Hyppää sisältöön

Lapsiasiavaltuutetun lausunto työ- ja elinkeino­ministeriölle hallituksen esityksestä (luonnos) eduskunnalle kotoutumisen edistämisestä annetuksi laiksi ja siihen liittyviksi laeiksi

Viite: VN/31974/2021

 

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voi­maan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi esitys­luonnosta yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 10.6.2022.

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto työ- ja elinkeino­ministeriölle hallituksen esityksestä (luonnos) eduskunnalle kotoutumisen edistämisestä annetuksi laiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (pdf)

 

Esitysluonnoksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki kotou­tumisen edistä­misestä ja kumot­tavaksi voi­massa oleva saman niminen laki.

Tarkoituksena olisi edistää kotoutumista ja hyviä väestö­suhteita ja siten vahvistaa maahan­muuttajien yhden­vertaisuuden ja tasa-arvon toteu­tumista. Tavoitteena olisi myös edistää maahan­muuttajien työllisyyttä, osallisuutta, hyvin­vointia ja terveyttä.

Kotoutumista edistäviä palveluita järjestettäisiin muun muassa osana uutta kunnan kotoutumis­ohjelmaa. Kunnan kotoutumis­ohjelma olisi maahan­muuttajien alku­vaiheen kotoutumis­palveluiden kokonaisuus, jonka vähimmäis­sisällöstä säädet­täisiin lailla. Kotoutumi­sohjelmaan sisältyisi vähintään osaamisen ja kotoutumisen palvelu­tarpeen arviointi, kotoutumis­suunnitelma, uusi moni­kielinen yhteiskunta­orientaatio, koulutusta, muita palvelu­tarpeeseen perustuvia kotoutumista ja työllistymistä edistäviä palveluita, ohjausta ja neu­vontaa sekä jatko-ohjaus ohjelman päättyessä.

Lakiehdotuksessa ehdotetaan säädettäväksi viran­omaisten tehtävistä ja yhteis­työstä kotoutumisen edistämisessä sekä kotoutumisen edistä­misen yhteen­sovittamisesta ja seurannasta hallinnon eri tasoilla.

Haavoit­tuvassa ase­massa olevien henkilöiden, kuten kiintiö­pakolaisten ja ala­ikäisenä ilman huoltajaa maahan tullei­den osalta yhteis­työ kunnan ja hyvinvointi­alueen välillä olisi keskeistä ja heille laadit­taisiin edellä mainittu arviointi ja kotoutumis­suunnitelma moni­alaisesti. Ilman huoltajaa maahan tulleiden lasten ja nuorten asumisen ja tuen järjestä­misestä tulisi osa hyvinvointi­alueen järjestämis­vastuulla olevaa sosiaali­huoltoa.

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

  • Lapsen edun ensi­sijaisuuden painottaminen laki­tekstin tasolla on ehdottoman kan­natettavaa.
  • Lasten kuulemiselle asetetut tarkat ikärajat eivät ole linjassa YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen kanssa.

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsiasia­valtuutettu on antanut kotoutumisen edistämiseen liittyen useita lausuntoja vuonna 2021 ja viittaa tässä soveltuvilta osin niihin.[1]

Lapsiasiavaltuutettu keskittyy tässä lau­sunnossaan ottamaan kantaa lapsen etuun ja oikeuteen tulla kuulluksi.

 

Lapsen etu ja oikeus tulla kuulluksi

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä ja terve­tulleena, että nyt käsillä olevassa esitys­luonnok­sessa nimen­omaisesti paino­tetaan lapsen edun ensi­sijaisuutta laki­tekstin tasolla (4 §, s. 159). Tämä on merkittävä edistys­askel verrattuna nykyiseen kotoutumisen edistä­misestä an­net­tuun lakiin (1386/2010), joka edellyttää erityisen huomion kiinnittämistä lapsen etuun.

