LAPS/20/2024, 3.4.2024

Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi alkoholi­lain 17 ja 26 §:n muuttamisesta

Viite: Sosiaali- ja terveys­valiokunta perjantai 5.4.2024 klo 9.00 / HE 7/2024 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Yhteenveto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

  • Lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin moitittavana sekä oikeudellisesti kestämättömänä sitä, että markkinoiden ja kilpailun edistäminen ja erityisesti pien­panimoiden saama hyöty on asetettu hallituksen esityksessä lapsen edun edelle.

  • Lapsen edun ensi­sijaisuuden (LOS 3.1 artikla) riittämätön huomioiminen heijastelee laajemmin suomalaista alkoholi­politiikkaa, josta puuttuu lapsen ääni ja näkökulma.

  • Alkoholi­lainsäädäntöön ei tulisi tehdä nyt muutoksia, jotka vaarantavat nuorten alkoholin­käytön pitkän aikavälin myönteisen kehityksen.

  • YK:n lapsen oikeuksien komitea on suositellut, että Suomi tehostaa pyrkimyksiään estää huumeiden, alkoholin ja tupakan käyttöä nuorten keskuudessa. Esitys on risti­riidassa komitean suosituksen kanssa.

  • Ehdotetut muutokset toisivat nykyistä runsaasti vahvemmat olut­juomat ja siiderit lähi­myyntiin. Tämä lisää nuorten alkoholin­käytön lisääntymisen riskiä, sillä suomalais­poikien suosituin alkoholi­juoma on olut, ja siiderit kuuluvat tyttöjen suosikki­juomiin.

  • Kaikkia lapsia ja nuoria tulee suojella yhden­vertaisesti alkoholin­käytön haitoilta.

  • Vanhempien alkoholin­käyttö, erityisesti ongelma­käyttö, vaarantaa lapsen hyvin­vointia ja perus­turvallisuutta monella tavoin vaikuttaen lapsen elämään usein pitkälle aikuisuuteen asti.

  • Hallitus­ohjelmaan sisältyvät eri alkoholi­lainsäädännön muutokset tulisi käsitellä kokonaisuutena ja niiden yhteis­vaikutukset arvioida.

Lapsiasia­valtuutetun kannanotot

Lapsen etu ja lapsen oikeus erityiseen suojeluun ei toteudu esityksessä

Lapset ja nuoret ovat muihin väestö­ryhmiin verrattuna erityisessä asemassa. Kaikilla alle 18-vuotiailla lapsilla on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan oikeus erityiseen suojeluun (3 artikla 2 kohta). Tämä tarkoittaa samalla julkiselle vallalle asetettua velvollisuutta suojella lapsia kaikilta heidän fyysistä ja psyykkistä hyvin­vointiaan uhkaavilta tekijöiltä.

Alkoholin­käytöllä, erityisesti sen ongelma­käytöllä, on erittäin haitallisia sekä suoria (lasten ja nuorten oma alkoholin­käyttö) että välillisiä (raskaana olevien henkilöiden, lasten vanhempien tai muiden läheisten ongelmallinen alkoholin käyttö) vaikutuksia lapsen hyvin­voinnille. Alkoholin saatavuuden lisääminen uhkaa erityisesti lapsen oikeutta kehitykseen (LOS 6 artikla), terveyteen (LOS 24 artikla) sekä suojeluun kaikenlaiselta kaltoin­kohtelulta (LOS 19 artikla).

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3.1 artiklan mukaan kaikissa lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisena harkinta­perusteena oltava lapsen etu. Sopimuksen täytäntöön­panoa ja toteutumista valvovan YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan kyseessä on valtiota koskeva vahva oikeudellinen velvollisuus, eikä valtio voi käyttää harkintaa sen suhteen, arvioidaanko lapsen etua ja annetaanko sille asian­mukainen painoarvo ensi­sijaisesti huomioitavana seikkana kaikissa toteutettavissa lapsia koskevissa toimissa.[1]

Lapsiin ja nuoriin kohdistuvat haitalliset vaikutukset todetaan hallituksen esityksessä poikkeuksellisen suoraan. Silti markkinoiden ja kilpailun edistäminen sekä erityisesti pien­panimoiden saama hyöty asetetaan lapsen edun edelle, mitä lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin moitittavana.

