LAPS/96/2025, 20.8.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto ympäristö­ministeriölle keski­pitkän aika­välin ilmasto­suunnitelmasta (KAISU3)

Viite: VN/14961/2024

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Yleissopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi suunnitelma­luonnosta yleissopimuksen näkökulmasta.

Suunnitelma­luonnoksen tavoitteet

Järjestyksessään kolmannen ilmasto­suunnitelman lähtökohtia ovat EU:n vuoden 2030 päästövähennys­velvoite ja Petteri Orpon hallitus­ohjelmassa määritellyt ilmasto­linjaukset sekä ilmastolain mukaiset tavoitteet. Suomen kasvihuone­kaasujen päästövähennys­velvoite taakanjako­sektorille vuodelle 2030 on 50 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tasoon. Ilmastolain yhdeksi tavoitteeksi on asetettu, että Suomi on hiili­neutraali vuoteen 2035 mennessä. Keskipitkän aikavälin ilmasto­politiikan suunnitelmassa määritellään tarvittavat toimet päästövähennys­tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteiden saavuttamisen arvioinnissa otetaan huomioon myös käytössä olevat jousto­keinot.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Suunnitelman muotoilut koskien lapsen edun asemaa harkinta­perusteena tulee tarkistaa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimusta vastaavaksi.
• Lapset ja nuoret ovat itse toivoneet mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastoon liittyvään päätöksen­tekoon. On olennaista, että he saavat tietoa ympäristö­aiheisten kuulemisten tuloksista ja että heille annetaan palautetta siitä, miten heidän mielipiteensä otettiin huomioon.
• Jatkovalmistelussa tulee avata nuorten kuulemisissa esiin tuotuja asioita sekä sitä, miten nämä asiat huomioidaan suunnitelmassa.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Huomioiden ilmaston­muutoksen erityiset vaikutukset lapsiin on hienoa, että suunnitelma­luonnoksessa tuodaan esiin YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksesta johtuvia velvoitteita (s. 192). Lapsiasia­valtuutettu kuitenkin toteaa, että suunnitelma­luonnoksen muotoilut eivät täysin vastaa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen muotoilua tai YK:n lapsen oikeuksien komitean näkemyksiä, mitä tulee toteamukseen ”lapsen edun tulisi olla keskeinen harkinta­peruste ilmasto­politiikan päätöksen­teossa ja toimeen­panossa” (s.192). Oikeampi muotoilu olisi: ”lapsen edun tulee olla ensisijainen harkinta­peruste ympäristöön liittyvien päätösten tekemisessä ja toimeenpanossa”.[1]

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa tässä yhteydessä myös YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomea koskevista loppupäätelmistä, joissa on muun ohella suositeltu, että Suomi ”varmistaa, että kansalliset ilmastonmuutosta, sen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevat politiikat, säädökset, strategiat ja ohjelmat pannaan täytäntöön yleissopimuksella turvattuja oikeuksia noudattaen, sisällyttää näihin lasten suojelun ja ottaa huomioon lasten tarpeiden ja näkemysten kiireellisyyden”.[2]

On myönteistä, että suunnitelma­luonnoksessa on tunnistettu ilmaston­muutoksen liittyvien toimien vaikutus köyhyyteen, elintasoon ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen (s. 192). Ylipäätään on toivottavaa, että kaikessa kestävään tulevaisuuteen tähtäävässä työssä tunnistetaan eri sektoreiden vaikutukset toisiinsa. Lapsiasia­valtuutettu painotti tätä kommentissaan Suomen maaraporttiin kestävästä kehityksestä YK:lle. [3] Lapsi­vaikutusten arviointi vaikuttaa kuitenkin typistyvän sosiaaliset vaikutukset -otsikon alle em. toteamukseen siitä, kuinka ”lapsen oikeudet kytkeytyvät ilmastotoimien valmistelussa ja toimeenpanossa myös köyhyyteen, elintasoon ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen” (s. 192). Tämä siitä huolimatta, että YK:n lapsen oikeuksien komitea on suositellut, että Suomi ”arvioi ilmastotoimien ja hillintä­toimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia lapsiin, muun muassa saamelais­lapsiin, ja heidän oikeuksiinsa”. [4]

Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että suunnitelma­luonnoksen lähteissä (s. 216) mainitaan YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti koskien lapsen oikeuksia ja ympäristöä. [5] Kyseisen yleiskommentin sisältöä ei erityisesti kuitenkaan avata. Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa esimerkiksi, että yleiskommentissa painotetaan yleissopimuksen 12 artiklaan perustuvaa lasten oikeutta ilmaista mielipiteensä. Komitea on muun ohella todennut seuraavaa: ”Sopimus­valtioiden tulee varmistaa, että lasten säännölliseen kuulemiseen kaikissa ympäristö­päätöksenteon vaiheissa on olemassa ikätasoiset, turvalliset ja saavutettavat keinot. Tämä koskee päätöksentekoa liittyen lainsäädäntöön, toiminta­politiikkoihin, määräyksiin, projekteihin ja toimiin, jotka voivat vaikuttaa lapsiin paikallisella, kansallisella tai kansain­välisellä tasolla. Jotta osallistuminen olisi ilmaista, aktiivista, merkityksellistä ja toimivaa, lapsille pitäisi tarjota ympäristö- ja ihmisoikeus­kasvatusta, ikätasoista ja saavutettavaa tietoa, riittävästi aikaa ja resursseja sekä toiminta­ympäristö, joka antaa lapsille tukea ja mahdollisuuksia. Heidän tulisi saada tietoa ympäristö­aiheisten kuulemisten tuloksista ja heille tulisi antaa palautetta siitä, miten heidän mielipiteensä otettiin huomioon.” (korostus tässä) [6]

Lapsiasia­valtuutettu korostaa em. lainauksen osalta erityisesti sen viimeistä lausetta. Suunnitelma­luonnoksesta ei ilmene yksi­selitteisesti, miten lasten mielipiteet on huomioitu. Yleinen toteamus, että ”suunnitelman tueksi on saatu arvokasta tietoa erilaisten ilmastotoimien vaikutuksista” (s. 175) ei riittävästi avaa sitä, miten lasten mielipiteet on tosiasiassa huomioitu. Lapsiasia­valtuutettu lausuu lasten oikeudesta ilmaista mielipiteensä suunnitelman valmistelun yhteydessä seuraavaa.

On erittäin myönteistä, että suunnitelman valmistelussa on kuultu kansalaisia laajasti ja monin eri tavoin (s. 16, 175). Osallistaminen ja seuranta -otsikon alla on tuotu esiin, että valmistelun eri vaiheissa on järjestetty myös nuorisokuulemisia (s. 16). Lapsiasia­valtuutetulle jää kuitenkin suunnitelman sekä hankeikkunasta löytyvän materiaalin perusteella epäselväksi, mitä nämä kuulemiset ovat olleet ja sisältävätkö nuorisokuulemiset myös nuorempien lasten kuulemista. Ainoa nuorten kuuleminen, jota suunnitelmassa tai hankeikkunassa tuodaan selkeästi esiin, on lokakuussa 2024 järjestetty nuorten ympäristö­huippukokous (s. 179). Suunnitelma­luonnoksesta ei käy ilmi, minkä ikäisiä osallistujat ovat olleet (hankeikkunasta tosin ilmenee, että ikähaarukka on 11–29 vuotta), kuinka paljon nuoria on tavoitettu ja mitä kautta ympäristö­huippukokoukseen on voinut osallistua.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 12 artikla takaa ”lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa”. YK:n lapsen oikeuksien komitea on korostanut, että artiklan muotoiluun valittu ”taata” on erityisen voimakas juridinen termi, joka aiheuttaa sopimus­valtioille ehdottoman velvollisuuden toteuttaa asian­mukaisia toimenpiteitä, jotta oikeus toteutuu kaikkien lasten osalta täysimääräisesti. [7] Lisäksi komitea on painottanut sitä, ettei muotoilu ”joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä” ole kuulemis­velvoitetta rajoittava. Se pikemminkin asettaa oletuksen, että lapsi kykenee ilmaisemaan näkemyksiään. [8] Lapset itse ovat korostaneet sitä, että heitä tulisi kuulla ilmastoon liittyvässä päätöksen­teossa. [9] Myös suunnitelma­luonnoksessa tuodaan esiin nuorten vaatimus siitä, että heillä olisi laajempia osallistumis­mahdollisuuksia päätöksen­tekoon (s. 179).

Lapsiasia­valtuutettu pitää arvokkaana, että nuorten kuulemisissa esiin nousseet näkökulmat on huomioitu suunnitelma­luonnoksessa esimerkiksi siten, että siinä tuodaan esiin sosiaaliseen oikeuden­mukaisuuteen liittyviä näkökohtia (s. 192–195). Huomioiden kuitenkin, että sosiaalinen oikeuden­mukaisuus ja hyväksyttävyys -otsikon alla on eritelty joistain hankkeista sekä saamelais­käräjiltä saatua tietoa, lapsiasia­valtuutettu pitää valitettavana, ettei ko. kohdassa avata enemmän sitä, mitä nuorten kuulemisessa korostettu ympäristön­suojelun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden yhteys (s. 180) tarkoittaa. Tämä ei varsinaisesti aukene lapsiasia­valtuutetulle myöskään hankeikkunasta löytyvästä nuorten ympäristö­julkilausumasta [10], johon suunnitelma­luonnoksessa mainitulla ”yhteisellä ympäristö­kannanotolla” voidaan tulkita viitattavan. 

Lapsiasia­valtuutettu edellyttää, että jatkovalmistelussa avataan selkeämmin nuorten kuulemisissa esiin tuotuja asioita sekä sitä, miten nämä asiat huomioidaan suunnitelmassa. Lapsiasia­valtuutettu ei kiistä, etteikö suunnitelma­luonnoksessa esiin tuotua ”lisäksi nuoret korostivat ympäristön­suojelun ja sosiaalisen oikeuden­mukaisuuden yhteyttä, erityisesti nuorten elinolojen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi” (s. 179–180) voisi tulkita em. ympäristö­julkilausumasta, mutta koska esimerkiksi sanaa ”ympäristön­suojelu” ei mainita julkilausumassa kertaakaan, olisi asiaa aiheellista avata selkeämmin. 

Jyväskylässä 20.8.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, juristi