Lapsiasia­valtuutetun aloite opetus- ja kulttuuri­ministeriölle koti­opetuksen ja koti­opetuksessa olevien lasten tilanteen selvittämiseksi

Viite: LAPS/26/2026

Aloite

Lapsiasiavaltuutettu esittää, että opetus- ja kulttuuri­ministeriö tekee selvityksen kotiopetuksen ja kotiopetuksessa olevien lasten tilanteesta.

Taustaa

Lapsia on viime vuosina siirtynyt kotiopetukseen aiempaa selvästi enemmän. Vuonna 2024 kotiopetuksessa opiskeli 881 perusopetuksen oppilasta. Kotiopetus yleistyi erityisesti koronavuosina, ja kotiopetuksessa olevien lasten määrä on lähes kolmin­kertaistunut kymmenen vuoden aikana. [1]

Perusopetus­lain (628/1998) mukaan oppivelvollisen on osallistuttava perusopetus­lain mukaisesti järjestettyyn perusopetukseen tai saatava muulla tavalla perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot. Oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna lapsen on osallistuttava vuoden kestävään esiopetukseen tai muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaan toimintaan. Kotiopetukseen siirrytään huoltajan ilmoituksella, ja huoltaja on vastuussa oppilaan perusopetuksen oppimäärää vastaavien tietojen ja taitojen saavuttamisesta ja oppivelvollisen edistymisestä ja vastaavasti esiopetuksen tavoitteiden saavuttamisesta. Oppilaan asuinkunnan tulee valvoa kotiopetuksessa opiskelevan oppivelvollisen edistymistä.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (SopS 59 ja 60/1991) 28 artiklan mukaan jokaisella lapsella on oikeus saada opetusta. Opetus on tunnustettu oikeudeksi, jonka turvaaminen on välttämätöntä muiden ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. [2] YK:n lapsen oikeuksien komitea kehotti kesällä 2023 Suomelle antamissaan loppupäätelmissä, että Suomi varmistaa yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä hyvälaatuiseen koulutukseen muun ohella sääntelemällä ja valvomalla kotiopetusta, jotta koulutus­järjestelmän epä­yhdenvertaisuuteen voidaan puuttua. [3]

Kotiopetuksen valintaan vaikuttavat hyvin erilaiset syyt. Taustalla voivat olla esimerkiksi terveydellisiä, aatteellisia tai oppimiseen liittyviä tekijöitä. Koska kotiopetukseen siirtymisen syitä ei ole selvitetty kattavasti [4], ei myöskään tiedetä, olisivatko lapsen koulunkäyntiä vaikeuttaneet ongelmat olleet ratkaistavissa muilla keinoin kuin kotiopetus­järjestelyin. Lapsiasia­valtuutetun tietoon on tullut tilanteita, joissa esimerkiksi neurokirjolla olevan lapsen vanhempi on kokenut, että lapsen tuen tarpeita ei ole huomioitu riittävästi koulussa ja ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt lapsen ottaminen kotiopetukseen. Myös vakavaa koulu­väkivaltaa kokeneen lapsen huoltajat ovat saattaneet siirtää lapsen kotiopetukseen häntä suojellakseen.

Kotona tapahtuvan opiskelun lisäksi opetusta voidaan antaa pienissä ryhmissä, joiden opetuksesta vastaa taho, jolla ei ole virallista opetuksen järjestämislupaa. Lapsiasia­valtuutetun tietoon on saatettu, että kotiopetukseen ilmoitettuja lapsia osallistuu myös esimerkiksi radikaaleja ideologisia tai katsomuksellisia liikkeitä edustaviin kotikouluihin, mutta yksityis­kohtaista tietoa näiden koulujen tilanteesta ei kuitenkaan ole. Suojelupoliisi on niin ikään todennut, että kotiopetus­koulut voivat altistaa opetuksessa lapsia esimerkiksi uskonnolliselle tai ideologiselle radikalisoitumiselle. [5] Tällainen opetus ei ole lapsen edun mukaista eikä vastaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen asettamiin opetuksen tavoitteisiin, joihin Suomi on sitoutunut.

Kotiopetus on Suomen lainsäädännön sallima ja kansainvälisten ihmisoikeus­sopimusten ja valvonta­elinten hyväksymä opetusmuoto, mutta sen järjestämiseen ja valvontaan liittyy paljon kysymyksiä, jotka eivät ole täysin ongelmattomia. Kotiopetukseen ja sen käytänteisiin liittyvää materiaalia tai tutkimusta on saatavilla rajallisesti. Kyselyissä on selvinnyt, että kokemukset kotiopetuksen toimivuudesta ovat vaihtelevia. Maaseutu- ja saaristo­alueiden kunnissa tehdyssä kyselyssä esitettiin huolta oppilaan ja huoltajan edun toteutumisesta. Kotiopetusta pidettiin toimivana, jos huoltajat olivat yhteistyö­kykyisiä tai opetus oli väliaikaista. Kunnan valvonta­velvollisuuden toteuttamista pidettiin hankalana. Arviointi todettiin kuitenkin vaikeaksi, koska kokemuksia oli vähän. [6]

YK:n oikeutta opetukseen käsittelevä riippumaton erityis­raportoija on tuonut raportissaan esille huolta siitä, kuinka sääntely­kehykset ovat usein riittämättömiä tai epä­tarkoituksenmukaisia sekä kotiopetuksen että uusien vaihto­ehtoisten koulutus­muotojen, kuten itsenäisten mikrokoulujen, osalta. [7]

Selvityksen tarkoitus

Lapsiasiavaltuutettu esittää, että opetus- ja kulttuuri­ministeriö ryhtyy selvittämään kotiopetuksen tilaa ja kotiopetuksessa olevien lasten tilannetta.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että kotiopetuksen tila ja kotiopetukseen osallistuvien lasten asema selvitetään. Keskeistä on selvittää, miten kotiopetuksessa oleminen vaikuttaa lapsen oikeuksien toteutumiseen.

Viranomaisilta puuttuu tarkka käsitys siitä, miksi kotiopetukseen siirrytään, miten opetus toteutetaan, miten kotiopetusta valvotaan tai miten kotiopetuksessa olevat lapset voivat. Kotiopetus saattaa vaarantaa lapsen oikeuksien toteutumisen.

Selvityksessä tulisi tarkastella kotiopetusta koskevan sääntelyn ja valvonnan nykytilaa sekä mahdollisia kehittämis­tarpeita Suomessa. Selvityksen tavoitteena olisi edistää lapsen oikeuksien toteutumista kaikissa opetuksen muodoissa sekä vahvistaa koulutuksellista yhdenvertaisuutta. Selvityksessä tulisi paneutua siihen, miten erilaiset kotiopetus­ratkaisut toteuttavat perusopetus­laissa (628/1998) ja oppivelvollisuus­laissa (1214/2020) määriteltyjä tavoitteita ja miten ne edistävät YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 29 artiklassa asetettuja koulutuksen tavoitteita.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että selvityksessä tulisi huomioida ainakin seuraavat näkökohdat:

Lapsen oikeus tulla kuulluksi

Koulunkäynti ja opetus ovat lapselle hyvin merkittäviä asioita. Selvityksessä tulisi pohtia, miten lapsen näkemyksiä kotiopetuksesta tulisi selvittää ja millainen painoarvo lapsen näkemyksille tulisi antaa erilaisissa tilanteissa.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 12 artikla takaa lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. YK:n lapsen oikeuksien komitea painottaa, että sitä mukaa kuin lasten valmiudet kehittyvät, he saavat ottaa yhä enemmän vastuuta itseensä vaikuttavien asioiden hallinnasta. [8] Perusopetus­laissa ei tällä hetkellä edellytetä lapsen mielipiteen selvittämistä tai lapsen kuulemista kotiopetukseen siirtymisen yhteydessä.

On myös huomattava, että huoltajalla on velvollisuus selvittää lapsen mielipide ja ottaa se huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti, kun hän tekee päätöstä lapsen koulunkäyntiä koskevassa asiassa (laki lapsen huollosta ja tapaamis­oikeudesta (361/1983) 4 §).

Opetuksen sisältö ja koulutuksellinen yhden­vertaisuus

Selvityksessä tulee paneutua kotiopetuksen valitsemiseen vaikuttaviin syihin [9] ja kotiopetuksessa opiskelun seurauksiin laaja-alaisesti. Kotiopetuksen vaikutukset eivät kohdistu pelkästään akateemisten taitojen oppimiseen. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 29 artiklan mukaan koulutuksen tulee pyrkiä lapsen valmiuksien mahdollisimman täyteen kehittämiseen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä YK:n peruskirjan periaatteiden kunnioittamisen kehittämiseen, kunnioituksen edistämiseen mm. lapsen omaa sivistyksellistä identiteettiä, kieltä ja arvoja, lapsen asuin- ja synnyinmaan kansallisia arvoja sekä hänen omastaan poikkeavia kulttuureja kohtaan. Lisäksi koulutuksen tulee pyrkiä ”lapsen valmistamiseen vastuulliseen elämään vapaassa yhteiskunnassa ymmärryksen, rauhan suvaitsevaisuuden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja kaikkien kansakuntien, etnisten, kansallisten ja uskonnollisten ryhmien sekä alkuperäis­kansoihin kuuluvien henkilöiden välisen ystävyyden hengessä”. Esimerkiksi Ruotsissa käydyssä keskustelussa ja Euroopan ihmisoikeus­tuomioistuimen ratkaisu­käytännössä kotiopetukseen liittyen on noussut esiin koulun merkitys muun muassa demokratia­kasvatuksessa ja integraatiossa. [10]

YK:n lapsen oikeuksien komitea on ilmaissut huolensa lasten eriarvoisuudesta Suomessa, kun on kyse mahdollisuudesta päästä hyvälaatuiseen koulutukseen, suurista osaamisen eroista maahanmuuttaja­taustaisten lasten ja muiden lasten välillä sekä syrjinnästä, ahdistelusta ja koulukiusaamisen yleisyydestä. [11]

Koti­opetuksen toteutus ja valvonta

Lapsen asuinkunnalla on velvollisuus valvoa kotiopetuksessa olevan oppivelvollisen edistymistä, mutta valvontaa toteutetaan eri puolilla Suomea eri tavoin.

Kotiopetusta tulisi toteuttaa ja valvoa tavalla, joka toisaalta kunnioittaa perheiden valinnan­vapautta, mutta samalla turvaa lapsen oikeudet, erityisesti oikeuden saada opetusta.

YK:n erityis­raportoijan havaintojen perusteella hyvät käytännöt kotiopetuksessa – esimerkiksi Ahvenanmaalla [12] ja Portugalissa – korostavat yhteistyötä huoltajien ja viranomaisten välillä sekä tarjottujen tukipalveluiden saatavuutta kotiopetuksessa oleville lapsille. [13] Valtioiden tulisi tukea kotiopetuksen valinneita perheitä tarjoamalla resursseja ja verkostoja sekä edistää tehokkaita valvontamalleja. [14] Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on painottanut valvonnan ja laatu­standardien tärkeyttä kotiopetuksessa. [15]

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että selvityksessä tarkastellaan ainakin seuraavia kysymyksiä:

1. Mitkä tekijät vaikuttavat kotiopetuksen valitsemisen taustalla?
2. Miten eri tavoin kotiopetusta Suomessa järjestetään?
3. Miten eri alueiden, ml. Ahvenanmaa, valvontakäytännöt poikkeavat toisistaan ja onko niitä tarpeen yhtenäistää?
4. Onko kotiopetuksella vaikutuksia koulutukselliseen tasa-arvoon ja yhden­vertaisuuteen?
5. Turvaavatko sääntely, käytänteet ja valvonta nykyisellään riittävän tehokkaasti lapsen oikeutta saada opetusta ja muita lapselle kuuluvia oikeuksia, kuten lapsen oikeutta tulla kuulluksi, oikeutta oppimisen tukeen ja opiskelu­huoltoon?

 

Jyväskylässä 17.3.2026

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

 

[1] Tilastokeskus (2026). Oppivelvollisuus­ikäisistä muualla kuin peruskoulussa, 1990–2024.

[2] YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitean yleiskommentti nro 13 (1999). E/C.12/1999/10, kohta 1.

[3] YK:n lapsen oikeuksien komitean loppupäätelmät Suomen yhdistetystä viidennestä ja kuudennesta raportista (2023). CRC/C/FIN/CO/5-6, kohta 36.

[4] Kotiopetuksen syitä on selvittänyt kyselyllä Suomen Kotikouluyhdistys ry. Suomen Kotikouluyhdistys SuKo ry (2024). Kotiopetus­kyselyn 2023 satoa. Diaesitys 26.8.2024.

[5] Suojelupoliisi (2026). Kansallisen turvallisuuden katsaus 2026.

[6] Räkköläinen, M., ym. (2022). Maaseutu- ja saaristoalueilla asuvien lasten sivistyksellisten ja sosiaalisten oikeuksien toteutuminen kouluverkon muutoksissa ja muutosten vaikutukset alueiden elinvoimaan. Kansallinen koulutuksen arviointi­keskus, Julkaisut 29:2022, s. 49.

[7] Report of the Special Rapporteur on the right to education, Farida Shaheed: The right to be safe in education (2025). A/HRC/59/41, kohta 91.

[8] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 12 (2009) lapsen oikeus tulla kuulluksi. CRC/C/GC/12, kohdat 85 ja 91.

[9] On tärkeää selvittää, mikä vaikutus esimerkiksi puutteellisella tuen saamisella on kotiopetukseen siirtymiseen. Ks. EOAK/6885/2019, s. 10.

[10] Ks. esim. Arvidsson, M. (2022). Att delta utan att närvara. Skolplikt i förändring, utbildning och demokrati 31(2), 51–74; Konrad and Others v. Germany, app no 35504/03 (ECtHR 11.9.2006) & Wunderlich v. Germany, app no 18925/15 (ECtHR 10.1.2019).

[11] YK:n lapsen oikeuksien komitean loppupäätelmät Suomen yhdistetystä viidennestä ja kuudennesta raportista (2023). CRC/C/FIN/CO/5-6, kohta 36.

[12] Report of the Special Rapporteur on the right to education, Farida Shaheed: Visit to Finland (2024). A/HRC/56/58/Add.1, kohta 122: “The Special Rapporteur encourages the Government to consider the positive experience of the Åland Islands in the close monitoring of all homeschooled children and their families, with a view to leaving no child behind.”

[13] Report of the Special Rapporteur on the right to education, Farida Shaheed: The right to be safe in education (2025). A/HRC/59/41, kohta 93.

[14] Ibid., kohta 98 (f). 

[15] YK:n lapsen oikeuksien komitean loppupäätelmät Alankomaiden yhdistetystä viidennestä ja kuudennesta raportista (2022). CRC/C/NLD/CO/5-6, kohta 34 (b).