LAPS/145/2025, 20.10.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle hallituksen esityksestä laiksi terveydenhuolto­lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

Viite: Sosiaali- ja terveys­valiokunta tiistai 21.10.2025 klo 12.30 / HE 118/2025 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasiavaltuutettu kannattaa lähtö­kohtaisesti hallituksen esityksen ehdotuksia.
• Hämmennystä herättää se ristiriita, että esityksen tavoitteena on parantaa palvelujen vaikuttavuutta, mutta samaan aikaan sillä ei esityksen mukaan ole suoria ja välittömiä vaikutuksia lapsiin.
• Sääntelyn siirtämisestä laista asetuksen tasolla herää kysymys, onko tarkoituksena se, että jatkossa terveys­tarkastusten ajankohtia ja sisältöä voidaan joustavammin ja nopeammassa aikataulussa muuttaa. Tämä voi heikentää luottamusta siihen, että neuvola- ja opiskelu­terveydenhuollon palvelut säilyvät kattavina, laadukkaina ja universaaleina palveluina.
• Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että laajojen terveys­tarkastusten yhteydessä varhais­kasvatuksesta ja koulusta tietoja pyydettäessä otetaan huomioon myös lapsen mielipide, ja että tietojen pyytämiseen saadaan huoltajien suostumuksen ohella myös lapsen suostumus, jos lapsen ikä ja kehitys­taso sen sallii.
• Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että sähköisen terveys­kyselyn sisältämistä tiedoista ja niiden perusteella tehtävistä päätelmistä tulee säätää tarkemmin. Arka­luonteisten henkilö­tietojen käsittely tulee rajata vain välttämättömiin tietoihin.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että neuvolaa, koulu- ja opiskelu­terveydenhuoltoa ja lasten sekä nuorten suun terveydenhuoltoa koskevia terveydenhuolto­lain säännöksiä muutettaisiin siten, että laissa ei enää säädettäisi tarkoista ajankohdista, jolloin terveys­tarkastukset on toteutettava. Terveys­tarkastusten ajankohdista ja sisällöistä säädettäisiin jatkossa asetuksessa. Lisäksi ehdotetaan, että oppivelvollisuus­ikäisten opiskelu­terveydenhuoltoon sisältyisi jatkossa Puolustus­voimien ennakko­terveystarkastus sinä vuonna, kun opiskelija täyttää 18 vuotta. Yli 18-vuotiaiden opiskelijoiden terveys­tarkastus ehdotetaan muutettavaksi tarpeen mukaan tehtäväksi. Esityksellä säädettäisiin myös sähköisestä terveys­kyselystä, jota käytetään opiskelu­terveydenhuollossa ja hyödynnetään laadittaessa ehdotusta arvioksi palvelus­kelpoisuudesta. 

Ehdotetut muutokset perustuvat pääministeri Orpon hallitus­ohjelmaan, jonka mukaan hallitus päivittää säädökset neuvolan, koulu­terveydenhuollon ja muiden ikäryhmälle tarkoitettujen palvelujen osalta lisäten palvelujen vaikuttavuutta. Tavoitteena on terveys­tarkastusten vaikuttavuuden lisääminen kohdentamalla palveluja aiempaa paremmin yksilöllisen tarpeen mukaan digitalisaation ja sähköisten palvelujen avulla. (HE s. 5.)

Jokaisella lapsella on oikeus elämään sekä henkiin­jäämisen ja kehittymisen edellytyksiin mahdollisimman täysimääräisesti (LOS 6 artikla). Jokaisella lapsella on myös oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveyden­tilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista, ja sopimusvaltion tulee pyrkiä varmistamaan, ettei yksikään lapsi joudu luopumaan oikeudestaan nauttia tällaisista terveys­palveluista (LOS 24 artikla). Neuvolat ja koulu­terveydenhuolto ovat keskeisessä roolissa näiden oikeuksien täytäntöön­panossa. 

Hallituksen esityksessä on kuvattu muutosten vaikutuksia lapsiin ja perheisiin varsin laajasti (s. 47–51). Vaikutus­arvioinnissa korostetaan vahvasti yksilöllisten terveys­tarkastusten merkitystä ennalta­ehkäisevässä työssä. Kohdassa todetaan (s. 48), että ehdotuksella ”ei ole suoria ja välittömiä vaikutuksia lapsiin. Esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa neuvolan ja koulu­terveydenhuollon sekä suun terveyden­huollon lääke­tieteelliseen ja hammaslääke­tieteelliseen tietoon sekä kasvun ja kehityksen seurannan kannalta tärkeäksi arvioitua järjestelmää määrä­aikaisista eikä tarpeen mukaisista tarkastuksista ja seurannasta”. Vaikka sanottu sinänsä pitänee ainakin suurin piirtein paikkansa, herättää se hieman hämmennystä. Sääntelyn siirtämistä lain tasolta asetuksen tasolle perustellaan sillä, että esityksen tavoitteena on nimenomaan parantaa palvelujen vaikuttavuutta. Kyse on muutoksesta, joka nimenomaa koskee lasten palveluita ja niiden vaikuttavuutta.

Epäselväksi jää, miksi neuvolan ja kouluterveyden tarkastuksia koskevat muutokset ylipäätään tehdään siirtämällä sääntelyä asetustasolle. Herää kysymys, onko tarkoituksena se, että jatkossa terveys­tarkastusten ajankohtia ja sisältöä voidaan joustavammin ja nopeammassa aikataulussa muuttaa. Tähän myös itse asiassa vastataan hallituksen esityksessä kohdassa 12 (s. 101), jossa todetaan, että asetustasoinen sääntely mahdollistaa terveys­tarkastusten ajankohdan muuttamisen joustavammalla tavalla kuin lakiin tehtävät muutokset eli ilman eduskunnan myötä­vaikutusta. Riskinä on, että muutoksia tehdään ilman huolellista vaikutusten arviointia ja vedoten esimerkiksi taloudellisiin säästötarpeisiin ja hyvinvointi­alueiden sopeuttamis­toimiin, jolloin lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin varmistaminen jää taka-alalle. Valittu sääntely­ratkaisu voi heikentää luottamusta siihen, että jatkossakin Suomessa on saatavilla ja saavutettavissa kaikille lapsille ja perheille tarkoitetut kattavat ja laadukkaat terveys­palvelut.

Sinänsä esityksellä voi olla myönteisiä vaikutuksia lapsiin. Esityksessä todetaan (s. 49), että asetustasolle sisällytettävät tarkemmat ajankohdat sitoisivat kaikkia hyvinvointi­alueita, jolloin alueellisesti riittävät sosiaali- ja terveys­palvelut toteutuisivat jatkossa alueellisesti yhden­vertaisesti. Esityksen mukaan alle koulu­ikäisen lapsen tarkoista ajankohdista säätä-minen asetuksella vähentäisi hyvinvointi­alueiden jousto­mahdollisuuksia voimassa olevaan sääntelyyn verrattuna. Tämän perusteella voitaneen päätellä, että esityksellä olisi lasten yhden­vertaisuutta lisäävä vaikutus.

Neuvolan ja koulu­terveydenhuollon määrä­aikaisten terveys­tarkastusten lukumäärät näyt-täisivät säilyvän ennallaan, vaikkakin niiden ajankohtaa on paikoin täsmennetty. Neuvolassa laajan terveys­tarkastuksen (4 kk) ja lääkärin yhteistyössä terveyden­hoitajan kanssa suorittamien tarkastusten (4–6 vko, 8 kk) ajankohdat säilyvät niin ikään ennallaan. Vastaavasti 1–6-vuotiaan terveys­tarkastuksien määrä ja ajankohdat näyttäisivät pysyvän ennallaan. Laajoja terveys­tarkastuksia tehtäisiin edelleen 18 kuukauden sekä neljän vuoden ikäisenä. Kouluikäisten terveys­tarkastusten ajankohdat säilyvät ennallaan. Näyttäisi siis siltä, että terveys­tarkastukset mahdollistaisivat nykyisen kaltaisesti lapsen terveyden ja hyvinvoinnin seurannan ja varhaisen puuttumisen. Niin ikään esimerkiksi kansallisen rokotus­ohjelman toteuttaminen ei vaarantuisi.

Nykytilaan verrattuna uudessa asetuksessa säädettäisiin, että terveyden­hoitaja arvioi kuuden kuukauden ikäisen lapsen suun terveydentilan. 1–6-vuotiaiden suun terveys­tarkastuksista säädettäisiin nykyistä täsmällisemmin, ja ajankohdat säilyvät kutakuinkin ennallaan. Kouluikäisten suun terveyden­huollon tarkastusten ajankohdista säädettäisiin jatkossa vuosiluokkien sijaan lapsen iän mukaisesti. Lisäksi uudessa asetuksessa säädettäisiin yhdestä lisä­tarkastuksesta yhdeksän vuoden iässä, joka esityksen mukaan on oikomis­hoidon kannalta kriittinen. Lapsiasia­valtuutetun käsityksen mukaan sääntely tukee lapsen suun terveyttä nykyistä vastaavalla tavalla ja lisätarkastus vielä parantaa niiden lasten tilannetta, joilla oikomis­hoidon tarvetta on.

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa lapsen itsemääräämis­oikeudesta terveyden­huollossa. Esityksessä ehdotetaan, että terveydenhuolto­lakiin (15 a § 3 momentti) siirretään aiemmin asetuksen tasolla ollut säännös, jonka mukaan oppilaan laajaan terveys­tarkastukseen on oikeus sisällyttää huoltajan tai muun laillisen edustajan kirjallisella suostumuksella koulun opettajan tai luokanvalvojan arvio oppilaan oppimisesta, kehityksestä ja hyvinvoinnista koulussa.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992, jälj. potilaslaki, 7 §) mukaan ala-ikäisen potilaan mielipide hoito­toimenpiteeseen on selvitettävä silloin, kun se on hänen ikäänsä ja kehitys­tasoonsa nähden mahdollista. Jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteis­ymmärryksessä hänen kanssaan. Potilas­lain säännökset sitovat myös koulu­terveydenhuoltoa. Lapsiasia­valtuutettu pitäisi perusteltuna, että säännöstä täydennettäisiin siten, että laajaa terveys­tarkastukseen sisällytettävää arviota pyydettäessä selvitetään myös oppilaan mielipide ja jos katsotaan, että oppilas on ikänsä ja kehitys­tasonsa perusteella kykenevä ymmärtämään asian merkityksen, arvion pyytämiseen tulisi saada myös oppilaan suostumus.

Vaikka 15 a §:n 3 momentissa todetaan, että opiskeluhuolto­palveluissa on tehtävä yhteistyötä muun muassa oppilaan huoltajien sekä oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa, kyseinen säännös ei ohjaa riittävän tarkasti pyytämään oppilaan suostumusta näissä tilanteissa. Pääsääntöisesti vaatimus suostumuksesta koskisi yläkoulu­ikäisiä ja toisella asteella opiskelevia lapsia, mutta lapsen kykyä antaa oma suostumuksensa tulee arvioida jokaisen lapsen kohdalla yksilöllisesti. Lapsen mielipiteen selvittäminen ja huomioon­ottaminen koskee kaikkia oppivelvollisuus­ikäisiä lapsia. Huomattakoon vielä, että huoltajan (tai lapsen) suostumuksen puute ei estä terveyden­huollon ammattilaista pyytämästä opettajan tai luokanvalvojan edellä mainittua arviota, jos se on välttämätöntä terveyden- ja sairaanhoidon tai tuen tarpeen arvioimiseksi sekä niiden järjestämiseksi ja toteuttamiseksi (ehdotettu 15 a § 4 momentti).

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa samasta asiasta myös neuvola­palvelujen osalta. Edellä mainittua vastaavasti terveydenhuolto­lain 15 §:ään ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan alle koulu­ikäisen laajaan terveys­tarkastukseen voidaan sisällyttää varhais­kasvatuksen tai esiopetuksen henkilökunnan arvio lapsen oppimisesta, kehityksestä ja hyvinvoinnista varhais­kasvatuksessa tai esiopetuksessa lapsen huoltajan tai laillisen edustajan suostumuksella. Neuvola­palveluissa lapsi myös asioi yhdessä vanhempiensa kanssa ja alle kouluikäinen lapsi ei toden­näköisimmin ole vielä siinä määrin kehittynyt, että hänen suostumustaan tulisi vaatia arvion pyytämiseen. Potilaslain sääntely kuitenkin edellyttää, että myös pienempien lasten kanssa asiasta keskustellaan ja heidän mielipiteensä otetaan huomioon. Lapselle voi olla hyvinkin merkityksellistä, että hän tietää, että tietoja on kysytty varhais­kasvatuksesta ja neuvolassa tiedetään, miten varhais­kasvatus on sujunut ja mitä siellä on tapahtunut. Lapsen näkemykset tulee ottaa huomioon esimerkiksi siinä, miten arviossa esiin nousevia asioita käsitellään terveys­tarkastuksissa.

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa hallituksen esityksen ehdotuksia sähköisestä terveys­kyselystä ja palvelu­kelpoisuuden arvioinnin tekemisestä opiskelu­terveydenhuollon terveys­tarkastuksen yhteydessä. Lapsiasia­valtuutettu kuitenkin huomauttaa arkaluonteisten terveys­tietojen käsittelystä sähköisen terveyskyselyn yhteydessä. Terveydenhuolto­lain uuden 70 a § 3 momentin mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) määrittelee sähköisen terveys­kyselyn tietosisällön ja terveys­tarkastuksen tarvetta koskevat päättely­säännöt.

Ehdotetun säännöksen perusteluista ei ole saa tukea siihen, mitä tietoja ja missä laajuudessa on tarkoitus kerätä ja mitä niistä tulisi voida päätellä. Terveys­kyselyssä käsitellään terveys­tietoja, jotka luokitellaan arka­luonteisiksi tiedoiksi ja joita on suojeltava erityisen tarkasti (EU:n yleinen tietosuoja-asetus 2016/679). Arka­luonteisia terveys­tietoja tulee kerätä vain silloin ja siinä määrin, kun ne ovat välttämättömiä. Perustuslaki­valiokunta on esimerkiksi sosiaali- ja terveys­tietojen sähköisestä käsittelystä annetun lain (703/2023) säätämisen yhteydessä korostanut, että ”arka­luonteisten tietojen käsittely on rajattava täsmällisillä ja tarkka­rajaisilla säännöksillä vain välttämättömään ja sääntelyn on oltava tietosuoja-asetuksen mahdollistamissa puitteissa yksityis­kohtaista ja kattavaa” (PeVL 4/2021 vp). Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että ehdotettu sääntely ei täytä näitä vaatimuksia, vaan jättää laajan harkinta­vallan THL:lle terveyskyselyn tieto­sisällöstä ja miten tietoja hyödynnetään.

 

Jyväskylässä 20.10.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi