LAPS/63/2023, 23.10.2023

Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan työelämä- ja tasa-arvo­valiokunnalle julkisen talouden suunnitelmasta ja valtion talousarvio­esityksestä

Viite: Työelämä- ja tasa-arvo­valiokunta keskiviikko 25.10.2023 klo 11.30 / HE 41/2023 vp / Lausunto­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu antaa arvionsa yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Yhteenveto lapsiasia­valtuutetun arvioista

• Valtion talousarvio­esityksessä, valtio­neuvoston selon­teossa julkisen talouden suunnitelmasta 2024–2027 ja pää­ministeri Petteri Orpon hallitus­ohjelmassa ei ole otettu huomioon YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen mukaista lapsen edun ensi­sijaisuuden peri­aatetta.

• Valtio­neuvosto ei ole ottanut huomioon kansain­välisten ihmisoikeus­elinten sosiaali­turvan tasoa ja siihen tehtäviä muutoksia koskevia huomautuksia ja suosituksia.

• YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan talous­kriisien aikana lapsen oikeuksien kannalta taantumuksellisia toimia voidaan harkita ainoastaan silloin, kun kaikki muut vaihto­ehdot on arvioitu ja on varmistettu, että vaikutukset kohdistuvat viimeisenä lapsiin ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin.

• Tarkasteltavissa asia­kirjoissa esitetyt lapsi­vaikutusten arvioinnit ovat hyvin puutteellisia tai arviointi puuttuu kokonaan.

• Lapsi­köyhyyden ja toimeentulo­tuen käytön lisääntyminen tulevat vaarantamaan monet hallitus­ohjelmassa asetetut tavoitteet, kuten oppimis­tason nousun, nuorten mielen­terveyden edistämisen, lasten­suojelun avo­palveluja painottavan palvelu­rakenteen, nuoriso­rikollisuuden vähentämisen ja syntyvyyden kasvun.

• Hallitus­ohjelmassa esitettyjen tavoitteiden vastaisesti tulee useilla esitetyillä muutoksilla olemaan kielteisiä vaikutuksia lapsi­perheiden huoltajien työllistymiseen ja ne ohjaavat lapsi­perheitä toimeentulo­tuen piiriin.

• Ehdotettu toimet johtavat toden­näköisesti lapsi­köyhyyden kasvuun, eikä siitä seuraavia haitallisia vaikutuksia hallitus­ohjelmaan kirjattujen tavoitteiden toteutumiseen ole otettu huomioon.

Lapsiasia­valtuutetun arviot

Lapsiasia­valtuutettu kiittää asiantuntija­pyynnöstä ja toteaa, että valitettavasti annetussa aika­taulussa paneutuminen TAE:een ja JTS:aan ei ole mahdollista siinä tarkkuudessa kuin olisi suotavaa. Keskitymme lausunnossamme asiantuntija­pyynnön mukaisesti valio­kunnan toimialaa koskeviin kirjauksiin, joista esitämme yleisiä huomioita ja kiinnitämme huomiota pää­asiassa TAE:n ja JTS:n kielteisiin vaikutuksiin.

Toteamme, että valtion talousarvio­esityksessä ja julkisen talouden suunnitelmassa on nyt käsiteltävässä kontekstissa tunnistettavissa myönteisiäkin lapsia nimen­omaisesti koskevia kirjauksia. Esimerkiksi opetus- ja kulttuuri­ministeriön (OKM) hallinnon­alalla maininnan arvoisia ovat varhais­kasvatuksen sekä esi- ja perus­opetuksen tasa-arvo­rahoituksen vakiinnuttaminen, toisen asteen oppimisen tuen järjestelmän kehittämisen ja käyttöön­oton rahoittaminen sekä nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Lisäksi panostetaan muun muassa nuorten työpaja­toimintaan, etsivään nuoriso­työhön sekä koulu- ja oppilaitos­nuorisotyöhön. Sosiaali- ja terveys­ministeriön (STM) hallinnon­alalla lasten ja nuorten neuro­psykologisten häiriöiden kuntoutuksen ja kuntoutus­palvelujen määrä­rahojen määrä­aikainen ohjelma ovat niin ikään myönteisiä asioita.

Yleisiä huomioita sopeutus­toimista suhteessa lapsen oikeuksiin

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa aluksi, että YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 3.1 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaali­huollon, tuomio­istuinten, hallinto­viranomaisten tai lainsäädäntö­elimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensi­sijaisena harkinta­perusteena otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etu on käsite, joka voidaan määritellä yksittäisen lapsen, lapsi­ryhmän tai kaikkien lasten kohdalla. YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen etu tulee ”sopeuttaa ja määritellä tapaus­kohtaisesti kyseessä olevan lapsen tai kyseessä olevien lasten erityis­tilanteen mukaisesti, jolloin otetaan huomioon heidän henkilö­kohtainen tilanteensa, olosuhteet ja tarpeet.”[1] Myös LOS 26 artiklassa vahvistetaan, että lapselle sosiaali­turvaa myönnettäessä on tarvittaessa huomioitava laajasti hakemukseen vaikuttavia seikkoja. Komitean yleis­kommentissa lapsen edusta (nro 14) on kuvattu laajemmin, miten lapsen etua tulisi arvioida eri tilanteissa.[2] 

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että lapsen edun ensi­sijaisuuden huomioon­ottaminen siten, kuin se Suomessa lain­tasoisena voimassa olevassa lapsen oikeuksien yleis­sopimuksessa on määritelty, edellyttää, että lapsen/lapsiryhmän / kaikkien lasten tilannetta tarkastellaan kokonais­valtaisesti. On ymmärrettävää, että julkisen talouden suunnittelussa ja talousarvio­esityksen valmistelussa keskitytään taloudellisiin vaikutuksiin, mutta samaan aikaan on välttämätöntä, että myös taloudellisten toimen­piteiden suoria ja välillisiä vaikutuksia lasten oikeuksiin ja asemaan arvioidaan moni­puolisesti vastaavalla tavoin.

Lapsiasia­valtuutettu kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että toimeen­tuloon kohdistuvat heikennykset eivät saisi vaarantaa hallitus­ohjelmaan sisältyviä, sinänsä myönteisten kirjausten mukaisia toimia, joiden tavoitteena on parantaa lasten ja nuorten asemaa ja oikeuksien toteutumista sekä terveyttä ja hyvin­vointia. Tästä voidaan mainita esimerkkinä hallituksen mallin mukainen laaja-alainen toimenpide­ohjelma nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi sekä nuorten hyvinvointi­vajeen ja mielen­terveyden ongelmien paikkaamiseksi (pääministeri Orpon hallitus­ohjelma[3], s. 96).

Lasten ja nuorten mielen­terveyden oireet ja häiriöt ovat viime vuosina lisääntyneet, ja niiden ehkäisy sekä hoito tunnistetaan hallitus­ohjelmassa yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi. Tämä tavoite voi kuitenkin vaarantua, jos samaan aikaan lisätään lasten ja lapsi­perheiden sekä nuorten arjen haasteita, joista voi seurata entistä enemmän tarvetta turvautua sosiaali- ja terveyden­huollon palvelujen apuun. Pitkällä tähtäimellä seurauksena voi olla nuorten syrjäytyminen ja työelämän ulkopuolelle jääminen. Vaarana siis on, että loppu­tulos on neutraali tai painuu miinukselle hyvästä tarkoituksesta huolimatta.

Palaamme hallitus­ohjelman tavoitteiden vaarantumiseen tuonnempana.

 

 

Lapsen edun arviointi ensi­sijaisena harkinta­perusteena

Lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 4 artiklan mukaan sopimus­valtiot sitoutuvat ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lain­säädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin yleis­sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi. Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteuttamiseksi sopimus­valtiot niin ikään ryhtyvät mahdollisimman täysi­määräisesti tällaisiin toimiin käytettävissä olevien voima­varojensa mukaan ja tarvittaessa kansain­välisen yhteis­työn puitteissa.

Lapsen oikeuksien yleis­sopimus ottaa siten huomioon valtion käytettävissä olevat resurssit mutta asettaa lapsen edun kuitenkin etu­sijalle myös silloin, kun tehdään talouden sopeuttamis­toimia ja säästö­päätöksiä. Yleis­sopimuksen täytäntöön­panoa valvovan YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan sopimus­valtioiden ei tulisi ryhtyä tarkoituksellisesti taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin liittyviin taantumuksellisiin toimiin. Sopimus­valtioiden ei myöskään pitäisi sallia lasten oikeuksien nykyisen toteutumis­tason heikentymistä. Komitea toteaa, että talous­kriisien aikana taantumuksellisia toimia voidaan harkita ainoastaan silloin, kun kaikki muut vaihto­ehdot on arvioitu ja on varmistettu, että vaikutukset kohdistuvat viimeisenä lapsiin ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin.[4]

Lapsille kuuluvat lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen takaamien oikeuksien lisäksi muiden ihmisoikeus­sopimusten mukaiset oikeudet. Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa siten myös YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien yleis­sopimukseen (SopS 6/1976, TSS-sopimus) perustuvasta vahvasta olettamuksesta, jonka mukaan sosiaali­turvan heikennykset ovat kiellettyjä.[5] Mikäli heikennyksiä kuitenkin tehdään, on sopimus­valtion todistettava, että heikennykset perustuvat huolelliselle harkinnalle, jossa kaikki vaihto­ehtoiset toteuttamis­tavat on punnittu. Näkökulma on siten täysin yhden­mukainen lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen mukaisen tulkinnan kanssa. Lisäksi TSS-sopimuksessa korostetaan lasten ja nuorten erityisen suojeltua asemaa ja todetaan, että ”suurin mahdollinen suojelu ja apu on annettava perheelle, joka on yhteis­kunnan luonnollinen ja perustavaa laatua oleva yhteisö, varsinkin sen perustamista varten ja niin kauan kuin se on vastuussa vajaa­valtaisten lasten huollosta ja kasvatuksesta.” (10 artikla).

YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea esitti huolensa viimeisimmissä Suomea koskevissa loppu­päätelmissään (2021) hallitus­kaudella 2015–2019 tehdyistä indeksi­jäädytyksistä ja etuuksien leikkauksista. Komitea katsoi, että ne tekivät etuuksista riittämättömiä ja vaikuttivat suhteettomasti jo valmiiksi epä­edullisessa asemassa oleviin ryhmiin.[6] Komitea vaati sopimus­valtiota varmistamaan uudistusten yhteydessä[7], että sosiaali­etuudet pysyvät riittävinä. Jos leikkauksia harkitaan muun muassa julkisen talouden säästö­toimien yhteydessä, niiden on oltava väli­aikaisia ja niiden tulee koskea ainoastaan kriisi­aikaa. Leikkausten tulee myös olla sikäli välttämättömiä ja oikea­suhteisia, että muiden toiminta­periaatteiden noudattaminen tai toimen­piteistä pidättyminen olisi haitallisempaa taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien kannalta. Leikkaukset eivät saa vaikuttaa suhteettomasti muita heikommassa asemassa oleviin ja syrjäytyneisiin ryhmiin eikä niihin tulisi liittää muita toimia, kuten sosiaalisia tulon­siirtoja, joilla lievennetään kriisi­aikoina syntyvää eri­arvoisuutta. Leikkauksissa on myös säilytettävä etuuden ydin­osa, joka mahdollistaa edun­saajille riittävän elin­tason.[8]

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa myös Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitean 15.2.2023 julkistetusta ratkaisusta, jossa komitea totesi Suomen sosiaali­turvan tason olevan liian alhainen. Suomi on saanut komitealta myös aikaisemmin moitteita perus­turvan riittämättömästä tasosta. Ratkaisussa tarkasteltiin muun muassa vähimmäis­sairauspäivärahan, -vanhempain­rahan, -kuntoutus­rahan, työttömyys­turvan perus­päivärahan, takuu­eläkkeen, työmarkkina­tuen ja toimeentulo­tuen tasoa suhteessa suomalaisten keski­tuloon. Komitea totesi vähimmäis­etuudet liian mataliksi kattamaan tuen­saajan perus­tarpeet uudistetun Euroopan sosiaalisen perus­kirjan edellyttämällä tavalla.[9] Lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen mukaan lapsella on oikeus ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon (27 artikla) ja sosiaali­turvaan (26 artikla). Mainitut tukimuodot vaikuttavat suoraan lasten ja lapsi­perheiden elin­tasoon ja sosiaali­turvaan.

Lapsi­budjetointi ja lapsi­vaikutusten arviointi

Lapsiasia­valtuutettu pitää hyvänä, että valtion talousarvio­esitykseen sisältyy luku 7 Lapsi­budjetointi (Y63–Y70). Kohdassa todetaan, että tarkasteluun ei ole sisällytetty lapsi-ikä­ryhmään epäsuorasti tai välillisesti kohdistuvia menoja, koska tällaiset meno­arviot eivät tosi­asiallisesti kuvaa lapsiin kohdistuvia meno­päätöksiä tai -muutoksia eikä laskennallisesta tarkastelusta voi tehdä lapsi-ikäluokan määräraha­tasoon liittyviä johto­päätöksiä (Y63). Mitä ikinä tällä tarkoitetaankin, nähdäksemme on selvää, että tämän­kaltaisella lapsi­budjetoinnilla tuodaan näkyväksi vain osa lapsiin kohdistuvista vaikutuksista, minkä vuoksi sen lisäksi on kaikkien määrä­rahojen kohdentamisessa, olivat ne sitten lisäyksiä tai leikkauksia, tehtävä huolellinen lapsi­vaikutusten arviointi, jotta saadaan kattava kuva lapsiin kohdistuvista sekä välittömistä että välillisistä vaikutuksista.

Lapsi­budjetoinnin selostus­osassa (Y 64–Y 65) tunnustetaan, että työttömyys­turvan lapsi­korotukset ehdotetaan poistettavaksi 1.4.2024 lukien. Lisäksi todetaan, että vuoden 2024 aikana yleisestä asumis­tuesta poistetaan 300 euron ansiotulo­vähennys, yleisen asumis­tuen perus­omavastuuta korotetaan ja asumis­tuen tasoa tarkistetaan. Toimeentulo­tuen perus­osaan sisällytetään viiden prosentin omavastuu asiakkaan tarpeellisten suuruisten asumis­menojen määrästä. Selostus­osassa todetaan, että toimen­piteiden arvioidaan ”tuottavan julkiselle taloudelle 360 milj. euron säästöt, joista osa kohdistuu myös lapsi­perheisiin”. Myös kansan­eläke- ja kuluttajahinta­indeksiin sidottujen etuuksien (pl. toimeentulo­tuki, elatus­tuki, eläkkeet ja vammais­etuudet) indeksi­korotukset jätetään tekemättä. Todettakoon, että laskelmia näistä muutoksista ei kuitenkaan ole tehty näkyväksi lapsi­budjetoinnissa.

YK:n lapsen oikeuksien komitea kiinnitti huomioita lapsi­budjetointiin viimeisimmissä, kesällä 2023 Suomelle antamissaan suosituksissa.[10] Komitea kehotti (suositus 9 Resurssien kohdentaminen) sisällyttämään lapsen oikeuksiin perustuvan lähestymis­tavan valtion budjetointi­prosessiin ja muun muassa toteuttamaan järjestelmän, jonka avulla seurataan lapsille suunnattujen resurssien kohdentamista, käyttöä ja valvontaa kaikkialla sopimus­valtiossa. Lisäksi suosituksissa kehotetaan kaikilla aloilla arvioimaan, miten tehdyt investoinnit palvelevat lapsen etua ja määrittelemään budjetti­politiikan, joka koskee heikossa tai haavoittuvassa asemassa olevia lapsia, kuten vammaisia, vähemmistö­ryhmiin kuuluvia ja köyhyydessä eläviä lapsia sekä turvapaikan­hakija-, pakolais- ja maahanmuuttaja­lapsia.

Pääministeri Petteri Orpon hallitus­ohjelman tavoitteena on kohentaa julkista taloutta ja parantaa työllisyyttä. Työllisyyttä pyritään lisäämään purkamalla kannustin­loukkuja sekä uudistamalla sosiaali­turvaa ja verotusta. Nämä toimet on pää­osiltaan ajoitettu tulemaan voimaan vuonna 2024. Hallitus­ohjelmaa toteuttavia hallituksen esitys­luonnoksia on jo ollut lausuttavana tänä syksynä useita. Ne ovat pääasiassa koskeneet sosiaali­turvaan, mukaan lukien työttömyys­turvaan, ja muihin etuuksiin kohdistuvia heikennyksiä. Yhteistä näille esitys­luonnoksille on ollut se, että taloudellisia vaikutuksia on arvioitu paikoin varsin huolellisestikin kulloinkin kyseisen esityksen kannalta, mutta perus- ja ihmisoikeus­vaikutuksia, mukaan lukien vaikutuksia lasten ja lapsi­perheiden asemaan ja oikeuksiin, ei ole arvioitu juuri lainkaan. Merkittävä ongelma on ollut kokonais­vaikutusten arvioinnin puute.

Sosiaali- ja terveys­ministeriö julkaisi kyllä sosiaaliturva­muutosten yhteis­vaikutusten arvi­oinnin[11], mutta se valmistui vasta lokakuussa juuri ennen kuin kyseiset hallituksen esitykset annettiin eduskunnalle. Tähän yhteis­vaikutusten arviointiinkaan ei kuitenkaan sisältynyt muuta kuin taloudellisten vaikutusten arviointia. Muistio osoitti, että suunnitelluilla sosiaali­turvan muutoksilla on erittäin haitallisia yhteis­vaikutuksia etenkin yksin­huoltajien talouteen ja työn kannattavuuteen.

Arvioinnin yhteen­vedossa todettiin suoraan, että asumis­tukeen kohdistuvat toimet aiheuttavat sen, että eräissä tapauksissa muun muassa yhden huoltajan lapsi­perheissä työllistymisen kannustimet voivat heikentyä. Simulaatio­malleissa pieni­tuloisten lapsi­perheiden työssä­käynnin marginaali­veroaste nousee 100 prosenttiin aina 1 700 euron netto­tuloihin asti, kun tällä hetkellä työn­teko kannattaa simulaation mukaan jo 880 euron netto­tuloilla. Kiireellisten aika­taulujen takia on mahdollista, että näistä hallitus­ohjelma­tavoitteiden kannalta kontra­produktiivisista havainnoista huolimatta hallituksen esitykset etenevät eduskuntaan ilman suurempia korjauksia.

Toteamme tässä kohdin kuitenkin, että lapsiasia­valtuutettu ei ole vielä ehtinyt tutustua edus­kunnalle jo annettuihin hallituksen esityksiin riittävästi. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että pää­sääntönä kuluneena syksynä on ollut, että lausunnon­antajille on varattu kohtuuttoman lyhyt aika perehtyä lausuttaviin asia­kirjoihin. Edellä mainituista aika­tauluista on seurannut myös se, että eduskunnan valiokunnille annettavien asiantuntija­lausuntojen laatimiseen jää hyvin vähän aikaa. Useiden valiokuntien asiantuntija­pyynnöt myös ajoittuvat samaan, varsin lyhyeen aika­ikkunaan, mikä sinänsä on ymmärrettävää eduskunnan käsittely­aikataulujen vuoksi, mutta ruuhkauttaa asiantuntija­lausuntojen laatimista ja heikentää mahdollisuutta syventyä tarkalla tasolla lausuttaviin asia­kirjoihin. Tämä voi osaltaan heikentää asiantuntija­kuulemisten merkitystä lainsäädäntö­prosessissa. Näihin ongelmiin on kiinnittänyt huomiota myös muun muassa oikeus­kansleri ja lain­säädännön arviointi­neuvosto omissa lausunnoissaan.

Lapsiasia­valtuutettu on esittänyt myös huolensa siitä, että yksittäisissä hallituksen esityksissä ei muita toteutus­vaihtoehtoja ole kuvattu eikä luonnollisestikaan niitä siten ole esityksissä myöskään arvioitu. Tätä on perusteltu sillä, että muutos­esitys sisältyy hallitus­ohjelmaan. Epäselvää on, onko muita toteutus­vaihtoehtoja harkittu ja arvioitu hallitus­ohjelmaakaan tehtäessä. Tässä kohdin haluamme muistuttaa jo edellä mainitusta huomiosta: YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan talous­kriisien aikana taantumuksellisia toimia voidaan harkita ainoastaan silloin, kun kaikki muut vaihto­ehdot on arvioitu ja on varmistettu, että vaikutukset kohdistuvat viimeisenä lapsiin ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin. Hallitus­ohjelma ei vapauta lain­säätäjää tästä arvioinnin ja varmistamisen velvoitteesta.

Lapsiasia­valtuutettu painottaa, että uskottava lapsi­vaikutusten arviointi ja lapsi­budjetointi edellyttävät, että eri ratkaisu­vaihtoehtoja on arvioitu lapsen oikeuksien näkökulmasta laaja-alaisesti jo ennen päätöksen­tekoa ja että vaikutusten arviointia tarkennetaan valitun vaihto­ehdon osalta toimeen­panon valmistelun aikana. Lisäksi on seurattava päätösten vaikutuksia myös niiden toimeen­panon aikana ja reagoitava tarvittaessa seurannasta saatavien tulosten perusteella mahdollisimman nopeassa aika­taulussa.

Lapsiasia­valtuutetun arvioita ehdotetuista muutoksista

Huomioita hallitus­ohjelman tavoitteista ja muutosten vaikutuksista

Pääministeri Orpon hallitus­ohjelman tavoitteena on, että suomalaisten osaamis­taso on käännetty takaisin kasvu-uralle ja koulutus­taso on noussut (s. 77). Vuonna 1997 syntyneiden lasten kohortti­tutkimus osoittaa, että pitkä­aikainen toimeentulo­tuen saaminen on yhteydessä lapsen luku­aineiden keski­arvoon perus­koulun päättyessä. Kun ilman toimeentulo­tukea kasvaneiden lasten lukuaineiden keskiarvo jäi noin 50 prosentilla alle kahdeksaan, toimeentulo­tukea saaneissa perheissä noin 75 prosenttia jäi alle kahdeksan keskiarvon.[12]

Pääministeri Orpon hallitus­ohjelman tavoitteena on parantaa nuorten mielen­terveyttä ja estää mielen­terveyden ongelmien puhkeamista sekä hoitoa (s. 20). Suomessa vuonna 1997 syntyneiden lasten kohortissa psyyken­lääkkeiden käyttö oli vahvasti yhteydessä perheen pitkä­aikaisen toimeentulo­tuen käyttöön (ao. kuvio).

 

Kuvio 1. Vuonna 1997 syntyneiden tyttöjen ja poikien psyyken­lääkkeiden ostotiheys­osuudet vanhempien toimeentulotuki­luokittain 2004-2015. (Lähde: Ristikari, T. ym. (2016). Suomi nuorten kasvu­ympäristönä. 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista. Nuorisotutkimus­seura & Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.)

Pääministeri Orpon hallitus­ohjelman mukaan lasten­suojelussa pyritään avopalveluja painottavaan palvelu­rakenteeseen (s. 33). Suomessa vuonna 1997 syntyneiden lasten kohortissa lapsen sijoittaminen kodin ulko­puolelle lasten­suojelun toimesta oli vahvasti yhteydessä perheen pitkä­aikaiseen toimeentulo­tuen käyttöön (ao. kuvio).

Kuvio 2. Sijoitettujen lasten vanhempien toimeentulo­tuen saanti sijoituksen keston ja ensimmäisen sijoitus­iän mukaan. (Lähde: Ristikari, T. ym. (2016). Suomi nuorten kasvu­ympäristönä. 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista. Nuorisotutkimus­seura & Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.)

Pääministeri Orpon hallitus­ohjelman mukaan Suomessa ryhdytään nuoriso- ja jengi­rikollisuuden määrä­tietoiseen vähentämiseen (s. 180). Suomessa vuonna 1997 syntyneiden lasten kohortissa rangaistus­määräyksen tai rikos­tuomion saaminen oli vahvasti yhteydessä perheen pitkä­aikaiseen toimeentulo­tuen saantiin (ao. kuvio).

Kuvio 3. Rikos­tuomion ja rangaistus­määräyksen saaneiden osuus kohortissa suku­puolittain vanhempien toimeentulotuki­luokittelun mukaan. (Lähde: Ristikari, T. ym. (2016). Suomi nuorten kasvu­ympäristönä. 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista. Nuorisotutkimus­seura & Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.)

Pääministeri Orpon hallitus­ohjelman mukaan (s. 24) hallitus laatii väestö­poliittisen selonteon, jossa on tarkoitus etsiä toimen­piteitä, jotka vaikuttaisivat positiivisesti syntyvyyteen. Suomessa tehdyssä tutkimuksessa[13] epävarma elämän­tilanne on suurin syy päätökseen lykätä lasten hankkimista tai luopua siitä kokonaan. Epävarma elämän­tilanne muodostuu useista tekijöistä, mutta heikko taloudellinen tilanne on yksi osatekijä. Syntyvyys on jo tällä hetkellä kaikkein vähäisintä matalasti koulutettujen, pieni­tuloisten ihmisten parissa. Matalasti koulutetuista miehistä kolmannes jää pysyvästi lapsettomiksi. Siten nuorten aikuisten taloudellisen tilanteen heikkenemisellä voi olla pitkä­aikaisia varsin negatiivisia vaikutuksia muun muassa Suomen väestö­kehitykseen ja hyvinvointi­yhteiskunnan ylläpitoon.

Työnteon kannusteiden heikkeneminen

JTS:ssä ja TAE:ssa esitetään lukuisia muutoksia, joilla heikennetään sosiaali­turvaa ja muita etuuksia. Ne näyttäisivät kohdistuvan monelta osin jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin lapsi­perheisiin ja lapsiin. Tällaisia muutoksia ovat muun muassa työttömyys­etuuksien lapsi­korotusten poistaminen, yleiseen asumis­tukeen kohdistuvat muutokset, toimeentulotuki­lain muutokset sekä indeksi­korotusten jäädyttäminen. STM arvioi, että suhteellisen pieni­tuloisuuden arvioidaan lisääntyvän eniten nuorten aikuisten, yksin­huoltajien sekä vanhempien työikäisten yksin asuvien keskuudessa.[14]

Osa ehdotetuista muutoksista on ainakin pyritty toteuttamaan siten, että vaikutukset lapsiin ja lapsi­perheisiin jäisivät vähäisiksi, mikä on luonnollisesti myönteistä. Kuitenkin edellä maini­tut sosiaali- ja terveys­ministeriön laskelmat osoittavat, että taloudellisilta kokonais­vaikutuksiltaan muutokset heikentävät pieni­tuloisten ja köyhien lapsi­perheiden asemaa. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että tätä ei tee yhtään hyväksyttävämmäksi se, että myös muiden väestö­ryhmien toimeentulo heikkenee, tai se, että lapsi­perheiden toimeen­tulo heikkenee vähemmän.  

Pääministeri Orpon hallitus­ohjelmassa todetaan (kohta 4.3.), että hallitus uudistaa sosiaali­turvaa siten, että järjestelmä on työhön kannustavampi. Toisin sanoen tavoitteena on, että työnteon tulee aina olla kannattavampaa kuin sosiaali­turvan varassa eläminen. Epäselväksi jää, miten esitetyt muutokset tukevat tätä sinänsä hyvin kannatettavaa työntekoon kannustamisen tavoitetta, kun niin monen perheen käytettävissä olevat tulot ahkerasta työn­teosta huolimatta pienenevät nykyisestään.

Edellä mainituissa tilanteissa voi käydä niin, että jättäytyminen kokonaan sosiaali­turvan varaan tulee perheelle taloudellisesti kannattavammaksi. Huomautamme myös varsin vähän tässä yhteydessä käsitellystä tosi­asiasta, että Suomessa on useita alueita ja aloja, joissa työ­tilanne on heikko. Tuoreet uutiset taloudesta kielivät heikentyvästä suhdanteesta, mikä vaikuttaa myös työ­markkinoiden tilanteeseen.

Lapsi­köyhyyden kielteiset vaikutukset

Lapsiasia­valtuutettu on toistuvasti kiinnittänyt huomiota lapsiperhe- ja lapsi­köyhyyteen Suomessa.[15] Lapsi­köyhyys on Suomessa yleistynyt 2000-luvulla. Suomalais­lapsista noin 11 prosenttia elää suhteellisessa köyhyydessä.[16] Vuonna 2021 noin 121 800 lasta eli pieni­tuloisessa perheessä. Tämä vastaa 12 prosenttia kaikista Suomessa asuvista lapsista.[17] Köyhyys koettelee etenkin yksinhuoltaja­perheitä, yhden tulonsaajan perheitä, monilapsisia perheitä ja pienten lasten perheitä. On syytä korostaa, että köyhissä lapsi­perheissä on tyypillistä, että ainakin toinen huoltajista käy töissä: köyhistä lapsi­perheistä lähes puolessa huoltaja on töissä. Ilmiö on siis jossain määrin erilainen kuin muissa koti­talouksissa, joissa köyhyys yleensä selittyy työttömyydellä tai työelämän ulkopuolella olemisella.[18]

Lapsiperheissä joudutaan työssä­käynnistä huolimatta turvautumaan usein esimerkiksi asumis­tukeen ja toimeentulo­tukeen. Monet ehdotettavat muutokset vain heikentävät lapsi­perheiden taloutta ja lisäävät etenkin toimeentulo­tuen tarvetta. Esimerkiksi työttömyys­turvan muutoksia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 73/2023 vp) todetaan (kohta 4.2.3.3. Vaikutukset lapsiin ja nuoriin), että kyseiset ”ehdotukset vaikuttavat työn­hakijoiden etuuksiin ja näin ollen työttömien huoltajien taloudellisiin mahdollisuuksiin huolehtia lapsista ja esitys on näin ollen merkityksellinen lasten ja nuorten hyvin­voinnin kannalta. --- Lapsi­korotusten poisto lisäisi lapsi­perheiden toimeentulo­tuen saantia. Toimeentulotuki­riippuvuuden kasvu heikentää osa-aikaisen työllistymisen kannusteita merkittävällä tavalla. --- Ehdotetut muutokset eivät vaikuttaisi kaikista vähä­varaisimpien ja pieni­tuloisimpien toimeentulo­tukea saavien lapsi­perheiden tuloihin, mutta juuri toimeentulo­tuen vaikutuksen vuoksi muutokset heikentäisivät useissa tapauksissa näiden perheiden vanhempien kannusteita osallistua osa-aikaisesti työmarkkinoille.” Hallitus­ohjelman tavoitteena on kuitenkin vähentää tukeutumista sosiaali­turvaan. Risti­riita näyttää ilmeiseltä.

Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan suunnitellut lapsilisän korotukset eivät ole riittäviä kompensoimaan esitettyjä sopeutuksia, joista valitettavan suuri osa kohdistuu juuri heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa oleviin lapsi­perheisiin. Työttömyys­turvan lapsi­korotusten ja suoja­osien poiston, toimeentulo­tuen rajoitusten, asumistuen leikkausten ja suoja­osan poiston sekä indeksi­jäädytysten myötä vähä­varaisten ja muutoin haavoittuvassa asemassa olevien lapsi­perheiden toimeen­tulo heikennee tuntuvasti. Toimeentulo­tukea saavat lapsi­perheet eivät edes hyödy lapsi­lisän korotuksesta, koska se otetaan lapsen perus­osaa määriteltäessä tulona huomioon. Kelan tutkijat ovat arvioineet, että lapsi­lisän vaatimattomilla taso­korotuksilla ei juurikaan ole vaikutusta hintojen­nousun aiheuttamaan lapsiperhe­köyhyyden lisääntymiseen.[19]

Lapsiköyhyyden vähentäminen on vuodesta 2019 asti ollut kansallisen lapsi­strategian keskeinen tavoite, ja Suomi on asettanut kansalliseksi tavoitteekseen vähentää köyhyys- tai syrjäytymis­riskissä olevien henkilöiden määrää 100 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Näistä 100 000 henkilöstä kolmasosan tulisi olla lapsia.[20] Tavoitteet ovat perusteltuja, sillä lapsi­köyhyyden kielteiset seuraukset lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle on todistettu lukuisissa tutkimuksissa. Suomalaisessa kohortti­tutkimuksessa voitiin aukottomasti osoittaa, että lapsiperheen käytettävissä olevien tulojen vähentyminen muodostaa merkittävän riskin lapsen mielen­terveydelle lisäämällä aikuisten kokemaa stressiä ja aiheuttamalla negatiivisia muutoksia vanhempien mielen­terveyteen, vanhempien väliseen suhteeseen ja vanhemmuuteen. Vaikutukset olivat pitkä­aikaisia ja ylisukupolvisia.[21]

Niin ikään vuonna 1987 ja 1997 Suomessa syntyneiden lasten kohortti­tutkimukset ovat osoittaneet köyhyyden yli­sukupolvisuuden ja lukuisat yhteydet erilaisiin pahoinvointi­tekijöihin, kuten lasten­suojelun tarpeeseen ja nuoriso­rikollisuuteen.[22] Vastaavia tuloksia on havaittu lukuisissa kansain­välisissä tutkimuksissa, myös Pohjoi­smaissa. Esimerkiksi Tanskassa pyrittiin lisäämään työnteon kannustimia leikkaamalla rajusti maahanmuuttaja­taustaisten perheiden sosiaali­turvaa vuonna 2002. Arvostettujen talous­tieteilijöiden tutkimus osoittaa uudistuksen kielteiset vaikutukset erityisesti lapsiin: lasten osallistumis­aste niin varhais­kasvatuksessa kuin esikoulussa laski, lasten suoriutuminen kieli­kokeissa heikkeni ja teini-ikäisten rikollisuus lisääntyi.[23] 

Hallitus­ohjelmaan sisältyvien muutosten kokonais­vaikutukset lapsi­perheiden elintasoon jäävät hämäriksi. Sosiaali- ja terveys­ministeriön yhteis­vaikutusten arviointi osoittaa, että muutokset heikentävät lapsi­perheiden ja erityisesti yksinhuoltaja­perheiden toimeen­tuloa. Ne kohdistuvat siis jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin väestö­ryhmiin, mitä ei voi pitää hyväksyttävänä. Välillisiä vaikutuksia ei ole edes arvioitu, joten kokonais­kuvaa on vaikea arvioida. Esityksiä ei kuitenkaan ole tietääksemme muutettu. 

Työttömyys­turvan lapsi­korotusten poistaminen

Hallituksen esityksessä laeiksi työttömyysturva­lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta (HE 73/2023 vp) ehdotetaan muutettavaksi palkan­saajan työssäolo­ehtoa, työttömyys­etuuden sovittelua ja työttömyysetuus­oikeuden alkamisen ajankohtaa sekä työttömyys­etuuksiin maksettavia lapsi­korotuksia koskevia säännöksiä. Hallituksen esityksessä (s. 20-21) työttömyys­etuuksien lapsi­korotusten poistamista perustellaan sillä, että lapsi­korotukset heikentävät työnteon kannustimia nostamalla työttömyys­etuuden määrää ja se voi ohjata henkilön tilanteeseensa nähden väärälle etuudelle, koska se nostaa etuuden tasoa suhteessa muihin sosiaaliturva­etuuksiin. Esityksen tavoitteissa (s. 22) todetaan, että lapsi­korotuksen poistaminen osaltaan lisäisi työttömyys­turvan lineaarisuutta. Koska useisiin muihin etuuksiin, kuten esimerkiksi sairausvakuutus­lain perusteella maksettaviin etuuksiin ei sisälly lapsi­korotusta, muutos lisäisi työttömyys­etuuksien ja muiden toimeentuloa turvaavien etuuksien saman­kaltaisuutta.

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että edellä mainittujen, sairausvakuutus­lain perusteella maksettavien etuuksien matala taso ei voi olla perusteena laskea niiden etuuksien tasoa, joiden taso on parempi tai ainakin lähempänä tasoa, jonka sosiaalisten oikeuksien komitean voisi katsoa riittäväksi. Huomautamme lisäksi, että sosiaalisten oikeuksien komitea totesi myös työttömyys­turvan perus­päivä­rahan, työmarkkina­tuen ja toimeentulo­tuen tason riittämättömäksi.

On sinänsä ymmärrettävää, että hallituksen esityksessä esitettyjen laskelmien perusteella lapsi­korotuksen poistaminen näyttäytyy houkuttelevana vaihtoehtona. Katsomme myös, että työntekoon kannustaminen on tärkeää ja se koskee yhtä lailla lapsiperheiden vanhempia. Sen sijaan ymmärrettävää ei ole se, että jo valmiiksi heikoimmassa olevien lapsiperheiden taloudellista asemaa heikennetään ilman, että on tutkittua tai edes suhteellisen varmaa tietoa muun muassa siitä, että korostusten poistaminen tosiasiallisesti johtaisi huoltajien työllistymiseen työhön, josta saa riittävän palkan perheen elättämiseen ja työpaikka löytyy kohtuullisella etäisyydellä perheen asunnosta. Huomautamme, että lapsikorotuksen poisto vaikuttaa myös esimerkiksi liikkumisavustuksen määrään, mikä ei lisää taloudellisia kannusteita eikä aina mahdollisuuksiakaan lähteä työhön kauemmaksi kotoa.

Tässäkään hallituksen esityksessä ei ole arvioitu muita toteutus­vaihtoehtoja lapsikorotusten osalta. Hallituksen esityksessä tätä perustellaan sillä, että poisto sisältyy hallitus­ohjelmaan. Epäselvää on, onko toteutus­vaihtoehtoja harkittu ja arvioitu hallitus­ohjelmaakaan teh­täessä. Olisiko esimerkiksi ollut tarkoituksenmukaista kokeilla ensin lapsikorotusten pienentämisen vaikutusta työllistymiseen sen sijaan, että korotus poistetaan kokonaan? Tai korotuksen poistamista ensin yhdestä tukimuodosta sen sijaan, että se poistetaan kaikista?

Asumistuen muutokset

Asumistukeen kohdistuvat muutokset (s. 30) ja niiden vaikutukset lapsiin ja lapsiperheisiin ovat merkittävät. Muutoksia koskevan hallituksen esityksen (HE 74/2023 vp, kohta 3 Tavoitteet) mukaan ehdotetulla omistus­asuntojen asumistuen lakkauttamisella on tarkoitus kohdentaa tukea kaikkein pieni­tuloisimmille ja vähä­varaisimmille tuensaajille. Ansiotulo­vähennyksen poiston tavoitteena puolestaan on kokoaikatyön vastaanottamisen kannusteiden parantaminen.  

Asumistukeen ja toimeentulo­tukeen tehtävät muutokset voivat pakottaa perheitä muuttamaan. Asuinpaikan muutos voi olla lapselle merkittävä rasitus. Hän joutuu mahdollisesti vaihtamaan päiväkotia tai koulua, kaveripiiri vaihtuu ja harrastusten jatkaminen saattaa olla vaikeaa. Koko kodin ulkopuolinen elinpiiri muuttuu. Tällainen muutos vaatii lapsilta paljon resilienssiä. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että muutos asettaa perheet eriarvoiseen asemaan asuinpaikan perusteella, mutta myös asumismuodon mukaan.  

Myös kolmensadan euron muutoksen ansiotulo­vähennyksestä luovuttaisiin kaikilta, tavoitteena kokoaika­työn vastaan­ottamisen kannusteiden parantaminen. Tavoite on jyrkässä ristiriidassa vuonna 2015 tehdyn kanssa. Ansiotulo­vähennysten käyttöönotolla pyrittiin vähentämään rakenne­työttömyyttä ja madaltamaan työn vastaan­ottamisen kynnystä. Valtion­talouden tarkastusviraston maaliskuussa 2023 julkaistu tarkastus[24] osoittaa, että näin onkin tapahtunut: ansiotulo­vähennys vähentää etenkin työttömien yksinhuoltajien työttömyys­loukkuja osa-aikaiselle työllistymiselle (s. 5).

Vuonna 2022 palkansaajista 18 prosenttia teki osa-aikaista työtä eli Suomessa oli 416 000 osa-aikaista työtä tekevää työ­ikäistä. Heistä 101 000 eli joka neljäs ja miehistä peräti joka kolmas olisi halunnut tehdä kokoaikaista työtä, mutta sitä ei ollut tarjolla. Opiskelu oli yleisin syy tehdä osa-aikaista työtä.[25] Lapsi­perheissä ja erityisesti yksinhuoltaja­perheissä osa-aikaisen työn vastaanottaminen voi olla monella tapaa lapsen edun mukaista. Vuoropäivähoitoa ei ole tarjolla kaikissa kunnissa, matkat varhaiskasvatuspalveluihin voivat olla vaikeat, jolloin lapsen hoitopäivä venyy hyvin pitkäksi, pienten koululaisten yksinoloa ei voi loputtomiin venyttää ja lasten sairastaessa osa-aikatyötä on helpompi jaksottaa. Samalla huoltaja pysyy kuitenkin kiinni työelämässä.

Ansiotulovähennyksen poistaminen voikin johtaa kyseenalaisiin lopputuloksiin joidenkin lapsiperheiden kohdalla ja erityisesti yksinhuoltaja­perheiden kohdalla, joille työn ja perheen yhteen­sovittaminen on jo lähtökohtaisesti vaikeaa ja edellyttää tukea yhteiskunnalta. Ansiotulo­vähennyksen poistamisen vaikutusarvioinnit työllisyyteen ja työnteon kannustimiin ovat risti­riitaiset, joten epäselväksi jää, onko mainittu tarkoitus yli­päätään järkevä tai hallitus­ohjelman tavoitteiden mukainen. STM:n vaikutusten yhteisarvioinnissa todetaankin, että yksin­huoltajien työssäkäynnin kannustimet voivat asumistuen muutosten myötä heikentyä.

Asumistuen muutoksia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 74/2023 vp) todetaan, että muutokset kohdistuvat kaikkiin yleisen asumistuen saajiin, mutta toimeentulotukea saavien kohdalla toimeentulotuki paikkaa asumistuen pienenemisen täysi­määräisesti. Hallituksen esityksen mukaan (s. 20) muutokset pienentäisivät merkittävästi pieni­tuloisten lapsiperheiden tukea ja siten lisäisivät lapsi­perheiden pieni­tuloisuutta. Samalla esityksessä todetaan, että perus­omavastuun aikuisen ja lapsen parametreihin tehtävät muutokset lieventävät lapsiperheisiin kohdistuvia vaikutuksia ja että kaikkein pieni­tuloisimmat lapsiperheet, etenkin yksinhuoltajat, saavat jo nykyään yleisesti toimeentulo­tukea, jolloin toimeentulo­tuen merkitys näiden kotitalouksien taloudessa kasvaisi mutta toisaalta käytettävissä olevat tulot eivät muuttuisi. 

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että toimeentulo­tuki on tarkoitettu viimesijaiseksi ja yleensä lyhyt­aikaiseksi tukimuodoksi, joten vaikuttaa arveluttavalta ja varsin lyhyt­näköiseltä tehdä säästö­päätöksiä, jotka pakottavat lapsiperheitä toimeentulotuen piiriin tai pidentävät toimeentulo­tuen tarvetta. Toimeentulo­tuen saanti edellyttää varattomuutta ja tuntuvia toimeentulo­vaikeuksia. Kun toimeentulon tarve perustuu (ainakin osin) asumis­kustannuksiin, tarve muodostuu helposti pitkäaikaiseksi.

Valtion­talouden tarkastus­virasto on tuoreessa asumistukea koskevassa selvityksessä nimen­omaisesti kehottanut, että valtioneuvoston tulisi ”sosiaaliturva­uudistuksen valmistelussa pyrkiä kehittämään ratkaisuja, jotka vähentäisivät viime­sijaiseksi ja väliaikaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen tarvetta asumisen tukemisessa”.[26] Hallitus näyttää nyt toimivan nyt täysin päinvastaisella tavalla.

Nuorten kuntoutus­rahan heikennykset

Hallitusohjelman mukaisesti nuorten kuntoutusrahan vähimmäismäärää ehdotetaan laskettavaksi (HE 60/2023 vp). Nuorten kuntoutus­rahan tavoitteena on parantaa niiden nuorten, joilla on opiskelukykyyn vaikuttava sairaus tai vamma, mahdollisuuksia suorittaa ammatillinen tutkinto ja edistää sitä kautta pääsyä työelämään, itsenäistä selviämistä, osallistumista sekä sosiaalista hyvinvointia. Nuoren kuntoutusraha korotettiin vuonna 2016 takuueläkkeen tasolle. Korotus perusteltiin sillä, että nuoria kannustettaisiin kuntoutumaan ja työelämään työkyvyttömyys­eläkkeelle siirtymisen sijaan. Nuorten kuntoutusraha on Kelan tutkimuksen mukaan vähen­tänyt työkyvyttömyys­eläkkeelle siirtymistä.[27]

Mainittujen tavoitteiden ja tutkimustulosten valossa lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin huolestuttavana hallituksen esityksessä esitettyä arviota (s. 9), jonka mukaan kuntoutusrahan vähimmäis­määrän lasku voi johtaa siihen, että lasten motivaatio osallistua kuntoukseen laskee. Se tarkoittaa käytännössä, että myös näiden lasten opinnot voivat vaarantua. Tällä voi olla kauas­kantoisia seurauksia sekä yksilötasolla että laajemmin työllisyys­kehityksen näkö­kulmasta.

On myös huomattava, että hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus, jonka mukaan vuonna 2025 on tarkoitus peruuttaa lakimuutos, joka on mah­dollistanut vuoden 2019 alusta 16–29-vuotiaiden ammatilliseen kuntoutukseen pääsyn il­man sairaus- tai vammadiagnoosia. Sen tarkoituksena oli nopeuttaa kuntoukseen ohjautu­mista. Tämä muutos toteutuessaan voi entisestää heikentää kyseessä olevien nuorten mahdollisuuksia kouluttautua haluamaansa ammattiin ja työllistymiseen.

Kotoutumispalveluihin kohdistuvat muutokset

Hallitusohjelmaan sisältyy useita muutosehdotuksia, joilla tavoitellaan säästöjä ja maahan­muuttajan oman vastuun lisäämistä kotoutumisestaan. Näillä muutoksilla on vaikutuksia myös lapsiin ja lapsiperheisiin. Kyseisiä muutoksia koskeva hallituksen esitysluonnos on ollut juuri lausunto­kierroksella.

Esitysluonnoksen lapsi­vaikutusten arvioinnista kävi ilmi, että esityksellä on lukuisia lapsen oikeuksia ja asemaa heikentäviä vaikutuksia. Monet muutokset johtavat päinvastaiseen tulokseen kuin mitä hallitus­ohjelmassa toisaalta tavoitellaan. Esimerkiksi kunnille ja hyvinvointi­alueille maksettavan laskennallisen korvauksen korvausajan lyhentäminen voi vähentää kotoutumista edistävän tuen järjestämistä varhaiskasvatuksessa, vaikka hallituksen ohjelman tavoitteena on, että maahanmuuttaja­taustaisten lasten varhais­kasvatuksen osallistumis­astetta halutaan nostaa. 

Esitys­luonnoksessa myös todetaan (s. 14), että ”[k]otoutumista edistävien palvelujen järjestämisen supistaminen, johon laskennallisen korvausajan lyhentäminen voisi kunnissa johtaa, vaikuttaisi todennäköisesti maahanmuuttajien kotoutumisen ja työllistymisen heikentymiseen, koska kotoutumis­toimet tutkitusti edistävät kotoutumista ja ovat kannattavia erityisesti maahanmuuton alkuvaiheessa”. Lisäksi lapsivaikutusten arviointi -kohdassa arvioidaan, että vaikutukset vanhempien kotoutumiseen ja taloudelliseen aseman kehittymiseen voivat osaltaan lisätä heikoimmassa asemassa olevien perheiden lapsiperhe­köyhyyttä ja siten heikentää esimerkiksi lasten mahdollisuuksia yhdenvertaiseen osallisuuteen.

Edelleen ko. kohdassa todetaan, että ylisukupolvinen koulutus- ja työllisyys­kehitys asettaa monet maahanmuuttaja­perheiden lapset eriarvoiseen asemaan. Kotoutumis­palveluiden heikentyminen voi hidastaa kotoutumista ja työllistymistä ja vaikuttaa siten kielteisesti maahan muuttaneiden ihmisten taloudelliseen asemaan. Esitys­luonnoksessa todetaan myös, että vanhempien kotoutumisen tuella on myönteisiä vaikutuksia lasten koulutus- ja työllisyys­polkuihin ja sillä voidaan vähentää poikien rikoksilla oireilua. Yksin maahan alaikäisenä tulleiden aikuistumisen tuen ikärajan laskeminen voi huonoimmillaan heikentää nuoren opinpolkuja ja työllistymistä. Siten nämäkin arviot lapsiin kohdistuvista vaikutuksista osoittavat, että ehdotetut muutokset ovat lasten oikeuksia ja asemaa heikentäviä.

Lopuksi

Olemme edellä osoittaneet, että lapsiköyhyydellä tiedetään olevan kauaskantoisia ja haitallisia vaikutuksia, jotka uhkaavat hallitusohjelmaan kirjattuja kannatettavia tavoitteita, kuten syntyvyyden nostamista, nuorisorikollisuuden vähentämistä ja syrjäytymisen sekä nuorten mielenterveys­ongelmien ehkäisyä. Näillä on suora tai vähintäänkin välillinen vaikutus työllisyyden kasvuun.

Edellä esitetystä käy myös ilmi, että useat suunnitellut heikennykset sosiaaliturvaan, muihin etuuksiin ja muun muassa kotoutumislakiin voivat heikentää heikoimmassa asemassa olevien lapsiperheiden huoltajien työllistymistä sekä lasten ja lapsiperheiden elintasoa. Muutokset ajavat monissa tilanteissa lapsiperheitä entistä useammin ja pitkäaikaisemmin toimeentulotuen piiriin, vaikka tavoitteena on juuri päinvastainen kehitys.

Huomautamme, että YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli kesäkuussa 2023 antamissaan päätelmissä Suomelle, että valtio välttää sosiaaliturvaetuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin.[28] Suosituksissa kehotetaan useassa muussakin kohdassa, muun muassa koulutukseen, vapaa-aikaan ja väkivallan ehkäisyyn liittyen, parantamaan sosiaalis-taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten asemaa. Lapsiperheköyhyydellä on tutkitusti haitallisia vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja terveyteen joskus jopa läpi koko elämän. Valtioneuvoston selonteossa julkisen talouden suunnitelmaksi 2024–2027 kuvaillut säästötoimet kohdentuvat myös heikoimmassa asemassa oleviin lapsiperheisiin. Hallitus on nyt toimimassa juuri päin­vastoin kuin lapsen oikeuksien komitea suosittelee.

Haluamme muistuttaa myös siitä, että taloudelliset haasteet rasittavat monin tavoin lasten huoltajia ja osaltaan lisäävät heidän mielenterveys-, päihde- ja muita terveysongelmiaan, jotka heijastuvat usein myös lasten hyvinvointiin ja terveyteen. Nämä puolestaan lisäävät kuormitusta entisestään jo valmiiksi suurien haasteiden edessä olevissa hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Lapsiasiavaltuutettu toistaa vielä lopuksi, että hallitusohjelmaan sekä TAE:een ja JTS:aan sisältyy monia myönteisiä kirjauksia, joiden eteenpäin viemisellä on merkittävä vaikutus lasten, lapsiperheiden ja tulevaisuuden aikuisten kannalta. Lapsiasiavaltuutettu toivoo, että taloudellisten vaikutusten lisäksi entistä enemmän kiinnitettäisiin huomioita tehtyjen päätösten yhteis­vaikutuksiin sekä välittömiin ja välillisiin vaikutuksiin lapsiin ja lapsiperheisiin. Kaikessa päätöksenteossa on noudatettava YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen keskeistä ja läpileikkaavaa periaatetta lapsen edun ensisijaisuudesta.

Jyväskylässä 23.10.2023

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi