LAPS/84/2026, 11.6.2026
Lapsiasiavaltuutetun lisälausunto eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta HE 69/2026 vp
Viite: Sosiaali- ja terveysvaliokunta keskiviikko 10.06.2026 klo 09.30 / HE 69/2026 vp / Asiantuntijapyyntö
Lapsiasiavaltuutetun kannanotot
Lapsiasiavaltuutettu täydentää sosiaali- ja terveysvaliokunnalle 8.6.2026 antamaansa lausuntoa hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta HE 69/2026 vp. Lisälausunnossa esitetään kotihoidon tuen myöntämisen perusteisiin esitettävistä merkittävistä muutoksista seuraavat näkökohdat.
Voimassa olevan lain mukaan kotihoidon tuki maksetaan sille vanhemmalle tai muulle huoltajalle, joka pääasiallisesti hoitaa lasta. Kotihoidon tuen myöntämisen edellytyksenä ei ole, että vanhempi itse hoitaisi lasta kotona. [1] Perhe on voinut valita kotihoidon tuen, vaikka lasta hoitaisi yksityinen varhaiskasvatuksen tuottaja tai muu hoitaja, kuten esimerkiksi isovanhempi, muu sukulainen tai tuttava. Vaikka lasta on hoitanut muu henkilö kuin vanhempi tai muu huoltaja, kotihoidon tuki on kuitenkin maksettu hakemuksessa tuen saajaksi ilmoitetulle vanhemmalle tai muulle huoltajalle.
Kotihoidon tuen yksi vahvuus on ollut, että perheet ovat voineet joustavasti päättää, miten lapsen hoito järjestetään ja kenelle kotihoidon tuki maksetaan. Tämä on mahdollistanut sen, että lapsen huoltajat ovat voineet esimerkiksi työskennellä, opiskella ja toimia yrittäjinä lapsen kotihoidon rinnalla. Joustavuus on mahdollistanut sen, että lapsi ei joudu siirtymään varhaiskasvatukseen hyvin pienenä, vaan on voinut olla kotiympäristössä mutta perheen ulkopuolisen hoitajan hoidossa silloin, kun perhe ei syystä tai toisesta käytä vanhempainvapaakiintiöitä kokonaan. Sekä Kelan kyselyn [2] että Väestöliiton Perhebarometrin [3] mukaan vanhemmat haluaisivat hoitaa lasta kotona 1,5–2-vuotiaaksi. Jyväskylän yliopiston CHILDCARE-tutkimuksen mukaan yksivuotiasta lasta kotonaan hoitavat vanhemmat aikoivat hoitaa lastaan kotona keskimäärin 2,3-vuotiaaksi. [4] Ilman kotihoidon tukea tämä ei ole monellekaan perheelle mahdollista.
Nyt käsillä olevassa hallituksen esityksessä esitetään, että jatkossa kotihoidon tukea maksettaisiin lasta pääasiallisesti hoitavalle vanhemmalle tai muulle huoltajalle. Tukea ei maksettaisi, jos kotihoidon tukea hakeva henkilö ei itse hoitaisi lasta pääasiallisesti, vaan pääasiallisesta hoidosta vastaisi muu henkilö, esimerkiksi perheen toinen vanhempi tai perheen ulkopuolinen hoitaja kuten isovanhempi (s. 28). Ehdotetun 14 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa (s. 53) todetaan, että ”(j)os lapsen hoidosta ja kasvatuksesta huolehtii muu henkilö kuin vanhempi tai huoltaja itse, voisi tukea erityisestä syystä hakea tämä henkilö. Kyse voisi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa lapsi asuu isovanhempansa kanssa, joka tosiasiassa vastaa lapsen hoidosta ja kasvatuksesta.” Muutosta perustellaan sen estämisellä, että kotihoidon tuki myönnettäisiin huoltajalle, joka täyttäisi ehdotetun asumisaikavaatimuksen, mutta lasta pääasiallisesti hoitaisi kotona joku muu henkilö, esimerkiksi puoliso, joka on asunut Suomessa alle kolme vuotta (s. 28).
Hallituksen esityksessä kerrotaan, että Kansaneläkelaitoksen tietojen perusteella vuoden 2024 lopussa kotihoidon tukea maksettiin 920 lapsesta, jonka oli ilmoitettu olevan muun henkilön kuin lapsen vanhemman tai muun huoltajan hoidossa (s. 7). Tämä vastaa noin 3,5 prosenttia kotihoidon tuen saajista. Osuus on merkittävä, kun huomioidaan, että kotihoidon tukea käyttää Suomessa noin 2 500 sellaista perhettä, jotka ovat oleskelleet maassa alle kolme vuotta (s. 18). Kuukausitasolla tällaisia lapsia on vain 1 100.
Lapsiasiavaltuutettu pitää yllättävänä, että näin radikaalia muutosta kotihoidon tukeen voidaan esittää näin heikoin vaikutusarvioinnein. Lapsiasiavaltuutettu on edellyttänyt, että kotihoidon tuen uudistamista arvioidaan kokonaisuutena. Nyt yhteiskunnallista keskustelua aiheesta ei ole käyty lainkaan, vaikka asia periaatteellisesti koskettaa monia ihmisiä. Käytännössä tuen siirtäminen isovanhemmalle, muulle sukulaiselle tai muulle hoitajalle estyy kokonaan.
Vaikka isovanhemmalle voitaisiin maksaa yksityisen hoidon tukea, on huomioitava tuen maksamisen edellyttävän, että tukeen oikeutetun vanhemman tai muun huoltajan ja hoidon tuottajan välillä on tehty työsopimus kirjallisena vähintään yhden kuukauden ajaksi. Lisäksi tuen hakijan tai hakijan osoittaman tuen saajan tulee myös esittää Kansaneläkelaitokselle selvitys hoidosta sovitun korvauksen tai palkan määrästä. Tällainen byrokratia on useimmiten täysin tarpeetonta ja perheitä kuormittavaa, etenkin kun kyse on perheelle läheisestä henkilöstä.
Esityksen eteneminen tässä muodossa voi tarkoittaa sitä, että kotihoidon tuen käyttö estyy myös niiltä ihmisiltä, joihin uudistuksella ei ole tarkoitettu olevan vaikutusta. Tältä osin vaikutusarviointi uupuu esityksestä lähes täysin. On esimerkiksi mahdollista, että ne vanhemmat, jotka voisivat järjestää lapsen hoidon kotihoidon tuen ja esimerkiksi isovanhempien avulla ja palata itse työelämään jäävätkin itse kotiin, mikä taas toimii vastoin esityksen tavoitteita työllistymisen lisäämisestä.
Jyväskylässä 11.6.2026
Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu
Sonja Vahtera, juristi
[1] Hallituksen esitys eduskunnalle pienten lasten hoidon tukemista koskevan lainsäädännön uudistamiseksi HE 208/1996 vp, s. 21.
[2] Ks. Kelan tutkimusblogi: Vanhempien arvomaailma heijastuu varhaiskasvatuksen aloitusikään (julkaistu 11.9.2023, päivitetty 10.4.2026).
[3] Lehtonen, N. Sorsa, T. & Rotkirch, A. (2023). ”Perhebarometri 2023 tykkää perheistä: Suomalaisten perhepoliittiset toiveet”, Väestöntutkimuslaitos, Katsauksia E58/2023, s. 81.
[4] Hietamäki ym. (2017). ”Varhaiskasvatus- ja lastenhoitoratkaisut yksivuotiaiden lasten perheissä: CHILDCARE-kyselytutkimuksen 2016 perustulokset”. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työpaperi 24/2017, s. 55.
