Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan tarkastusvaliokunnalle säädösehdotusten vaikutusarviointien toteutumisesta 

 

Viite: Tarkastusvaliokunta 17.3.2021 klo 11.30/ Asiantuntijapyyntö/ Säädösehdotusten vaikutusarvioinnit - Lapsivaikutukset, O 48/2019 vp

 

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. 

 

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan tarkastusvaliokunnalle säädösehdotusten vaikutusarviointien toteutumisesta O 48/2019 vp (pdf)

 

Lausuntopyynnön sisältö

Lausuntopyynnössä pyydetään arviota hallituksen esityksissä esitettyjen vaikutusarviointien laadusta ja kattavuudesta liittyen eritysesti lapsivaikutusten arviointiin. Kuinka hyvin arvioidut vaikutukset on esitetty ja perusteltu? Mitä tulisi tehdä vaikutusarviointien laadun parantamiseksi?

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsiasiavaltuutetun näkökulma vaikutusten arviointiin

Lapsiasiavaltuutetun lakisääteisenä tehtävänä (laki lapsiasiavaltuutetusta 1221/2004, 2 §) on muun muassa arvioida lapsen edun ja oikeuksien toteutumista ja seurata lasten ja nuorten elinolosuhteita sekä seurata lainsäädäntöä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa ja arvioida niiden vaikutuksia lasten hyvinvointiin. Näiden, kuten myös muiden laissa säädettyjen lapsi­asiavaltuutetun tehtävien tarkoituksena on osaltaan edistää YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumista Suomessa.

Lapsiasiavaltuutettu antaa vuosittain kymmeniä lausuntoja lainvalmisteluasiakirjoista sekä ministeriöille että eduskunnan valiokunnille. Lausunnoissa kiinnitetään erityisesti huomioita siihen, miten asiakirjoissa on esitetty käsillä olevan uudistuksen tai muutoksen vaikutukset lapsiin, miten säännösehdotukset vastaavat lapsen oikeuksien yleissopimuksessa vahvistet­tuja oikeuksia ja miten se näkyy ehdotusten perusteluissa. Lapsiasiavaltuutettu ei suoraan osallistu lainvalmistelun yhteydessä tehtävään vaikutusarviointiin.

 

YK:n lapsen oikeuksien sopimus lapsivaikutusten arvioinnin perustana

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen yksi keskeisistä täytäntöönpanotoimenpiteistä on varmistaa, että kansallinen lainsäädäntö on kokonaisuudessaan täysin yhteensopiva yleisso­pimuksen kanssa ja että yleissopimuksen periaatteita ja määräyksiä voidaan soveltaa suo­raan ja ne voidaan panna asianmukaisesti täytäntöön.[1] Tämä perustuu yleissopimuksen 4 ar­tiklaan, jonka mukaan sopimusvaltiot ovat sitoutuneet ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lain­säädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuk­sien toteuttamiseksi.

Velvoite lapsivaikutusten arvioinnin tekemiseen perustuu vastaavasti lapsen oikeuksien yleissopimukseen. Lapsivaikutusten arvioinnin tarkoituksena on varmistaa lapsen edun mahdollisimman täysimääräinen toteutuminen.  Lapsen edun ensisijaisuudesta säädetään lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1. kohdassa, jonka mukaan kaikissa lainsäädäntöeli­mien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Samalla tavoin velvollisuus kohdistuu myös kaikkeen muuhun toimintaan, joka koskee suoraan tai välillisesti lapsia.

Yleissopimuksen toimeenpanoa valvovan YK:n lapsen oikeuksien komitea on määritellyt 3(1) artiklan yhdeksi sopimuksen yleisperiaatteista.[2] Sen lisäksi, että ko. artikla on itsenäinen ai­neellinen oikeus (lapsen oikeus saada etunsa arvioiduksi ja huomioonotetuksi) ja perustuvan­laatuinen tulkintaperiaate (lain säännöstä on aina tulkittava tavalla, joka tehokkaimmin pal­velee lapsen etua), se on menettelysääntö, jota lapsen oikeuksien komitea kuvaa seuraavasti: ”Aina kun tehdään tiettyyn lapseen, tiettyyn lapsiryhmään tai yleisesti lapsiin vaikuttavia päätöksiä, päätöksenteossa on arvioitava päätöksen mahdollisia (myönteisiä tai kielteisiä) vaikutuksia kyseiseen lapseen tai kyseisiin lapsiin. Lapsen edun arviointi ja määrittäminen edellyttävät menettelytakeita. Lisäksi päätöksen perusteluista tulee käydä ilmi, että kyseinen oikeus on otettu nimenomaisesti huomioon. Sopimusvaltioiden on näin ollen selostettava, kuinka oikeutta on kunnioitettu päätöksessä, eli kerrottava, mitä on pidetty lapsen etuna ja millä perustein sekä kuinka lapsen etua on punnittu suhteessa muihin seikkoihin riippumatta siitä, onko kyse laajoista politiikkakysymyksistä vai yksittäistapauksista." [3]

Lapsen oikeuk­sien komitea toteaa, että 3(1) artiklassa asetetaan sopimusvaltiolle seuraavat velvollisuudet:

1. velvollisuus varmistaa, että lapsen etu sisällytetään asianmukaisesti kaikkiin julkisten laitosten toimiin ja erityisesti kaikkiin lapsia suoraan tai välillisesti koskeviin täytäntöönpanotoimenpiteisiin sekä hallinnollisiin ja oikeudellisiin menettelyihin ja että sitä sovelletaan niissä johdonmukaisesti
2. velvollisuus varmistaa, että kaikissa lapsia koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa päätöksissä sekä politiikoissa ja lainsäädännössä osoitetaan, että lapsen etu on otettu ensisijaisesti huomioon. Tähän kuuluu muun muassa kuvaus siitä, kuinka lap­sen etua on tarkasteltu ja arvioitu ja mikä painoarvo sille on annettu päätöksessä
3. velvollisuus varmistaa, että lapsen etu on arvioitu ja otettu ensisijaisesti huomioon yksityisen sektorin päätöksissä ja toimissa, mukaan lukien palveluntarjoajat ja kaikki muut yksityiset yhteisöt tai laitokset, jotka tekevät lasta koskevia päätöksiä.[4]

Lisäksi lapsen oikeuksien komitea ohjeistaa, että lainvalmistelussa on ker­rottava, mitä on pi­detty lapsen etuna ja millä perustein, sekä kuinka lapsen etua on punnittu suhteessa muihin seikkoihin. Lapsen edun tulisi ohjata kaikkien lapsiin vaikuttavien lakien, määräysten ja kol­lektiivisten sopimusten hyväksymistä. Lapsen oikeus saada etunsa arvioiduksi ja otetuksi en­sisijaisesti huomioon pitäisi sisällyttää selkeästi kaikkeen asianmukaiseen lainsäädäntöön eikä pelkästään erityisesti lapsia koskeviin lakeihin.[5]

Lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan nro 14 (2013) listannut osatekijöitä, joita on otettava huomioon (ei-tyhjentävä listaus), kun lapsen etua arvioidaan:

1. lapsen näkemykset (yleiskommentit kohdat 53-54)
2. lapsen identiteetti (kohdat 55-57)
3. perheen säilyttäminen ja suhteiden ylläpitäminen (kohdat 58-70)
4. lapsen huolenpito, suojelu ja turvallisuus (kohdat 71-74)
5. haavoittuva tilanne (kohdat 75-76)
6. lapsen oikeus terveyteen (kohdat 77-78)
7. lapsen oikeus koulutukseen (kohta 79).
    

​​​Komitea toteaa muun muassa, että ”lapsen edun perusarviointi on kaikkien lapsen etuun vai­kuttavien oleellisten tekijöiden yleisarviointi, jossa kunkin tekijän painoarvo riippuu muista tekijöistä. Kaikki tekijät eivät ole oleellisia kaikissa tapauksissa, ja eri tekijöitä voidaan hyö­dyntää eri tapauksissa eri tavoin. Kunkin tekijän sisältö vaihtelee väistämättä lapsesta ja ta­pauksesta toiseen ja riippuu päätöksen luonteesta ja konkreettisista olosuhteista samoin kuin kunkin tekijän merkitys kokonaisarvioinnissa”.[6]

Kansallisessa lainsäädännössä vastaavasti lapsen edun arvioinnista ja sen osatekijöistä säädetään lastensuojelulaissa (417/2007, 4.2 §).  Sääntely selkeyttää lastensuojelulain täytäntöönpanossa tehtävää lapsen edun arviointia. On kuitenkin jossain määrin ongelmallista, että kansallisessa lainsäädännössä ei vastaavaa sääntelyä ole toteutettu siten, että se koskisi laa­jasti kaikkia lapsia eri tilanteissa. Lapsen edun arviointia ohjaavan säännöksen sijoittuminen lastensuojelulakiin voi antaa käsityksen siitä, että systemaattinen lapsen edun arviointi kos­kee vain lastensuojelua. Esimerkiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa lakiin (361/1983) ei vastaava säännöstä ole sisällytetty. Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan kyseisen säädöksen sinänsä tärkeät 1§ ja 4 § eivät ole riittävän täsmälliset, jotta ne velvoit­taisivat lapsen edun systemaattiseen arviointiin.  

Lapsiasiavaltuutettu on ehdottanut, että lapsen edun ensisijaisuudesta, joka on siis lapsen oi­keuksien yleissopimuksen läpileikkaava yleisperiaate, tulisi säätää perustuslaissa (731/1999). Perustuslaissa on jo muita yleissopimuksen yleisperiaatteita (syrjimättömyys (2 artikla), lapsen oikeus elämään ja kehittymiseen (6 artikla) sekä lapsen osallisuus (12 artikla)) vastaavat säännökset.[7] Perustuslain tasoinen säännös velvoittaisi lapsen edun systemaattisen arviointiin kaikissa välittömästi tai välillisesti lapsiin liittyvissä toimissa koskien yksittäisiä lapsia, erilaisia lapsiryhmiä tai yleisesti lapsia. Tällöin myös lapsivaikutusten arvi­oinnista lainvalmistelussa tulisi myös entistä velvoittavampi ja myös selkeämmin ohjattu toimi. Luonnollisesti tarvitaan myös selkeää säännöksen täytäntöönpanon ohjeista muun muassa huomioon otettavista lapsen edun osatekijöistä ja niiden painottamisesta suhteessa toisiinsa ja muiden ryhmien oikeuksiin. 

Lapsen oikeuksien komitea painottaa, että artikla 3(1) sanamuoto ”on otettava” asettaa sopimusvaltioille vahvan oikeudellisen velvollisuuden ja tarkoittaa sitä, etteivät valtiot voi käyt­tää harkintaa sen suhteen, arvioidaanko lapsen etu ja annetaanko sille asianmukainen paino­arvo ensisijaisesti huomioitavana seikkana kaikissa toteutettavissa toimissa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sopimusvaltioilla on myös vahva oikeudellinen velvollisuus tehdä lapsivaikutusten arviointi aina, kun on kyse lapsiin suoraan tai välillisesti vaikuttavista toimista. [8]

Artiklassa 3(1) viitataan toimiin ”jotka koskevat” lapsia. Tällä tarkoitetaan yksittäistä lasta, erilaisia lapsiryhmiä tai yleisesti lapsia koskevia päätöksiä tai toimia, joilla on joko suora tai välillinen vaikutus häneen tai heihin. Kyse voi siis olla myös toimenpiteestä, joka ei suoraan kohdistu lapseen, lapsiryhmään tai yleisesti lapsiin, mutta jolla kuitenkin on vaikutuksia hei­dän elämäänsä ja hyvinvointiin.  Komitean mukaan ilmaus "jotka koskevat" on ymmärrettävä hyvin laajasti, koska kaikki valtion toimet koskettavat lapsia tavalla tai toisella. Komitea huo­mauttaa kuitenkin, että jokaiseen valtion tekemään toimeen ei tarvitse sisällyttää täysimää­räistä lapsen edun arviointi- ja määrittä­misprosessia. Niiden toimien kohdalla, joilla on (tai voi olla) välillisiä vaikutuksia lapsiin, on tapauskohtaisesti arvioitava olosuhteet, jotta saa­daan selville, missä laajuudessa vaikutuksia tulisi arvioida. Sen sijaan, jos suunnitellulla lain­säädännöllä on merkittävä vaiku­tus lapsiin, tarvitaan tehokkaampaa suojelua ja yksityiskoh­taisempia menettelyjä lasten edun huomioimiseksi.[9]

Lapsen edun määrittelyssä, ja sitä kautta myös lapsivaikutusten arvioinnissa, olisi aina pyrit­tävä ottamaan huomioon myös lasten mielipiteet (12 artikla). Lapsen etu ja lapsen oikeus tulla kuulluksi täydentä­vät toisiaan; lapsen etu ei toteudu, jos lapsen mielipidettä ei selvi­tetä.[10] Lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsille tulisi tarjota mahdollisuus kuulla heitä ja ottaa heidän näkemyksensä asianmukaisesti huomioon suunnitellessaan toimia, myös lain­säädännöllisiä päätöksiä, jotka vaikuttavat lapsiin suoraan tai välillisesti.[11] Jokaisen lainsää­däntöhankkeen yhteydessä ei ole tarpeen erikseen kuulla lapsia, vaan valmistelussa voidaan hyödyntää myös jo valmiiksi kerättyä ja tutkittua tietoa lasten mielipiteistä, jos sitä on saata­villa.

Vaikka lapsen oikeuksien sopimus määrittelee lapsen edun ensisijaiseksi, se ei tarkoita, että lapsen etu ja oikeudet menisivät kaikissa tilanteissa muiden ryhmien oikeuksien edelle. Lap­sivaikutusten arvioinnissa on tarkoitus hakea eri tahojen oikeuksien välille tasapainoa, kui­tenkin niin, että lapsen etu on ensisijainen harkintaperuste ja päätös tai esimerkiksi säänte­lyvaihtoehto varmistaa, että lapsen oikeudet toteutuvat mahdollisimman täysimääräisesti.[12]

Lapsen oikeuksien komitean mukaan sopimusvaltiot voivat kehittää erilaisia menettelytapoja ja -käytäntöjä vaikutustenarvioinnin toteuttamiseen voidaan kehittää erilaisia menette­lytapoja ja -käytäntöjä, mutta vähimmäisvaatimuksena on, että niissä käytetään lähtökohtana lapsen oikeuksien yleissopimusta ja sen valinnaisia pöytäkirjoja. Erityisesti on varmistettava, että arvioinnit perustuvat yleisperiaatteisiin (artiklat 2, 3(1), 6 ja 12) ja että arvioinnissa kiin­nitetään erityishuomiota suunniteltujen toimenpiteiden erilaisiin lapsiin kohdistuviin vaiku­tuksiin. Vaikutustenarviointi voi perustua lapsilta, kansalaisyhteiskunnalta, asiantuntijoilta, ministeriöiltä, tieteellisistä tutkimuksista ja kansallisista tai kansainvälisistä kokemuksista kerättyyn tietoon.[13]

 

