LAPS/9/2022, 7.3.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle valtio­neuvoston ihmisoikeus­poliittisesta selon­teosta

Viite: Sosiaali- ja terveys­valiokunta tiistai 8.3.2022 klo 10.40 / VNS 10/2021 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi selontekoa yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Selonteon keskeinen sisältö

Selon­teossa linjataan valtio­neuvoston perus- ja ihmisoikeus­toimintaa kansain­välisesti, Euroopan unionissa sekä kansallisesti. Selonteko kuvaa ja linjaa toimia, joilla julkinen valta turvaa perus- ja ihmis­oikeuksien toteutumista Suomessa sekä tähdentää yhden­vertaisuuden, tasa-arvon ja osallistumis­oikeuksien vahvistamista.

Kansain­välisesti Suomi painottaa naisten, alkuperäis­kansojen, vammaisten henkilöiden sekä seksuaali- ja sukupuoli­vähemmistöjen oikeuksia ja eurooppalaisessa toiminnassa lisäksi romanien oikeuksia. Selonteko kuvaa ja linjaa Suomen toimintaa oikeusvaltio­periaatteen vahvistamiseksi Euroopan unionissa, tukea kansain­väliselle oikeusvaltio­kehitykselle sekä oikeusvaltio­periaatteen toteutumista Suomessa.

Selonteko korostaa ihmisoikeus­puolustajien toiminnan sekä yritys­toiminnan ihmisoikeus­velvoitteiden merkitystä. Lisäksi selonteossa käsitellään perus- ja ihmisoikeus­toimintaa kahdella merkitystään lisäävällä ja kehittyvällä alueella: kestävässä kehityksessä sekä digitalisaatiossa ja tiedon­välityksessä.

Yhteenveto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lasten osallisuutta tulee vahvistaa kokonais­valtaisesti, ja se tulee huomioida myös muissa kuin kansalliseen lapsi­strategiaan suoraan liittyvissä toimen­piteissä.
• Kaikki lapset ovat lähtö­kohtaisesti jo ikänsä vuoksi haavoittuvassa asemassa. On hyvä, että selon­teossa on tunnistettu esimerkiksi moni­perusteisen ja risteävän syrjinnän kohteena olevien väestö­ryhmien erityisen haastava tilanne. Lisäksi tulee huomioida tilanne­kohtainen haavoittuvuus.
• Sukupuoli­vähemmistöjen kohtaama väki­valta tulisi tunnistaa selon­teossa.
• Vähemmistöjen asemaan tulee kiinnittää huomiota myös kansallisesti.
• YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksessa vahvistetut oikeudet kuuluvat kaikille valtion lainkäyttö­vallan alaisille lapsille riippumatta esimerkiksi heidän kansalaisuudestaan, siirtolais­asemastaan tai kansalaisuudet­tomuudestaan.
• Lasten, ja erityisesti saamelais­lasten, oikeuksien vaarantumista ilmaston­muutoksen ja yritys­toiminnan vaikutuksista voisi selon­teossa edelleen korostaa.
• Laadukas koulutus edellyttää koulutuksen resurssien turvaamista.

Lapsiasia­valtuutetun kannanotot

Yleisesti ottaen on myönteistä, että selonteossa on monessa kohtaa huomioitu lapset sekä heihin liittyviä hankkeita, kuten Barnahus-hanke sekä Lanzaroten sopimuksen kansallinen täytäntöönpano­suunnitelma vuosille 2022–2025 (s. 54-55). Erityisen myönteistä on myös, että selonteossa on tuotu esiin perus- ja ihmis­oikeuksien merkitystä teemoittain: kestävässä kehityksessä, ilmaston­muutoksessa sekä verkko­ympäristössä. Nämä todella ajankohtaiset aiheet ovat myös lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan sellaisia, joihin on perusteltua kiinnittää erityis­huomiota.[1] Seuraavassa muutamia selon­teon pohjalta heränneitä huomioita.

