Lapsiasiavaltuutetun näkemykset translainsäädännön uudistamiseen liittyen – vastaukset STM:n esittämiin kysymyksiin

 

Viite: VN/2369/2021

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasiavaltuutettu arvioi translainsäädännön uudistamisen tarpeita yleissopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasiavaltuutetun näkemykset translainsäädännön uudistamiseen liittyen – vastaukset STM:n esittämiin kysymyksiin (pdf)

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

• On tärkeää, että translainsäädännön uudistamisen yhteydessä erotetaan toisistaan lääketieteellinen ja oikeudellinen sukupuolen vahvistaminen.
• Sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen tulee mahdollistaa myös alaikäisille.
• Intersukupuolisten lasten koskemattomuuteen kajoavat ja lääketieteellisesti tarpeettomat toimenpiteet, joiden suorittamiselle ei ole lapsen itsensä antamaa vapaata ja tietoista suostumusta, tulee kieltää lailla. 
• Olisi syytä pohtia, miten perus- ja ihmisoikeusloukkauksien uhreiksi joutuneille lapsille hyvitetään rikkomukset.

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

 

1. Keskeiset näkemyksenne ja toivomuksenne translainsäädännön uudistamisen sisältöön ja valmistelumenettelyyn liittyen?

”…tässähän vois aika pitkääki listaa lähtee listaamaan et mikä kaikki on pielessä, et otetaan vaikka joku translaki.”

(nuori lapsiasiavaltuutetun sateenkaarevien lasten ja nuorten Nuoret neuvonanta­jat -tapaamisessa keväällä 2021)

 

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että translainsäädännön uudistamisen yhteydessä on asiamu­kaisesti huomioitava kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, joita Suomi on sitoutunut nou­dattamaan. Useat tutkimukset antavat viitteitä siitä, että sateenkaarevat nuoret voivat keski­mää­räistä huonommin[1] ja siksi heidän asemaansa ja oikeuksiinsa tulisi kiinnittää erityis­huomiota.

Lapsiasiavaltuutettu on useassa yhteydessä vedonnut sen puolesta, että Suomi toimisi kan­sainvälisten ihmisoikeusvelvoitteidensa mukaisesti ja sallisi oikeudellisen sukupuolen kor­jaamisen alaikäiselle sekä kieltäisi intersukupuolisiin lapsiin kohdistuvat tarpeettomat toi­menpiteet, joilta puuttuu lapsen tietoinen suostumus.[2]

Translainsäädännön uudistuksessa tulisikin huomioida kattavasti YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa (jälj. LOS) sekä muissa ihmisoi­keussopimuksissa vahvistetut oikeudet. On tärkeää, että erotetaan prosesseina toisis­taan lääketieteellinen ja oikeudellinen sukupuolen vahvistaminen ja mahdollistetaan suku­puolen oikeudellinen vahvistaminen koettua vastaavaksi myös alaikäisille.

Intersukupuolis­ten las­ten oikeuksien tehokkaan toteutumisen edellytyksenä on lapsiasiavaltuutetun näke­myksen mukaan erikseen lapsen koskemattomuuteen kajoavat toimenpiteet kieltävä lainsää­däntö. Intersukupuolisille lapsille ei tulisi suorittaa lääketieteellisesti tarpeettomia toimen­piteitä, joihin ei ole saatu lapselta tietoista suostumusta.

Translainsäädäntöön ja intersukupuolisten lasten koskemattomuuteen kajoavien toimenpi­teiden kieltämiseen liittyy läheisesti kysymys lapsen itsemääräämisoikeudesta suhteessa su­kupuoleensa ja sen kunnioittamisesta. LOS:sta itsemääräämisoikeuden suhteessa suku­puo­leen voi johtaa sen identiteettiä ja yksityisyyttä turvaavista artikloista.[3]

Sukupuolen ko­ke­musta, sen määrittelyä ja ilmaisua voidaan pitää korostetun yksityisenä asiana. On olen­naista, että suku­puolinormeista poikkeavien lasten ja nuorten itsemääräämisoikeutta ja fyy­sistä koske­mattomuutta kunnioitetaan hoitoratkaisussa riippumatta siitä, ovatko he po­tilaan ase­masta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 7.1 §:n valossa itsemäärääviä hoitonsa suh­teen.^[4]

Lapsen näkemykset omasta sukupuolestaan tu­lisi LOS 12 artiklan mukaisesti ottaa asi­anmukaisesti huomioon lapsen kehittyvät kyvyt huomioiden.

Sateenkaarevalle lapselle kuuluvat kaikki LOS:ssa vahvistetut oikeudet, mutta seuraavien ar­tiklo­jen voidaan katsoa olevan erityisen merkityk­sellisiä nyt käsillä olevan translainsäädän­nön uudistamisen sekä intersukupuolisten lasten kannalta. Lainsäädäntöprosessin yhtey­dessä kuitenkin oletettavasti suoritetaan kattava lapsivaikutusten arvi­ointi ja kuul­laan lapsia, ku­ten LOS edellyttää.

Lapsiasiavaltuutettu haluaa tässä vaiheessa eri­tyisesti kiin­nittää huo­miota seuraaviin lapsen oikeuksiin:

 

Syrjimättömyys

LOS 2 artikla takaa yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille lapsille ilman minkään­laista syrjintää perustuen mm. lapsen sukupuoleen. YK:n lapsen oikeuksien komitea (jälj. LOS-komitea) on tarkentanut, että syrjinnän kielto kattaa myös sukupuoli-identiteetin.[5]

Ko­mitea on kantanut huolta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten kohtaa­masta syrjinnästä ja painottanut, että kaikilla nuorilla on oikeus ruumiillisen ja psykologisen koskemattomuuden, sukupuoli-identiteetin ja kehittyvän itsenäisyyden kunnioittamiseen.[6]

 

Lapsen edun ensisijaisuus

LOS 3 artikla edellyttää, että lapsen etu huomioidaan ensisijaisesti aina tehtäessä lasta kos­kevia päätöksiä. ”Lapsen edun arviointi on ainutkertainen toimenpide, joka tulisi suorittaa kus­sakin yksittäisessä tapauksessa ottaen huomioon kutakin lasta, lapsiryhmää tai yleisesti lapsia koskevat erityisolosuhteet.”[7] Olosuh­teilla tarkoitetaan kyseessä olevan tai kyseessä olevien lasten henkilökohtaisia ominaisuuk­sia, joita ovat muun muassa ikä, sukupuoli, kehitystaso, kokemukset ja vähemmistöryhmään kuuluminen.[8] Myös lapsen oikeutta identiteettiin on kunnioitettava ja se on huomioitava lap­sen etua arvioidessa.[9]

LOS-komitea on korostanut lap­sen edun keskeistä asemaa kaikissa las­ten terveyttä ja kehi­tystä koskevissa päätöksissä ja todennut, että lapsen edun tulisi ohjata hoitovaihtoehtojen valintaa.[10] LOS-komitea on myös korostanut, ettei aikuisen arvio lapsen edusta voi ohittaa velvollisuutta kunnioittaa kaikkia yleissopimuk­sen mukaisia lapsen oikeuksia, eikä lapsen edulla voi oikeuttaa käytäntöjä, jotka ovat lapsen ihmisarvon ja koskemattomuuden vastai­sia.^[11] LOS-komitea on varoittanut lapsen edun käsit­teeseen liittyvästä manipulaati­osta.^[12] Lap­sen edun käsitettä ei siis voida ”hyväksikäyttää” si­ten, että sillä perustellaan syrji­viä käytän­teitä.

Lapsen edun arvioinnissa on myös tärkeää huomioida lapsen kehittyvät valmiudet, ja LOS-komitea kehottaa, että päätöksentekijät harkitsisivat toimenpiteitä, joita voidaan tarvittaessa tarkistaa tai muuttaa sen sijaan, että tehdään lopullisia ja peruuttamattomia päätöksiä.[13]

Tätä näkökohtaa toteuttaisi se, että lääketieteellinen ja oikeudellinen sukupuolen vahvistamispro­sessi erotettaisiin toisistaan, ja lapselle mahdollistettaisiin oikeudellisen sukupuolen vahvis­taminen itsemääräämisoikeutta kunnioittavalla tavalla.

