LAPS/173/2025, 8.12.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan tarkastus­valiokunnalle perus­tason avo­sairaanhoidon rakenteista, resursseista ja rahoituksesta tehdyn tutkimuksen johto­päätöksistä ja suosituksista

Viite: Tarkastus­valiokunta tiistai 9.12.2025 klo 12.30 / O 41/2023 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että raportissa esitettyjen suositusten arviointi lasten yhdenvertaisuuden näkökulmasta on haasteellista, koska lapsia ei käsitelty tutkimuksessa erikseen eikä raportin suositusten vaikutuksia ja yhteis­vaikutuksia ole arvioitu.
• Tutkimuksen ulkopuolelle on jäänyt selkeä osa alle 18-vuotiaiden lasten hoito­tapahtumista, koska neuvolaan ja koulu­terveydenhuoltoon liittyvät hoitotapahtumat on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle.
• Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että julkisen sektorin lääkäri­palvelujen saatavuus ja laatu varmistetaan.
• Lapsiasiavaltuutettu peräänkuuluttaa neuvolapalvelujen universaalisuutta ja yhdenvertaisuutta sekä kaikille lapsille suunnattujen säännöllisten terveys­tarkastusten tärkeyttä.
• Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että koulu- ja opiskelu­terveydenhuollon palveluiden saatavuus ja yhdenvertainen toteutuminen turvataan ja koulu- ja opiskelu­terveydenhuollon kehittämisessä osana perustason terveydenhuoltoa huomioidaan lasten ja nuorten tarve mielenterveys­palveluille.
• Lapsiasiavaltuutettu edellyttää, että perustason avosairaanhoidon kehittämistyössä huomioidaan lasten ja nuorten näkemyksiä.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Yleistä

Käsiteltävänä olevassa tutkimusraportissa on tutkittu perustason avosairaanhoidon järjestelmää eli hyvinvointi­alueiden järjestämää terveydenhuoltoa, työ­terveyshuoltoa, opiskelu­terveydenhuoltoa sekä yksityistä terveydenhuoltoa kolmen teeman kautta: 1) väestön palvelujen käytön alueellinen ja tarpeen­mukainen jakautuminen sekä rinnakkaisten sektorien rooli, 2) henkilöstö­resurssien riittävyys ja työn jakautuminen sekä 3) menot ja rahoitus monikanavaisessa järjestelmässä.

Tarkastus­valiokunta on pyytänyt lapsiasia­valtuutetun näkemystä tutkimuksen johtopäätöksistä ja suosituksista erityisesti lasten yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Valiokunta on pyytänyt myös kertomaan, mitkä ovat lapsiasia­valtuutetun mielestä järjestelmän tärkeimmät kehittämis­kohteet.

Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli arvioida, miten kiireettömään hoitoon pääsy toteutuu eri sektoreilla suhteessa palvelutarpeeseen. Havaittujen epäkohtien korjaamiseksi annettiin suosituksia, joiden tavoitteena on arvioida toimenpiteitä, joiden avulla tarpeen­mukaiset palvelut olisivat koko väestön tasolla yhden­vertaisemmin saatavilla ja hoito annettaisiin siihen parhaiten soveltuvassa paikassa.

Tutkimus on rajattu koskemaan perustason avosairaanhoidon palveluja siten, että se käsittää lääkärien ja hoitajien hoitotapahtumat (s. 25). Tarkastelujen ulkopuolelle rajattiin julkisen erikois­sairaanhoidon polikliininen vastaanotto­toiminta ja vuodeosasto­hoito sekä hoitotapahtumat, joiden yhteydessä toteutetaan leikkaussali­olosuhteita vaativia toimenpiteitä. Niin ikään tarkastelun ulkopuolelle rajattiin myös julkisella sektorilla toteutetut neuvoloihin, koulu­terveydenhuoltoon ja seulontoihin liittyvät hoitotapahtumat sekä kaikilla sektoreilla toteutetut suun terveydenhuoltoon sekä mielenterveys- ja päihdetyöhön liittyvät hoitotapahtumat, muiden ammattilaisten (esim. fysioterapeutit, toiminta­terapeutit, psykiatriset sairaanhoitajat ja psykologit), joihin pääsy edellyttää useimmiten lääkärin tai hoitajan edeltävää arviota.