Esityksessä ei tuoda esille riittäviä toimia, joilla uudistuksesta lapsille aiheutuvia haittoja pystyttäisiin ehkäisemään. Tällaisena riittävänä toimena ei voida pitää hallituksen esityksessä viitattua (s. 24), pääministeri Orpon hallitus­ohjelman sinänsä positiivista kirjausta erityisen huomion kiinnittämisestä ehkäisevään päihde­työhön lasten ja nuorten toiminnassa, kun samaan aikaan selkeästi lisätään ja helpotetaan nuorten alkoholin saatavuutta tuomalla entistä vahvemmat alkoholi­juomat ruoka­kauppoihin.

Lapsen edun ensi­sijaisuuden (LOS 3.1 artikla) riittämätön huomioiminen heijastelee laajemmin suomalaista alkoholi­politiikkaa, josta puuttuu lapsen ääni ja näkökulma. Suomalainen päihde­tutkimus ja -politiikka ovat keskittyneet aikuisten kokemuksiin haitoista. Suomessa on sen sijaan heikosti tutkittu tai käytetty alkoholi­poliittisia keinoja aikuisten lapsille aiheuttamien päihde­haittojen torjumiseen.[2]

Lapsiasia­valtuutettu haluaa tässä yhteydessä tuoda valio­kunnan tietoon Islannissa tehdyt, lapsen etua painottavat arvo­valinnat, joilla nuorten alkoholin­käyttö on saatu vähenemään tuntuvasti.[3] Islannissa on vähittäis­myynnissä vain mietoja alkoholi­juomia, ja alkoholi­myymälät ovat hyvin rajoitetusti auki. Vähittäis­myynnin rajoitusten ohella panostamalla lasten ja nuorten harrastus- ja vapaa-ajan toimintaan ja vanhempien osallistumiseen lasten ja nuorten elämään on saatu myönteisiä tuloksia aikaan.[4] Nyt käsillä olevalla hallituksen esityksellä Suomi poikkeaisi alkoholin saatavuuden suhteen myös Ruotsin ja Norjan linjoista.

Esityksen haitalliset vaikutukset lasten ja nuorten kasvu­olosuhteisiin

Kuten hallituksen esityksessäkin suoraan todetaan (s. 22–24), ehdotetuilla muutoksilla on ainoastaan haitallisia vaikutuksia lapsiin ja nuoriin.

Vanhempien alkoholin­käyttö vaarantaa lasten hyvinvointia

Alkoholi on suomalais­perheissä yleisimmin käytetty päihde ja lapsi­perheissä eräs merkittävimmistä ongelmien aiheuttajista[5]. Rekisteri- ja tilasto­tietojen pohjalta tehtyjen arvioiden mukaan noin 65 000–70 000 lasta elää perheessä, joissa ainakin toisella vanhemmalla on päihde­ongelma. Päihde­ongelmaan liittyvistä rekisteri­merkinnöistä suurin osa (70–80 %) koskee alkoholin­käyttöä. Todellisuudessa niiden lasten määrä, joiden vanhemmat olisivat päihde­hoidon tarpeessa, on arviolta vielä monin­kertainen. Rekisteri­tietojen perusteella tavoitetaan nimittäin vain pieni osa päihteiden ongelma­käytön kirjosta.[6]

Vanhempien alkoholin­käyttö, erityisesti ongelma­käyttö, vaarantaa lapsen hyvin­vointia ja perus­turvallisuutta monella tavoin vaikuttaen lapsen elämään usein pitkälle aikuisuuteen asti. Hallituksen esityksen mukaan alkoholi­juomien luvan­varaisen vähittäis­myynnin muutokset eivät edistä alkoholin­käytön siirtämistä pois koti­oloista, vaan pikemmin lisäävät käyttöä ja käyttö­tilanteita kodeissa (s.23).

Lasten ja nuorten näkö­kulmasta alkoholin saatavuuden lisääminen tarkoittaa samalla kotien turvattomuuden, vanhempien elämän­hallinnan puutteiden, tapa­turmien sekä väki­vallan ja sen uhkan lisääntymistä.

