LAPS/84/2026, 8.6.2026

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle hallituksen esityksestä edus­kunnalle laiksi lasten koti­hoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta HE 69/2026 vp

Viite: Sosiaali- ja terveys­valiokunta keskiviikko 10.6.2026 klo 9.30 / HE 69/2026 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettua lakia. Muutoksella toteutettaisiin pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukainen niin sanottu kotihoidon tuen Norjan malli. Esityksen mukaan kotihoidon tuen maksamiseksi edellytettäisiin lähtökohtaisesti, että tuen saaja on asunut Suomessa vähintään kolmen vuoden ajan. Kotihoidon tuki maksettaisiin vain lasta pääasiallisesti hoitavalle vanhemmalle tai muulle huoltajalle. Asumisaika­vaatimusta sovellettaisiin vain, jos kotihoidon tukea hakeva henkilö on muuttanut Suomeen ehdotetun lain tultua voimaan.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Esityksen tavoitteet, kuten perheen kotoutuminen, kielen oppiminen ja lapsen integroituminen yhteiskuntaan, ovat sinänsä kannatettavia. Esitetty toimenpide ei kuitenkaan vakuuta tehokkuudellaan.
• Kotihoidon tuen uudistamista tulisi tarkastella kaikkien perheiden näkökulmasta yhdenvertaisesti.
• Norjan ja Tanskan kokemukset viittaavat siihen, että vastaavat uudistukset voivat heikentää maahanmuuttaja­taustaisten perheiden asemaa ja aiheuttaa haitallisia vaikutuksia lapsille.
• Rajattuun ryhmään kohdistuva esitys ei ole perusteluiltaan riittävän vakuuttava.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Ehdotetuilla lainsäädäntö­muutoksilla tavoitellaan hiljattain maahan tulleiden pienten lasten vanhempien nykyistä nopeampaa kotoutumista, kotimaisen kielen oppimista ja työmarkkinoille ohjautumista erityisesti kotoutumis­palveluihin osallistumisen kautta. Lisäksi tavoitellaan lasten integroitumista ja kotimaisen kielen oppimista varhaiskasvatukseen osallistumisen kautta. Tavoitteena on, että vähemmän kuin kolme vuotta Suomessa asuneet pienten lasten vanhemmat valitsisivat lasten hoitomuodoksi nykyistä useammin varhaiskasvatukseen osallistumisen, jolloin vanhemmat ohjautuisivat nykyistä useammin kotoutumis­palveluihin ja työmarkkinoille (s. 28).

Lapsiasiavaltuutettu pitää edellä mainittuja esityksen tavoitteita kannatettavina. Maahanmuuttaja­taustaisten naisten kiinnittyminen työelämään Suomessa on laajalti tiedossa oleva haaste. Muun ohella YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta valvova CEDAW-komitea on suositellut Suomen laativan tehokkaita strategioita ja toiminta­periaatteita tehostaakseen naisten pääsyä turvattuihin, hyvin palkattuihin työpaikkoihin, painottaen erityisesti vähäosaisia naisryhmiä, kuten maahanmuuttaja­naisia. [1]

Nyt esitettävät muutokset eivät kuitenkaan vakuuta tehokkuudellaan. Pitkät kotihoidontuki­jaksot kun eivät keskity vain maahanmuuttaja­taustaisille äideille, vaan yleisesti matalammin koulutetuille, pienituloisille ja yhden vanhemman perheiden äideille. [2] Kaikilla em. ryhmillä on muita heikompi työmarkkina-asema.

Lapsiasiavaltuutettu on sosiaali- ja terveys­ministeriölle marraskuussa 2025 antamassaan nyt käsillä olevan hallituksen esityksen luonnosta koskeneessa lausunnossa toivonut, että kotihoidon tuen rajaamista selvitettäisiin kaikkien perheiden osalta ja että ”päätöksenteossa ja lainvalmistelussa harkittaisiin ja arvioitaisiin vaihtoehtoa, joka yhdenmukaisesti kannustaisi kaikkia perheitä tuomaan lapset varhaiskasvatuksen piiriin nykyistä varhaisemmassa vaiheessa mutta kuitenkin säilyttäisi jokaiselle Suomessa asuvalle perheelle vapauden päättää pienen lapsen hoidosta erityisesti kullekin lapselle parhaiten sopivalla tavalla”. [3]

Tähän toiveeseen nähden on erittäin myönteistä, että sosiaali- ja terveys­ministeriö antoi 28.10.2025 toimeksiannon selvittää saatavilla olevan tilasto- ja tutkimustiedon valossa perhevapaiden käyttöä ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä sekä perhevapaiden käytön vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon, vanhempien työmarkkina-asemaan sekä lasten ja vanhempien terveyteen ja muuhun hyvinvointiin. Edelleen selvityksen tehtävänä oli esittää vaihtoehtoisia malleja perhevapaiden kehittämiseksi sekä arvioida niiden kustannus- ja työllisyysvaikutuksia. Lapsiasia­valtuutettu pitää perusteellisen lainvalmistelun näkökulmasta tervetulleena, että sanotun kaltaisia selvityksiä laaditaan. Lapsiasia­valtuutetun on kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi selvitystä ei ole hyödynnetty nyt lausuttavana olevassa hallituksen esityksessä.

Huomioiden juuri em. selvityksessä tarkasteltuja aiheita kysymyksiä herättää se, miksi vaihtoehtoisena toteuttamis­vaihtoehtona ei ole arvioitu kotihoidon tuen uudistamista kokonaisuudessaan. Hallituksen esityksessä (s. 49) todetaan hallitusohjelmaan viitaten, että tarkastelu on rajattu asumisaikaan perustuviin malleihin. Tällöin jää epäselväksi, miksi selvityksen laadintaan on ylipäänsä käytetty resursseja ja miksi nyt käsillä olevaa lakihanketta viedään eteenpäin tilanteessa, jossa sen tavoitteisiin ja vaikutuksiin läheisesti liittyvä ministeriön tilaama selvitys on juuri valmistunut. Selvitys olisi kaiketi voinut tarjota lainvalmistelun tueksi paljon arvokasta tietoa. Etenkin kun nyt esityksessä tyydytään toteamaan vaikutusten arviointiin liittyvän merkittäviä epävarmuus­tekijöitä (s. 29).

Hallituksen esityksessä todetaan ehdotuksen toteuttavan niin sanottua kotihoidon tuen Norjan mallia. Vaikutusten arviointi on edellä kuvatulla tavalla todettu epävarmaksi, mutta esityksessä kuitenkin tuodaan esiin Norjassa havaitut kielteiset vaikutukset, kuten maahanmuuttaja­taustaisten perheiden taloudellisen aseman heikkeneminen (s. 48) sekä se, että uudistuksen vaikutukset varhaiskasvatukseen ovat monilta osin jääneet vähäisiksi (s. 36). Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa YK:n lapsen oikeuksien komitean suosituksesta välttää sosiaaliturva­etuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin. [4] Tanskassa pyrittiin lisäämään työnteon kannustimia leikkaamalla rajusti maahanmuuttaja­taustaisten perheiden sosiaaliturvaa vuonna 2002. Arvostettujen taloustieteilijöiden tutkimus osoittaa uudistuksen kielteiset vaikutukset erityisesti lapsiin: lasten osallistumisaste niin varhaiskasvatuksessa kuin esikoulussa laski, lasten suoriutuminen kielikokeissa heikkeni ja teini-ikäisten rikollisuus lisääntyi. [5]

Esityksessä lisäksi tunnistetaan, että taloudelliset kannustimet eivät välttämättä ohjaa toimintaa haluttuun suuntaan, sillä ehdotettujen muutosten myötä kuitenkin yli puolen kohderyhmästä arvioidaan jäävän hoitamaan lapsia kotiin ilman taloudellista tukea (s. 38). Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että esimerkiksi kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun loppuraportin mukaan kokeilu ei lisännyt maahanmuuttaja­taustaisten lasten osallistumis­astetta, vaikka osallistuminen oli maksutonta. [6]

Koska esitys on rajattu koskemaan vain pientä ryhmää eikä vaihtoehtoisia toteuttamis­vaihtoehtoja ole varsinaisesti tarkasteltu, välittyy hallituksen esityksestä vaikutelma, etteivät ehdotetut muutokset kotihoidon tukeen perustu lapsen hoidon tarpeeseen ja varhaiskasvatukseen osallistumisesta saataviin hyötyihin tai kokonais­arvioon siitä, mikä olisi asetettuja tavoitteita parhaiten edistävä ratkaisu. Edellä mainitun selvityksen ohittaminen alleviivaa sitä, että sääntelyratkaisun perusteeksi näyttää muodostuvan henkilön asema. Tätä alleviivaa myös se, että esityksessä todetaan nimenomaisesti varhaiskasvatuksen olevan lapsen oikeus (s. 62). Lapsiasia­valtuutetulle jää epäselväksi, että mikäli esityksellä on tunnistettu olevan myönteinen vaikutus lapsen oikeuksien toteutumiseen sikäli, kun osallistuminen varhaiskasvatukseen oletettavasti lisääntyy, miksei lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen korosteta kaikkien lasten osalta. Kotihoidontuen tasapuolisen uudistamisen myönteiset vaikutukset voisivat ulottua koskemaan laajempaa lapsijoukkoa.

Kuten sanottua, lapsiasia­valtuutettu pitää kyllä perusteltuina toimia, jotka tähtäävät lasten varhaiskasvatuksen osallistumis­asteen ja naisten työllisyyden lisäämiseen. Tällaiseksi tunnistetaan sosiaali- ja terveysministeriön tilaaman selvityksen perusteella koko väestöä koskeva kotihoidon tuen lakkauttaminen. [7] Lisäksi on painotettu sen varmistamista, että varhaiskasvatuksen laatu on korkea ja saatavuus perheiden tarpeiden mukainen, sillä tämä osaltaan lisää perheiden halukkuutta käyttää varhaiskasvatus­palveluja. [8] Nyt käsillä olevat hyvin rajattuun joukkoon kohdistuvat toimet eivät kuitenkaan ole perusteluiltaan kestäviä tai sitä myötä kannatettavia.

 

Oslossa ja Helsingissä 8.6.2026

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, juristi

 

[1] CEDAW/C/FIN/CO/8, kohta 32 (c).

[2] Lammi-Taskula, J. ym: Selvitys perhevapaa­järjestelmän kehittämiseksi, Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2026:21, s. 106–107.

[3] Ks. Lapsiasia­valtuutetun lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi lasten koti¬hoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain 2 ja 3 §:n muuttamisesta, LAPS/150/2025, 18.11.2025.

[4] CRC/C/FIN/CO/5-6, kohta 35.

[5] Højsgaard Andersen, L. ym. (2019). Lowering welfare benefits: Intended and unintended consequences for migrants and their families. CReAM.

[6] Sarvimäki, M., ym. (2026). Kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu: Loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2026:2, s. 127–128 ja 164–165.

[7] Lammi-Taskula, J. ym. (2026). Selvitys perhevapaa­järjestelmän kehittämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2026:21, s. 106-107.

[8] Ibid., s. 108.