Lapsivaikutusten arvioinnin nykytilasta

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisussa 1/2020 vp todetaan, että pitkällä aikavälillä lapsivaikutusten arvioinnin määrä hallituksen esityksissä on kasvanut (s. 53), mutta toisaalta siinä viitataan myös ITLAn tekemään selvitykseen lapsivaikutusten arvioinnista, jossa tode­taan, että ”hallitusten esityksissä lapsivaikutuksia arvioidaan erittäin niukasti. Lapsivaikutus­ten arviointia ei ole tehty useissa keskeisissäkään esityksissä ja näkökulmat ovat kaiken kaik­kiaan suppeita”.[14]

Myös lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että lapsivaikutusten arviointia on pyritty sisällyttämään lakiesityksiin enenevissä määrin. Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mu­kaan kuitenkin systemaattista, tietoon perustuvaa ja laadukasta vaikutusten arviointia teh­dään edelleen valitettavan harvoin. Arvioinnin toteut­tamiseen ei ole varattu riittävää aikaa ja resursseja, joten se on valitettavan usein jäänyt yksittäisen lainval­mistelijan harteille. Ongelmana on myös se, että lapsivaikutusten arviointi painottuu hallituksen esityksiin, joissa on kyse suoraan lapsiin vaikuttavasta lainsäädännöstä, kuten esimerkiksi varhaiskasvatuslaista tai lastensuojelulaista. Välillisten vaikutusten tunnistaminen ja arviointi puuttuu lähes koko­naan lainvalmisteluasiakirjoista.

Hallituksen esityksistä saa myös vaikutelman, että lapsivaikutusten arviointi on tehty vasta valmistelun loppuvaiheessa, kun lainsäädäntöratkaisut on jo päätetty. Monesti arvioinnissa toistetaan pääasiassa lainsäädännön tavoitteita, ja siten niissä keskitytään tavoiteltuihin positiivi­siin vaikutuksiin. Negatiivisia vaikutuksia nostetaan esiin vain harvoin. Lapsiin kohdis­tuvia vaikutuksia ei punnita myöskään suhteessa muihin vaikutuksiin. Valmistelun loppuvai­heessa kirjoitetut arvioinnit eivät tue lapsen edun mukaisten ratkaisu­vaihtoehtojen valintaa, eikä sen avulla tunnisteta esimer­kiksi mahdollisia tarkennustarpeita säännöksiin tai niiden yksityiskohtaisiin perusteluihin.

Hallituksen esityksistä käy vain harvoin ilmi, että vaikutusarvioinnissa olisi selvitetty tai otettu huomioon lasten mielipiteet. Yhtenä esimerkkinä tästä voidaan mainita opetus- ja kult­tuuriministeriön toteuttama perusopetuslain ja Helsingin eurooppalaisesta koulusta annetun lain väliaikaisen muuttamisen (HE 218/2020 vp) valmistelun yhteydessä lapsille suun­nattu verkkokysely, jossa selvitettiin perusopetuksen oppilaiden kokemuksista ns. koronara­joituk­sista kevään ja alkusyksyn 2020 ajalta. Kyselyn toteuttaminen oli erittäin myönteistä ja sillä saavutettiin melko laaja vastaajajoukko. Valitettavaa kuitenkin on, että hallituksen esityksen perusteella jäi epäselväksi, miten sen tuloksia hyödynnettiin lainvalmistelussa.

Arvioinnin tyypilliset heikkoudet käyvät hyvin ilmi esi­merkiksi juuri valmistuneesta selvityk­sestä ”Ulkomaalaislain ja sen so­veltamiskäytännön muutosten yhteisvaikutukset kansainvä­listä suojelua hakeneiden ja saanei­den asemaan”. Sel­vityksessä todetaan, että tarkastelluissa lakihankkeissa lapsivaikutusten arviointi on jäänyt hyvin ohueksi.[15]
Havainnot vastaavat hy­vin lapsiasiavaltuutetun käsityksiä yleisemminkin lapsivaikutusten arvioinnin tilasta lainval­mistelussa.

 

Ajatuksia lapsivaikutusten arvioinnin kehittämiseksi

Vaikutusarvioinnin tarkoituksen on hankkia lisää (tutkittua) tietoa lainvalmistelun tueksi. Sen avulla pyritään tuomaan lainvalmisteluun näkyväksi erilaisissa tilanteissa olevien lasten tarpeet niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäimellä. Lapsivaikutusten arvioinnin kirjaaminen hallituksen esityksiin lisää päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja mahdollistaa ylipäätään hallituk­sen esityksen mukaisten lainsäädäntöehdotusten arvioinnin.

Huolelliseen ja laaja-alaiseen lapsivaikutusten arviointiin perustuva lainsäädäntö on osa las­ten ennakollista oikeusturvaa. Lapsivaikutusten arviointia tulisi tehdä tutkit­tuun tie­toon pe­rustuen ja eri vaihtoehtoja aidosti punniten. Lopputuloksena tulee olla lainsäädäntö, joka parhaalla mahdollisella tavalla varmistaa lapsen edun toteutumisen niin kaikessa päätöksen­teossa kuin muissakin lapsiin kohdistuvissa toimissa.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että lainvalmistelussa tunnistetaan lapset aktiivisina yh­teiskunnan toimijoina ja pyritään lapsen oikeuksien valtavirtaistamiseen. Lapsiasiavaltuu­tettu pitää tästä näkökulmasta jossain määrin ongelmallisena sitä, että lapsivaikutusten arvi­ointi ryhmitellään hallituksen esityksen rakenteessa yhteen tasa-arvovaikutusten ja yhden­vertaisuusvaikutusten kanssa.[16]  

On tärkeää, että lapsivaikutusten arviointi nostetaan omaksi kokonaisuudeksi, mutta tällä ta­voin ryhmiteltynä se voi johtaa liian suppeaan arviointiin: arviointia tehdään esimerkiksi vain suoraan lapsiin vaikuttavan lainsäädännön valmistelussa tai vain siltä osin kuin käsillä oleva uudistus tai muutos kohdistuu nimenomaisesti lapsiin. Lapsiin kohdistuvia vaikutuksia kuvataan usein myös termeillä, joilla viitataan lasten hyvinvoinnin osatekijöihin, mutta hyvin harvoin esimerkiksi euromääräisesti tai edes lukumäärillä. Välilliset vaikutukset jäävät arvi­oimatta. Säädösvalmistelun vaikutustenarviointiohjeet ohjaavat kyllä monipuolisempaan ar­viointiin (esim. lasten huomioiminen kotitalouksiin kohdistuvissa taloudellisissa vaikutuk­sissa), mutta käytännössä lapsivaikutuksia ei yleensä kuvata laajemmin.

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan merkittävänä haasteena vaikutusarvioinnin näkökulmasta on lainvalmistelun resursointi ja aikatauluttaminen. Jo lainvalmisteluprosessia suunniteltaessa vaikutusarviointiin tulisi varata riittävästi aikaa ja resursseja, jotta lainvalmistelijoilla olisi tosiasiallinen mahdolli­suus kartoittaa ja vertailla eri sääntelyvaihtoehtoja, hyödyntää olemassa olevaa tutkimustietoa ja asiantuntijoiden osaamista sekä tarvittaessa myös hankkia lisää tutkittua tietoa. Lainvalmisteluhankkeiden resursoinnissa on otettava huomioon mahdollinen lasten mielipiteiden kerääminen ja niiden huomioonottaminen.

Lapsivaikutusten arvioinnissa tulee punnita eri vaihtoehtojen vaikutuksia lasten oikeuksiin sekä hyvinvointiin ja kehitykseen ja arviointia on tehtävä monipuolisesti: positiiviset ja negatiiviset vaikutukset, tarkoitetut ja ei-tarkoitetut vaikutukset, välittömät ja välilliset vaiku­tukset, lyhyen ja pitkän tähtäimen vaikutukset. Kyse on siis erilaisten vaihtoehtoisten ratkai­sumallien vertailusta erityisesti lapsen edun näkökulmasta.

Lainvalmistelussa ja etenkin sen vaikutusten arvioinnissa olisi tarpeen hyö­dyntää ny­kyistä enemmän tutkimustietoa sekä moniammatillista osaamista. Tutkimustiedon hankkiminen ja ammattihenkilöiden yhteistyö vaatii aikaa ja resursseja, vaikka läheskään aina ei ole tarve lähteä aivan alusta. On mahdollista hyödyntää olemassa olevia ammattilaisten verkostoja ja tutkimustietoakin on saatavilla paljon jo valmiina.[17]  

Lapsivaikutusten arvioinnin tueksi on olemassa myös jo useita erilaisia työkaluja ja ohjeistuksia.[18]

Lapsivaikutusten arviontiin tulisi kytkeä myös taloudellisia näkö­kohtia ja arvioinnin tukena on suotavaa käyttää esimerkiksi euromääräisiä laskelmia sekä lukumääriä. Tämä vahvistaa konkreettisen tiedon asemaa arvioinnin pohjana ja mahdollistaa myös paremmin vaikutusten tosiasiallisen seurannan. Talousarvioissa ja muussa valtion ja kuntien sekä tulevaisuudessa hyvinvointialueiden päätöksenteossa toteutettava lapsibudjetointi mahdollistaisi paremmin taloudellisten seikkojen huomioonottamisen myös lasten näkökulmasta lainvalmistelussa.[19]

On huomattava, että jo talousarviopäätöstenkin yhteydessä on tehtävä lapsivaikutusten arviointi. Vaikutusarvi­ointi ja sen tulokset tulee kirjata lainvalmisteluasiakirjoi­hin lä­pinäkyvästi ja riit­tävällä tarkkuudella, jotta ne ovat todettavissa, arvioitavissa ja hyödynnet­tävissä sekä valmisteluvaiheessa että myös lainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa ja kehittämisessä myöhemmässä vaiheessa.

Lapsivaiku­tusten arvioinnissa on oleellista, ettei se rajoitu pelkäs­tään etukäteisarviointiin. Se tulisi ulottaa myös jatkoseurantaan.[20] Kun lainvalmisteluvaiheessa tehdään huolellinen vai­kutusarviointi, joka sisältää myös määrällisiä arvioita, indikaattoritietoa, sääntelyn täytän­töönpanon arviointi mahdollistuu ja on tehokkaampaa. Lasten kannalta on merkityksellistä, että lainsäädäntöä, joka osoittautuukin jollain tavoin lapsen oikeuksien kannalta ongelmal­liseksi, voidaan viipymättä korjata. Lasten aikaperspektiivi on huomattavasti lyhempi kuin aikuisilla. Toisaalta lapsiin kohdistuvat vaikutukset voivat ulottua jopa aikuisuuteen asti, jol­loin on tärkeää reagoida mahdollisimman ajoissa negatiivisten vaikutusten minimoimiseksi. Vaikutusarvioinnissa on tärkeää ottaa huomioon lasten kehittyvät valmiudet.

Laadukkaan ja toimivan lainsäädännön kannalta vaikutusten arvioinnilla on keskeinen asema. Edellä mainittujen kehittämistarpeiden lisäksi lapsiasiaval­tuutettu pitää tarpeellisena hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta lainsäädännön arviointineuvos­ton aseman vahvista­miseksi. Arviointineuvoston kokoonpanossa tulisi varmistaa, että siellä on riittävästi osaa­mista myös lapsen oikeuksista. Lisäksi, niin ikään hallitusohjelmaan kirjattu lainsäädännön jälkiarviointijärjestelmä parantaisi lainvalmistelun ja lainsäädännön laatua. Jälkiarvioinnin avulla voidaan muun muassa kehittää prosesseja, kohdentaa koulutusta tehokkaasti sekä tunnistaa puutteita niin lainsäädännössä kuin tietopohjassakin.

 

Jyväskylässä 16.3.2021

 

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, lakimies