Keinokohtu­hoidon kehittyminen vaatii eettistä ja oikeudellista arviointia

Pikku­keskosina syntyvien lasten hoito kehittyy. Kehitteillä oleva keinokohtu­teknologia saattaa tulevaisuudessa korvata nykyisiä pikku­keskosten tehohoito­yksiköitä. Teknologian kehittyminen vaatii oikeudellista ja arvo­keskustelua jo etukäteen.

– Ei ole syytä kyseen­alaistaa tehokkaamman ja turvallisemman keskosten hoidon tavoitteita. Samalla on tärkeää tunnistaa, että puhutaan tilanteista, joihin liittyy jo nykyään kiistan­alaisia kysymyksiä, tutkimuksen tekijä, lapsiasia­valtuutetun toimiston lakimies ja väitöskirja­tutkija Merike Helander toteaa.

Keino­kohdusta käydyssä keskustelussa tullaan helposti vastakkain­asetteluun raskaana olevan oikeuksien ja sikiön suojelun välillä. Tämä vastakkain­asettelu liittyy myös laajemmin lisääntymis­oikeuksista käytävään keskusteluun. Keinokohtu­hoidon käyttöön­ottoon liittyvien eettisten ja oikeudellisten haasteiden tunnistaminen etu­painotteisesti on välttämätöntä.

– Lähestyipä aihetta raskaana olevan henkilön tai sikiön oikeuksista käsin, ei toistakaan näkö­kulmaa voi sivuuttaa. Taustalla vaikuttavat iki­aikaiset kysymykset siitä, milloin ihmis­elämä alkaa tai milloin sikiöstä tulee ihminen. Niihin suhtaudutaan eri tavoin eri yhteis­kunnissa. Kysymyksiin ei ole yksi­selitteistä vastausta, joten keino­kohtuunkin tullaan varmaankin suhtautumaan eri maissa eri tavoin, Helander arvioi.

Kasvaako keino­kohdussa sikiö vai keskonen?

Oikeus-lehdessä julkaistussa oikeus­tieteellisessä tutkimus­artikkelissa pohditaan keino­kohdussa kehittyvän yksilön oikeudelliseen asemaan liittyviä kysymyksiä kansain­välisen bio­eettisen keskustelun pohjalta. Perustavan­laatuisin kysymys oikeudellisesta näkö­kulmasta on se, katsotaanko keino­kohdussa oleva yksilö syntymättömäksi vai syntyneeksi. Tämä vaikuttaa esimerkiksi siihen, kenellä on oikeus ja velvollisuus toimia keinokohtu­yksilön puolesta ja antaa suostumus hoitoon.

Hoito­päätökset perustuvat potilaan suostumukseen, jonka taustalla on jokaiselle syntymästään asti kuuluva perus­oikeus henkilö­kohtaiseen koskemattomuuteen. Kun kyse on sikiöstä tai vasta­syntyneestä, yksilön aseman kannalta keskeistä on, kuka tai ketkä käyttävät hänen puolestaan puhe­valtaa hoito­päätösten yhteydessä. Kysymys konkreti­soituisi erityisesti silloin, kun vanhemmat ovat eri­mielisiä keinokohtu­yksilön hoidosta. Erityisen haasteellisia olisivat tilanteet, joissa vakava sairaus tai vamma ilmenisi tai voitaisiin todeta vasta sen jälkeen, kun keinokohtu­hoito on jo aloitettu.

Sikiön ja vasta­syntyneen oikeudellisen aseman ero perustuu syntymään. Sikiöstä tulee oikeus­kelpoinen henkilö, lapsi, syntymänsä hetkellä. Raskauden aikana oikeus raskauteen ja sikiöön liittyvään päätöksen­tekoon on yksin raskaana olevalla. Vasta­syntyneen oikeuksia käyttävät pää­sääntöisesti hänen huoltajansa yhdessä.

Keino­kohtu haastaa nyky­sääntelyn tiukan erottelun sikiön ja vasta­syntyneen oikeudellisen aseman välillä. Tulevaan sääntely­tarpeeseen vaikuttaa se, millainen keino­kohtu aikanaan otetaan käyttöön. Sääntely­tarve ja sen haasteellisuus korostuvat, jos keinokohtu­hoidolla voidaan tulevaisuudessa hoitaa entistä varhaisempia tai pienempiä yksilöitä, joita ei nyky­määritelmien mukaan pidetä elin­kelpoisena.

– Ennen keinokohtut­eknologian käyttöön­ottoa tulisi käydä perusteellinen, laaja-alainen keskustelu, tehdä sen pohjalta tietoisia valintoja ja varmistaa, että lain­säädäntö tukee niitä. On muistettava, että keskustelun loppu­tulos voi vaikuttaa myös sikiön tai vasta­syntyneiden asemaan yleensä. Vaikutus voi ulottua laajasti lisääntymis­oikeuksiin, Helander sanoo.

Merkittävä ratkaistava kysymys on, onko perusteita kohdella kehitys­vaiheeltaan ja terveyden­tilaltaan saman­laisia yksilöitä eri tavoin riippuen siitä, missä ympäristössä ne kehittyvät. Kuten usein eettisesti herkissä asioissa, tässäkin on kyse arvo­valinnoista. Nämä arvo­valinnat luovat pohjaa myös muuttuville lain­säädännöllisille ratkaisuille.

Tutkimus­artikkeli on osa Merike Helanderin tekeillä olevaa oikeus­tieteellistä väitös­kirjaa, joka käsittelee sikiön ja vasta­syntyneen oikeudellista asemaa terveyteen liittyvissä kysymyksissä.

Lisä­tietoja

Helander, Merike (2022). Keino­kohtu – sikiön vai keskosen asuin­paikka? Oikeus 51(2), 281–298.

 

Päivitys 30.3.2023: Helanderin artikkeli valittiin Oikeus-lehden vuoden 2022 parhaaksi artikkeliksi.