LAPS/179/2025, 29.1.2025

Nuorten neuvon­antajien tapaaminen

Teema: Talous
Paikka: Kurikan lukio
Aika: Torstai 29.1.2026

Osallistujat: Tapaamiseen osallistui yhdeksän lukion opiskelijaa. Lapsiasia­valtuutetun toimistosta mukana olivat viestintä­asiantuntija Annaleena Aira, ylitarkastaja Katja Mettinen ja erikoistutkija Terhi Tuukkanen.

Lapsiasiavaltuutetun toimiston asiantuntijat tapasivat Kurikan lukion opiskelijoita tammikuussa 2026. Tapaamisessa selvitettiin lukiolaisten ajatuksia taloudesta ja rahasta. Tapaamisessa keskusteltiin opiskelijoiden kanssa kolmesta teemasta: rahan merkityksestä, lasten ja nuorten rahan käytöstä sekä rahan käytöstä yhteiskunnassa. Opiskelijat juttelivat teemoista ensin pienissä ryhmissä, minkä jälkeen käytiin yhteinen keskustelu.

Rahan merkitys

Lukiolaiset näkevät rahan maksuvälineenä ja hyödykkeenä. Raha helpottaa yhteiskunnan toimivuutta, on hyvän elämän tae ja terveyden edellytys. Rahalla voi pitää huolta perustarpeista, kuten siitä, että on ruokaa, koti ja voi liikkua. Opiskelijoiden mukaan kotiolot ovat usein paremmat, kun vanhemmilla on riittävästi rahaa. Raha nähtiin myös vaikuttamisen ja vallankäytön välineenä. Jos on paljon rahaa, on myös valtaa.

”Esimerkiksi jossain Amerikoissa rahalla pystyy ostaa melkeinpä mitä vaan.”

Opiskelijat näkivät rahaan liittyen useita haittoja. Raha voi tehdä ihmisen ahneeksi ja vaikuttaa mielenterveyteen. Rahaa voi käyttää väärin, ja se johtaa taloudellisesta näkökulmasta ääripäihin ja epätasa-arvoon: ”liika valta tietyillä ihmisillä, jos on niin paljon rahaa”. Raha voi aiheuttaa myös ulkopuolisuutta niissä tilanteissa, kun sitä ei ole riittävästi. Lisäksi raha voi aiheuttaa riitoja, jos esimerkiksi kuolleen ihmisen omaiset riitelevät omaisuuden jaosta.

Raha herättää lukiolaisissa monia tunteita ilosta ahdistukseen. Raha tuo turvallisuuden tunnetta, onnellisuutta, helpotusta ja vapautta, mutta sen puute aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Eräs opiskelija­ryhmä kuvasi rahan herättämiä myönteisiä tunteita näin.

”Vapaus, että saa tehä sellasia asioita, mitä haluaa, ja ostaa sellasia asioita, mitä haluaa. Ja se tekee elämästä kivempaa ainakin hetkellisesti.”

Osa opiskelijoista totesi, että rahaa pitää olla sopivasti. Nuoret totesivat, että rahaa saa töistä, sijoittamisesta, uhkapeleistä, vanhemmilta, pankista, Kelasta ja myymällä omaisuutta.

Nuorten rahan käyttö

Lukiolaiset kertoivat käyttävänsä rahaa elämän perustarpeisiin, kuten ruokaan, vaatteisiin, sähköön, polttoaineeseen, vapaa-ajan aktiviteetteihin ja muihin palveluihin. Nuorilla kuluu rahaa myös viihteeseen, ulkona syömiseen, tapahtumiin ja matkoihin. Jotkut nuoret kertoivat, että heillä rahaa kuluu jalkapallo- tai jääkiekko­joukkueen sakkoihin.

”Jos sä teet jotain väärää joukkuees, mikä on rike siellä sisällä, siel joukkuees, niin siitä joudutaan maksaa käytännössä sakkoa sakkokassaan, mikä käytetään sitten loppukaudesta yleensä johonki saunailtaan tai muuhun vastaavaan.”

Sakkoa voi tulla monista eri asioista, esimerkiksi siitä, jos suihkussa ei ole sandaaleja tai jos myöhästyy harjoituksista tai peleistä. Nuoret kertoivat joutuneensa maksamaan sakkoja 50 eurosta jopa 200–300 euroon kauden aikana. Nuoret eivät ole itse keksineet sääntöä vaan ”se on tullu vanhemmilta ikäluokilta meijän ikäluokkaan”.

Lukiolaisten mukaan heidän rahan tarpeensa on noin 20–100 euroa viikossa. Jotkut nuoret totesivat, että rahan tarve riippuu asumis­järjestelyistä.

”Se vähän ehkä riippuu. Että vaikka omalla kohalla asuu kotona vanhempien kans, että ei tarvi ostaa perheen ruokaa tai ei tarvi maksaa asumisesta. Niin itellä menee vaan aika lailla omiin tarpeisiin ja polttoaineeseen omia rahoja. Mut tietenkin jos asuu omillaan, niin sitten menee niihin perusjuttuihin, asumiseen, menee sähköön ja ruokaan sun muuhun.”

Monet lukiolaiset kertoivat käyvänsä töissä opiskelujen ohessa. Töistä saatua rahaa käytetään esimerkiksi huvitteluun, erään nuoren mukaan joskus liikaakin.

”Voisin varmaan käyttää vähän vähemmän kaikkiin vaatteisiin ja ulkona käymiseen jossain kahviloissa ja ravintoloissa ja ylipäätään vähän turhiin juttuihin. Ja no esim. parturikin, jos käy vaikka kolmen kuukauden välein värjäämäs hiukset, niin kyl se maksaa joka kerta joku sataviisikymppiä ainaki, niin kyl siihenki menee, semmoseen ehostautumiseen.”

Osa nuorista kertoi saavansa rahaa vanhemmiltaan, mutta osa kertoi, ettei viitsi pyytää heiltä rahaa, kun tienaa sitä itsekin. Lukiolaisten mielestä töitä on heidän asuin­paikkakunnallaan halutessaan melko helppoa saada, mutta se vaatii uskallusta ja jaksamista. Esimerkiksi kaupat, kahvit ja ravintolat palkkaavat nuoria töihin. Tosin viime aikoina osalla kaupoista on mennyt huonommin, mikä voi vaikuttaa nuorten työllistymisen mahdollisuuksiin.

Rikkauden ja köyhyyden voi nähdä nuorten mielestä esimerkiksi vaatteista, autoista ja joillakin olemuksestakin. Kun on rikas, kaikki on hyvin ja voi ostaa muitakin kuin perustarpeita, mukaan lukien merkkituotteita. Eräs nuori totesi, että rikkautta ei aina haluta välttämättä tuoda esille. Köyhyys puolestaan näkyy stressinä ja voi tarkoittaa sitä, että joutuu nukkumaan nälkäisenä.

”Köyhyys näkyy silleen, että on ehkä vähän stressaantunut ja miettii koko ajan raha-asioita, että riittääkö nää nyt, ja että ei välttämättä aina riitä perus­elämiseenkään.”

Opiskelijoiden mukaan köyhyys johtaa epätasa-arvoon ja ulkopuolisuuden kokemukseen. Ilman rahaa voi syrjäytyä yhteiskunnasta, elämänlaatu ja mielenterveys kärsivät ja ihminen ei koe olevansa enää onnellinen. Nuoret tunnistivat, että köyhyys ei ole lapsen oma syy, vaan se johtuu hänen perheensä ja vanhempiensa tilanteesta.

”Jos sul ei mee niin hyvin taloudellisesti sun perheessä, nii sul saattaa olla semmonen ulkopuolinen olo. Mun mielestä se näkyy, jos jollain on rikas perhe, että se pääsee kaikkialle ja sille ei tuu ongelmia mennä mihinkään ja on aina jotain uusia tavaroita ja vaatteita. Niin sitten saattaa tulla siitäki semmonen olo jollekin köyhemmälle, että se on tosi epätasa-arvosta, että jotkut pystyy elää tolleen, ja ku ei se tavallaan oo ikin niitten lasten syy oikeestaan. Et se on vaan että minkälaiseen perheeseen syntyy, niin riippuu siitä tosi paljon.”

Jos nuoret olisivat miljonäärejä, he käyttäisivät rahaa ulkona syömiseen, hyvään autoon ja taloon sekä matkustamiseen ja shoppailemiseen. Osa opiskelijoista myös sijoittaisi tai säästäisi rahaa ja lahjoittaisi läheisille tai hyväntekeväisyyteen. Eräs nuori kertoi, että hän tekisi vapaaehtoistyötä lasten kanssa.

Rahan käyttö yhteis­kunnassa

Lukiolaiset olivat yksimielisiä siitä, mihin Suomessa pitäisi käyttää vähemmän rahaa: politiikkaan sekä päättäjien ja poliitikkojen palkkoihin. He perustelivat mielipidettään sillä, että monet muutkin ammattilaiset tekevät tärkeää työtä, josta maksetaan vähemmän. Nuoret käyttäisivät enemmän rahaa nuorten mielenterveys­ongelmien ratkaisemiseen. He ratkaisisivat mielenterveyden ongelmia puuttumalla kiusaamiseen sekä tekemällä avun saamisen nykyistä helpommaksi. Lukiolaiset kertoivat, että ongelmien puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa eivätkä kaikki nuoret uskalla hakea apua, vaikka tarvitsisivat sitä. Siksi mielenterveyteen liittyvistä asioista pitäisi puhua enemmän.

”Ku kiusataan paljon, niin ne saa siitä kaikkee mielenterveys­ongelmii ja masentuu. Että vaikka siitä [kiusaamisesta] aina puhutaan, nii se pitäs ottaa paremmin huomioon vielä silti, koska sitä on aika paljon.”

Eräs nuori kertoi myönteisestä kokemuksestaan, kun hän oli saanut lukihäiriön vuoksi lisäaikaa ylioppilas­kokeisiin. Hän piti hyvänä erityisesti sitä, että erityisopettaja oli ollut asiassa aktiivinen hänen suuntaansa.

”Jos on lukihäiriö, niin sit saa apuu noihin kokeisiin. Yleensä erityisopettaja laittaa viestiä. Nyt ku oli yo-kokeet, nii niihin piti sopii lisäaika, niin sit erityisopettaja laitto ite viestiä, joka oli ihan kiva, koska se olis ollu ehkä hankala ite lähteä sopimaan niitä.”

Nuoret kokivat, että he pääsevät koululla tai sen lähellä sijaitseviin opiskelija­huollon palveluihin helposti, jos he tarvitsevat apua. Myös opinto-ohjaajan luokse on lukiolaisten mukaan helppo mennä.

”Se opo oikeesti tuntuu tuntevan kaikki, et heti ku käy siellä, niin tuntuu heti, et se omistautuu pelkästään mulle ja tuntee mut ja tietää mun lukkarin ulkoakin.”

Mielenterveyden edistämisen lisäksi nuoret käyttäisivät enemmän rahaa nuorten liikuntapaikkoihin ja harrastuksiin, koska kaikilla nuorilla ei ole varaa harrastaa sitä mitä haluaisi. Rahan puute voi olla myös este edetä harrastuksessa, koska esimerkiksi jalkapallossa kulut nousevat sitä mukaa, kun kehittyy paremmaksi pelaajaksi. Koulussa nuoret laittaisivat enemmän rahaa kouluruokaan, hyviin tiloihin ja opettajiin sekä opiskelijoiden tukemiseen: ”että on sitä apua, just erityisopettajat ja opot ja kaikki, et on tarpeeks apua selviytyä siitä koulusta”. Nuoret käyttäisivät enemmän rahaa myös eläkkeisiin.

”No meijän mielestä eläkkeisiin, että ku meki päästään eläkkeelle, varmaan se nousee koko ajan se eläkeikä. Ja sitä leikataan myös koko ajan sitä palkkaa tai sitä rahaa, niin sitten ehkä vähän alkaa silleen turhautumaan, et koska me ees päästään sinne eläkkeelle.”

Lukiolaisia mietityttivät myös terveyspalvelut, joiden ei koettu olevan riittävän laadukkaita. Eräs nuori kuvasi, ettei ollut sairaalan päivystykseen mennessään saanut apua, vaan häntä oli ohjeistettu vain juomaan vettä ja ottamaan särkylääkettä. Kurikassa ei ole päivystystä, joten akuutissa vaivassa sieltä joutuu lähtemään Seinäjoelle. Myös toinen nuori kuvasi ikävää kokemustaan sairaalasta.

”Sun pitää mennä Seinäjoelle, ja sitten kun menet sinne, sitten ne vaan sanoo, että joo ei sun tauti oo niin kiireinen, että juo vettä ja varaa aika Kurikassa. Että se tuntuu vähän sellaselta, että et oo nii tärkee siinä.”

Tapaamisen lopuksi nuoret saivat lähettää terveisiä päättäjille. Lukiolaiset toivoivat enemmän liikunta- ja oleskelu­paikkoja nuorille sekä tilojen aukiolo­aikojen pidentämistä. Nuorille toivottiin myös enemmän harrastus­mahdollisuuksia. Lukiolaiset olivat sitä mieltä, että ”pitäis miettiä enemmän vähävaraisia ja niiltä ei pitäis leikata niin paljon, mitä nyt on leikattu”. Lopuksi nuoret esittivät toiveen, että nuoria kuultaisiin heitä koskevassa päätöksenteossa.

”Tehkää nyt niitten mukaan, mitenkä täällä on ehdotettu, että nuoret sanoo, että mitä nuoret tarvii, niin eiköhän ne nuoret tiedä aika hyvin, mitä nuoret tarvitsevat.”