Lapsiasiavaltuutetun lausunto työ- ja elinkeinoministeriölle hallituksen selonteosta (luonnos) koskien kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeita 

 

Viite: VN/1281/2020

 

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voi-maan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasiaval-tuutettu arvioi selontekoa yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi kautta 11.3.2021. 

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto työ- ja elinkeinoministeriölle hallituksen selonteosta (luonnos) koskien kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeita (pdf)

 

Selonteon keskeinen sisältö

Kotoutumisen uudistamistarpeita käsittelevässä selonteossa (jäljempänä ”selonteko”) tehdään katsaus maahanmuuton nykytilanteeseen hyödyntäen tutkimustietoa ja luodaan suuntaviivoja sekä tehdään esityksiä kotoutumisen edistämisen uudistamiseksi. 

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

• Lapsia tulisi kuulla kotouttamistoimenpiteistä ja niiden kehitystarpeista.
• Ilman huoltajaa saapuneiden alaikäisten asema on huomioitu kiitettävästi, mutta myös muiden haavoittuvien lapsiryhmien huomiointi on tärkeää.
• Maahanmuuttajalasten mielenterveyspalveluiden saavutettavuuden haasteisiin tulisi puuttua.
• Konkreettisemmat toimenpide-ehdotukset ja vastuutahojen nimeäminen tekisi toimenpiteiden toteutumisen seuraamisesta helpompaa.

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukaan lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa, ja YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan kuuleminen liittyy myös erilaisten ongelma-alueita koskevan lainsäädännön ja politiikan suunnitteluun: lasten on oltava hahmottelemassa, laatimassa ja täytäntöön panemassa suunnitelmia ja oh­jelmia.[1] Lapsen oikeuksien komitea on painottanut seuraavaa: ”Näkemyksiään esittä­mällä lapset voivat tuoda asioiden käsittelyyn merkittäviä näkökulmia ja kokemuksia, ja siksi heidän näkemyksensä pitäisi ottaa huomioon päätöksenteossa ja politiikan suunnittelussa sekä laadit­taessa ja arvioitaessa lakeja ja/tai toimenpiteitä.”[2]

Lapsiasiavaltuutettu pitää myöntei­senä, että hyvien väestösuhteiden edistämiseen liittyvissä toimenpiteissä on mainittu uusien kuulemis- ja osallistamismenetelmien käyttöönotto, joilla pyritään esimerkiksi nuorten ja vammaisten henkilöiden kuulemisen ja osallistumisen edistämiseen (s. 84). Selonteosta (esim. s. 8-9) ei kuitenkaan käy ilmi, että sen valmistelussa olisi kuultu lapsia ja nuoria, vaikka moni toimenpide-ehdotuksista koskettaa suoraan lapsia ja nuoria. Lasten ja nuorten kuule­minen kotouttamistoimenpiteistä ja niiden kehitystarpeista toisi arvokasta kokemusperäistä tietoa kotoutumisen edistämisen uudistamisen pohjaksi. Lasten näkemyksiä tulisi kuunnella tarkkaan aina, kun heidän näkökulmansa voi parantaa ratkaisujen laatua.[3] Esimerkiksi selonteossa esille tuotu maahanmuuttajien lasten heikompi koulumenestys verrattuna kan­tasuomalaisiin lapsiin (s. 20) on asia, johon puuttumisessa las­ten ja nuorten kokemukset ovat avainasemassa. Tähän on syytä kiinnittää erityistä huomiota nyt, kun koronapandemia ja etä­opetus asettavat lapset eriarvoiseen asemaan perhetilan­teista johtuen.[4]

Lapsen oikeuksien sopimuksen 20 artiklan mukaan lapsella, joka on tilapäisesti tai pysyvästi vailla perheen turvaa, on oikeus valtion antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen. Ilman huol­tajaa saapunut alaikäinen on erityisen haavoittuvassa asemassa, ja tämän vuoksi heidät on asetettava etusijalle käytettävissä olevien voimavarojen kohdentamisessa.[5]

Lapsiasiavaltuu­tettu pitää tärkeänä, että selonteossa on erikseen huomioitu ilman huoltajaa saapuneet ala­ikäiset ja suunniteltu toimenpiteitä, joilla on tarkoitus kehittää alaikäisenä ilman huoltajaa tulleiden palveluja ja heitä koskevaa lainsäädäntöä monialaisessa työryhmässä (s. 47). Lap­siasiavaltuutettu kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, miten selonteossa ja siinä ehdote­tuissa toimenpiteissä on huomioitu muut erityisen haavoittuvat ryhmät, kuten vähemmistöt vähemmistöjen sisällä ja mahdollisesti moniperustaisen syrjinnän kohteeksi joutuvat, esi­merkiksi vammaiset lapset. Lapsen oikeuksien sopimuksen 23 artiklan mukaan vammaisella lapsella on oikeus saada erikoishoitoa, ja vammaisen lapsen tulee saada nauttia täysipainoi­sesta ja hyvästä elämästä oloissa, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja hel­pottavat lapsen aktiivista osallistumista yhteisönsä toimintaan. Lapsen oikeuksien komitea on painottanut voimakkaasti sitä, että vammaisille pakolaislapsille annettava erityisapu tulisi priorisoida.^[6] Myös EU:n Action plan on Integration and Inclusion 2021-2027 korostaa vam­maisten maahanmuuttajalasten tarvetta erityiseen tukeen, jotta lapset voivat osallistua esi­merkiksi yhdenvertaisesti koulutukseen.[7] Selonteossa vammaiset henkilöt on huomioitu lä­hinnä työl­listymisen vaikeuteen ja kotoutumisohjelman kestoon liittyen (s. 14 ja 69). Vam­maisten las­ten erityistarpeita ei ole otettu erityisesti huomioon.

Selonteosta käy ilmi maahanmuuttajaväestön psyykkinen kuormitus ja mielenterveysongelmat (s. 19) sekä se, että ulkomaista syntyperää olevilla nuorilla on suomalaista syntyperää olevia nuoria enemmän erilaisia terveyden ja hyvinvoinnin haasteita (s. 21).  Selonteossa to­detaan, että LAPE-muutosohjelman yksi painopiste on mm. lasten ja nuorten matalan kyn­nyksen mielenterveys- ja päihdepalvelut, ja että LAPE-kehittämistyö edesauttaa myös maahanmuuttajataustaisten lasten, nuorten ja perheiden tuen kokonaisuuden vahvistumista, mutta maahanmuuttajilla on kuitenkin erityisiä haasteita varhaisen tuen palveluiden saavutettavuudessa (s. 45). Ehdotetuista toimenpiteistä ei käy selkeästi ilmi, miten mielenterveyspalvelujen saavutettavuuden haasteisiin pyritään vastaamaan. Lapsen oikeuksien sopimuk­sen 24 artikla takaa lapselle oikeuden parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan, ja sopimus­valtioi­den tulee ryhtyä asianmukaisiin toimiin kehittääkseen esimerkiksi ehkäisevää tervey­den­huoltoa.[8] Lisäksi YK:n lapsen oikeuksien komitea on kehottanut Suomea vahvistamaan lap­sille tarkoitettuja mielenterveyspalveluja ja takaamaan pääsyn tarvittaviin tutkimuksiin ja hoitoihin.[9] Mielenterveyden häiriöihin puuttuminen on erityisen ajankohtaista nyt, kun mo­net tutkimukset ennustavat tai osoittavat lasten mielenterveyden häiriöiden lisäänty­mistä ja vaikeutumista koronapandemian myötä.[10]

Selonteon termistövalinnat aiheuttavat paikon hämmennystä, eikä termistövalintoja ole kaikilta osin avattu. Herää esimerkiksi kysymys, miksi perheiden kotoutumisen tukemisen keskeisissä toimenpiteissä (s. 47) ensin puhutaan maahanmuuttajataustaisten lasten oikeuksista ja seuraavassa lauseessa maahanmuuttajalasten erityistarpeista. Puhuttaessa maahanmuuttajataustaisista lapsista, tulkitsee lapsiasiavaltuutettu tällä tarkoitettavan ns. toisen tai seu­raavan polven maahanmuuttajia eli sitä, että lapsen molemmat vanhemmat tai toinen van­hempi on syntynyt ulkomailla. Jää epäselväksi, miksei toimenpiteissä painoteta myös maa­hanmuuttajalasten oikeuksien täysimääräistä toteutumista tai toisaalta maahanmuuttajataustaisten lasten erityistarpeita, kun maahanmuuttajat ja maahanmuuttajataustaiset on sel­keästi termistövalinnoin toimenpide-ehdotuksessa eroteltu.^[11] Lapsen oikeuksien sopimuk­sen 2 artikla takaa sopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempansa tai muuhun laillisen huoltajansa ominaisuuden ja muuhun seik­kaan perustuvaa erottelua.

Moni selonteossa listattavista toimenpiteistä on toteutettu siten, että niissä viitataan johonkin toiseen strategiaan tai toimenpideohjelmaan.^[12] Tämä on sinänsä ymmärrettävää päällek­käisyyksien välttämiseksi, mutta esimerkiksi maahanmuuttaja(-taustaisiin) lapsiin liittyvien toimenpiteiden sitominen lapsistrategian toimenpiteisiin on sikäli ongelmallista, ettei lapsistrategian toimenpideohjelma ole vielä valmis, eikä itse strategiassa mainita maahanmuuttajalapsia erikseen. Myös maahanmuuttajalasten ja -nuorten varhaiskasvatukseen ja koulutuk­seen liittyvien asioiden käsitteleminen erillään ja osana koulutuspoliittista selontekoa (s. 7) on haasteellista siitä näkökulmasta, että esimerkiksi varhaiskasvatuksen järjestämisellä on merkitystä perheiden kotoutumiseen laajemminkin.

Selonteossa on onnistuttu suhteellisen kattavasti listaamaan kotouttamisen kehityskohteita, ilmiöitä niiden taustalla ja tapoja, joilla niihin voisi puuttua. Tällä hetkellä monet ehdotetuista toimenpiteistä ovat kuitenkin muodossa ”edistetään”, ”kehitetään”, ”parannetaan”, ja konk­retian lisääminen toimenpiteisiin tekisi selonteosta täsmällisemmän. Myös selkeällä vastuu­tahojen nimeämisellä toimenpiteiden toteutusta olisi yksiselitteisempää seurata.

 

Jyväskylässä 10.3.2021

 

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies