Lasten mielenterveyden kriisi on koko yhteiskunnan asia
Lasten mielenterveyden[1] ongelmat ovat 2000-luvulla kärjistyneet. Pienellä joukolla lapsista väkivaltaisuus on lisääntynyt ja päihteiden käyttö muuttunut aiempaa rajummaksi. Myös lievemmät oireet ovat yleistyneet.[2] Samalla lasten mahdollisuudet saada apua ovat heikentyneet. Tämä lasten hyvinvointia vahingoittava kielteinen kehitys täytyy pysäyttää ja kehityksen suunta korjata.
Valtaosa suomalaisista lapsista voi hyvin, mutta osalle lapsista kasautuu paljon ongelmia. Viime vuosina jonot psykiatriseen erikoissairaanhoitoon ovat kasvaneet, alaikäisten väkivaltarikokset lisääntyneet ja päihteistä aiheutuneet myrkytyskuolemat moninkertaistuneet. Kuormitus tuntuu palvelujärjestelmässä ja etenkin sen viimesijaisessa palvelussa – lastensuojelussa.
Lasten mielenterveyden ongelmat eivät kosketa vain Suomea. Yhdysvaltain lastenlääkäriyhdistys on jo julistanut kansallisen hätätilan. Suomessa yhteiskunnallinen keskustelu on jäsentymätöntä ja jumiutuu väittelyyn ongelmien taustoista ja käytettävistä käsitteistä. Nyt on syytä tarttua toimeen ja keskittää energia ongelmien ehkäisyyn ja hoitoon.
Turvallinen kasvuympäristö edistää mielenterveyttä
Vuonna 2022 lapsiasiavaltuutetun toiminnassa paneuduttiin turvallisuuteen. Henkisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden kokemuksen välinen yhteys oli jatkuvasti esillä. Maailmanpoliittinen levottomuus, perheiden lisääntyvät taloudelliset vaikeudet, lasten ja perheiden uupumus ja väkivallan lisääntyminen toistuivat keskusteluissa. Turvattomuuden syyt ja seuraukset on syytä tunnistaa.
Vanhempien mielenterveyden ongelmat ja päihteidenkäyttö, lähisuhdeväkivalta, köyhyys ja syrjäytyminen ovat kaikki yhteydessä lapsen mielenterveyden haasteisiin. Myös lapseen kohdistuva kiusaaminen, väkivalta ja syrjintä ovat lapselle haitallisia. Tutkimusten mukaan etenkin toistuvat, pitkäkestoiset tai voimakkaat turvattomuuden kokemukset ovat lapselle traumatisoivia ja vaikuttavat heikentävästi lapsen mielenterveyteen.
Lasten mielenterveyttä kuormittavat nykyaikoina muutkin kuin traumaattiset kokemukset. Lasten kasvuympäristöt ovat usein hyvin virikkeellisiä ja kasvatus tavoitteellista. Ärsykkeiden tulva on aiempaa suurempaa. Niin kotona kuin varhaiskasvatuksessa, koulussa ja ohjatuissa vapaa-ajan toiminnoissa panostetaan lapsen kehitykseen ja tavoitellaan mahdollisimman hyviä suorituksia. Liian paineistettu arki vailla riittävää lepoa ja vapaa-aikaa muodostaa kuitenkin riskin lapsen mielenterveydelle. Liian kireälle viritetty arki ei tee hyvää myöskään lapsen kasvatuksesta vastaaville aikuisille.
Miten kriisi ratkaistaan?
Lasten mielenterveyden ongelmat ovat kuormittaneet etenkin psykiatrista sairaanhoitoa ja lastensuojelua. On selvää, ettei lasten mielenterveyden ongelmaa ratkaista vain viimesijaisiin palveluihin panostamalla. Perusta lasten hyvinvoinnille alkaa arjesta. Vain hyvää arkea vahvistamalla voimme ehkäistä vakavia ongelmia.