Lasten osallisuus ja lapsi­strategia

Lapsella on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen (jälj. LOS) 12 artiklan mukaan oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa ja näkemykset tulee huomioida lapsen iän ja kehitys­tason mukaisesti. Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että osallistumista yhteis­kunnan toimintaan ja päätöksen­tekoon pyritään yleisesti vahvistamaan (s. 47).

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että kansallinen lapsi­strategia sekä sen toimenpide­ohjelma ovat hyviä työkaluja lasten osallisuuden edistämisessä. Lapsi­strategia toimen­piteineen ei kuitenkaan yksinään riitä edistämään lasten osallisuutta.

Lasten osallisuutta tuleekin vahvistaa kokonais­valtaisesti, ja se tulee huomioida myös muissa kuin lapsi­strategiaan suoraan liittyvissä toimen­piteissä. Esimerkiksi lainvalmistelu­työssä lasten oikeus ilmaista mieli­piteensä tulisi huomioida nykyistä kattavammin.[2]

YK:n lapsen oikeuksien komitea on muistuttanut Suomea lapsen oikeudesta tulla kuulluksi ja kehottanut ryhtymään toimen­piteisiin sen varmistamiseksi, että lapsen mielipiteet huomioidaan.[3] Tätä korostaa edelleen se, että lapsen oikeus ilmasta mielipiteensä on myös yksi LOS:n yleis­periaatteista, ja se tulee huomioida läpi­leikkaavasti sopimuksen tulkinnassa.[4]

Haavoittuvassa asemassa olevat ja vähemmistöt

On perusteltua, että Suomen kansain­välisessä ihmisoikeus­toiminnassa korostetaan haavoittuvimpien väestö­ryhmien oikeuksia. Kaikki lapset ovat lähtö­kohtaisesti jo ikänsä puolesta haavoittuvassa asemassa, mutta on hyvä, että selonteossa on myös tunnistettu esimerkiksi moni­perusteisen ja risteävän syrjinnän kohteena olevien väestö­ryhmien erityisen haastava tilanne (s. 40 ja 55).

On perusteltua, ettei selonteossa ole tyhjentävästi luetteloitu haavoittuvassa asemassa olevia[5], ja lapsiasia­valtuutettu haluaakin tässä yhteydessä muistuttaa, että haavoittuvuus voi olla myös tilanne­kohtaista ja riippumatonta siitä, kuuluko henkilö johonkin yleisesti haavoittuvaksi miellettyyn viite­ryhmään.

Sen lisäksi, että selon­teossa on yleisellä tasolla tunnistettu lapsiin kohdistuva väkivalta (s. 55), tulisi siinä huomioida myös sateenkaari­nuorten, vamman kanssa elävien lasten sekä muiden vähemmistöjen, kuten lasten­suojelun sijais­huollossa asuvien ja maahanmuuttaja­taustaisten lasten ja nuorten kohtaama väkivalta. Lapsiin kohdistuvan väkivallan lisäksi selon­teossa todetaan, että erityistä huomiota tulee kiinnittää naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja myös poikiin ja miehiin kohdistuvaa väkivaltaa tulee ehkäistä tehokkaasti (s. 53). Sukupuoli­vähemmistöjen kohtaamasta väkivallasta ei ole mainintaa tässä yhteydessä tai selon­teossa muualla, vaikka esimerkiksi Kouluterveys­kyselystä kävi ilmi, että erityisesti sukupuoli­vähemmistöihin kuuluvat nuoret ovat kokeneet koulu­kiusaamista ja fyysisen väkivallan uhkaa muita nuoria useammin.[6]

Lapsiasia­valtuutettu julkaisi vuonna 2021 artikkeli­kokoelman Vammaisuus ja lapsen oikeudet – lapsen elämää vamman kanssa, joka koostui vammais­alan eri sektoreiden asian­tuntijoiden, toimijoiden ja tutkijoiden kirjoittamista kahdesta­toista artikkelista[7]. Lapsiasia­valtuutettu haluaa ihmisoikeus­poliittisen selonteon yhteydessä tuoda painavasti esiin, että artikkeli­kokoelman tulosten perusteella lasten yhden­vertaisuuteen on vielä pitkä matka. Vamman kanssa elävien lasten oikeus hyvään ja ihmis­arvoiseen elämään on turvattu laeissa ja sopimuksissa, mutta he kohtaavat monia fyysisiä, asenteellisia ja normatiivisia esteitä arjessaan. Lapset ilmaisivat painokkaasti halunsa olla osa yhteis­kuntaa ja elää tavallista lapsen elämää. Tämän saavuttamiseksi lapset ja heidän huoltajansa joutuivat taistelemaan, toisinaan tuloksetta. Keinot vamman kanssa elävien lasten aseman parantamiseksi ovat jo olemassa, mutta ne vaativat rakenteellisia muutoksia, asenteiden päivitystä ja erityisesti lasten omien näkemysten huomioimista.

On tärkeää, että vähemmistöjen asemaan pyritään kiinnittämään korostunutta huomiota kansain­välisellä tasolla. Samalla tulee muistaa, että samoihin kysymyksiin kiinnitetään asian­mukaisesti huomiota myös kansallisella tasolla, konkreettisin toimin. Lapsiasia­valtuutetun Nuoret neuvon­antajat -tapaamisissa on esimerkiksi ilmennyt, että koulu­maailmassa vähemmistöjä voitaisiin huomioida monilla suhteellisen pienillä ja jopa olematonta lisä­resursointia vaativilla tavoilla. Saamelais­lasten tapaamisissa keskusteltiin esimerkiksi siitä, että valta­väestön tieto saamelaisista ja saamelais­kulttuurista on lähes olematonta. Sateen­kaarevien nuorten tapaamisessa taas tuotiin esiin muun muassa koulussa tapahtuvan seksuaali­kasvatuksen hetero­normatiivisuus. Tällaiset asiat kuormittavat lapsia ja nuoria, ja niihin olisi tärkeää tarttua konkreettisilla toimen­piteillä. Yleisesti tietoa vähemmistöjen oikeuksista ja asemasta, esimerkiksi siis romanien ja saamelaisten, tulisi muutenkin levittää jo varhais­kasvatuksesta lähtien. Tämä on olennaisessa osassa ihmisoikeus­kasvatusta, mikä selon­teossakin mainitaan (s. 94).

Lisäksi lapsiasia­valtuutettu on todella huolissaan siitä, että vastoin selonteon kirjauksen antamaa käsitystä, trans­lainsäädännön uudistuksella ei tulla tämänhetkisen tiedon mukaan täysin ”korjaamaan ihmisoikeus­sopimusten vastaista oikeus­tilaa” (s. 61). Lapsiasia­valtuutettu on seurannut trans­lainsäädännön uudistusta läheltä ja toteaa, että ala­ikäisten itsemääräämis­oikeuden (suhteessa juridiseen sukupuoleen) ohittavaa lakia ei voida katsoa ihmisoikeus­velvoitteita tai kansain­välisisä suosituksia huomioon­ottavaksi.

Pakolais­politiikka

Erityisen haavoittuvia ovat myös siirtolais­asemassa olevat lapset. Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä monia tämän lapsiryhmän asemaa parantamaan tarkoitettuja muutoksia ja on tärkeää, että ”Suomi omalta osaltaan edistää lapsen oikeuksien ja lapsen edun ensi­sijaisuuden toteutumista” muutto­liikkeessä (s. 75).

