LAPS/24/2025, 11.2.2025
Nuorten neuvonantajien tapaaminen
Teema: Koulutuksen yhdenvertaisuus
Paikka: Karhuvuoren koulu, Kotka
Aika: Tiistai 11.2.2025
Osallistujat: Tapaamiseen osallistui yhteensä 28 oppilasta. Mukana olivat opettajat sekä lapsiasiavaltuutetun toimistosta ylitarkastaja Katja Mettinen, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen, erikoistutkija Terhi Tuukkanen ja juristi Sonja Vahtera.
Lapsiasiavaltuutetun toimiston asiantuntijat tapasivat Karhuvuoren koulun oppilaita Kotkassa helmikuussa 2025. Tapaamisessa kuultiin oppilaskunnan hallituksen edustajien ja 9.-luokkalaisten ajatuksia koulutuksen yhdenvertaisuudesta. Tapaamisessa keskusteltiin oppilaiden kanssa kuudesta teemasta: koulun merkityksestä, koulusta yhdenvertaisena paikkana, koulunkäynnin ja osaamisen eroista, koulunkäynnin tuesta, oppilaiden jatkosuunnitelmista sekä kehittämisehdotuksista. Oppilaat juttelivat teemoista ensin pienissä ryhmissä, minkä jälkeen käytiin yhteistä keskustelua.
Koulun merkitys
Oppilaat kertoivat käyvänsä koulunsa useista syistä. Osa kertoi koulunkäynnin olevan velvollisuus tai huoltajien asettama pakko, kun taas osalle koulunkäynti oli valmistautumista työelämään ja tulevaisuuteen. Oppilaat kertoivat haluavansa kehittyä ja oppia uutta, ja joillekin kaverit olivat syy tulla joka päivä kouluun.
”Haluan kehittyä, oppia uutta sekä saada tulevaisuudessa hyvän työpaikan.”
Arvosanoihin oppilaat suhtautuivat vaihtelevasti. Osa oppilaista kertoi arvosanojen olevan tärkeitä jatko-opintoja ajatellen, ja monille ne aiheuttivatkin tästä syystä stressiä. Jotkut oppilaat puolestaan ajattelivat arvosanojen osoittavan, mihin koulussa täytyy panostaa. Monet oppilaat kertoivat arvosanojen herättävän tunteita: hyvät arvosanat saavat heidät tuntemaan olonsa onnistuneeksi ja ylpeäksi, kun taas huonoista arvosanoista tulee pettymyksen tunne.
Koulu yhdenvertaisena paikkana?
Osa oppilaista kertoi koulun olevan yleisesti ottaen hyvä paikka kaikille nuorille. Varsin monet oppilaat kuitenkin kritisoivat yhdenvertaisuuden toteutumista koulussa. Monet oppilaat kertoivat, että koulu ei ole hyvä paikka kaikille nuorille kiusaamisen tai ennakkoluulojen vuoksi. Myös oppimisvaikeudet, paine onnistua, stressi sekä pitkät koulupäivät nähtiin syinä sille, ettei koulu aina ole hyvä paikka kaikille. Paineita ja stressiä aiheuttavat kokeet, mutta toisinaan myös vanhemmat, jotka odottavat lapsiltaan hyvää koulumenestystä. Pitkät koulupäivät johtavat siihen, ettei ystäville jää aikaa riittävästi ja jaksaminen ei vapaa-ajalla riitä harrastuksiin.
”Jos olet vaikka kasista kolmeen koulussa ja luet kolmeen kokeeseen samana päivänä, niin ei siinä kauheasti jää aikaa millekään muulle.”
Toisaalta koulussa nähtiin myös hyviä puolia. Siellä saa ilmaista ruokaa, mikä on tärkeää, koska kotona ei aina ole valmiiksi tehtyä ruokaa. Osalle oppilaista lyhyt koulumatka toi helpotusta arkeen. Jotkut oppilaat pitivät koulua hyvänä paikkana, koska siellä on kivoja harrastuksia, kavereita ja opettajia ja siellä järjestetään tapahtumia ja tempauksia.
Kun oppilailta kysyttiin, kohdellaanko oppilaita koulussa samalla tavalla, vastaukset olivat melko kriittisiä. Oppilaat kertoivat, että jokaisessa koulussa on opettajan lempioppilaita, jotka saavat aseman yleensä hyvillä arvosanoilla. Erityisen ikävänä oppilaat pitivät sitä, että kohteluun vaikuttavat myös vanhat asiat: jos oppilas on ennen ollut ”häirikkö”, mutta parantanut sittemmin tapansa, saattaa silti jäädä opettajan silmätikuksi ja saada erilaista kohtelua. Oppilaiden erilainen kohtelu näkyy esimerkiksi siinä, kenen opettajat antavat vastata kysymyksiin oppitunneilla.
”Se näkyy myös silleen, kenen opettajat antavat vastata. Voit viitata monta kertaa, eikä se anna sun vastata.”
Oppilaat toivat esille myös ongelmat oppilaiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Toisten oppilaiden kiusaamisen ja syrjimisen kohteeksi joutuvat usein varsinkin maahanmuuttajataustaiset oppilaat. Luokkaryhmät ovat eriytyneet toisistaan, mikä vaikuttaa siihen, että koulun toisia oppilaita ei kohdella samalla tavalla kuin oman luokkaryhmän oppilaita.
”Onneksi koulu on suhteellisen tasapuolinen, mutta oppilaat usein syrjivät toisiaan ja siihen ei puututa tarpeeksi.”
Osa oppilaista kertoi kohtelun olevan erilaista, koska kaikki eivät jaksa erilaisten ongelmien takia tehdä koulutöitä kunnolla, eikä jaksamista huomioida koulutyössä. Oppilaat olivat sitä mieltä, että kaikki kyllä saavat tukea sitä tarvitessaan, mutta sitä pitää osata itse pyytää. Arvostelun oppilaat kokivat tasapuoliseksi.
Koulunkäynnin ja osaamisen erot
Oppilaat tunnistivat useita eroja koulunkäynnissä ja osaamisessa oppilaiden välillä. Oppilaat ovat luonteeltaan erilaisia, ja kaikilla on omat vahvuudet ja heikkoudet koulunkäynnissä. Oppimistyylit ovat erilaisia: osa oppii kirjoittamalla ja toiset kuuntelemalla, osa ymmärtää asiat nopeasti ja toiset hitaammin. Oppimisvaikeudet, perussairaudet ja muut henkilökohtaiset ongelmat voivat vaikuttaa koulunkäyntiin ja osaamiseen merkittävästi.
”Oppilaiden erilaisuus, esimerkiksi oppimistyyli, oppimisvaikeudet. Luonne ja persoonallisuus. Perussairaudet kuten astma, diabetes. Tai henkilökohtaiset ongelmat, esimerkiksi ADHD, ahdistus, masennus, univaikeudet ja perheongelmat. Ne kaikki vaikuttaa eri tavalla koulunkäyntiin ja sitten muut ei tajua sitä. Kaikilla pitäisi olla sellainen perusmuotti, miten pitää oppia ja milloin pitää oppia ja missä ajassa.”
Oppilaat ajattelivat myös monilla ulkoisilla asioilla olevan vaikutusta oppilaiden koulunkäyntiin. Esimerkiksi koulumatkat ovat osalle oppilaista helppo kulkea, kun taas osa kärsii niiden pituudesta. Lisäksi opettajien opetustyylit, mahdollinen kiusatuksi joutuminen, perheen ja vanhempien tuki sekä se, mitä harrastuksissa on oppinut, vaikuttavat oppilaiden mielestä heidän koulunkäyntiinsä ja osaamiseensa. Erityisen tärkeänä oppilaat pitivät kuitenkin oppilaiden omaa asennetta koulunkäyntiä kohtaan.
”Sitten asenne, että jos vaikka tosi paljon tykkää koulusta tai vaikka jostain tietystä aineesta, niin sitten se voi olla tosi kivaa. Mutta sitten jos ei tykkää koulussa tai vaikka kiusataan tai joku sellainen, niin sitten se tietenkin vaikuttaa siihen kokemukseen koulussa.”
Oppilaiden erilaiset asenteet koulunkäyntiä kohtaan tulivat esille, kun heiltä kysyttiin, pitäisikö oppilaiden välisiä eroja yrittää tasoittaa vai onko hyväksyttävä, että jotkut osaavat hyvin ja toiset vähän vähemmän. Oppilaiden mielipiteet jakautuivat melko lailla puoliksi. Noin puolet oppilaista ajatteli, että eroja tulisi tasoittaa, koska se olisi reiluinta. Toinen puoli oppilaista hyväksyisi oppilaiden väliset erot. He perustelivat näkemystään joko eroavaisuuksilla oppilaiden asenteissa tai ongelmilla, jotka vaikuttavat joidenkin oppilaiden jaksamiseen.
”Kyllä niitä pitäisi, mutta monesti saattaa tulla just siitä, ettei vaan jaksa tehdä töitä. Ja sitten se kostautuu. Että se on vähän oma vika.”
”On opettajia, joilla on just se muotti, josta puhuttiin aikaisemmin, että kaikkien pitäisi olla ihan samanlaisia. Kaikkien pitäisi pystyä niihin kaikkiin samoihin suorituksiin. Niin se on tosi epäreilua.”
Koulunkäynnin tuki
Kouluissa ja kodeissa voitaisiin oppilaiden mielestä tehdä monia asioita heidän koulunkäyntinsä tukemiseksi. Viihtyisä kouluympäristö, ravitseva ja maukas kouluruoka, vapaus viettää välitunnit haluamallaan tavalla sekä oppilaiden yksilöllisempi huomioiminen ja tukeminen ovat oppilaiden mukaan hyviä tapoja tukea heidän koulunkäyntiään. Oppilaat toivoivat opettajilta erilaisten oppimiskeinojen kehittämistä, riittävästi aikaa harjoitella kokeisiin ja erityisesti sitä, että opettajat kysyisivät useammin oppilaiden palautetta. Lisäksi oppilaat korostivat jälleen oman ajattelutavan merkitystä: pitäisi ajatella, että koulunkäynti voi olla myös kivaa.
Kodeissa oppilaiden koulunkäyntiä voitaisiin tukea tsemppaamalla, palkitsemalla hyvät arvosanat ja valvomalla, että koulutyöt tulevat tehdyksi. Oppilaat toivovat, että myös kodeissa puututtaisiin kiusaamiseen ja että kotona voidaan miettiä yhdessä ratkaisuja, jos koulutyössä tulee vaikeuksia. Suuttuminen ei auta, vaan oppilaat toivovat kotoa ymmärrystä ja armeliaisuutta. Vastuuta on oppilailla itselläänkin, sillä heidän täytyy ottaa kotoa annettu apu vastaan. Oppilaat tunnistivat myös vanhempien koulutustaustan merkityksen oppilaiden koulunkäynnin tukemisessa.
”Sitten voi olla myös se, että kuinka hyvin vanhemmat on opiskellut. Jos ne on vetänyt heikosti, niin ei niitä saata kiinnostaa, meneekö lapsella kuinka hyvin.”
Kehittämisehdotukset
Tapaamisen lopussa oppilaat saivat kertoa näkemyksiään siitä, miten koulua tai muita lapsia koskevia asioita pitäisi kehittää. Oppilaat ehdottivat, että heille annettaisiin mahdollisuus antaa palautetta opettajille. Lisäksi osa toivoi, että oppitunneille ei tarvitsisi mennä, jos oppilas osaa jo siellä käsiteltävän asian. Näin ne oppilaat, jotka eivät vielä osaa asiaa, saisivat oppimiseen enemmän apua. Oppilaat ehdottivat myös lyhyempiä koulupäiviä ja pidempiä taukoja oppituntien väliin sekä lisää valinnaisaineita kouluun.
Myös harrastukset ja niiden kilpailullisuus puhuttivat oppilaita. Oppilaat toivoivat enemmän rentoja, kevyen tason harrastusmahdollisuuksia. Monet harrastukset ovat oppilaiden mukaan liian kilpailullisia.
