LAPS/93/2022

Ulko­maisten opiskelijoiden opiskelu oppi­velvollisuuden piiriin kuuluvassa opetuksessa

Tässä muistiossa esitetään YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimukseen (LOS) perustuvia näkökohtia, joita liittyy alle 18-vuotiaiden ulkomaalaisten lasten opiskeluun oppi­velvollisuuden piiriin kuuluvassa opetuksessa Suomessa, käytännössä lukiossa. Tarkoitus on nostaa esiin seikkoja, joita tulisi ottaa huomioon lapsen edun arvioimiseksi ja varmistamiseksi näissä tilanteissa, mutta muistiossa ei oteta kantaa siihen, miten nämä seikat tulisi ratkaista.

Muistiossa esitämme esimerkiksi koulutuksen järjestämiseen, opintojen tukemiseen, perhe-elämään, kuormittumiseen, terveyteen, läheis­suhteisiin, elintasoon, toimeen­tuloon, kieleen, uskontoon, kulttuuriin, suojeluun, vapaa-aikaan ja ystävyys­suhteisiin liittyviä näkökulmia, jotka kaikki tulee huomioida arvioidessa lapsen etua.

Lapsiasia­valtuutetun muistio pdf-muodossa (pdf)

Taustaa

Muistio koskee sellaisten lasten hyvin­vointia ja oikeuksia, jotka tulevat Suomeen suorittamaan toisen asteen opintoja yritys­toiminnan myötä­vaikutuksesta. Tietojemme mukaan he saavat ennen saapumistaan vuoden kestävän suomen kielen koulutuksen lähtö­maassaan. Kieli­koulutus on maksullista (lehti­tietojen mukaan 3 200 e). Opiskelija tarvitsee ymmärtääksemme Suomeen tullakseen opiskelijan oleskelu­luvan, jonka edellytyksenä on, että hänet on hyväksytty oppi­laitokseen opiskelijaksi. Lisäksi oleskelu­luvan edellytyksenä ovat riittävät varat elin­kustannusten kattamiseen ja vakuutus sairaus- ja lääke­kulujen varalta. Lehti­tietojen mukaan oppilaan vanhemmat/huoltajat vastaavat lapsen asumisen ja elämisen kustannuksista Suomessa. Lapsi saa Suomessa oppivelvollisuus­lain mukaisesti ilmaisen opetuksen, mutta lapsen huoltajilta edellytetään kieli­koulutuksen kustannusten lisäksi suhteellisen suuria taloudellisia panostuksia.

Hankkeen yhteydessä ei ymmärtääksemme ole tehty kattavaa lapsi­vaikutusten arviointia. Kyseessä olevien lasten oikeuksia, lapsen etua, tulisi kuitenkin arvioida ainakin seuraavista lähtö­kohdista.

Lapsen edun arviointi

Lapsen etu muodostuu kaikista lapsen oikeuksista, eikä mikään yksittäinen oikeus, kuten oikeus koulutukseen, nouse muiden oikeuksien edelle. Lapsen oikeuksien komitea painottaa, että LOS:n mukaisten ”oikeuksien välillä ei ole minkäänlaista hierarkiaa, vaan 'lapsen etu' muodostuu kaikista siinä määritellyistä oikeuksista eikä mitään oikeutta voida vaarantaa tulkitsemalla lapsen etua kielteisesti”. Komitea myös muistuttaa, että "aikuisen arvio lapsen edusta ei voi ohittaa velvollisuutta kunnioittaa kaikkia yleissopimuksen mukaisia lapsen oikeuksia".[1]

Velvollisuus arvioida lapsen etu

Vaikka lienee selvää, että kyseessä olevassa tilanteessa huoltajien tarkoituksena on turvata lapsen tulevaisuus, hyvä koulutus ja pääsy jatko-opintoihin, huoltajien tulisi arvioida tilannetta kokonais­valtaisesti, lapsen etu huomioon ottaen. Huoltajien olisi myös kuunneltava lapsen mieli­pidettä ja otettava se huomioon (LOS 12).