Tehtyjen rajausten vuoksi näyttää siltä, että tutkimuksen ulkopuolelle on jäänyt selkeä osa alle 18-vuotiaiden lasten hoitotapahtumista. Neuvolaan ja koulu­terveydenhuoltoon liittyvät hoitotapahtumat ovat keskeinen osa lasten käyttämistä avosairaanhoidon palveluista. Lähes kaikki lapset ja heidän vanhempansa asioivat neuvolassa ja koulu­terveydenhuollossa sosio­ekonomisesta asemastaan tai tilanteestaan riippumatta. Tutkimuksen johtopäätösten ja suositusten arviointia lasten näkökulmasta hankaloittaa se, että lapsia ei käsitelty tutkimuksessa erikseen, vaikkakin heidän osuuttaan palvelujen käyttäjistä paikoin tuodaankin esiin. Ikärajaukset eivät tosin kaikissa kohdissa noudata 18 vuoden ikärajaa.

Tutkimuksen suosituksista lasten yhden­vertaisuuden näkö­kulmasta

Tutkimuksen mukaan palvelujen käytössä ja sen jakautumisessa eri sektoreille oli huomattavia eroja eri ikäisten sekä sukupuolten välillä (s. 38–39). Perustason avosairaanhoidon käyttö painottui pieniin lapsiin, oli vähäisempää nuorilla ja nousi jälleen nopeasti 15 ikävuoden jälkeen. Lapsilla perustason palvelujen käyttö jakautui melko tasan julkisen ja yksityisen sektorin kesken.

Tulosten mukaan iso osa lapsista käyttää vain julkista sektoria (s. 107). Pelkästään yksityis­sektorin palveluja käytti seitsemän prosenttia kaikista palveluja käyttäneistä, ja näistä lähes puolet oli lapsia.

FinLapset-tutkimuksen mukaan yli puolella vauvoista ja nelivuotiaista lapsista on sairauskulu­vakuutus ja yksityislääkärillä käy kolmasosa pienistä lapsista. Tutkimuksen mukaan tyypillinen vakuutuksen­ottaja oli puolison kanssa kaupunkimaisessa ympäristössä asuva, hyvin toimeentuleva, korkeasti koulutettu yhden lapsen vanhempi, mutta myös yli kolmasosa erittäin tai melko huonosti toimeentulevista vanhemmista oli hankkinut lapselle vakuutuksen. Tämän tutkimuksen mukaan sairauskulu­vakuutuksilla ei ollut yhteyttä siihen, kokivatko äidit saaneensa riittävää palvelua terveyden­huollossa, mutta usein vanhemmat kertovat, että he haluavat vakuutuksen avulla varmistaa, että lapsi saa tarvittaessa hoitoa ja hoitoon pääsee nopeasti ja helposti. [1]

Lasten yksityiset sairauskulu­vakuutukset ovat yleistyneet selkeästi. [2] Lapsilla on myös erilaisia vapaa-ajan toimintaa kattavia vakuutuksia, joista korvataan esimerkiksi tapaturmien hoitokuluja, kun tapaturma on sattunut harrastustoiminnassa tai kilpa­urheilussa. Yhdeksi syyksi yksityisten vakuutusten käytön lisääntymiseen on esitetty julkisen terveydenhuollon kriisiä. On selvää, että puheet hoitoon pääsyn vaikeuksista ja perustason avosairaanhoidon resurssi- ja rahapulasta heikentävät vanhempien luottamusta siihen, että apu lapsen sairastuessa on saatavilla nopeasti ja hoito on laadukasta. [3] Vanhemmilla voi olla myös mielikuva, että vakuutuksen ottaminen on osa vastuullista vanhemmuutta. [4]

Yksityisten vakuutusten runsas käyttö vähentää yhdenvertaisuutta. Ne, joilla on mahdollisuus ostaa sairauskulu­vakuutus, käyttävät yksityisesti maksettuja ja omaan tarve- ja kiireellisyys­arvioon perustuvia palveluja. Osa käyttää, syystä tai toisesta, kaikkien saatavilla olevia, verovaroilla kustannettuja perustason palveluja, joissa tehdään tarve- ja kiireellisyys­arviointia.

On kuitenkin hyvä huomata, että sairauskulu­vakuutusta käyttävätkin turvautuvat monessa tilanteessa myös julkisiin palveluihin. Yksityiset lääkäriasemat eivät useinkaan ole auki vuorokauden ympäri, eikä yksityistä palvelua ole kattavasti saatavilla kaikkialla Suomessa. Yksityisiltä vastaanotoilta myös lähetetään potilaita erikois­sairaanhoitoon saamaan jatkohoitoa.

Kuten raportissakin todetaan, julkisen sektorin rooli kasvaa kaikissa ikäryhmissä sitä enemmän, mitä sairaammasta väestönosasta on kyse. Julkinen sektori on siten suurelta osin vastuussa usein terveydentilansa vuoksi haavoittuvassa asemassa olevista ihmisistä, joista osalla on lisäksi heikko sosioekonominen asema. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että julkista perus­terveydenhuoltoa on vahvistettava. Raportissa on esitetty kuusi suositusta, joilla tätä voitaisiin toteuttaa. Suositusten arviointi lasten näkökulmasta on vaikeaa, kun lapsia ei käsitelty tutkimuksessa erikseen eikä raportin suositusten vaikutuksia ja yhteis­vaikutuksia ole arvioitu (s. 100). Edellä sanottu huomioon ottaen lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että julkisen sektorin lääkäripalvelujen saatavuus ja laatu varmistetaan. Eri toteutus­vaihtoehdoista tulee tehdä kattavat vaikutus­arvioinnit, mukaan lukien lapsivaikutusten arvioinnit.

Perus­tason avo­sairaanhoidon kehittämis­kohteet

Äitiys- ja lasten­neuvola­palvelut

Äitiys- ja lastenneuvoloissa tehdään ensisijaisesti ennalta­ehkäisevää terveydenhoitoa. Neuvolakäynneillä ja neuvoloissa tehtävissä terveystarkastuksissa voidaan havaita hoitoa vaativia sairauksia ja arvioida sairaanhoidon tarvetta sekä aloittaa hoito­toimenpiteet. Tarvittaessa asiakkaat ohjataan eteenpäin jatkohoitoon joko perus­terveydenhuoltoon tai erikois­sairaanhoitoon. Lähes kaikki raskaana olevat (99,7 %) ja pikkulapsiperheet (99,5 %) käyttävät julkisia äitiys- ja lastenneuvola­palveluja. Myös yksityisellä puolella tarjotaan äitiys- ja lastenneuvola­palveluja vastaavia palveluja, joita julkisten palvelujen ulkopuolella olevat perheet mahdollisesti hyödyntävät.

Neuvolakäynnit raskausaikana ja ennen kouluikää tukevat sekä äitien että lasten terveyttä ja hyvinvointia sekä mahdollistavat terveysongelmien varhaisen havaitsemisen. Ennalta­ehkäisevällä terveydenhuollolla ja varhaisen vaiheen sairaanhoidolla voidaan vähentää raskaamman ja kalliimman (erikois)­sairaanhoidon tarvetta. Tämä on ennen kaikkea lasten ja perheiden näkökulmasta inhimillistä, mutta sillä on vaikutusta myös avosairaanhoidon resursseihin ja rahoitukseen.