 

Oikeus kehitykseen

LOS 6 artikla takaa lapselle kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti. LOS-komitea on tässä yhteydessä korostanut terveyden ja psykososiaalisen hyvinvoinnin suhdetta toisiinsa, ja että oikeus kehittymiseen voidaan toteuttaa ainoastaan kokonaisvaltai­sella tavalla panemalla täytäntöön kaikki muutkin yleissopimuksessa vahvistetut oikeudet.[14]

 

Oikeus identiteettiin

LOS 8 artiklan mukaan lapsen oikeutta identiteettiin on kunnioitettava. Sandberg on oikeus­kirjallisuuteen nojaten todennut, että lapsen identiteettioikeuteen kuuluu myös sukupuoli-identiteetti, ja että lapsen oikeutta ”säilyttää identiteettinsä” voidaan tulkita siten, että se ta­kaa lapselle oikeuden korjattuun oikeudelliseen sukupuoleen.[15]

 

Oikeus ilmaista mielipiteensä

LOS 12 artikla takaa lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

Sukupuoli-identiteetti on lähtö­kohtaisesti lapsen itsensä määriteltävissä, ja lapsen näkemykset omasta sukupuolestaan tu­lisi ottaa asianmukaisesti huomioon lapsen kehittyvät kyvyt huomioiden.

Ylipäätään mitä ta­hansa lääketieteellistä interventiota, joka on tarpeetonta suorittaa tietyllä hetkellä, tulee ly­kätä mahdollisimman pitkälle, mieluiten siihen asti, kunnes lapsi pystyy ilmaisemaan näke­myksensä LOS 12 artiklan mukaisesti.[16]

 

Oikeus yksityisyyteen

LOS 16 artiklan mukaan lapsen yksityisyyteen ei saa puuttua mielivaltaisesti tai laittomasti. Lapsen sukupuoli-identiteetti on yksityisyyden suojan alla.[17]

LOS 16 artiklaa voidaan pitää olennaisena pohdittaessa intersukupuolisille lapsille suoritettavien, peruuttamattomien toi­menpiteiden, jotka eivät ole lääketieteellisesti välttämättömiä, hyväksyttävyyttä.^[18]

 

Oikeus tietoon

LOS 17 artikla takaa lapselle oikeuden tietoon, joka on edellytys sille, että lapsen oikeus il­maista mielipiteensä voi toteutua tehokkaasti. Lasten on voitava saada tietoa ikänsä ja val­miuksiensa kannalta sopivassa muodossa kaikista heitä koskevista asioista, esimerkiksi oi­keuksistaan, kaikista heihin vaikuttavista menettelyistä, kansallisesta lainsäädännöstä, kan­sallisista määräyksistä ja menettelytavoista, sekä valitus- ja muutoksenhakumenettelyistä.[19]

Tiedonsaannilla on tärkeä osansa lapsen terveyden edistämisessä.

 

”…tosi paljon kuulee semmosta et eihän lapsille nyt tämmöstä voi puhua. Ni silleen, just se mitä mä sanoin äskenkin, et silleen ikätasoon sopivasti, et kyl voi puhuu, ja kyl pitääki puhuu, ja must se on aina yhtä tyhmää, ku ihmiset on silleen et ei nyt lapsille. Ku just lapsille, ku muuten jos ei puhuta, ni ne saa jotain ihan vääriä mielikuvia jos­tain muista paikoista.”

(nuori lapsiasiavaltuutetun sateenkaarevien lasten ja nuorten Nuoret neuvonanta­jat -tapaamisessa keväällä 2021)

 

Oikeus suojeluun väkivallalta

LOS 19 artikla edellyttää, että sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin lainsäädän­nöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlai­selta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laimin­lyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä.

Mikäli inter­sukupuoliselta lapselta ei ole saatu asiaankuuluvaa suostumusta lääketieteellisesti tarpeet­tomille kirurgisille tai muille hoitomuodoille, rikkovat lääkärit Sandbergin mukaan LOS 19 artiklaa.[20]

LOS-komitea on tarkentanut, että väkivallalla tarkoitetaan kaik­kea toimintaa, joka on lapselle haitallista, myös tahatonta sellaista.[21]

 

Oikeus terveyteen

LOS 24 artiklan mukaan lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta. Lapsen terveys ei saa vaarantua sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän vuoksi.^[22]

Jotta lasten oikeus terveyteen toteutuisi, tulisi komitean mukaan toimenpiteitä kohdistaa epäedul­lisessa asemassa oleviin lapsiin. Valtioiden tulisi tunnistaa tekijät, jotka tekevät lapsista haa­voittuvia^[23] tai asettavat tietyt lapsiryhmät epäedulliseen asemaan. Nämä tekijät tulisi ottaa huomioon lasten terveyttä koskevia lakeja, määräyksiä, politiikkoja, ohjelmia ja palveluita ke­hitettäessä, ja tällöin tulisi pyriä oikeudenmukaisuuden varmistamiseen.[24]

YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea (TSS-komitea) on täh­dentänyt, että oikeus terveyteen tulee ymmärtää siten, että jokaisella on vapaus hallita omaa terveyttään ja kehoaan ja että jokaisella tulee olla tasapuoliset mahdollisuudet parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan.^[25]

TSS-komitea on lisäksi alleviivannut, että valtio syyllistyy rikkomuksiin myös, mikäli se ei ole ryhtynyt tarpeellisiin (mm. lainsäädännöllisiin^[26]) toimiin, joilla ehkäistään kolmansien osapuolien rikkomuksia terveysoikeuksiin, muun muassa lääke­tieteellisesti tarpeettomat, peruuttamattomat ja vapaaseen tahtoon perustumattomat toi­menpiteet intersukupuolisille lapsille.^[27]

 

 

Lapsen oikeuksien toteutus – valtion vastuu

LOS 4 artikla edellyttää, että sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännölli­siin, hallinnollisiin ja muihin toimiin yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteutta­miseksi. Valtion velvollisuus on tarkastella kaikkea kansallista lainsäädäntöä ja siihen liitty­viä hallinnollisia ohjeita sen varmistamiseksi, että yleissopimusta noudatetaan täysimääräi­sesti. Tarkastelussa ei pidä ainoastaan tarkastella yleissopimusta artikla artiklalta vaan myös kokonaisvaltaisesti tunnustaen ihmisoikeuksien toisistaan riippuvaisuus ja jakamatto­muus.[28]

 

Kansainvälisten tahojen näkemyksiä, linjauksia ja suosituksia

Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu korosti kommentissaan sateenkaarevien lasten tur­vallisuudesta ja yhdenvertaisuudesta vuonna 2014, että sukupuolivähemmistöihin kuulu­vat lapset kohtaavat erityisiä haasteita itsemääräämisoikeutensa suhteen, vaikka ovat oi­keuk­sienhaltijoita siinä missä aikuisetkin. Lapsille tehtävien toimenpiteiden on perustuttava tie­toiseen suostumukseen.[29]

Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous hyväksyi vuonna 2015 päätöslauselman 2048 transsukupuolisten syrjinnästä Euroopassa. Päätöslauselmassa kehotetaan valtioita mahdollistamaan sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen iästä riippumatta. Lisäksi päätös­lauselma edellyttää, että kaikissa transsukupuolisia lapsia koskevissa asioissa lapsen edun on oltava ensisijainen.[30]

YK:n ihmisoikeusvaltuutettu on vuonna 2015 patistanut valtioita puuttumaan intersukupuo­listen lasten kohtaamaan väkivaltaan ja edellyttänyt, että lääketieteellisesti tarpeettomat toi­menpiteet kielletään.^[31] Valtioilla on velvollisuus suojella kaikkia, mukaan lukien intersuku­puolisia, kidutukselta ja epäinhimilliseltä kohtelulta. Tämä velvoite kattaa epäinhimillisen kohtelun ehkäisyn, kieltämisen, tutkimisen sekä sen varmistamisen, että epäinhimilliseen kohteluun johtava toiminta on laitonta. Lääketieteellisiin toimenpiteisiin, joiden voidaan tässä yhteydessä katsoa täyttävän kidutuksen ja kaltoinkohtelun tunnusmerkistön, kuuluvat muun muassa lääketieteellisesti tarpeettomat kirurgiset ja muut toimenpiteet, joita suorite­taan intersukupuolisille lapsille.^[32] 

YK:n ihmisoikeusvaltuutettu on vuonna 2016 todennut, että myös lapsille tulisi taata mah­dollisuus sukupuolen oikeudelliseen vahvistamiseen, eivätkä tälle prosessille asetettavat va­rotoimenpiteet saa olla syrjiviä tai kohtuuttomia ja niiden tulee kunnioittaa lapsen oikeuk­sien yleissopimuksessa vahvistettuja oikeuksia.^[33] Lisäksi valtioiden tulisi kieltää kirurgiset ym. toimenpiteet, joita kohdistetaan intersukupuolisiin lapsiin ilman lapsen antamaa suostu­musta.^[34] Intersukupuolisten kohtaamat ihmisoikeusloukkaukset tulee tutkia systemaatti­sesti, ja loukkauksen kohteelle tulee taata tehokkaat oikeussuojakeinot.^[35]

LOS-komitea on vuonna 2016 yleiskommentissaan nro 20 painottanut kaikkien nuorten oi­keutta ruumiillisen ja psykologisen koskemattomuuden, sukupuoli-identiteetin ja kehittyvän itsenäisyyden kunnioittamiseen ja tuomitsee niin kutsutut "hoidot", joilla yritetään muuttaa seksuaalista suuntautumista ja intersukupuolisten nuorten pakottamisen kirurgisiin toi­men­piteisiin tai hoitoihin. Komitea kehottaa valtioita poistamaan tällaiset käytännöt ja hy­väksy­mään lakeja, jotka kieltävät syrjinnän näillä perusteilla. Valtioiden tulisi myös ryhtyä tehok­kaisiin toimiin kaikkien transsukupuolisten ja intersukupuolisten nuorten suojele­miseksi kaikilta väkivallan, syrjinnän tai kiusaamisen muodoilta lisäämällä yleistä tietoi­suutta ja to­teuttamalla turva- ja tukitoimenpiteitä.^[36]

Vuonna 2016 useat YK:n alaiset toimijat sekä alueelliset järjestöt painottivat, että valtioiden tulee pikaisesti ryhtyä toimiin kieltääkseen intersukupuolisiin lapsiin kohdistetut lääketie­teellisesti perusteettomat toimenpiteet.^[37]

YK:n eri toimijat (mm. LOS-komitea) sekä alueelliset ihmisoikeuselimet vetosi­vat vuonna 2017 sen puolesta, että valtiot mahdollistavat nopean, läpinäkyvän ja helppopää­syisen oikeu­dellisen sukupuolen vahvistamisen, johon ei sisälly loukkaavia ehtoja tai ihmis­oikeuslouk­kauksia. Oikeudellisen sukupuolen vahvistamisen tulisi perustua itsemääräämis­oikeuteen. Painostavat lääketieteelliset menettelyt loukkaavat muun muassa lapsen fyysistä ja henkistä koskemattomuutta sekä ihmisarvoa, ja ne voidaan tulkita jopa kaltoinkohteluksi tai kidu­tukseksi. Lasten ja nuorten sukupuolen ilmaisulle ei saa olla esteitä.^[38]

YK:n riippumaton asiantuntija suojelusta seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-iden­titeettiin perustuvalta väkivallalta ja syrjinnältä on vuonna 2018 alleviivannut sukupuoli-identiteetin erittäin henkilökohtaista ja intiimiä luonnetta^[39] ja edellyttänyt, että sukupuolen oikeudellisen korjaamisen tulee, muun ohella, perustua itsemääräämisoikeuteen ja se tulee mahdollistaa myös alaikäisille.^[40]

Euroopan komission LGBTIQ-strategiassa vuosille 2020–2025 todetaan, että komissio aikoo edistää hyvien käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä siitä, miten saadaan aikaan helppo­pääsyinen sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen, joka perustuu itsemääräämisoikeuteen ja joka ei sisällä ikärajoitteita.[41]

Suomen YK:n ihmisoikeuskomitealta keväällä 2021 saamat suositukset sisälsivät muun mu­assa suosituksen ryhtyä lainsäädännöllisiin toimiin, jotta voidaan tehokkaasti estää inter­sukupuolisiin lapsiin kohdistetut peruuttamattomat ja lääketieteellisesti tarpeettomat toi­menpiteet, ellei lapsi itse anna niihin tietoista suostumusta. Komitea myös painotti, että val­tion tulisi asianmukaisesti tarjota hyvitystä tällaisten toimenpiteiden uhreille. Lisäksi komi­tea ilmaisi huolensa siitä, ettei tulevassa translainsäädännön uudistuksessa välttämättä oteta huomioon alaikäisten mahdollisuutta vahvistaa oikeudellisesti sukupuoltaan.[42]

