LAPS/15/2022, 10.6.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto työ- ja elinkeino­ministeriölle hallituksen esityksestä (luonnos) edus­kunnalle kotoutumisen edistämisestä annetuksi laiksi ja siihen liittyviksi laeiksi

Viite: VN/31974/2021

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi esitys­luonnosta yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lausunto on annettu lausunto­palvelu.fi:ssä 10.6.2022.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki kotoutumisen edistämisestä ja kumottavaksi voimassa oleva saman niminen laki.

Tarkoituksena olisi edistää kotoutumista ja hyviä väestö­suhteita ja siten vahvistaa maahan­muuttajien yhden­vertaisuuden ja tasa-arvon toteutumista. Tavoitteena olisi myös edistää maahan­muuttajien työllisyyttä, osallisuutta, hyvin­vointia ja terveyttä.

Kotoutumista edistäviä palveluita järjestettäisiin muun muassa osana uutta kunnan kotoutumis­ohjelmaa. Kunnan kotoutumis­ohjelma olisi maahan­muuttajien alku­vaiheen kotoutumis­palveluiden kokonaisuus, jonka vähimmäis­sisällöstä säädet­täisiin lailla. Kotoutumi­sohjelmaan sisältyisi vähintään osaamisen ja kotoutumisen palvelu­tarpeen arviointi, kotoutumis­suunnitelma, uusi moni­kielinen yhteiskunta­orientaatio, koulutusta, muita palvelu­tarpeeseen perustuvia kotoutumista ja työllistymistä edistäviä palveluita, ohjausta ja neu­vontaa sekä jatko-ohjaus ohjelman päättyessä.

Lakiehdotuksessa ehdotetaan säädettäväksi viran­omaisten tehtävistä ja yhteis­työstä kotoutumisen edistämisessä sekä kotoutumisen edistämisen yhteen­sovittamisesta ja seurannasta hallinnon eri tasoilla.

Haavoit­tuvassa ase­massa olevien henkilöiden, kuten kiintiö­pakolaisten ja ala­ikäisenä ilman huoltajaa maahan tullei­den osalta yhteis­työ kunnan ja hyvinvointi­alueen välillä olisi keskeistä ja heille laadit­taisiin edellä mainittu arviointi ja kotoutumis­suunnitelma moni­alaisesti. Ilman huoltajaa maahan tulleiden lasten ja nuorten asumisen ja tuen järjestä­misestä tulisi osa hyvinvointi­alueen järjestämis­vastuulla olevaa sosiaali­huoltoa.

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

• Lapsen edun ensi­sijaisuuden painottaminen laki­tekstin tasolla on ehdottoman kan­natettavaa.
• Lasten kuulemiselle asetetut tarkat ikärajat eivät ole linjassa YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen kanssa.

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsiasia­valtuutettu on antanut kotoutumisen edistämiseen liittyen useita lausuntoja vuonna 2021 ja viittaa tässä soveltuvilta osin niihin.[1]

Lapsiasiavaltuutettu keskittyy tässä lau­sunnossaan ottamaan kantaa lapsen etuun ja oikeuteen tulla kuulluksi.

Lapsen etu ja oikeus tulla kuulluksi

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä ja terve­tulleena, että nyt käsillä olevassa esitys­luonnok­sessa nimen­omaisesti paino­tetaan lapsen edun ensi­sijaisuutta laki­tekstin tasolla (4 §, s. 159). Tämä on merkittävä edistys­askel verrattuna nykyiseen kotoutumisen edistä­misestä an­net­tuun lakiin (1386/2010), joka edellyttää erityisen huomion kiinnittämistä lapsen etuun.

Lap­sen etu on huomioitu kiitettävästi myös esitys­luonnoksen perusteluissa, joissa muun muassa korostetaan lapsen edun läpi­leikkaavaa luonnetta (s.159). Lapsen edun käsitteellä on tarkoi­tus varmistaa sekä kaikkien yleis­sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien täysi­määräinen ja tehokas nauttiminen että lapsen kokonais­valtainen kehitys.[2]

Ehdotetun 4 §:n osalta lapsiasia­valtuutettu toteaa kuitenkin pitävänsä erittäin valitettavana, että myös uudessa kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa ehdotetaan säilytettäväksi ikärajat koskien lapsen kuulemista.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa painokkaasti, että lap­sen kuulemiselle ei tule asettaa ikärajoja.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on Suomelle anta­missaan loppu­päätelmissä suositellut, että Suomi poistaa kansallisesta lain­säädännöstään ikärajat ja varmistaa, että kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia kuullaan asian­mukaisesti, heidän kehitys­tasonsa huomioon ottaen, heitä koskevissa oikeuden­käynti- ja hallinto­menettelyissä.[3]

Lapsiasiavaltuutettu pitääkin esitettyä sääntely­ratkaisua erikoisena huomioiden komitealta saatu suositus. Yleisesti ottaen esitys­luonnoksessa kuitenkin korostetaan lapsen mieli­piteen huomioimisen tärkeyttä sekä myös vaihto­ehtoisia kuulemis­menetelmiä (esim. s. 159–160).

Nyt valittu sääntely­ratkaisu ei ilmennä esitys­luonnoksen perusteluissa ko­rostettua lapsen oi­keutta vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta kos­kevissa asioissa taikka lain tavoi­t­teita koskien osallisuuden lisäämistä tai yhden­vertaisuu­den vahvistamista.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että ehdotettu sääntely­ratkaisu sikäli, kun siinä pidättäy­dytään tarkoissa ikärajoissa, ei ole lapsen edun mukainen. YK:n lapsen oikeuksien komitea on korostanut lapsen edun ja lapsen mieli­piteen selvittämisen toisiaan täydentävää luonnetta. Lap­sen edun ensi­sijaisuuden turvaavaa YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 3 artiklaa ei voida soveltaa moitteettomasti noudattamatta määräyksiä koskien lapsen oikeutta ilmaista näkemyksensä (12 art.).[4]

Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että lasten kuulemiseen liittyen sopimus­valtiot eivät voi lähteä liikkeelle siitä olettamuksesta, ettei lapsi kykene ilmaisemaan omia näkemyksiään. Sen sijaan pitäisi olettaa, että lapsi kykenee ilmaisemaan näkemyksiään, sekä tunnustaa, että hänellä on oikeus ilmaista niitä, ilman että lapsen tarvitsee ensin osoittaa kykenevänsä siihen.[5]

YK:n lapsen oikeuksien komitea on nimen­omaisesti korostanut, ettei yleis­sopimuksen 12 artiklassa aseteta ikärajaa lapsen oikeudelle ilmaista näkemyksiään, ja siksi laissa tai käytännössä ei tule ottaa käyttöön ikä­rajoja, jotka rajoittavat lapsen oikeutta tulla kuulluksi kaikissa häntä koskevissa asioissa.[6]

Lapsiasia­valtuutettu haluaa vielä lopuksi muistuttaa, että lapselle on kerrottava siitä, miten hänen näkemyksensä on huomioitu. Tällä varmistetaan se, ettei lapsen kuuleminen ole pelkkä muodollisuus.[7]

On myönteistä, että esitys­luonnoksessa korostetaan lapsen oikeutta tietää, miksi ja missä asiassa häntä kuullaan sekä mihin tarkoitukseen kuulemisessa kerättyjä tietoja käytetään (s. 160). Esitys­luonnoksessa olisi kuitenkin myös perusteltua painottaa tiedottamisen tärkeyttä siitä, missä määrin lapsen näkemykset on huomioitu.

Lisäksi ehdotetun 4 §:n 3 momentissa tai vähintäänkin sen perusteluissa olisi syytä todeta, että lapsen mieli­pide voidaan jättää selvittämättä, mikäli lapsi ei itse halua käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi. Olennainen osa lapsen oikeutta vapaasti ilmaista näkemyksensä on se, että lapsella on mahdollisuus mutta ei velvollisuutta ilmaista näkemyksensä.[8]

Helsingissä 10.6.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Sonja Vahtera, lakimies