Nuorten itse kertomina yleisimpiä vanhempien liiallisen päihteiden­käytön aiheuttamia haittoja ovat perhe­riidat (usein väki­valtaiset), häpeä vanhemmista, ahdistus sekä luottamuksen heikentyminen, pelko vanhempaa kohtaan ja unen puute[7]. Tutkimus on myös osoittanut, että vanhemman päihde­ongelma lisää merkittävästi pienten lasten riskiä joutua sairaala­hoitoon sairauden tai tapa­turman vuoksi. Vanhempien päihde­ongelma on myös yhteydessä lasten ja nuorten mielenterveys­ongelmien riskiin[8].

Vanhempien ongelmallinen alkoholin­käyttö johtaa vakavimmillaan siihen, ettei lapsi voi asua perheensä kanssa. Alkoholin ja muiden päihteiden käyttö on yksi merkittävimmistä syistä lasten­suojelun toimen­piteiden perusteena, ja vanhemman alkoholi­ongelma nostaa selvästi riskiä lapsen huostaan­ottoon ja sijoitukseen kodin ulko­puolelle.

Esimerkiksi Terveyden ja hyvin­voinnin laitoksen (THL) lasten kodin ulkopuolelle sijoittamisen syitä ja taustoja kartoittaneessa tutkimuksessa havaittiin, että yli 40 prosenttia kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista näki vanhemman alkoholin­käyttöä perheessään ja joka neljännen (26 %) lapsen kohdalla vanhemman alkoholin­käytön arvioitiin vaikuttavan paljon lapsen tilanteen taustalla.[9] Inhimillisen kärsimyksen ohella tällä on taloudellisia vaikutuksia, kun lastensuojelu­toimenpiteiden tarve ja kustannukset kasvavat, kuten hallituksen esityksessäkin todetaan (s. 23).

Vaikka lasten kokemukset aikuisten häiritsevästä alkoholin­käytöstä keskittyvät pääosin oman kodin tapahtumiin ja läheisten toimintaan, lapset kokevat päihde­haittoja ja -uhkia lisäksi julkisissa tiloissa ja tilanteissa. Valitettavasti tutkittua tietoa lasten kokemuksista on vasta erittäin vähän.[10] Myös nämä lasten kannalta haitalliset vaikutukset on otettava päätöksen­teossa huomioon.  

Lasten ja nuorten myönteinen raittius­kehitys uhattuna

Lasten ja nuorten oma päihteiden­käyttö vahingoittaa heidän aivo­terveyttään pahimmillaan pysyvästi. Aivot kehittyvät pitkään vielä nuoruus­vuosien aikana ja ovat nuoruus­iässä erityisen herkkiä kehitys­häiriöille. Humala­hakuinen juominen voi heikentää muun muassa muistia ja oppimis­kykyä.[11] Alkoholi­myrkytykset ovat nuorilla yleisempiä kuin muilla käyttäjillä. Alkoholilla on lisäksi usein osuutta nuorten tapa­turmissa[12]. Käypä hoito -suositus määritteleekin alle 18-vuotiaiden alkoholin­käytön aina riski­käytöksi.[13]

Alkoholi on vahvasti yhteydessä teini-ikäisten lasten­suojelun tarpeeseen: yli 13-vuotiaina kodin ulko­puolelle sijoitetuista lapsista 59 prosentilla sijoituksen taustalla vaikutti alkoholi: joka neljännen tilanteessa alkoholin­käyttö vaikutti sijoituksen tarpeeseen paljon[14].

Suomalaisten nuorten alkoholin­käyttö on saatu 2000-luvulla laskemaan, mikä on erinomainen saavutus. Sekä Kouluterveys­kysely että eurooppalainen koululais­tutkimus nuorten päihteiden käytöstä (ESPAD) ovat kuitenkin osoittaneet, että nuorten alkoholin­käytön väheneminen on osin pysähtynyt. THL:n laatiman vuonna 2018 voimaan tulleen alkoholi­lain jälki­arvioinnin mukaan nuorten alkoholin­käytön positiivisen kehityksen pysähtyminen ajoittuu alkoholi­lain uudistuksen yhteyteen, mikä viittaa laki­muutoksen vaikuttaneen nuorten alkoholin­kulutukseen[15].

