Lasten mielen­terveyden kriisi on koko yhteis­kunnan asia

Lasten mielen­terveyden[1] ongelmat ovat 2000-luvulla kärjistyneet. Pienellä joukolla lapsista väkivaltaisuus on lisääntynyt ja päihteiden käyttö muuttunut aiempaa rajummaksi. Myös lievemmät oireet ovat yleistyneet.[2] Samalla lasten mahdollisuudet saada apua ovat heikentyneet. Tämä lasten hyvin­vointia vahingoittava kielteinen kehitys täytyy pysäyttää ja kehityksen suunta korjata.

Valtaosa suomalaisista lapsista voi hyvin, mutta osalle lapsista kasautuu paljon ongelmia. Viime vuosina jonot psykiatriseen erikois­sairaanhoitoon ovat kasvaneet, alaikäisten väkivalta­rikokset lisääntyneet ja päihteistä aiheutuneet myrkytys­kuolemat monin­kertaistuneet. Kuormitus tuntuu palvelu­järjestelmässä ja etenkin sen viime­sijaisessa palvelussa – lasten­suojelussa.

Lasten mielen­terveyden ongelmat eivät kosketa vain Suomea. Yhdysvaltain lastenlääkäri­yhdistys on jo julistanut kansallisen hätätilan. Suomessa yhteis­kunnallinen keskustelu on jäsentymätöntä ja jumiutuu väittelyyn ongelmien taustoista ja käytettävistä käsitteistä. Nyt on syytä tarttua toimeen ja keskittää energia ongelmien ehkäisyyn ja hoitoon.

Turvallinen kasvu­ympäristö edistää mielen­terveyttä

Vuonna 2022 lapsiasia­valtuutetun toiminnassa paneuduttiin turvallisuuteen. Henkisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden kokemuksen välinen yhteys oli jatkuvasti esillä. Maailman­poliittinen levottomuus, perheiden lisääntyvät taloudelliset vaikeudet, lasten ja perheiden uupumus ja väkivallan lisääntyminen toistuivat keskusteluissa. Turvattomuuden syyt ja seuraukset on syytä tunnistaa.

Vanhempien mielen­terveyden ongelmat ja päihteiden­käyttö, lähisuhde­väkivalta, köyhyys ja syrjäytyminen ovat kaikki yhteydessä lapsen mielen­terveyden haasteisiin. Myös lapseen kohdistuva kiusaaminen, väkivalta ja syrjintä ovat lapselle haitallisia. Tutkimusten mukaan etenkin toistuvat, pitkä­kestoiset tai voimakkaat turvattomuuden kokemukset ovat lapselle traumatisoivia ja vaikuttavat heikentävästi lapsen mielen­terveyteen.

Lasten mielen­terveyttä kuormittavat nykyaikoina muutkin kuin traumaattiset kokemukset. Lasten kasvu­ympäristöt ovat usein hyvin virikkeellisiä ja kasvatus tavoitteellista. Ärsykkeiden tulva on aiempaa suurempaa. Niin kotona kuin varhais­kasvatuksessa, koulussa ja ohjatuissa vapaa-ajan toiminnoissa panostetaan lapsen kehitykseen ja tavoitellaan mahdollisimman hyviä suorituksia. Liian paineistettu arki vailla riittävää lepoa ja vapaa-aikaa muodostaa kuitenkin riskin lapsen mielen­terveydelle. Liian kireälle viritetty arki ei tee hyvää myöskään lapsen kasvatuksesta vastaaville aikuisille.

Miten kriisi ratkaistaan?

Lasten mielen­terveyden ongelmat ovat kuormittaneet etenkin psykiatrista sairaan­hoitoa ja lasten­suojelua. On selvää, ettei lasten mielen­terveyden ongelmaa ratkaista vain viime­sijaisiin palveluihin panostamalla. Perusta lasten hyvin­voinnille alkaa arjesta. Vain hyvää arkea vahvistamalla voimme ehkäistä vakavia ongelmia.

On huolehdittava siitä, että lasten arki on tasapainoista ja turvallista. Hyvä ravinto, virkistävä liikunta ja riittävä uni ovat mielenterveyden rakennus­palikoita. Ihminen ei voi kehittyä ilman sosiaalisia suhteita. Lapset tarvitsevat aikuisten aikaa, johon sisältyy yhteisten kokemusten jakamista, hellyyttä ja välittämistä. Lisäksi lapsi tarvitsee ikäistensä seuraa ja reiluja kaveri­suhteita sekä mielekästä ja hyvinvointia tukevaa vapaa-aikaa.

Lapsia tulee tukea myös kasvatus­instituutioissa. Varhaiskasvatus- ja koulu­arkea ei saa virittää liian tavoitteelliseksi ja kiireiseksi, vaan aikaa on oltava myös sosiaaliselle vuoro­vaikutukselle ja ihmiseksi kasvamiselle. Huippu­suoritusten lisäksi arvoa on annettava sille, että jokainen osallistuu kykyjensä mukaan.

Jos lapsi ja perhe tarvitsevat lisätukea, sitä täytyy löytyä perustason lapsiperhe­palveluista. Koulu- ja opiskelu­terveydenhuolto ovat kriittisen tärkeitä lapsille, mutta myös muussa perus­terveydenhuollon avo­sairaanhoidossa on oltava valmiuksia auttaa lapsia ja perheitä. Kun tilanne sitä vaatii, erikois­sairaanhoitoon, lasten­suojeluun ja päihde­hoitoon tulee päästä viipymättä.

Mielen­terveys on ihmis­oikeus

Mielen­terveyden ongelmat, väkivalta ja päihteet aiheuttavat valtavia inhimillisiä tragedioita. Lisäksi ne kuormittavat hyvinvointi­palveluja ja aiheuttavat pysyvää, ylisukupolvista syrjäytymistä. Syrjäytymisen kansan­taloudellinen kustannus on suuri.

Suomessa syntyvät ikäluokat pienenevät ja on epävarmaa, voidaanko hyvinvointi­valtio pitää koossa tulevaisuudessa. Joka lapselle täytyy turvata henkisen hyvin­voinnin tila, joka auttaa häntä selviytymään arjessa ja tukee häntä oppimaan ja osallistumaan yhteisöjen toimintaan. Mielen­terveys on yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan kehitykselle välttämätön ihmis­oikeus. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään lasta.

 

Lasten mielen­terveyden kriisiin vastaaminen

  1. Kriisin ratkaiseminen on koko yhteiskunnan asia, ei vain palvelu­järjestelmien kysymys.

  2. Lasten turvallista ja tasapainoista arkea on vahvistettava.

  3. Lasten kasvu­ympäristöissä tulee panostaa sosiaaliseen vuoro­vaikutukseen ja ihmisenä kasvamiseen.

  4. Lapsia ja perheitä tulee tukea kaikissa perus­palveluissa.

  5. Viiveetön erikois­sairaanhoito, lasten­suojelu ja päihde­hoito tulee turvata sitä tarvitseville.

 


[1] Maailman terveys­järjestö WHO määrittelee mielen­terveyden henkisen hyvin­voinnin tilaksi, joka mahdollistaa ihmisen selviytymisen elämän haasteista ja jossa hän tunnistaa kykynsä, pystyy oppimaan ja työskentelemään sekä osallistumaan yhteisönsä toimintaan. Mielen­terveys on olennainen osa ihmisen terveyttä ja hyvin­vointia, ja se tukee yksilöllistä ja yhteisöllistä päätöksen­tekoamme, sosiaalisia suhteitamme ja suhdettamme ympäröivään maailmaan.

[2] Asian­tuntijoiden mukaan lasten psyykkinen sairastavuus ei määrällisesti ole lisääntynyt, mutta sairauksia tunnistetaan ja hoitoon ohjataan aiempaa useammin. Lapsilla yleisiä mielen­terveyden ongelmia ovat ahdistuneisuus­häiriö, käytös­häiriöt, trauma­peräinen stressi­häiriö ja syömis­häiriöt. Lisäksi lapsilla havaitaan yleisesti erilaisia neuro­kirjon piirteitä, kuten ADHD:tä, autismin kirjoa, sosiaalisen vuoro­vaikutuksen vaikeuksia ja pakko-oireita. (Lasten mielenterveys­talo.) Kasvava joukko kyseen­alaistaa viime­mainittujen ominaisuuksien leimaamista häiriöiksi. Yleistä on nykyään puhua ihmisten erilaisista ominaisuuksista, jotka vaikeuttavat toimimista vallitsevassa yhteis­kunnassa.