On huolehdittava siitä, että lasten arki on tasapainoista ja turvallista. Hyvä ravinto, virkistävä liikunta ja riittävä uni ovat mielenterveyden rakennuspalikoita. Ihminen ei voi kehittyä ilman sosiaalisia suhteita. Lapset tarvitsevat aikuisten aikaa, johon sisältyy yhteisten kokemusten jakamista, hellyyttä ja välittämistä. Lisäksi lapsi tarvitsee ikäistensä seuraa ja reiluja kaverisuhteita sekä mielekästä ja hyvinvointia tukevaa vapaa-aikaa.
Lapsia tulee tukea myös kasvatusinstituutioissa. Varhaiskasvatus- ja kouluarkea ei saa virittää liian tavoitteelliseksi ja kiireiseksi, vaan aikaa on oltava myös sosiaaliselle vuorovaikutukselle ja ihmiseksi kasvamiselle. Huippusuoritusten lisäksi arvoa on annettava sille, että jokainen osallistuu kykyjensä mukaan.
Jos lapsi ja perhe tarvitsevat lisätukea, sitä täytyy löytyä perustason lapsiperhepalveluista. Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto ovat kriittisen tärkeitä lapsille, mutta myös muussa perusterveydenhuollon avosairaanhoidossa on oltava valmiuksia auttaa lapsia ja perheitä. Kun tilanne sitä vaatii, erikoissairaanhoitoon, lastensuojeluun ja päihdehoitoon tulee päästä viipymättä.
Mielenterveys on ihmisoikeus
Mielenterveyden ongelmat, väkivalta ja päihteet aiheuttavat valtavia inhimillisiä tragedioita. Lisäksi ne kuormittavat hyvinvointipalveluja ja aiheuttavat pysyvää, ylisukupolvista syrjäytymistä. Syrjäytymisen kansantaloudellinen kustannus on suuri.
Suomessa syntyvät ikäluokat pienenevät ja on epävarmaa, voidaanko hyvinvointivaltio pitää koossa tulevaisuudessa. Joka lapselle täytyy turvata henkisen hyvinvoinnin tila, joka auttaa häntä selviytymään arjessa ja tukee häntä oppimaan ja osallistumaan yhteisöjen toimintaan. Mielenterveys on yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan kehitykselle välttämätön ihmisoikeus. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään lasta.
Lasten mielenterveyden kriisiin vastaaminen
-
Kriisin ratkaiseminen on koko yhteiskunnan asia, ei vain palvelujärjestelmien kysymys.
-
Lasten turvallista ja tasapainoista arkea on vahvistettava.
-
Lasten kasvuympäristöissä tulee panostaa sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja ihmisenä kasvamiseen.
-
Lapsia ja perheitä tulee tukea kaikissa peruspalveluissa.
-
Viiveetön erikoissairaanhoito, lastensuojelu ja päihdehoito tulee turvata sitä tarvitseville.
[1] Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee mielenterveyden henkisen hyvinvoinnin tilaksi, joka mahdollistaa ihmisen selviytymisen elämän haasteista ja jossa hän tunnistaa kykynsä, pystyy oppimaan ja työskentelemään sekä osallistumaan yhteisönsä toimintaan. Mielenterveys on olennainen osa ihmisen terveyttä ja hyvinvointia, ja se tukee yksilöllistä ja yhteisöllistä päätöksentekoamme, sosiaalisia suhteitamme ja suhdettamme ympäröivään maailmaan.
[2] Asiantuntijoiden mukaan lasten psyykkinen sairastavuus ei määrällisesti ole lisääntynyt, mutta sairauksia tunnistetaan ja hoitoon ohjataan aiempaa useammin. Lapsilla yleisiä mielenterveyden ongelmia ovat ahdistuneisuushäiriö, käytöshäiriöt, traumaperäinen stressihäiriö ja syömishäiriöt. Lisäksi lapsilla havaitaan yleisesti erilaisia neurokirjon piirteitä, kuten ADHD:tä, autismin kirjoa, sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeuksia ja pakko-oireita. (Lasten mielenterveystalo.) Kasvava joukko kyseenalaistaa viimemainittujen ominaisuuksien leimaamista häiriöiksi. Yleistä on nykyään puhua ihmisten erilaisista ominaisuuksista, jotka vaikeuttavat toimimista vallitsevassa yhteiskunnassa.