Jo tehdyistä ja ehdotetuista lainsäädäntö­muutoksista huolimatta Suomessa on yhä käytännön tasolla monia haasteita tämän lapsi­ryhmän oikeuksien toteutumisessa. Suomi esimerkiksi sai viime vuonna (4.2.2021) ensimmäisen langettavan päätöksen YK:n lapsen oikeuksien komitealta, jossa todettiin Suomen sivuuttaneen lapsen edun arvioinnin turvapaikan­hakijan käännytys­päätöksessä.[8]

On muistettava, että LOS:ssa vahvistetut oikeudet kuuluvat kaikille valtion lainkäyttö­vallan alaisille lapsille riippumatta esimerkiksi heidän kansalaisuudestaan, siirtolais­asemastaan tai kansalaisuudetto­muudestaan.[9]

Paperittomat lapset

Lapsiasia­valtuutettu on toistuvasti kiinnittänyt huomiota paperittomien lasten heikkoon asemaan Suomessa. Lapsella on hyvin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa siihen, missä oleskelee tai onko hänellä vakuutuksia, jotka oikeuttaisivat esimerkiksi terveyden­huollon palveluihin. YK:n lapsen oikeuksien komitea on yksi­selitteisesti kieltänyt lapsen syrjinnän (LOS 2 art.) perustuen esim. vanhemman asemaan sekä painottanut sitä, että kaikki LOS:ssa lapsille taatut oikeudet ovat keskenään riippuvaisia ja yhtä tärkeitä. Tämä tarkoittaa sitä, että oikeuden terveyteen (LOS 24 art.) toteutuminen ”on myös välttämätöntä kaikkien muiden yleis­sopimuksen mukaisten oikeuksien nauttimisen kannalta”.[10]

Selonteossa esitetään, että ”Suomessa on kaikki maassa asuvat henkilöt kattava perusoikeus- ja sosiaaliturva­järjestelmä, joka lisää vakautta, turvallisuutta ja yhden­vertaisuutta yhteis­kunnassa” (s. 71). Lapsiasia­valtuutettu haluaa muistuttaa, että perusoikeus­suoja Suomessa koskee myös maassa oleskelevia ulko­maalaisia, eikä sitä ole rajattu maassa asuviin henkilöihin. Perustus­lain (731/1999) 19 § takaa jokaiselle, joka ei kykene hankkimaan ihmis­arvoisen elämän edellyttämää turvaa, oikeuden välttämättömään toimeen­tuloon ja huolen­pitoon. Edellytyksenä ei ole asuminen. Lisäksi LOS:n näkö­kulmasta paperittomien lasten asema on yksi­selitteinen ja selkeä: kaikilla Suomen lainkäyttö­vallan alaisilla lapsilla on LOS 2 ja 24 artiklojen mukaan oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyteen.[11]

YK:n lapsen oikeuksien komitea on nimen­omaisesti alle­viivannut, että ”jokaisella siirtolais­lapsella tulisi olla pääsy terveyden­huoltoon yhden­vertaisesti kansalaisten kanssa heidän siirtolais­asemastaan riippumatta”.[12] Viimeisimmissä suosituksissa Suomelle YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea on tuonut esiin huolta paperittomien pääsystä palveluiden, esimerkiksi terveyden­huollon, piiriin.[13]

Onkin hyvä, että STM:ssä on käynnissä hanke, jonka tavoitteena on hallituksen esityksen laatiminen paperittomien henkilöiden terveydenhuolto-oikeuksien laajentamisesta kiireellisestä välttämättömään hoitoon. Selonteosta tulisi kuitenkin selkeämmin käydä ilmi, etteivät perus- ja ihmisoikeudet koske ainoastaan Suomessa asuvia henkilöitä vaan pääsääntöisesti kaikkia Suomen lainkäyttö­vallassa olevia henkilöitä. Paperittomien lasten aseman ja oikeuksien korjaaminen edellyttää välittömiä toimen­piteitä.[14]

Ilmastonmuutos

Selonteossa on kiitettävästi huomioitu ilmaston­muutoksen korostunut vaikutus lapsiin (s. 66). Lapsiasia­valtuutettu edellyttää, että YK:n lapsen oikeuksien komitean suosituksen mukaisesti Suomi varmistaa lasten oikeussuojan toteutumisen ja oikeussuoja­keinojen saatavuuden, myös liittyen ilmaston­muutokseen.[15] Tällä hetkellä lasten pääsy tuomio­istuimeen ilmasto­asioissa on Suomessa hyvin rajattu.[16]

Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että selon­teossa on painotettu väestö­ryhmien yhden­vertaista ja merkityksellistä osallistumista ilmasto­toimien suunnitteluun (s. 68). Nuoret ovat pitäneet ilmastoa politiikan tärkeimpänä yksittäisenä teemana[17], ja tämä entisestään korostaa tarvetta turvata lasten ja nuorten osallistuminen ilmasto­toimien suunnitteluun. Tässä on kuitenkin myös syytä huomioida, että lapsen oikeus osallistua ja ilmaista mieli­piteensä ei velvoita lasta.[18] Lasten ja nuorten kasvava ilmasto­ahdistus aiheuttaa osaltaan painetta osallistua, mutta ”suuri osallistumis­kuorma ei välttämättä ole lapsen edun mukaista, etenkin, jos lapsi itse ilmaisee kokevansa velvollisuudekseen osallistua, vaikka mieluummin tekisi muita asioita”.[19]

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että ilmaston­muutoksen vaikutukset alkuperäis­kansoihin voitaisiin huomioida selon­teossa vielä nykyistä vahvemmin (tieto­laatikko s. 67). Lapsen oikeuksien komitea on ympäristöön liittyvissä kannan­otoissaan erityisesti painottanut alkuperäis­kansoihin kuuluvien lasten oikeuksia.[20]

Lapset olisi hyvä tunnistaa erityisenä ryhmänä myös selonteon yritys­toiminnan vaikutusten yhteydessä (s.41), sillä YK:n lapsen oikeuksien komitea on erikseen alle­viivannut yritys­toiminnan vaikutuksia lapsen oikeuksien toteutumiseen.[21] Erityisesti saamelais­lasten oikeudet tulisi mainita, sillä YK:n lapsen oikeuksien komitea on nimen­omaisesti painottanut alkuperäis­kansoihin kuuluvien lasten oikeuksien toteutumisen vaarantumista yritys­toiminnan yhteydessä.

Lapsiasia­valtuutettu tapasi syyskuussa 2021 saamelais­lapsia, ja tapaamisissa nousi esiin huoli ilmaston­muutoksesta ja ympäristön tilasta, joilla on suora vaikutus monien saamelais­alueilla asuvien elin­keinoon. Samaan aikaan saamelais­lasten keskuudessa huolta herätti myös liikkumisen kallistuminen polttoaineen hinnan­nousun myötä. Tällä on suora vaikutus esimerkiksi lasten harrastus­mahdollisuuksiin.

Myös YK:n ihmisoikeus­valtuutetun toimisto on tuonut esiin ilmasto­toimien oikeuden­mukaisuuden suhteessa alkuperäis­kansojen lapsiin ja todennut, että alkuperäis­kansoihin kuuluvat lapset ovat vaarassa kärsiä ilmaston­muutoksen hillintään tähtäävistä toimista.[22] Lapsiasia­valtuutettu painottaakin myös ilmasto-oikeuden­mukaisuuden huomioimista.

Uskonnon­vapaus

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa tässä myös lyhyesti, että selonteossa mainittu uskonnon­vapaus (s. 49) ei täysin toteudu Suomessa lasten osalta.

Perustus­lain (731/1999) 11 §:ssä vahvistettu uskonnon­vapaus kuuluu yhtä lailla lapsille.[23] Ikärajaton uskonnon­vapaus turvataan myös LOS 14 artiklassa. Uskonnonvapaus­lain (453/2003) 3 §:n[24] mukaan ”[v]iisi­toista vuotta täyttänyt lapsi voi kuitenkin huoltajien kirjallisella suostumuksella itse liittyä uskonnolliseen yhdys­kuntaan tai erota siitä. Kaksi­toista vuotta täyttänyt voidaan liittää uskonnolliseen yhdys­kuntaan tai ilmoittaa eronneeksi siitä vain omalla kirjallisella suostumuksellaan.” Lapsiasia­valtuutettu on viimeksi huhti­kuussa 2021 ottanut kantaa siihen, että uskonnonvapaus­laki on ikä­rajoiltaan varsin tiukka eikä se siten noudata lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisia määräyksiä, joiden mukaan lapsen itsenäistä oikeutta käyttää omia oikeuksiaan tulisi arvioida ja kunnioittaa lapsen kehitys­tason edellyttämällä tavalla, ei kiinteisiin ikärajoihin sitoen.[25]

Uskonnon­vapaudella on myös olennainen liittymä koulujen uskonnon ja elämänkatsomus­tiedon opetukseen ja saatavuuteen. Suomessa evankelis­luterilaiseen kirkkoon kuuluvan lapsen tai nuoren ei ole tällä hetkellä mahdollista osallistua elämänkatsomus­tiedon opetukseen koulussa, mikä pakottaa hänet valitsemaan uskonto­kuntaan kuulumisen ja elämänkatsomus­tiedon opetukseen osallistumisen välillä. Nykyinen sääntely loukkaa yhden­vertaisuutta ja on LOS 2 artiklan vastainen. On myös huomioitava, että osa lapsista jää vaille uskonnon­opetusta, sillä tällä hetkellä usean pienen uskonto­kunnan opetusta ei pystytä järjestämään.

Lapsiasia­valtuutettu on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että katsomus­aineiden opetuksesta käytävä keskustelu etenee pitkälti aikuis­vetoisena, ja lapsiasia­valtuutettu onkin esittänyt, että katsomus­aineiden ja mahdollisen katsomus­opin opetuksen järjestämistä selvitetään lasten ja nuorten näkö­kulmasta.[26]

Kehitys­politiikka

Kehitys­politiikan ihmisoikeus­perustaisuus on perusteltua. Lapsiasia­valtuutettu painottaa YK:n lapsen oikeuksien komitean kannan­ottoihin nojaten, että kehitys­politiikassa tulee ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimiin sen varmistamiseksi, että kaikessa yhteistyössä noudatetaan yleis­sopimusta ja sen valinnaisia pöytä­kirjoja.[27] Kehitys­politiikka ei saa vaikuttaa kielteisesti lapsiin, etenkään haavoittuvimmassa asemassa oleviin.[28]

Selon­teosta ei käy ilmi, että kehitys­politiikassa olisi erityisesti huomioitu Suomen YK:n lapsen oikeuksien komitealta saamia suosituksia, joiden mukaan lapsen oikeuksien toteutuminen tulisi asettaa kärki­tavoitteeksi kehittyvien maiden kanssa tehtävissä kansain­välistä yhteis­työtä koskevissa sopimuksissa. Lisäksi Suomen tulisi kehitys­yhteistyössä kunkin valtion kanssa huomioida YK:n lapsen oikeuksien komitean kyseiselle valtiolle antamat loppu­päätelmät.[29]

Oikeus­valtion tila Suomessa

Lapsiasi­avaltuutettu haluaa vielä viimeiseksi todeta, että selonteossa listataan Suomen vahvuudeksi oikeus­valtion suojaamisessa muun muassa laadukas koulutus (s. 32). Tämä on varmasti totta, mutta lapsiasia­valtuutettu muistuttaa tutkimuksissa todetun, että koulutukseen kohdistetut meno­leikkaukset vaikuttavat negatiivisesti oppimis­tuloksiin ja jatko­kouluttautumisen toden­näköisyyteen, kun taas esimerkiksi tuki­toimintoihin ja oppilaan­ohjaukseen osoitetut resurssit voivat parantaa oppimis­tuloksia.[30] Koulutuksen resurssien turvaaminen on nyt erityisen ajan­kohtaista, kun pyritään puuttumaan covid-19-pandemian aiheuttamaan oppimis­vajeeseen.

Jyväskylässä 7.3.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies