Lapsiasia­valtuutetun aloite oikeus­ministeriölle lainvalmistelu­toimiin ryhtymisestä lapsiin kohdistuvaa vakavaa väki­valtaa sisältävän materiaalin hallussa­pidon ja levittämisen kriminali­soimiseksi

Viite: LAPS/81/2022, 3.11.2022

Aloite

Lapsiasia­valtuutettu pyytää oikeus­ministeriötä ryhtymään lainvalmistelu­toimiin arvioidakseen lapsiin kohdistuvaa vakavaa väki­valtaa kuvaavan materiaalin hallussa­pidon rangaistavuuden tarvetta. Tällä hetkellä lapseen kohdistuvaa väki­valtaa kuvaavan materiaalin hallussa­pitoa ei ole kielletty. Vain raakaa väki­valtaa sisältävän materiaalin levittäminen on rangaistavaa. 

Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan sääntelyn ulottamista kaikkeen lapsen henkistä tai fyysistä terveyttä tai kehitystä vakavasti vaarantavaa väki­valtaa kuvaavaan materiaaliin tulisi harkita. Kyse on siis fyysisen väki­vallan lisäksi muun muassa kuva­materiaalista, jossa lasta kohdellaan halventavasti tai alistavasti tai hänen yksityisyyttään loukataan törkeällä tavalla. Kaikenlaisen väki­vallan kohdistaminen lapsiin voi olla erittäin vahingollista lapsille. Rangaistavuuden vaikutuksia tulee arvioida myös tilanteessa, jossa tällaisen materiaalin hallussa­pitäjä on ala­ikäinen henkilö. Tarvittaessa tulee käynnistää lainvalmistelu­hanke tarvittavista rikos­lain säädös­muutoksista.

Lapsiasia­valtuutettu esittää, että lapseen kohdistuvaa vakavaa väki­valtaa sisältävän kuva­materiaalin hallussa­pidon rangaistavuutta ryhdytään selvittämään mahdollisimman pikaisesti. Lisäksi tulisi arvioida tarvetta säätää erikseen lapseen kohdistuvan väkivalta­kuvauksen levittämisen rangaistavuudesta niin, että se koskisi mahdollisen hallussa­pitoa koskevan säännöksen kanssa yhden­mukaisesti kaikkea lapsen henkistä tai fyysistä terveyttä tai kehitystä vakavasti vaarantavia väkivalta­kuvauksia. Rikos­lain (1889/39) voimassa oleva säännös (RL 17:17) väkivalta­kuvauksen levittämisen rangaista­vuudesta koskee raakaa väki­valtaa, jonka on katsottu kattavan vain kaikkein vakavimmiksi katsotut teot, kuten esi­merkiksi teloitukset ja kidutuksen.

Perustelut

Väki­valtaisen materiaalin kuvaaminen ja levittäminen lisääntyy – myös lasten keskuudessa

Verkossa leviää kasvavassa määrin väki­valtaista kuva­materiaalia, jossa hyvin vakavaa ja raakaa väki­valtaa kohdistetaan lapsiin. Kyse voi olla seksuaalisesta väki­vallasta, muunlaisesta väki­vallasta tai molemmista. Toisinaan molempia teko­muotoja sisältävää kuva­materiaalia löydetään samalta henkilöltä. Väkivalta­materiaalia tallennetaan ja jaetaan sekä salatuissa että julkisissa verkoissa.

Väki­vallan kohdistaminen lapseen ja väki­vallan kuvaaminen sekä jakaminen verkossa on erittäin vahingollista väki­vallan uhriksi joutuneelle lapselle. Väkivalta­kuvaukset ovat vahingollisia myös lapsille, jotka materiaalia näkevät.

Usein tekijöinä ovat aikuiset. Lapsiin kohdistuvaa väki­valtaa eivät kuitenkaan tuota ja levitä vain aikuiset, vaan lisään­tyvässä määrin lapset itse kuvaavat toisiin lapsiin kohdistuvaa väki­valtaa ja levittävät materiaalia sosiaalisessa mediassa. Tutkimusten mukaan sosiaalista mediaa käytetään nuorten keskuudessa väkivalta­tekojen ihannointiin, esittämiseen ja niihin yllyttämiseen.[1] Myös Suomessa on herännyt epäilyjä, että lasten välisiä väkivalta­tekoja on järjestetty väki­valtaisen materiaalin kuvaamista ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa levittämistä varten.

Keskusrikos­poliisin selvityksen (2022) mukaan tapahtumien kuvaamisen tai videoimisen motiivit sekä sosiaalisen median rooli ovat viime vuosien aikana selvästi kasvaneet.[2] Raportissa todetaan, että nuorten väkivalta­rikollisuus on lisääntynyt alle 18-vuotiaiden ikä­ryhmissä. Alle 15-vuotiaiden tekemien väkivalta­rikosten kasvu on ollut erityisen voimakasta.[3],[4] Nuorisorikollisuus­kyselyn (2020) mukaan nuorten yleisimpiä väkivalta­tekoja ovat koulu­kiusaaminen ja internetin välityksellä tapahtuva kiusaaminen.[5] 

Yhä useammin nuorten tekemiksi epäiltyjen väkivalta­rikosten yhteydessä nuoret tallentavat rikoksen kuvaamalla sitä ja videoita levitetään sosiaalisessa mediassa ja pikaviesti­palveluissa. Yksityisistäkin puhelin­viesteistä tai sosiaalisen median ryhmistä videot leviävät herkästi julkisiin sosiaalisen median ryhmiin. Väkivalta­kuvausten levittäminen uhriuttaa teon kohteeksi joutuneen lapsen yhä uudelleen.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota tieto- ja viestintä­tekniikan välityksellä tapahtuvan väki­vallan yleistymiseen.[6] Iso-Britanniassa tehdyssä laajassa, sosiaalisen median ja nuoriso­väkivallan yhteyttä tarkastelevassa selvityksessä[7] todetaan, että sosiaalinen media voi kannustaa väki­valtaisen kuva­materiaalin tuottamiseen ja levittämiseen. Vanhemmat ja huoltajat tuntevat heikosti niitä foorumeja, joilla lapset ovat vuoro­vaikutuksessa keskenään, jolloin materiaalia voi välittää melko vapaasti. Äly­puhelimet mahdollistavat väkivalta­tilanteiden kuvaamisen ja välittömän levittämisen. Sosiaalisen median ansiosta materiaali saavuttaa nopeasti laajan yleisön, minkä moni nuori voi kokea palkitsevana. Laajalle leviävä kuva­materiaali on uhrille erityisen nöyryyttävää.

Edellä mainitun selvityksen mukaan pieni osa nuorista kuluttaa päivittäin väki­valtaista kuva­materiaalia ja verkosta löytyy foorumeja, joiden sisältö on kokonaisuudessaan omistettu väki­vallan ja rikollisuuden kuvaamiselle. Osa kuvauksista välitetään suorana. Jatkuva altistuminen väki­valtaiselle kuva­materiaalille madaltaa väki­vallan käyttöön­ottoa ja voi aiheuttaa nuorelle sosiaalista painetta väki­vallan käytölle. On selvää, että väki­valtaisissa kuvissa ja videoissa esiintyminen leimaa uhrin lisäksi tekijänsä, jolloin rikollisesta elämän­tavasta voi olla vaikeaa, ellei mahdotonta, irrottautua.

Edellä mainitussa selvityksessä todettiin, että ammattilaiset Iso-Britanniassa kokevat vaikeaksi estää väki­valtaisen kuva­materiaalin hallussa­pitoa ja levittämistä, sillä lakiin perustuva sääntely puuttuu ja organisaatioiden ohjeet sosiaalisessa mediassa toimimiselle ovat epäselviä. Selvityksessä korostetaan paitsi koulutuksen myös verkko­rikollisuutta koskevan sääntelyn ja ohjeiden selkeyttä ilmiön torjumisessa ja siihen puuttumisessa.

On korostettava, että väki­valtaisen kuva­materiaalin hallussa­pidon ja levittämisen kriminalisointi ei poista tarvetta puuttua toimintaan ensi­sijaisesti muilla keinoin, sillä lasten voi olla vaikeaa ymmärtää, että väki­valtaa sisältävien kuva­materiaalien hallussa­pito ja levittäminen voivat täyttää rikoksen tunnusmerkit. Lapsi voi myös vastaan­ottaa väkivalta­kuvauksia ilman omaa aktiivista toimintaa, ja kuvaukset voivat tallentua lapsen laitteille hänen huomaamattaan. Muun muassa näihin kysymyksiin on löydettävä mahdollisimman selkeät ja oikea­suhtaiset ratkaisut lain­valmistelussa.

Valtiolla on velvollisuus suojella lasta väki­vallalta

Kaikenlainen lapsiin kohdistuva väki­valta on vahingollista lapsille vaarantaen lapsen terveyden, kehityksen ja hyvinvoinnin. Lapsiin kohdistuvat väkivalta­kuvaukset syntyvät tilanteissa, joissa lapsiin voidaan tosi­asiallisesti kohdistaa vakavaa väkivaltaa. Tällaisen materiaalin hallussa­pidon ja levittämisen rangaistavuuden taustalla on painava intressi suojella lapsia. Suojelu­intressi on vahva riippumatta siitä, onko kyse seksuaalisesta väki­vallasta tai muusta väki­vallasta tai molemmista.

Ensi­sijainen vastuu lapsen suojelusta väki­vallalta on lapsen vanhemmilla ja huoltajilla, mutta valtiolla on vastuu tukea vanhempia ja huoltajia tässä tehtävässä kaikin käytettävissä olevin keinoin. Valtiolla on myös vastuu toimia silloin, kun lapsen vanhemmat ja huoltajat eivät kanna vastuutaan riittävässä määrin tai kun he itse kohdistavat lapseen väki­valtaa.

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen (SopS 59–60/1991, LOS) sopimus­valtiot, Suomi mukaan lukien, ovat sitoutuneet suojelemaan lapsia kaikin asian­mukaisin lain­säädännöllisin, hallinnollisin, sosiaalisin ja koulutuksellisin toimin kaiken­laiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väki­vallalta, vahingoittamiselta ja pahoin­pitelyltä, laimin­lyönniltä tai välin­pitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksi­käytöltä (LOS 19 artikla). LOS edellyttää myös, että lasta on suojeltava kaiken­laiselta seksuaaliselta hyväksi­käytöltä (34 artikla) ja muilta hänen hyvin­vointiaan jollain tavoin uhkaavilta hyväksi­käytön muodoilta (36 artikla). Sopimus­valtiot takaavat, että lasta ei kiduteta eikä kohdella tai rangaista julmalla, epä­inhimillisellä tai halventavalla tavalla (37 artikla a-kohta). Jokaisella lapsella on oikeus kattavaan suojeluun väki­vallalta ja hyväksi­käytöltä, joka voi vaarantaa lapsen oikeuden elämään, henkiin­jäämiseen ja kehitykseen (6 artikla).

YK:n lapsen oikeuksien komitea ”odottaa valtioiden tulkitsevan ’kehityksen’ mahdollisimman laajaksi ja kokonais­valtaiseksi käsitteeksi, johon sisältyy lapsen ruumiillinen, henkinen, hengellinen, moraalinen, psykologinen ja sosiaalinen kehitys.” Sopimuksen täytäntöönpano­toimien tavoitteena tulisi olla kaikkien lasten optimaalinen kehitys.[8]

Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaali­huollon, tuomio­istuinten, hallinto­viranomaisten tai lainsäädäntö­elimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensi­sijaisesti otettava huomioon lapsen etu (LOS 3.1 artikla). Lisäksi sopimus­valtiot ovat sitoutuneet takaamaan lapselle hänen hyvin­voinnilleen välttämättömän suojelun ja huolen­pidon, ja tähän pyrkiessään sopimus­valtiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lain­säädäntö- ja hallinto­toimiin (3.2 artikla).

Voimassa oleva rikos­lainsäädäntö

Voimassa olevan rikos­lain mukaan väkivalta­kuvauksen hallussa­pito ei ole rangaistavaa. Ainoastaan raakaa väki­valtaa sisältävän materiaalin levittäminen on rangaistavaa. Rikoslain 17 luvun 17 §:n mukaan raakaa väkivaltaa sisältävän materiaalin levittämisestä voidaan tuomita sakkoon tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Yleinen säännös tällaisen materiaalin levittämisestä koskee luonnollisesti myös ala­ikäisiin kohdistuvia tekoja. Erikseen on säädetty lapsiin kohdistuvan sukupuoli­siveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä (RL 17:18 ja 17:18a) ja hallussa­pidosta (RL 17:19).

Perustuslaki­valiokunta on todennut hallussa­pidon rangaistavuudesta, että pelkän hallussa­pidon kriminalisointi on poikkeuksellista. Valio­kunnan mukaan lapsiin kohdistuvan sukupuoli­siveellisyyttä loukkaavan kuvan kohdalla on kuitenkin kyse kuvallisesta materiaalista, joka on saattanut syntyä lasta seksuaalisesti hyväksi käyttämällä. Siten perustuslaki­valiokunta piti kyseisen rikos­lain säännöksen taustalla olevaa suojelu­intressiä tässä yksittäis­tapauksessa niin painavana, että hallussa­pidon kriminali­soinnille oli riittävät perusteet.[9]

Rikos­lain seksuaali­rikoksia koskeva sääntely uudistuu 1.1.2023 alkaen (723/2022), jolloin osa 17 luvun säännöksistä siirtyy muutettuna seksuaali­rikoksia koskevaan 20 lukuun. Lapsiin kohdistuvan sukupuoli­siveellisyyttä loukkaavan kuvan sijaan jatkossa käytetään termiä ”lasta seksuaalisesti esittävä kuva”. Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittämisestä (RL 20:19) voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi, ja törkeästä tekomuodosta (RL 20:20) voidaan tuomita vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Teko voidaan katsoa törkeäksi esimerkiksi silloin, kun kuvassa esitetään myös lapseen kohdistuvaa vakavaa väki­valtaa tai lapsen kohtelua erityisen nöyryyttävästi (RL 20 luvun 20 § 1 momentti 2. kohta). Lisäksi RL 20:21 mukaan lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussa­pito voi olla rangaistavaa.

Mainitun seksuaali­rikoslain uudistuksen[10] yhteydessä edus­kunnan laki­valiokunta käsitteli väkivalta­materiaalin hallussa­pitoa koskevaa säännöstä hallituksen esityksen käsittelyyn yhdistetyn laki­aloitteen pohjalta.[11] Kyseisessä laki­aloitteessa säännös­ehdotus (17 a §) koski sana­muodon mukaisesti yleisesti raakaa väki­valtaa sisältävän materiaalin hallussa­pitoa, vaikkakin aloitteen perusteluissa käsiteltiin säännös­ehdotusta nimenomaan lapsiin kohdistuvaa väki­valtaa sisältävän materiaalin näkökulmasta. Laki­valiokunta päätyi mietinnössään siihen, että väkivalta­materiaalin hallussa­pitoa koskevaa säännöstä ei ole tässä yhteydessä mahdollista eikä perusteltua toteuttaa. Valio­kunta viittasi perustuslaki­valiokunnan kantaan hallussa­pidon kriminali­soinnin poikkeuksel­lisuudesta.[12] 

Laki­aloitteesta annetuissa asiantuntija­lausunnoissa suhtauduttiin pää­osin myönteisesti raakaa väki­valtaa sisältävän materiaalin hallussa­pidon kriminali­sointia koskevaan ehdotukseen, mutta todettiin, että muun muassa rangaistavat teko­muodot sekä se, mitä raa’alla väki­vallalla tarkoitetaan, tulisi määritellä tarkemmin.[13] Asiantuntija­lausunnoissa tai laki­valiokunnan mietinnössä ei pohdittu mahdollisuutta säätää erikseen lapsiin kohdistuvaa väki­valtaa kuvaavan materiaalin hallussa­pidon rangaistavuudesta. Johto­päätöksenä voitaneen todeta, että sääntely­tarve nähdään tärkeäksi ja siihen suhtauduttiin pää­osin myönteisesti, mutta sääntelyn aikaan­saaminen edellyttäisi huolellista lain­valmistelua. 

Lopuksi

Lapseen kohdistuvan, muun kuin seksuaalista väki­valtaa sisältävän kuva­materiaalin hallussa­pito ei tällä hetkellä ole rikos. Vain raa’an väkivalta­materiaalin levittäminen on rangaistavaa. Kaiken­lainen lapseen kohdistuva vakava väki­valta vaarantaa lapsen terveyden ja kehityksen. Mikäli tällainen teko kuvataan, kuva­materiaalia säilytetään ja/tai sitä levitetään laajalla jakelulla, toiminnan haitallisuus on yksittäistä tekoa haitallisempaa. Väki­vallan kuvaaminen, kuva­materiaalin hallussa­pito ja sen levittäminen ovat haitallisia riippumatta siitä, ovatko tekijät aikuisia vai ala­ikäisiä.

Lain­säätäjä on lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussa­pidon kriminali­soinnin yhteydessä ymmärtänyt, että säännöksen taustalla oleva suojelu­intressi on painava, koska kuva on voinut syntyä lasta seksuaalisesti hyväksi käyttämällä. Tämä sama argumentti pätee lapseen kohdistuvaa väki­valtaa esittävän kuva­materiaalin kohdalla: kuva­materiaali on voinut syntyä kohdistamalla lapseen vakavaa väki­valtaa.

Muistutamme lopuksi, että ala­ikäisten ohjautumista rikosoikeus­järjestelmään tulee välttää ja, jos mahdollista, löytää korvaavia keinoja rikoksiin puuttumiseksi. Kuitenkin myös ala­ikäiset voivat tuottaa, säilyttää ja levittää lapsen terveyttä ja kehitystä vakavasti vaarantavaa kuva­materiaalia. Tällaisen toiminnan tulee olla rangaistavaa, vaikka sääntely voikin ohjata myös ala­ikäisiä rikoksen­tekijöitä rikosoikeus­järjestelmän piiriin.

Mikäli lapsiin kohdistuvaa vakavaa väki­valtaa sisältävää materiaalia voi pitää hallussaan ja levittää ilman pelkoa rangaistuksesta, antaa se väärän signaalin niin aikuisille kuin lapsillekin. Se voi toimia kannustimena sosiaalisen median kautta leviävälle väki­vallalle. Samalla se jättää väki­vallan uhreina olevat lapset vaille suojelua.

Jyväskylässä 3.11.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Merike Helander, lakimies

 

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita.

 

Oikeusministeriön vastaus

Oikeusministeriö antoi vastauksen lapsiasiavaltuutetun aloitteeseen 28.2.2023

Oikeusministeriön vastaus (pdf)