensa palvelujen kannalta. Tiedonkulun varmistamiseksi nuorisoval­tuuston edustajalle suunnitellaan myös läsnäolo- ja puheoikeutta hyvinvointialueen muissa toimielimissä.  Nuorisovaltuustoja koottaessa olisi tärkeä huomioida eri lapsiryhmien osal­listumismahdollisuudet.  Hyvinvointialueiden nuorisovaltuustoon valittaisiin jäsenet kuntien nuorisovaltuustoista, jonka nähdään edistävän yhteistyötä nuorisovaltuustojen käsittelemissä kysymyksissä.  Vaikka tätä voidaan pitää myönteisenä ratkaisuna, sen haasteena on, että se korostaa entisestään edustuksellista osallistumista laaja-alaisemman osallistumisen kustannuksella.

 

Hyvinvointialuetta koskevaan lakiin ehdotetussa 29 § säädettäisiin osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista, jossa korostettaisiin monipuolisia ja vaikuttavia osallistumisen mahdollisuuksia ja tuotaisiin esiin erilaisia keinoja, joita voidaan hyödyntää päätösvalmistelun eri vaiheissa.  Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että säännöksen perusteluissa on huomioitu lasten ja nuorten osallistumisoikeudet ja heidän osallistumisensa hyvinvointialueen toimintaan ja päätöksentekoon erilaisin, lasten ja nuorten ikätasoon sopivien osallistumis- ja vaikuttamistapojen keinoin. Erityisinä haasteina lasten osallistumisen toteutumisen näkökulmasta on tunnistettu haavoittuvassa asemassa olevien lasten, kuten pienten lasten, vammaisten lasten ja kieli- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluvien lasten asema osallisuuden ja osallistumisen mahdollisuuksien toteutumisessa. Ikätason ohella on siten muistettava ottaa huomioon näiden lapsiryhmien erityiset piirteet ja tarpeet.[10]  

 

 

Lapsen oikeuksien toteutumisen arviointi ja varmistaminen

 

Hallituksen esityksen mukainen hallinnollinen ja rakenteellinen uudistus on toteutuessaan lapsille ja nuorille järjestettävien palvelujen laa­jamittainen ja -kantoinen muutos sekä hyvinvointialueiden että kuntien tasolla. Lapsiasiavaltuutettu pitää välttämättömänä, että uudistuk­sessa ja sen jälkeen varmistetaan lapsen oikeuksien toteutuminen kaikilla hallinnon tasoilla ja myös arjen toiminnassa. Tämä edellyttää laaja-alaista, hallinnonrajat ylittävää lapsivaikutusten arviointia sekä uudistuksen kaikissa vaiheessa että sen jälkeen. Täytäntöönpanon systemaattinen ja jatkuva seuranta tiedon keruineen ja heti alusta alkaen varmistaa sen, että vaikutuksia voidaan tosiasiallisesti arvioida tutkittuun tietoon perustuen.  

 

Lapsen oikeuksiin liittyvää osaamista on huomattavasti parannettava sekä valtakunnallisella tasolla että kunnissa ja jatkossa hyvinvointialueilla.  On huolehdittava siitä, että hyvinvointialueilla ja kunnissa on riittä­västi asiantuntijoita, jotka pystyvät edistämään lapsen oikeuksien toteutumista käytännössä muun muassa kouluttamisen ja neuvonnan avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että asiantuntijoina toimii myös lapsioikeusjuridiikkaan perehtyneitä lainoppineita. Kouluttamista ja neuvontaa tulee suun­nata sekä hyvinvointialueiden ja kuntien työntekijöille että kansalaisille. Kyseiset asiantuntijat voivat olla tukena lapsivaikutusten arviointiin, lapsibudjetointiin ja lasten osallistumiseen liit­tyvissä asioissa. Lisäksi asiantuntemusta tarvitaan erilaisten valtakunnallisten strategioi­den, kuten esimerkiksi kansallisen lapsistrategian, lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn ohjelman ja mielenterveyden edistämisen ohjelmantäytäntöönpanon tukemisessa.

 

 

Jyväskylässä 9.2.2021

 

 

Elina Pekkarinen                                Merike Helander

Lapsiasiavaltuutettu                          Lakimies
 

 

Sonja Vahtera                                   Katja Mettinen

Lakimies                                            Ylitarkastaja