Lisäksi näyttää siltä, että nuorten alkoholin­käytön väheneminen on ollut ensi­sijaisesti raittiuden yleistymistä eikä niinkään alkoholia käyttävien nuorten humala­juomisen vähenemistä.[16]

 

Kuvion mukaan raittiiden nuorten osuus on kasvanut kaikissa ikäryhmissä vuosien 2006 ja 2023 välisenä aikana. Kuvion lähde: Kouluterveyskysely 2023, THL.

Kuvio 1. Raittiiden nuorten osuus sukupuolen ja koulu­asteen mukaan vuosina 2006– 2023, %.[17]

 

Nuorten päihteiden­käytössä on havaittavissa polarisoitumista[18]. Tuoreen Kouluterveys­kyselyn (2023) mukaan tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa on ollut 8.- ja 9.-luokkalaisista 8,8 prosenttia, lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoista 14,6 prosenttia ja ammatillisten oppilaitoksen 1. ja 2. vuoden opiskelijoista 21,8 prosenttia.

 

Kuvion mukaan tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa olleiden nuorten osuus on laskenut kaikilla kouluasteilla vuosien 2006 ja 2023 välisenä aikana. Kuvion lähde: Kouluterveyskysely 2023, THL.

Kuvio 2. Tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa olleiden nuorten osuus sukupuolen ja kouluasteen mukaan vuosina 2006–2023, %.[19]

 

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, ettei alkoholi­lainsäädäntöön tule tehdä nyt muutoksia, jotka vaarantavat pitkän aikavälin myönteisen kehityksen.

 

YK:n lapsen oikeuksien komitea on Suomelle antamissaan viimeisimmissä loppu­päätelmissä suositellut, että Suomi tehostaa pyrkimyksiään estää huumeiden, alkoholin ja tupakan käyttöä nuorten keskuudessa[20].

Hallituksen esityksessä todetaan suoraan, että esitys altistaisi lapset ja nuoret nykyistä laajemmalle alkoholi­juomien tarjonnalle (s. 24). On tosiasia, että alaikäisten on helpompi saada ostettua alkoholi­juomia lähikaupasta, -kioskilta tai -huoltoasemalta kuin Alkosta, jossa myynnin­valvonta on tiukkaa ja henkilö­kunta koulutettua. Nuorten kohdalla yli­voimaisesti yleisin keino saada alkoholia on pyytää kavereita hankkimaan tai tarjoamaan sitä[21]. Tämän voidaan arvioida olevan huomattavasti helpompaa ehdotettujen muutosten myötä, sillä sen takia vahvempien alkoholi­juomien saatavuus lisääntyisi 17-kertaiseksi: Suomessa on yli 5 000 alkoholi­juomia myyvää päivittäis­tavarakauppaa, huoltamoa ja kioskia ja noin 370 Alkoa.

Hallituksen esitys ei edistä YK:n lapsen oikeuksien komitean suositusta vaan päinvastoin on sen kanssa selkeässä risti­riidassa.

On sinänsä myönteistä, että muutoksen rajaaminen vain käymis­teitse valmistettuihin alkoholi­juomiin perustuu nimen­omaisesti tavoitteeseen suojella nuoria tyttöjä heidän keskuudessaan suosituilta juoma­sekoituksilta. Tätä vasten tuntuu huomattavan risti­riitaiselta se, että ehdotetut muutokset toisivat nykyistä runsaasti vahvemmat olut­juomat ja siiderit lähi­myyntiin. Kuten esityksessäkin tuodaan esiin, suomalais­poikien suosituin alkoholi­juoma on ollut olut ja siiderit taas kuuluvat tyttöjen suosikki­juomiin.[22] Hallituksen esityksen kohdassa Vaikutukset yrityksiin (s. 15) arvioidaan, että olut­markkinoiden laajentaminen yhdessä vuoden alussa voimaan tulleen olut­verotuksen alentamisen kanssa kasvattaa vahvojen oluiden myyntiä nykyisestä huomattavasti.  

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että kaikkia lapsia ja nuoria tulee suojella yhden­vertaisesti alkoholin­käytön haitoilta.

Alkoholin saatavuuden lisääminen kasvattaa riskiä alkoholin aiheuttamille sikiö­vaurioille

Alkoholin käyttö on tavallista lisääntymis­ikäisten henkilöiden piirissä. Valtaosa lopettaa alkoholinkäytön tai ainakin vähentää sitä, kun raskaus alkaa, mutta kaikilta se ei onnistu.[23] Kun alkoholin saatavuutta lisätään, kasvaa myös riski sille, että alkoholia käytetään enemmän raskauden aikana.