Raportin johtopäätöksissä todetaan, että palvelujen tarve ja käyttö eivät kohtaa ja järjestelmässä on merkittävää tehottomuutta (kohta 7.1). Suosituksena on, että yhteistyötä kehitetään eri sektorien välillä ja uudistetaan työnjakoa tai ohjausta. Äitiys- ja lastenneuvola­palveluja käytetään lähes yksinomaan julkisella sektorilla, joten järjestelmä­tason hajanaisuus ei niiden osalta ole ongelma. Koska kyseiset palvelut toimivat yhteistyössä muun perustason avosairaanhoidon sekä erikois­sairaanhoidon kanssa, on tärkeää huolehtia siitä, että viimeksi mainittuja kehitettäessä otetaan huomioon myös neuvolapalvelut osana kokonaisuutta.

Lapsiasiavaltuutettu perään­kuuluttaa neuvolapalvelujen universaalisuutta ja yhdenvertaisuutta sekä kaikille lapsille suunnattujen säännöllisten terveystarkastusten tärkeyttä. [5] Neuvolapalveluilla voidaan edistää pienten lasten tervettä kehitystä ja hyvinvointia ja tukea vanhemmuutta monin eri tavoin. Lasten terveys­ongelmissa korostuvat tänä päivänä entistä selkeämmin esimerkiksi liikkumattomuus, ylipaino ja älylaitteisiin liittyvät ongelmat. Myös monikulttuurisuus ja perheiden monimuotoisuus on otettava huomioon neuvolapalveluissa. Kuten muissakin avohuollon palveluissa, myös neuvolapalveluissa näkyvät väestön hyvinvointi­erot, resurssipula ja hyvinvointi­alueiden käytäntöjen erot. Äitiys- ja lastenneuvola­palveluja on siten syytä kehittää edelleen vastaamaan entistä paremmin tämän päivän vaatimuksia, osana muuta avohuollon terveydenhuoltoa.

Koulu- ja opiskelu­terveydenhuolto

Koulu- ja opiskelu­terveydenhuolto ovat osa perusopetuksen oppilaille sekä lukioiden ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoille ja korkeakoulu­opiskelijoille hyvinvointi­alueiden ja Helsingin kaupungin järjestämää ennalta­ehkäisevää terveydenhuoltoa.

Koulu­terveydenhuolto on peruskoululaisille ja heidän perheilleen suunnattu terveyspalvelu, joka on saatavilla koulupäivien aikana koululla tai sen välittömässä läheisyydessä. Perusopetuksen oppilaiden (1.–9. lk.) koulu­terveydenhuolto käsittää terveydenhuolto­lain (16 §) mukaan muun muassa vuosi­luokittaisen oppilaan terveyden ja hyvinvoinnin seuraamisen ja edistämisen, oppilaan suun terveydenhuollon, oppilaan erityisen tuen tai tutkimusten tarpeen varhaisen tunnistamisen, pitkäaikaisesti sairaan lapsen omahoidon tukemisen sekä oppilaan terveydentilan toteamista varten tarpeelliset erikoistutkimukset. Osana koulu­terveydenhuoltoa järjestetään 1., 5. ja 8. luokilla laajat terveystarkastukset, jotka terveydenhoitaja ja lääkäri toteuttavat yhteistyössä.

Lukioiden ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden sekä korkeakoulu­opiskelijoiden opiskelu­terveydenhuoltoon sisältyy terveydenhuolto­lain (17 §) mukaan muun muassa opiskelijoiden terveyden ja hyvinvoinnin seuraaminen ja edistäminen, perus­terveydenhuollon terveyden- ja sairaanhoito­palvelut mukaan lukien mielenterveys- ja päihdetyö, seksuaali­terveyden edistäminen ja suun terveydenhuolto sekä opiskelijan erityisen tuen tai tutkimusten tarpeen varhainen tunnistaminen, tarvittaessa jatkotutkimuksiin tai -hoitoon ohjaaminen sekä psykoterapiaan ohjaamisen edellyttämä hoito ja lausunto.

THL:n Avohilmo-rekisteriin kertyneen tiedon mukaan koulu- ja opiskelu­terveydenhuollon käyntimäärissä on todettu huomattavaa laskua vuodesta 2020 alkaen. Vuonna 2022 koulu­terveydenhuollon käyntejä oli lähes 350 000 vähemmän kuin ennen koronapandemiaa vuonna 2019. Tilanteen on kuitenkin arvioitu olevan korjautumassa, ja molemmissa palveluissa käyntimäärät ovat lisääntyneet vuodesta 2022 vuoteen 2023. [6]

Vuoden 2025 Kouluterveys­kyselyn tulosten mukaan 8. ja 9. luokan oppilaista runsas kolmannes (35 %) oli käynyt koulu­terveydenhoitajalla ja lähes neljännes (23 %) koululääkärillä lukuvuoden aikana muuten kuin terveys­tarkastuksessa. Kuraattorilla oli käynyt 14 prosenttia ja psykologilla 10 prosenttia oppilaista. [7] Pieni osa (2,9 %) 8. ja 9. luokkien vastaajista ilmoitti, että oli yrittänyt johonkin opiskeluhuolto­palveluun, mutta ei ollut päässyt.

Opiskeluhuolto­palvelujen ammattilaisille suunnatun kyselyn tulosten (2024) [8] mukaan kansallisesti kuraattori- ja terveydenhoitaja­mitoitukset ovat tavoitellulla tasolla tai hyvin lähellä sitä ja suurin osa opiskelijoista pääsee tarvittaessa nopeasti opiskeluhuolto­palvelujen avun piiriin. Opiskeluhuolto­palvelujen saatavuutta voidaan pitää pää­asiallisesti hyvänä, mutta saatavuudessa on edelleen suuria alueellisia eroja hyvinvointi­alueiden välillä sekä niiden sisälläkin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportin (2024) mukaan lukuvuonna 2022–2023 opiskelu­huoltopalvelujen psykologi- ja lääkäriresurssit olivat heikentyneet, mutta kuraattori- ja terveydenhoitaja­resurssit olivat kasvaneet. Psykologi­palvelut puuttuivat kokonaan tai niiden järjestämisestä ei ollut tietoa 24 prosentissa kouluista. Lääkäripalvelut puuttuivat kokonaan tai niiden järjestämisestä ei ollut tietoa 20 prosentissa kouluista. [9]

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että osana perustason avosairaanhoidon kehittämistä huomioidaan myös lasten ja nuorten käyttämät koulu- ja opiskelu­terveydenhuollon palvelut. Palveluiden saatavuus ja yhdenvertainen toteutuminen on turvattava.

Vaikka mielenterveys- ja päihdetyöhön liittyvät hoitotapahtumat oli rajattu tutkimuksen ulkopuolelle myös opiskelu­terveydenhuollon osalta, lapsiasia­valtuutettu haluaa kiinnittää valiokunnan huomion siihen, että opiskeluhuolto­palvelut ovat tärkeä osa lasten ja nuorten perustason mielenterveys­palveluja. Ajankohtaisesti mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä sairauden hoito sisältyvät yllä todetusti terveydenhuolto­lain mukaan vain opiskelu­terveydenhuoltoon, ei koulu­terveydenhuoltoon.

Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan nuorten ahdistuneisuus on viime vuosina ollut yleistä. Keväällä 2025 perusopetuksen 8.–9.-luokkalaisista tytöistä 34 prosenttia ja pojista yhdeksän prosenttia oli kokenut kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta. [10]

Opiskeluhuolto­palvelujen ammattilaisille suunnatun kyselyn tulosten (2024) mukaan opiskeluhuolto­palvelujen ammattilaiset käyttävät merkittävän osan asiakastyö­ajastaan opiskelijoiden mielenterveys­ongelmiin ja niihin liittyvään yhteistyöhön. Lukuvuonna 2023–2024 vain perusopetuksessa työskentelevät terveydenhoitajat ja lääkärit käyttivät keskimäärin 20 prosenttia ja kuraattorit ja psykologit 40 prosenttia asiakastyö­ajastaan opiskelijoiden mielenterveys­ongelmiin. Mielenterveys­ongelmiin käytetyn asiakastyön osuus on kahden vuoden seurantavälillä lisääntynyt, erityisesti perusopetuksen opiskeluhuolto­palveluissa. [11]

Lasten ja nuorten terapiatakuu tuli voimaan toukokuussa 2025. Terapiatakuuseen sisältyviä mielenterveys­ongelmien hoito­interventioita voidaan ainakin jossain määrin käyttää myös opiskeluhuolto­palveluissa. Ensimmäiset kokemukset terapiatakuun toteuttamisesta opiskeluhuolto­palveluissa kertyvät kuluvan lukuvuoden aikana. Kokemukset on syytä huomioida opiskelu­terveydenhuollon kehittämisessä ja osana muuta perustason terveydenhuollon kehittämistä.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että koulu­terveydenhuoltoa kehitetään osana perustason terveydenhuoltoa ja sekä koulu- että opiskelu­terveydenhuollon kehittämisessä huomioidaan lasten ja nuorten tarve matalan kynnyksen mielenterveys­palveluille.

Lasten ja nuorten näkemykset

Lapsiasiavaltuutetun vuoden 2023 strategisena painopisteenä oli terveys ja lapsen oikeudet. [12] Osana terveyteen liittyvää vaikuttamis­työtä lapsiasia­valtuutettu selvitti lasten ajatuksia terveydestä tapaamalla neljä lapsiryhmää. Eri puolilla Suomea järjestettyihin tapaamisiin osallistui yhteensä 78 iältään 6–16-vuotiasta lasta.

Useimmat lapset kertoivat saaneensa terveyteen liittyvää apua, kun ovat sitä tarvinneet. Joukossa oli kuitenkin useita lapsia, jotka kertoivat jääneensä ilman apua. Osa heistä oli jäänyt apua vaille, koska he eivät olleet uskaltaneet kertoa ongelmistaan aikuisille. Osa puolestaan ei ollut saanut apua yrityksistä huolimatta. Etenkin sairaalakoulua käyvien joukossa oli lapsia, jotka kertoivat kohdanneensa jossain vaiheessa ongelmia avunsaannissa. Lasten mukaan ongelmat koskevat erityisesti lapsia, jotka kuuluvat neurovähemmistöön tai joilla on mielenterveyden häiriö: heitä ei oteta tosissaan tai heidän ongelmiaan ei ymmärretä, jolloin apua ei anneta.

Lapset toivoivat päättäjiltä lisää panostusta terveyspalveluihin ja lasten kannalta hyvien valintojen tekemistä.

Lisäksi vuonna 2023 lapsiasia­valtuutettu tapasi autismiluokan Nuoret neuvon­antajat -tiimiä sekä tiimiä lapsille, joilla on pitkäaikais­sairaus. Tiimit ovat lapsiryhmiä, joita tavataan useamman kerran, ja niihin osallistuu erityisesti jollakin tapaa haavoittuvassa asemassa olevia lapsia tai lapsiryhmiä, joiden näkemykset eivät tyypillisesti nouse yhteiskunnassa esiin.

Autismiluokan Nuoret neuvonantajat -tiimi suositteli muun muassa, että haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja lapsiryhmien mielipiteitä kuunnellaan ja kysytään eri tavoin. Pitkäaikais­sairaiden lasten tiimi suositteli muun muassa, että jokaista pitkäaikais­sairasta lasta kohdellaan yksilönä ja lasta autetaan silloin, kun apua tarvitsee. Tiimi suositteli myös, että lapsille annetaan tietoa sairaudesta ja heidän näkemyksiään kysytään.

Lasten näkemyksiin ja suosituksiin viitaten lapsiasia­valtuutettu edellyttää, että perustason avo­sairaanhoidon kehittämis­työssä huomioidaan aiempaa paremmin lasten ja nuorten näkemyksiä. Lasten näkemyksiä tulee kerätä systemaattisesti ja ne tulee myös ottaa vakavasti huomioon päätöksenteossa.

 

Jyväskylässä 8.12.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Jenni Saukkola, juristi