Myös muilla prosessin osapuolilla (opiskelijoita ”välittävä” yritys, Maahanmuutto­virasto, vastaanottava koulutuksen järjestäjä ja oppi­laitos) on velvollisuus toimia lapsen edun mukaisesti (LOS 3.1).  Lapsen etua on siis arvioitava kokonais­valtaisesti ja yksilö­kohtaisesti myös ”vastaan­ottavassa” päässä. 

Oikeus opetukseen

LOS (28 ja 29 artiklat) takaa jokaiselle lapselle oikeuden saada opetusta, ja sopimus­valtiot ovat sitoutuneet muun muassa mahdollistamaan maksuttoman perus­opetuksen kaikkien saataville. Tähän ovat sitoutuneet kaikki sopimus­valtiot, ja lähtö­kohtaisesti jokainen sopimus­valtio on vastuussa oman lainkäyttö­alueensa piirissä olevista lapsista. Lähtö­kohtana voidaan pitää, että lapset saavat maksuttoman perus­opetuksen omassa koti­maassaan lähi­koulussa, lähellä omaa perhettään ja muita läheisiään.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on muun muassa todennut, että ”[k]oulutuksen yleis­tavoitteena on maksimoida lapsen valmiudet ja mahdollisuudet osallistua täysi­määräisesti ja vastuullisesti vapaan yhteis­kunnan toimintaan. On syytä korostaa, että pääasiassa tiedon keräämistä ja kilpailua painottava opetus, joka johtaa lasten liialliseen kuormittumiseen, voi vakavasti haitata lapsen valmiuksien ja lahjojen mahdollisimman täysi­määräistä ja harmonista kehittymistä. Koulutuksen tulisi olla lapsi­ystävällistä ja yksittäistä lasta innostavaa ja motivoivaa. Koulujen tulisi vaalia humaania ilmapiiriä ja antaa lasten kehittyä kehittyvien valmiuksiensa mukaisesti.”[2]

Oikeus perheeseen

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen johdanto-osassa todetaan, että perhe on yhteis­kunnan perus­ryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hyvin­voinnin ja kasvun luonnollinen ympäristö. Lapsella on oikeus omaan perheeseen sekä muihin läheisiin ihmis­suhteisiin. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan sopimus­valtioiden on tunnustettava, että ”lapsen tulisi persoonallisuutensa täysi­painoisen ja sopu­sointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilma­piirissä.” (LOS johdanto.)

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että lapsen lähettämistä opiskelemaan toiseen valtioon useammaksi vuodeksi vieraalla kielellä ja vieraassa kulttuurissa on arvioitava jokaisen lapsen kohdalla hänen kehittyvien valmiuksiensa valossa. Vanhemmilla /huoltajilla on ensi­sijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. (LOS 5, 9 ja 18.) Lapsen edun on määrättävä vanhempien /huoltajien toimintaa ja päätöksiä (LOS 3.1 ja 18).

Käsillä olevassa tilanteessa vanhemmilla /huoltajilla ei välttämättä ole mahdollisuutta huolehtia kasvatus­tehtävästään jo pelkästään pitkien välimatkojen vuoksi. Huolimatta siitä, että Suomeen hakeutuvilla nuorilla voi olla lähtö­kohtaisesti korkea motivaatio opiskeluun, voi kenelle tahansa tulla eteen ongelmia.

Kouluterveys­kyselyn mukaan lukiolais­nuorten kokema ahdistus on lisääntynyt tuntuvasti. Vuonna 2021 peräti 28 prosenttia lukiolais­tytöistä ja 12 prosenttia -pojista raportoi koulu-uupumuksesta. Uupumus­asteisesta väsymyksestä kertoi 48 prosenttia lukiolais­tytöistä. Ahdistusta koki yli kolmannes lukiolais­tytöistä ja viidennes -pojista.

Opiskelu vieraassa maassa voi olla lapselle äärimmäisen kuormittavaa, eikä lapsella ole Suomessa perhettä tai muutakaan läheis­verkostoa vähentämässä kuormitusta. On syytä muistaa, että lukiolaiset ovat vielä lapsia. Kasvava nuori tarvitsee aina tukea joka­päiväiseen elämään, vaikkei mitään erityisiä ongelmia olisikaan. Ideaali­tilanteessa tätä tukea saa omilta perheen­jäseniltä.

Huoltajilla on lisäksi vastuu oppi­velvollisuuden suorittamisesta (oppivelvollisuus­laki 9 §), jonka seuranta ja arviointi voi myös olla hankalaa toisesta valtiosta käsin.

Oikeus omaan kieleen, kulttuuriin ja uskontoon

Lapsella on oikeus omaan kieleen, kulttuuriin ja uskontoon (LOS 14 ja 30, ks. myös LOS 29 1. c) kohta). YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen uskonnollisen ja sivistyksellisen identiteetin osalta on kiinnitettävä asian­mukaista huomiota jatkuvuuden toivottavuuteen lapsen kasvatuksessa ja lapsen etniseen, uskonnolliseen, sivistykselliseen ja kielelliseen taustaan, kun harkitaan esimerkiksi lapsen sijoittamista kodin ulko­puolelle.[3]

Yhtä lailla jatkuvuudesta ja taustasta on huolehdittava muissakin tilanteissa, kun lapsi on erossa perheestään ja toisessa elin­ympäristössä. Lapsen etu kyseessä olevassa tilanteessa edellyttää siten, että lapsella olisi Suomessa opiskellessaan myös mahdollisuus saada oman äidin­kielensä ja uskonnon opetusta sekä oikeus harjoittaa omaa kulttuuriaan. 

Oikeus terveyteen

Lapsella on oikeus suojeluun (mm. LOS johdanto ja 3.2) ja terveyteen (LOS 24). Opiskelua varten tarvittavan oleskelu­luvan edellytyksenä on, että opiskelijalla on vakuutus sairaus- ja lääke­kulujen varalta. Kulujen kattamisen lisäksi olisi arvioitava sitä, kuka ja miten huolehtii lapsesta, jos hän sairastuu Suomessa ollessaan. Terveys­ongelmat voivat olla fyysisiä tai henkisiä, mutta ongelmia voi ilmetä myös esimerkiksi päihteiden käyttöön tai sosiaalisiin suhteisiin liittyen. Myös koulun­käynnin ongelmat voivat edellyttää, että läheinen aikuinen olisi lapsen tukena ja apuna.

Oikeus suojeluun

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa korostetaan lapsen oikeutta erityiseen suojeluun ja huolen­pitoon (LOS johdanto). Miten toimitaan, jos lapsi joutuu kaltoin­kohtelun tai väki­vallan uhriksi? YK:n lapsen oikeuksien komitea mukaan lapsen suojelu ja huolen­pito on ymmärrettävä laajassa merkityksessä kattaen lapsen materiaaliset, fyysiset, koulutukselliset ja emotionaaliset tarpeensa sekä kiintymyksen ja turvallisuuden tarpeen.[4] Lisäksi lapsen edun arvioinnissa on otettava huomioon lapsen turvallisuus, joka kattaa lapsen suojelun kaikenlaiselta fyysiseltä ja psyykkiseltä kaltoin­kohtelulta, väki­vallalta ja hyväksi­käytöltä (LOS 19, 32-39).

Komitea katsoo, että ”[l]apsen edun huomioivan lähestymis­tavan soveltaminen päätöksen­tekoon merkitsee lapsen sen­hetkisen turvallisuuden ja koskemattomuuden arvioimista. Varautumis­periaate edellyttää kuitenkin myös sen arviointia, millaisia riskejä ja haittoja sekä muita seurauksia päätöksestä voi tulevaisuudessa aiheutua lapsen turvallisuudelle.”[5]

Oikeus riittävään elin­tasoon

Lapsella on oikeus riittävään elin­tasoon (LOS 27). Ensi­sijainen vastuu elin­tasosta on lapsen huoltajilla. Suomeen opiskelemaan tulleelle lapselle on turvattava asunto, ravinto ja muut elämisen perusasiat. Vastuu näistä on ensi­sijaisesti lapsen huoltajilla. Haasteena voi olla esimerkiksi varmistaa, että huoltajat kykenevät vastaamaan (ja vastaavat) lapsen elin­kustannuksista usean vuoden oleskelun aikana.

