Hyppää sisältöön

Lapsia ja nuoria tukeviin digi­palveluihin tarvitaan laatu­kriteerit

Huoleen lasten ja nuorten mielen­terveydestä pyritään nyt vastaamaan erilaisilla matalan kynnyksen digi­palveluilla. Monia lasten ja nuorten palveluja digitalisoidaan vauhdilla, vaikka digipalvelujen vaikutuksia ja vaikuttavuutta ei tunneta riittävästi. Lapsiasia­valtuutettu ja Mannerheimin Lastensuojelu­liitto perään­kuuluttavat digi­palveluihin vankkoja laatu­kriteereitä.

Lasten ja nuorten auttaminen on usein hyvin vaativaa työtä, johon sisältyy paljon vastuuta. Esimerkiksi mielenterveyteen liittyvissä huolissa tukeminen edellyttää lapsen tai nuoren ikä- ja kehitysvaiheen ymmärrystä, laajaa näkemystä hänen kasvu­ympäristöstään, akuuttien tilanteiden tulkintaa ja palvelu­polkujen tuntemista.

Matalalla kynnyksellä tarjottavissa digi­palveluissa on paljon kehittämisen tarvetta, ja niiden käyttöön liittyy myös suoranaisia turvallisuus­riskejä. Matalan kynnyksen eli kaikille avoimia digipalveluja käytetään ja tuotetaan tällä hetkellä niin hyvinvointi­alueilla kuin kolmannella sektorilla. Lähtökohtaisesti miltei kuka tahansa voi perustaa matalan kynnyksen palvelun lapsille ja nuorille verkossa. Hyvinvointi­alueiden palvelut ovat valvonnan piirissä, mutta valvonta ei ulotu kolmannen sektorin tai ”kenen tahansa” perustamiin verkko­palveluihin. Myös hyvinvointi­alueet tekevät yhteistyötä kolmannen sektorin palvelun­tuottajien kanssa, ja yhteistyö­käytännöt ovat osittain vasta muotoutumassa.

Digi­palveluita suositaan, koska niiden ajatellaan olevan helposti saatavilla. Kuitenkaan esimerkiksi matalan kynnyksen chat-palvelutkaan eivät ole kaikkien lasten ja nuorten käytettävissä. Kattavaa tietoa ei ole siitä, kuinka hyvin eri-ikäiset lapset ja nuoret tuntevat chat-palveluja ja onko heillä mahdollisuuksia ja osaamista käyttää niitä. Kaikilla lapsilla ja nuorilla ei esimerkiksi ole omaa älylaitetta tai mahdollisuutta käyttää laitetta ilman aikuisten valvontaa.

Puhelin- ja verkko­auttamisen eettisten periaatteiden neuvottelu­kunta (PuhEet) huolehtii siitä, että sen piiriin hyväksyttyjen auttavien puhelin- ja verkko­palvelujen toiminta toteutuu laadukkaana ja että toiminta on eettisesti perusteltua ja kestävää. Kaikki matalan kynnyksen palvelujen tarjoajat eivät kuitenkaan ole neuvottelu­kunnan jäseniä, eikä verkosto ole fokusoitunut erityisesti lapsille järjestettävien palvelujen etiikkaan. Digipalveluja ylläpitävien järjestöjen ja organisaatioiden turvallisuus- ja laatuvaateissa onkin eroja.

Matalan kynnyksen digi­palveluissa useita turvallisuus­riskejä

Matalan kynnyksen digi­palveluissa kohdataan huonovointisia ja vaikeissa tilanteissa olevia lapsia ja nuoria. Monella käyttäjällä on itsetuhoisia ajatuksia, ja osa on kokenut väkivaltaa. On tärkeää, että kolmannen sektorin palveluissa vastaajina eivät vaativissa tilanteissa toimi vapaa­ehtoiset yksin, ilman ammattilaisen tukea.

Matalan kynnyksen chat-palvelujen riskinä on myös kasvottomuus. Lapsi tai nuori, kuten viesteihin vastaava aikuinenkaan, ei välttämättä tiedä kenen kanssa keskustelee. Joissain chat-palveluissa keskustelu aloitetaan robotin kanssa. Lapsi voi myös uskoa vakavan asiansa etenevän viranomaisten tietoon, kun hän on jakanut sen chat-palvelussa, vaikka hän todellisuudessa keskustelee vapaa­ehtoisen auttajan kanssa kerta­luontoisesti.

Chatissa kontakti lapseen jää kirjoitetun tekstin varaan ja lapsen tai nuoren kokonais­tilanteen arviointi on vaikeaa. Lapsen tilanteen vakavuus saattaakin jäädä havaitsematta ja riittävä tuki saamatta. Akuutisti apua tarvitseva lapsi voi keskustelun jälkeen jäädä yksin vaikeaan tilanteeseen. Haava on avattu, mutta paikkausta ei tee kukaan.

Ongelmallista on myös se, että lapsille ja nuorille tarkoitettuja chat-palveluja väärin­käyttävät aikuiset, jotka eivät ole saaneet riittävää tukea itselleen. Tekeytymällä itse­tuhoiseksi, kiusatuksi tai seksuaali­väkivaltaa kokeneeksi lapseksi he saavat päivystäjän huomion. Ilman auttamiseen osallistuvan ammattilaisen tukea ja ajan tasalla olevaa valvontaa sekä kokemusta väärin­käyttäjistä nämä ilmiöt voivat jäädä huomaamatta ja tuki kohdistua lasten sijaan aikuisille.

Laatu- ja turvallisuus­kriteeristön minimi­vaatimukset

Palvelun turvallisuus ja laatu on turvattava lasten ja nuorten digitaalisissa palveluissa. Palvelujen turvallisuutta ja laatua voidaan parantaa seuraavasti:

  • Alaikäisille suunnatuissa digi­palveluissa tulee tarkistaa vapaa­ehtoisten työntekijöiden rikosrekisteri­otteet ennen lasten ja nuorten kanssa työskentelyä. Lasten seksuaalisen häirinnän ja seksuaali­väkivallan riskit lisääntyvät, jos alaikäisten kanssa keskustelemaan pääsevät ihmiset, joiden rikosrekisteri­otteita ei ole tarkastettu. Tällä hetkellä rikosrekisteri­otteen pyytämisen käytännöt vaihtelevat eri tahoilla.
  • Vapaa­ehtoisten työntekijöiden koulutukseen ja ammattilaisten rooliin vapaa­ehtoisten tukena täytyy panostaa huolellisesti. Työntekijöillä on oltava osaamista digitaalisesta ja ikätasoisesta vuorovaikutuksesta, digitaaliseen vuorovaikutukseen sovelletuista kohtaamisen taidoista, ymmärrystä arvioida lapsen tilannetta ja tuen tarvetta sekä tietoa ohjata lasta tarvittaessa eteenpäin muiden palvelujen piiriin.
  • Viran­omaisten kanssa tehtävän yhteistyön käytäntöjen tulee olla selkeitä sekä yhdessä etukäteen sovittuja. Jos työssä on mukana vapaaehtoisia, vastuu viranomais­yhteistyöstä tulee olla aina ammattilaisella.
  • Jonotus­ajan chat-palveluun on oltava kohtuullinen. Jonoon tulisi voida ottaa maksimissaan niin monta lasta tai nuorta kuin realistisesti aukiolo­aikana on mahdollisuutta kohdata. Koska monessa matalan kynnyksen chat-palvelussa on ruuhkaa, palveluihin pääsyn minimi­jonotusaika on syytä kertoa jonottajille.
  • Lapsen tulee saada ymmärrettävää tietoa siitä, millaisessa palvelussa hän asioi ja mitä apua hän voi palvelusta saada, mihin hänen antamiaan tietoja käytetään tai millaista jatko-ohjausta hänelle annetaan. Lapsille ja nuorille tulisi olla myös paikka, johon kohtaamisen puutteista tai epä­oikeudenmukaisuuden kokemuksista digipalveluissa voi ilmoittaa.
  • Matalan kynnyksen digipalvelujen tuloksellisuutta ja hyötyjä lapselle tai nuorelle on pystyttävä seuraamaan ja kehittämään tieto­perusteisesti.