Keinokohtuhoidon kehittyminen vaatii eettistä ja oikeudellista arviointia
Pikkukeskosina syntyvien lasten hoito kehittyy. Kehitteillä oleva keinokohtuteknologia saattaa tulevaisuudessa korvata nykyisiä pikkukeskosten tehohoitoyksiköitä. Teknologian kehittyminen vaatii oikeudellista ja arvokeskustelua jo etukäteen.
– Ei ole syytä kyseenalaistaa tehokkaamman ja turvallisemman keskosten hoidon tavoitteita. Samalla on tärkeää tunnistaa, että puhutaan tilanteista, joihin liittyy jo nykyään kiistanalaisia kysymyksiä, tutkimuksen tekijä, lapsiasiavaltuutetun toimiston lakimies ja väitöskirjatutkija Merike Helander toteaa.
Keinokohdusta käydyssä keskustelussa tullaan helposti vastakkainasetteluun raskaana olevan oikeuksien ja sikiön suojelun välillä. Tämä vastakkainasettelu liittyy myös laajemmin lisääntymisoikeuksista käytävään keskusteluun. Keinokohtuhoidon käyttöönottoon liittyvien eettisten ja oikeudellisten haasteiden tunnistaminen etupainotteisesti on välttämätöntä.
– Lähestyipä aihetta raskaana olevan henkilön tai sikiön oikeuksista käsin, ei toistakaan näkökulmaa voi sivuuttaa. Taustalla vaikuttavat ikiaikaiset kysymykset siitä, milloin ihmiselämä alkaa tai milloin sikiöstä tulee ihminen. Niihin suhtaudutaan eri tavoin eri yhteiskunnissa. Kysymyksiin ei ole yksiselitteistä vastausta, joten keinokohtuunkin tullaan varmaankin suhtautumaan eri maissa eri tavoin, Helander arvioi.
Kasvaako keinokohdussa sikiö vai keskonen?
Oikeus-lehdessä julkaistussa oikeustieteellisessä tutkimusartikkelissa pohditaan keinokohdussa kehittyvän yksilön oikeudelliseen asemaan liittyviä kysymyksiä kansainvälisen bioeettisen keskustelun pohjalta. Perustavanlaatuisin kysymys oikeudellisesta näkökulmasta on se, katsotaanko keinokohdussa oleva yksilö syntymättömäksi vai syntyneeksi. Tämä vaikuttaa esimerkiksi siihen, kenellä on oikeus ja velvollisuus toimia keinokohtuyksilön puolesta ja antaa suostumus hoitoon.
Hoitopäätökset perustuvat potilaan suostumukseen, jonka taustalla on jokaiselle syntymästään asti kuuluva perusoikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Kun kyse on sikiöstä tai vastasyntyneestä, yksilön aseman kannalta keskeistä on, kuka tai ketkä käyttävät hänen puolestaan puhevaltaa hoitopäätösten yhteydessä. Kysymys konkretisoituisi erityisesti silloin, kun vanhemmat ovat erimielisiä keinokohtuyksilön hoidosta. Erityisen haasteellisia olisivat tilanteet, joissa vakava sairaus tai vamma ilmenisi tai voitaisiin todeta vasta sen jälkeen, kun keinokohtuhoito on jo aloitettu.
Sikiön ja vastasyntyneen oikeudellisen aseman ero perustuu syntymään. Sikiöstä tulee oikeuskelpoinen henkilö, lapsi, syntymänsä hetkellä. Raskauden aikana oikeus raskauteen ja sikiöön liittyvään päätöksentekoon on yksin raskaana olevalla. Vastasyntyneen oikeuksia käyttävät pääsääntöisesti hänen huoltajansa yhdessä.
Keinokohtu haastaa nykysääntelyn tiukan erottelun sikiön ja vastasyntyneen oikeudellisen aseman välillä. Tulevaan sääntelytarpeeseen vaikuttaa se, millainen keinokohtu aikanaan otetaan käyttöön. Sääntelytarve ja sen haasteellisuus korostuvat, jos keinokohtuhoidolla voidaan tulevaisuudessa hoitaa entistä varhaisempia tai pienempiä yksilöitä, joita ei nykymääritelmien mukaan pidetä elinkelpoisena.
– Ennen keinokohtuteknologian käyttöönottoa tulisi käydä perusteellinen, laaja-alainen keskustelu, tehdä sen pohjalta tietoisia valintoja ja varmistaa, että lainsäädäntö tukee niitä. On muistettava, että keskustelun lopputulos voi vaikuttaa myös sikiön tai vastasyntyneiden asemaan yleensä. Vaikutus voi ulottua laajasti lisääntymisoikeuksiin, Helander sanoo.
Merkittävä ratkaistava kysymys on, onko perusteita kohdella kehitysvaiheeltaan ja terveydentilaltaan samanlaisia yksilöitä eri tavoin riippuen siitä, missä ympäristössä ne kehittyvät. Kuten usein eettisesti herkissä asioissa, tässäkin on kyse arvovalinnoista. Nämä arvovalinnat luovat pohjaa myös muuttuville lainsäädännöllisille ratkaisuille.
Tutkimusartikkeli on osa Merike Helanderin tekeillä olevaa oikeustieteellistä väitöskirjaa, joka käsittelee sikiön ja vastasyntyneen oikeudellista asemaa terveyteen liittyvissä kysymyksissä.
Lisätietoja
Helander, Merike (2022). Keinokohtu – sikiön vai keskosen asuinpaikka? Oikeus 51(2), 281–298.
Päivitys 30.3.2023: Helanderin artikkeli valittiin Oikeus-lehden vuoden 2022 parhaaksi artikkeliksi.