Lapselta itseltään edellytetään varsin paljon kykyä itse huolehtia perus­arjen asioista, kun hän on ilman perhettään opiskelemassa Suomessa. Taloudelliset haasteet voivat johtaa siihen, että nuori joutuu hakeutumaan töihin, jolloin opiskelu keskeytyy tai edistyminen opinnoissa viivästyy.

Oikeus vapaa-aikaan, kulttuuriin ja harrastamiseen

Kyseisessä hankkeessa lapsia halutaan sijoittaa nimen­omaisesti tyhjeneviin, lapsi­kadosta kärsiviin maaseutu­maisiin kuntiin. Lapsen edun arvioinnissa on kiinnitettävä huomioita siihen, miten Suomeen opiskelemaan tulevien lasten oikeus vapaa-aikaan, kulttuuriin ja harrastamiseen (LOS 31) voidaan turvata. Oleellinen ja tärkeä osa lapsen vapaa-aikaa ovat ystävyys- ja kaveri­suhteet. Näillä kaikilla on suuri merkitys lapsen hyvin­voinnille ja kehitykselle.

Lapsiasia­valtuutetun ja marras­kuussa julkaistavan selvityksen mukaan maaseudulla asuvien lasten ja nuorten oikeus harrastamiseen, vapaa-aikaan ja kulttuuriin toteutuu eri arvioiden mukaan heikosti. Sama havainto on tehty aiemmissa selvityksissä ja lasten sekä nuorten tapaamisissa. YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan ”[n]uorten oikeus lepoon ja vapaa-aikaan ja oikeus osallistua vapaasti leikki-, virkistys- ja taide­toimintaan sekä verkossa että verkon ulkopuolella ovat olennaisia heidän identiteettinsä tutkimisen kannalta ja tarjoavat nuorille mahdollisuuden tutustua kulttuuriinsa, kehittää uusia taidemuotoja, luoda ihmis­suhteita ja kehittyä ihmisinä. Vapaa-aika, virkistys­toiminta ja taiteet antavat nuorille ainut­laatuisuuden tunteen, joka on olennainen heillä ihmis­arvoon, optimaaliseen kehitykseen, sanan­vapauteen, osallistumiseen ja yksityisyyteen olevien oikeuksien kannalta.”[6]

Oikeus itsenäisyyteen

Lopuksi. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa lapseksi luetaan kaikki alle 18-vuotiaat ihmiset. Sopimus on laadittu, jotta maailmassa tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin lasten olevan oikeutettuja erityiseen huolen­pitoon ja apuun. Olemme edellä koonneet niitä tekijöitä, jotka koulutuksen lisäksi tulee huomioida arvioitaessa lapsen etua tilanteessa, jossa lapsi halutaan lähettää toisen asteen koulutukseen vieraaseen kieli- ja kulttuuri­ympäristöön ilman perhettään.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen johdanto-osassa korostetaan, että lapsen tulisi olla täysin valmis elämään itsenäistä elämää yhteis­kunnassa. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että lapsen henkisistä, fyysisistä ja sosiaalisista tarpeista huolehditaan niin kauan kuin lapsen yksilöllinen kehitys sitä edellyttää. Luontevimmin tämä tehtävä täytetään lapsen lähi­yhteisössä.

Lapsiasia­valtuutettuna katson, että lapsen erottaminen perheestään ja lähi­yhteisöstään tulee tehdä mahdollisimman lyhyt­aikaisesti tai vain lapsen edun kannalta välttämättömissä tilanteissa.

Jyväskylässä 19.10.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Merike Helander, lakimies


[1] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14 lapsen edun ensisijaisuudesta CRC/C/GC/14, kohta 4.

[2] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 1 koulutuksen tavoitteista CRC/GC/2001/1, kohta 12. Verkossa https://lapsiasia.fi/yleiskommentit

[3] CRC/C/GC/14, kohta 56.

[4] CRC/C/GC/14, kohta 71.

[5] CRC/C/GC/14, kohta 74.

[6] CRC/GC/C/14, kohta 75.