Lap­sen etu on huomioitu kiitettävästi myös esitys­luonnoksen perusteluissa, joissa muun muassa korostetaan lapsen edun läpi­leikkaavaa luonnetta (s.159). Lapsen edun käsitteellä on tarkoi­tus varmistaa sekä kaikkien yleis­sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien täysi­määräinen ja tehokas nauttiminen että lapsen kokonais­valtainen kehitys.[2]

Ehdotetun 4 §:n osalta lapsiasia­valtuutettu toteaa kuitenkin pitävänsä erittäin valitettavana, että myös uudessa kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa ehdotetaan säilytettäväksi ikärajat koskien lapsen kuulemista.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa painokkaasti, että lap­sen kuulemiselle ei tule asettaa ikärajoja.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on Suomelle anta­missaan loppu­päätelmissä suositellut, että Suomi poistaa kansallisesta lain­säädännöstään ikärajat ja varmistaa, että kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia kuullaan asian­mukaisesti, heidän kehitys­tasonsa huomioon ottaen, heitä koskevissa oikeuden­käynti- ja hallinto­menettelyissä.[3]

Lapsiasiavaltuutettu pitääkin esitettyä sääntely­ratkaisua erikoisena huomioiden komitealta saatu suositus. Yleisesti ottaen esitys­luonnoksessa kuitenkin korostetaan lapsen mieli­piteen huomioimisen tärkeyttä sekä myös vaihto­ehtoisia kuulemis­menetelmiä (esim. s. 159–160).

Nyt valittu sääntely­ratkaisu ei ilmennä esitys­luonnoksen perusteluissa ko­rostettua lapsen oi­keutta vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta kos­kevissa asioissa taikka lain tavoi­t­teita koskien osallisuuden lisäämistä tai yhden­vertaisuu­den vahvistamista.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että ehdotettu sääntely­ratkaisu sikäli, kun siinä pidättäy­dytään tarkoissa ikärajoissa, ei ole lapsen edun mukainen. YK:n lapsen oikeuksien komitea on koros­tanut lapsen edun ja lapsen mieli­piteen selvittämisen toisiaan täydentävää luonnetta. Lap­sen edun ensi­sijaisuuden turvaavaa YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 3 artiklaa ei voida soveltaa moitteettomasti noudattamatta määräyksiä koskien lapsen oikeutta ilmaista näke­myksensä (12 art.).[4]

Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että lasten kuulemiseen liittyen sopimus­valtiot eivät voi läh­teä liikkeelle siitä olettamuksesta, ettei lapsi kykene ilmaisemaan omia näkemyksiään. Sen sijaan pitäisi olettaa, että lapsi kykenee ilmaisemaan näkemyksiään, sekä tunnustaa, että hä­nellä on oikeus ilmaista niitä, ilman että lapsen tarvitsee ensin osoittaa kykenevänsä siihen.[5]

YK:n lapsen oikeuksien komitea on nimen­omaisesti korostanut, ettei yleis­sopimuksen 12 ar­tiklassa aseteta ikärajaa lapsen oikeudelle ilmaista näkemyksiään, ja siksi laissa tai käytän­nössä ei tule ottaa käyttöön ikä­rajoja, jotka rajoittavat lapsen oikeutta tulla kuulluksi kaikissa häntä koskevissa asioissa.[6]

Lapsiasiavaltuutettu haluaa vielä lopuksi muistuttaa, että lapselle on kerrottava siitä, miten hänen näkemyksensä on huomioitu. Tällä varmistetaan se, ettei lapsen kuuleminen ole pelkkä muodollisuus.[7]

On myönteistä, että esitys­luonnoksessa korostetaan lapsen oi­keutta tietää, miksi ja missä asiassa häntä kuullaan sekä mihin tarkoitukseen kuulemisessa kerättyjä tietoja käytetään (s. 160). Esitys­luonnoksessa olisi kuitenkin myös perusteltua pai­nottaa tie­dottamisen tärkeyttä siitä, missä määrin lapsen näkemykset on huomioitu.

Lisäksi ehdotetun 4 §:n 3 momentissa tai vähintäänkin sen perusteluissa olisi syytä todeta, että lap­sen mieli­pide voidaan jättää selvittämättä, mikäli lapsi ei itse halua käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi. Olen­nainen osa lapsen oikeutta vapaasti ilmaista näkemyksensä on se, että lapsella on mahdolli­suus mutta ei velvolli­suutta ilmaista näkemyksensä.[8]

 

Helsingissä 10.6.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies

 


[1] Ks. esim. Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle val­tioneuvoston selonteosta koskien kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeita (10.11.2021).

[2] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon (CRC/C/GC/14), kohta 4.

[3] YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomea koskevat loppupäätelmät (CRC/C/FIN/CO/4), kohta 30.

[4] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 12 (2009) lapsen oikeudesta tulla kuulluksi (CRC/C/GC/12), kohta 74.

[5] CRC/C/GC/12, kohta 20.

[6] CRC/C/GC/12, kohta 21.

[7] CRC/C/GC/12, kohta 45.

[8] CRC/C/GC/12, kohta 16.