Sikiö­vaurioiden esiintyvyyttä koskevat hallituksen esityksen arviot perustuvat vanhoihin, osin kansain­välisiin aineistoihin. Luotettavaa tietoa sikiö­aikaisen alkoholi­altistuksen aiheuttaman oire­yhtymän (FASD) esiintyvyydestä tai päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten luku­määrästä Suomessa ei ole saatavilla.[24] Vain pieni osa alkoholin vaurioittamista lapsista saa diagnoosin.[25]

Alkoholin tiedetään aiheuttavan eniten suoria ja vakavimpia päihde­vaikutuksia sikiölle. Nyky­tutkimusten perusteella suositellaan, että alkoholin käyttö olisi syytä lopettaa jo raskautta suunniteltaessa.[26] Raskauden­aikainen alkoholi­altistus on tärkein yksittäinen sikiö­aikainen kehitys­vammaisuutta aiheuttava syy. Alkoholi­altistuksen aiheuttavat vauriot ovat periaatteessa myös ainoat ehkäistävissä olevat kehitys­vammat.[27]

Alkoholi­lainsäädännön muutosten yhteis­vaikutukset välttämätöntä arvioida

Hallitus­ohjelmaan sisältyy myös muita alkoholin vapauttamista koskevia toimen­piteitä. Esityksen mukaan (s. 3) sosiaali- ja terveys­ministeriö valmistelee muutoksia, jotka koskevat muun muassa kotimaisten alkoholi­juomien tuottajien valmistus­paikalta tapahtuvan vähittäis­myynnin laajentamista, rajat ylittävän etämyynti­menettelyn selkiyttämistä sekä alkoholi­juomien verkko­kaupan ja kotiin­kuljetuksen sallimista. Lisäksi hallitus aikoo selvittää mahdollisuutta siirtää myös enintään 15-prosenttiset viinit luvan­varaiseen vähittäis­myyntiin.

Hallituksen esityksen (s. 11) mukaan ”kun käsillä olevaa ehdotusta tarkastellaan suhteessa hallitus­ohjelmassa linjattuihin pidemmälle meneviin alkoholi­markkinoita avaaviin toimiin ja selvityksiin, hallitus­ohjelmassa tavoitellut muutokset lain­säädännön nyky­tilaan johtaisivat kokonaisuutena arvioituna huomattavan suuriin taloudellisiin sekä terveys- ja hyvinvointi­vaikutuksiin, joiden arvioiminen osana nyt tätä laki­ehdotusta ei ole mahdollista niihin liittyvien useiden epävarmuus­tekijöiden vuoksi”. Jo nyt käsillä olevalla esityksellä on arvioitu olevan merkittäviä negatiivisia terveys- ja hyvinvointi­vaikutuksia (s. 13–14, 17–18, 20–25), joten edellä todettu herättää vakavan huolen tulevista toimista.

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että yksittäisten esitysten eteenpäin viemisen sijaan hallitus­ohjelman mukaiset muutokset alkoholi­lakiin tulisi käsitellä kokonaisuutena tuoden avoimesti näkyviksi suunniteltujen muutosten yhteis­vaikutukset.

Jyväskylässä 3.4.2024

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Reetta Peltonen, juristi

Merike Helander, juristi

 

[1] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensi­sijaisesti huomioon (3 artikla, 1 kohta). CRC/C/GC/14.

[2] Itäpuisto, M. (2021). Päihteistä myrkylliset aikuiset. Teoksessa M. Itäpuisto & H. Pirskanen (toim.) Myrkylliset aikuiset. SoPhi 145, Jyväskylän yliopisto. 

[3] What’s new about adolescent drinking in the Nordic countries? A report on Nordic studies of adolescent drinking habits in 2000–2018. Nordic Welfare Centre.

[4] Stenman, U (2023). Islanti sai nuorison lopettamaan tupakoinnin ja juopottelun. Kuntaliiton blogi.

[5] CRC/GC/C/14, kohta 36.

[6] Raitasalo, K., Holmila, M. & Jääskeläinen, M. (2016). Vanhempien päihde­ongelmista aiheutuvat haitat lapselle. Teoksessa M. Holmila, K. Raitasalo & C. Tigerstedt (toim.) Sukupolvien sillat ja kasvamisen karikot – vanhemmat, lapset ja alkoholi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Teema 25.

[7] Esim. Takala, J. & Roine, M. (2013). Nuorten kokemuksia aikuisten alkoholin­käytöstä. Teoksessa K. Warpenius, M. Holmila & C. Tigerstedt (toim.) Alkoholi- ja päihde­haitat läheisille, muille ihmisille ja yhteiskunnalle. THL.

[8] Raitasalo, K., Holmila, M. & Jääskeläinen, M. (2016). Vanhempien päihde­ongelmista aiheutuvat haitat lapselle.  Teoksessa M. Holmila, K. Raitasalo & C. Tigerstedt (toim.) Sukupolvien sillat ja kasvamisen karikot – vanhemmat, lapset ja alkoholi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Teema 25.

[10] Itäpuisto, M. (2021), s. 37–38.

[11] Hyytiä, P. (2015). Päihteiden vaikutus kasvavan lapsen ja nuoren aivoihin. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 131(10), 933–939 sekä Potilaan Lääkärilehti 16.5.2013.

[12] Karjalainen, K.-M., Nurmi-Lüthje, I., Karjalainen, K. & Lüthje, P. (2013). Alkoholi usein osallisena päivystykseen tulevien nuorten tapaturmissa. Lääkärilehti 68(10), 731–736 .

[13] Alkoholi­ongelmaisen hoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäri­seura Duodecimin ja Suomen Päihde­lääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Julkaistu 21.8.2018.

[15] Vuonna 2018 voimaan tulleen alkoholi­lain jälki­arviointi: Vaikutukset alkoholin saatavuuteen, kulutukseen ja haittoihin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 7/2022.

[16] mt.

[17] Kuvio 13. Lasten ja nuorten hyvinvointi - Kouluterveys­kysely 2023: Tytöistä yli kolmannes ja pojista joka viides kokee terveyden­tilansa keskin­kertaiseksi tai huonoksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 21.09.2023.

[18] Kosola, S., Niemelä, E. & Niemelä, S. (2018). Päihde­kokeilut – normaalia nuoruutta vai alkava häiriö? Lääke­tieteellinen aikakaus­kirja Duodecim 134, 865–872. 

[19] Kuvio 12. Lasten ja nuorten hyvinvointi - Kouluterveys­kysely 2023: Tytöistä yli kolmannes ja pojista joka viides kokee terveyden­tilansa keskin­kertaiseksi tai huonoksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 21.09.2023.

[20] YK:n lapsen oikeuksien komitean loppu­päätelmät Suomen yhdistetyistä viidennestä ja kuudennesta raportista 2.6.2023, CRC/C/FIN/CO/5-6. Kohta 33 (c.) Epävirallinen suomennos ulko­ministeriön verkko­sivulla

[22] Mt.

[23] Autti-Rämö, I. (2011). Alkoholin aiheuttamat sikiövauriot lisääntyvät. Lääke­tieteellinen aikakaus­kirja Duodecim 127(16), 1634–1636.

[24] Tupola, S. & Kahila, H. (2021). Sikiö­aikainen alkoholi­altistus ja FASD: tunnistaminen, hoito ja haittojen ehkäisy. Suomen Lääkäri­lehti 76(48), 2879–2883.

[25] Diagnosoinnin vaikeudesta ks. Autti-Rämö, I. & Ritvanen, E. (2011). Alkoholin aiheuttamien sikiö­vaurioiden diagnostiikkaa ja esiintyvyys­arvioita voidaan parantaa. Suomen Lääkärilehti 66(23), 1915–1921.

[26] Käypä hoito -näytönaste­katsaus. Autti-Rämö, I. (2015). Alkoholi ja raskaus.
Ks. myös Helsingin yliopiston ympäristö­epigenetiikan laboratorion tutkimus­projektit julkaisuineen

[27] Halmesmäki, E. & Autti-Rämö, I. (2005). Fetaali­alkoholi­syndrooma: voidaanko lapsen ennustetta parantaa? Lääke­tieteellinen aikakaus­kirja Duodecim 121(1), 54-60.