YK:n riippumaton asiantuntija suojelusta seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-iden­titeettiin perustuvalta väkivallalta ja syrjinnältä on kesällä 2021 YK:n ihmisoikeusneuvos­tolle an­tamassaan raportissa korostanut valtioiden velvollisuutta tunnustaa jokaisen ihmisen va­paus määrittää sukupuoli-identiteettinsä ja sen ilmaisu. Sukupuoli-identiteetin oikeudelli­nen tunnustaminen on erottamattomasti yhteydessä keholliseen koskemattomuuteen. Suku­puoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten koskemattomuutta on suojattava ja myös alaikäisille on taattava oikeus sukupuoli-identiteettinsä oikeudelliseen vahvistami­seen.[43]

 

2. Arvionne Vaihtoehtoiset sääntelymallit sukupuolivähemmistöjen oikeudelli­sen aseman järjestämiseksi -raportissa esitettyjen mallien eduista ja hai­toista?

a. suppea malli
b. laaja malli

• Vaihtoehto A: Hakemusmenettely ja harkinta-aika
• Vaihtoehto B: Ilmoitusmenettely

Raportissa esitetyllä suppealla mallilla ei lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan pystytä noudattamaan Suomen ihmisoikeusvelvoitteita tai kyetä vastaamaan riittävästi kansainväli­siltä sopimusvalvontaelimiltä saatuihin huomautuksiin. Mitä laajaan malliin tulee, olisi siinä esitetty malli, jossa erotetaan oikeudellinen sukupuolen vahvistaminen mahdollisista lääke­tieteellisistä toimenpiteistä, toivottava. On tärkeää, että menettely perustuu itsemääräämis­oikeuteen.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että myös lapsille sallitaan oikeudellinen sukupuolen vahvistaminen ilmoitusmenettelyssä ja onkin valitettavaa, ettei raportissa (oletettavasti hal­litusohjelmakirjauksesta johtuen) ehdoteta tätä voimakkaammin. Raportissa on kuitenkin kattavasti käsitelty lapsen oikeuksia ja ehdotetaan esimerkiksi, että ”[Y]htenä sääntelyvaihto­ehtona jatkotyöskentelyssä voitaisiin työryhmän näkemyksen mukaan harkita oikeudellisen su­kupuolen vahvistamisen ikärajan asettamista 15 vuoteen”.

Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että valmistelutyössä tulee suorittaa kattava ja tutkittuun tietoon perustuva lapsivaikutusten arviointi, jossa arvioidaan muun ohella sitä, miten valitulla lainsäädäntömallilla parhaiten to­teutetaan lapsen etu. Lapsia tulisi myös kuulla lainsäädäntöprosessissa.[44] Ruotsissa on esi­merkiksi katsottu, että koska lääketieteellinen ja oikeudellinen sukupuolen vahvistaminen on erotettu toisistaan, on syytä pohtia myös oikeudellisen vahvistamisen ikärajaa.^[45]

 

”…miksi alaikäinen henkilö ei omia papereitaan voisi muuttaa oman sukupuoli-iden­titeettinsä mukaiseksi. Turhauttavinta ehkä tässä on se, että kun puhutaan tästä, että antakaa alaikäisten korjata sukupuolensa, ja yhtäkkii yks kaks kaikki onki öy­höttämässä et ei eii, lapsia leikkauksiin, uaa lapset, lapset, lapset. Ja kukaan ei oi­keestaan, tai siis se, et turhauttavinta on et kukaan ei jotenkin tunnu tajuavan, että mistä siinä puhutaan. Et kun puhutaan siitä, että koko translain uudistus perustuu siihen, että juridinen ja lääketieteellinen prosessi erotetaan, ni mikä siin sit on joten­kin niin hirveen dramaattista, et niinku yhtä kirjaimen merkintää passissa ei niinku 16-vuotias vois muuttaa? Tai siis silleen et siinä vaiheessa jos sä samassa iässä saat jo etunimes muuttaa, ni eikös se nyt oo vähän se ja sama.”

(nuori lapsiasiavaltuutetun sateenkaarevien lasten ja nuorten Nuoret neuvonanta­jat -tapaamisessa keväällä 2021)

On myös valitettavaa, että ehdotettu sääntely heijastaisi edelleen käsitystä kaksijakoisesta sukupuolesta, vaikka raportissakin osin tunnistetaan mm. muunsukupuolisten kohtaamat haas­teet terveydenhuollossa. Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että sukupuolen määrittämi­sen pi­tää perustua itsemääräämisoikeuteen, ja että mikäli kolmas sukupuolimerkintä otetaan käyt­töön, tulee sen perustua henkilön omaan tahtoon ja ilmoitukseen. LOS 7 artikla ei edel­lytä, että lapsen sukupuoli rekiste­röidään syntymässä.^[46]

 

”…tosi paljon niinku terveydenhuollon lomakkeita, missä on tosi vahva se sukupuo­littuneisuus. On nainen-mies-jako, ja siel on tosi harvoin, nykyään ehkä vähän use­ammin, mut siel on tosi harvoin se vaihtoehto muu. Ja se niinku on diskriminoivaa, se syrjii ihmisiä, jotka ei kuulu tähän normibinääriseen jakoon.”

(nuori lapsiasiavaltuutetun sateenkaarevien lasten ja nuorten Nuoret neuvonanta­jat -tapaamisessa keväällä 2021)

 

3. Näkökantanne liittyen raportissa esitettyyn työryhmän näkemykseen inter­sukupuolisten lasten sukupuoliominaisuuksia muokkaavia lääketieteellisiä toimenpiteitä koskien.

Lääketieteellisesti tarpeettomat toimenpiteet, jotka suoritetaan ilman lapsen vapaaseen tah­toon ja tietoon perustuvaa nimenomaista suostumusta, muodostavat ihmisoikeusloukkauk­sen. Tässä on myös huomioitava Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksien ja ih­misarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla (SopS 23/2010), jonka 6 artikla edel­lyttää, ettei terveyteen kohdistuvaa toimenpidettä voida suorittaa sellaiselle henkilölle, joka ei voi antaa suostumustaan, ellei siitä ole hänelle välitöntä hyötyä.^[47]

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että sukupuoliominaisuuksia muokkaavien toimen­piteiden kiellosta säädetään ni­menomaisesti laissa. Raportissakin todetulla tavalla on viit­teitä siitä, etteivät suositukset riitä korjaamaan epäkohtia, joita intersukupuoliset lapset ter­veydenhuollossa kohtaavat. Useissa valtioissa (mm. Malta ja Islanti) on jo saatettu voimaan lainsäädäntöä, joka pyr­kii turvaamaan lapsen koskematto­muutta.

Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että valmiste­lussa voidaan kuulemisten ohella hyödyntää jo valmiiksi kerättyä ja tutkittua tietoa las­ten mielipiteistä, jos sitä on saatavilla. Inter­sukupuo­listen lasten kokemuksia on selvitetty Suomessa hiljattain[48], ja on tärkeää huomioida nämä kokemukset lain valmistelussa.

Laissa tulee turvata lapsen oikeus koskemattomuuteen tehokkaasti ja kieltää toimenpiteet, joihin lapsi ei ole antanut tietoista suostumustaan ja jotka eivät ole lapsen terveyden kannalta välttämättömiä. Lain määritelmissä tulee olla tarkka siten, ettei niillä tahottomasti suljeta lain suojan ulkopuolelle lapsia, joiden sukupuoliominaisuuksien variaatiota ei ole laissa nimen­omaisesti mainittu. Mikäli toimenpiteet ovat lääketieteelliseen syyhyn perutustuen tarpeelli­sia, tulee perusteet kirjata asianmukaisesti potilastietoihin.

Lapsen oikeuksia kunnioittavista käytännöistä tulee tietysti myös asianmukaisesti kouluttaa esi­merkiksi terveydenhuollon ammattihen­kilöitä, mutta lapsiasiavaltuutetun näkemys on, ettei tiedotus ja koulutus ilman selkeää lain­säädäntöä ole riittävää turvaamaan intersuku­puolisten lasten oikeuksia. Lapsiasiavaltuu­tettu pitää myös raportissa korostettua tehokasta viran­omaisvalvontaa tärkeänä. Olisi lisäksi syytä pohtia sitä, miten perus- ja ihmisoikeus­loukkauk­sien uhreiksi joutuneille lapsille hyvi­tetään rikkomukset.

LOS-komitea on todennut, että intersukupuolisille lapsille tehtävät, lääketieteellisesti perus­teettomat toimenpiteet ovat rinnastettavissa haitallisiin käytäntöihin[49],  joihin komitea on vaatinut jäsenvaltioita tehokkaasti puuttumaan. Komitea on yleiskommentissaan haitallisista käytännöistä todennut lainsäädännön laatimisen olevan keskeistä haitallisten käytäntöjen eliminoimisessa. Jokaisella sopimusvaltiolla on velvollisuus antaa selkeä viesti haitallisten käytäntöjen tuomittavuudesta, tarjota oikeussuojaa uhreille, varmistaa hyvityskeinojen saa­tavuus ja lopettaa rankaisemattomuus.[50]

LOS-komitea sekä useat sopimusten toimeenpanoa valvovat komiteat ovat kiinnittäneet huomiota intersukupuolisille lapsille suoritettaviin lää­ketieteellisesti tarpeettomiin toimenpiteisiin usean valtion kohdalla[51], ja alleviivanneet sa­maa viestiä: valtioiden tulee varmistaa, ettei intersukupuolisille lapsille suoriteta lääketie­teellisesti tarpeettomia ja peruuttamattomia toimenpiteitä ilman lapsen antamaa tietoista suostumusta. Lisäksi komitea on ilmaissut huolensa hyvitys- ja kompensaatiotoimien puut­tumisesta, kun intersukupuoliselle lapselle on jo suoritettu lääketieteellisesti tarpeettomia toi­menpiteitä.[52]

 

4. Minkälaisia vaikutuksia näkisitte vaihtoehdoilla olevan seuraavista näkökul­mista arvioituna:

Lapsiasiavaltuutetulla ei ole mahdollisuuksia tehdä tässä yhteydessä kattavaa vaikutusarvi­ointia eri lainsäädäntömalleista. Seuraavassa lyhyet näkökohdat valittuihin kohtiin.

 

a. Vaikutukset yhdenvertaisuuteen, lapsiin ja sukupuolten tasa-arvoon sekä muihin perus- ja ihmisoikeuksiin

Lasten perus- ja ihmisoikeuksien tehokkaan toteutumisen kannalta on olennaista, ettei heitä ohiteta lainsäädännössä tai lainsäädäntöprosessissa. Lapsia tulee kuulla ja heidän etunsa tu­lee huomioida ensisijaisena punnintaperiaatteena. Vaikkei lapsen oikeus saada etunsa ensi­sijaisesti huomioiduksi ole ainoa ratkaisukriteeri, on sillä kuitenkin korkeampi prioriteetti eli lasta parhaiten palvelevalle näkökulmalle on annettava enemmän painoarvoa, kuin muille asiaan liittyville seikoille.[53]

 

​​​​​​​Sosiaaliset ja terveysvaikutukset

Kuten todettua, monet sateenkaarevat lapset kokevat keskimääräistä enemmän psyykkistä pa­hoinvointia, joka johtuu muun muassa syrjinnästä ja hyväksytyksi tulemisen puutteesta. Esi­merkiksi Ruotsissa on pohdittu ikärajojen muuttamista perustuen muun muassa alaikäis­ten transihmisten kokemiin ongelmiin arjessa, kuten hyljeksintään, kiusaamiseen ja poissul­ke­miseen.[54]

”…semmonen oman identiteetin tuominen täysillä esille on tosi haastavaa, tosi rank­kaa. Ja se, et koko ajan pitää todistella et mitä mä oon, koska sit sitä aletaan kyseen­alaistamaan, ja oonks mä nyt oikeesti semmonen ku mä oon. Ja sit se on vaan joten­kin ihan hirveetä.”

(nuori lapsiasiavaltuutetun sateenkaarevien lasten ja nuorten Nuoret neuvonanta­jat -tapaamisessa keväällä 2021)

 

Jyväskylässä 24.9.2021

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies