LAPS/46/2025, 5.5.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle hallituksen esityksestä edus­kunnalle uutta rahapeli­järjestelmää koskevaksi lain­säädännöksi

Viite: Sosiaali- ja terveys­valiokunta tiistai 29.4.2025 klo 10.00 / HE 16/2025 vp / Lausunto­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu ilmaisee vakavan huolensa rahapeli­uudistuksen suorista ja välillisistä haitallisista vaikutuksista lapsiin ja lapsi­perheisiin.
• Alaikäiset pelaavat 18 vuoden ikärajasta huolimatta rahapelejä merkittävissä määrin altistuen siten suoraan rahapelaamisen haitta­vaikutuksille.
• Rahapelaamisella voi olla myös monia välillisiä haitta­vaikutuksia lapsiin. Perheen aikuisten rahapelaamisesta voi seurata taloudellista niukkuutta ja huonoimmillaan muun muassa puutteellista ja epävakaata vanhemmuutta, perheriitoja sekä monella muulla tavoin turvatonta arkea.
• Haitallisimpien rahapelien vapauttaminen kilpailulle ja markkinoinnille on lapsen edun vastaista. Markkinointi­kiellosta huolimatta lapset kohtaavat rahapeli­markkinointia elin­ympäristöissään monin eri tavoin ja altistuvat sille erityisesti verkossa.
• Lapsiasia­valtuutettu vastustaa sponsoroinnin sallimista rahapeli­markkinoinnissa.
• Kaikkia toimijoita koskevien yhteisten tappio- ja/tai talletus­rajojen puute on huomattava heikennys nykytilaan verrattuna.
• Lapsiasia­valtuutettu korostaa toimivan valvonnan tärkeyttä, jotta lapsia voidaan suojella rahapelaamiselta ja jotta myös muut rahapeleistä aiheutuvat haitat pystytään minimoimaan.
• Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että uuden rahapeli­järjestelmän vaikutuksia lapsiin ja lapsi­perheisiin tulee seurata lain voimaan­tulosta alkaen ja tarvittaessa ryhdyttävä toimiin sääntelyn tarkastamiseksi lasten suojelun turvaamiseksi.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu ilmaisee vakavan huolensa rahapeli­uudistuksen suorista ja välillisistä haitallisista vaikutuksista lapsiin ja lapsi­perheisiin.

Kaikilla alle 18-vuotiailla on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan oikeus erityiseen suojeluun (3 artikla 2. kohta). Oikeus erityiseen suojeluun kattaa laajasti erilaiset lapsen terveyttä ja kehitystä vaarantavat tekijät. Lapsen oikeus kehittymisen edellytyksiin mahdollisimman täysimääräisesti turvataan yleissopimuksen 6 artiklassa ja oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyden­tilaan sopimuksen 24 artiklassa. Kaikessa lapsia koskevassa päätöksen­teossa, mukaan lukien lainvalmistelu­toimet, on ensisijaisena harkinta­perusteena oltava lapsen etu (3 artikla 1. kohta).

Lapsen vanhemmat ovat ensisijaisesti vastuussa lapsensa kehityksestä ja hyvinvoinnista lapsen edun mukaisesti (LOS 18 artikla 1. kohta, laki lapsen huollosta ja tapaamis­oikeudesta 361/1983, 1 ja 4 §) ja valtio vastaa viime kädessä lapsen hyvinvoinnin ja oikeuksien toteutumisesta esimerkiksi lain­säädännöllisin keinoin (mm. LOS 3 artikla 2. kohta, 18 artikla 2. kohta). Myös Suomen perustus­lain (731/1999, PL) mukaan julkinen valta on sitoutunut tukemaan perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu (PL 19.3 §).

YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli Suomelle kesällä 2023 antamissaan loppupäätelmissä valtiota varmistamaan, että lapset ja nuoret, joilla on peliriippuvuutta ja muita verkko­riippuvuuden muotoja, saavat tarvittavan avun ja tuen. [1] Komitea on todennut digitaalisia ympäristöjä koskevassa yleis­kommentissaan, että ”[d]igitaalisessa ympäristössä vietetty vapaa-aika voi altistaa lapset riskeille esimerkiksi harhaan­johtavan mainonnan tai erittäin suostuttelevien tai uhkapelimäisten ominaisuuksien kautta. Sopimus­valtioiden tulisi tietosuojan sekä sisään­rakennetun turvallisuuden ja tietoturvan ja muiden sääntely­toimien avulla varmistaa, että yritykset eivät kohdista lapsiin kyseisiä ominaisuuksia tai muita tekniikoita, jotka on suunniteltu kaupallisen hyödyn asettamiseen lapsen edun edelle”. [2]

Hallituksen esityksen arvioidut vaikutukset lapsiin ovat selkeästi negatiivisia

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että lapsen oikeuksien ja lapsen edun näkökulmasta on hyvin ristiriitaista edistää uudistusta, jonka lainvalmistelu­asiakirjoissa on selkeästi tunnistettu sen negatiiviset vaikutukset lapsiin. Huolimatta siitä, että hallituksen esityksen mukaan (s. 169) uudistuksessa korostuu velvollisuus lasten ja nuorten erityis­aseman huomioimisesta, esityksen vaikutus­arvioinnit osoittavat ehdotusten johtavan päinvastaiseen suuntaan, kuten muun muassa seuraavista lainauksista voidaan havaita.

Hallituksen esityksen mukaan (s. 171) ”[e]sitettyjen muutosten arvioidaan kokonaisuutena altistavan väestön rahapelien laajenevalle tarjonnalle ja näkyvyydelle. Lisäksi muutosten voidaan arvioida vaikuttavan kiihdyttävästi rahapelaamisen siirtymään sähköisen kanavan korkean riskin peleihin, minkä puolestaan arvioidaan lisäävän rahapeli­haittoja”. Rahapelin markkinoinnin vapauttaminen lisää rahapelien kysyntää, jonka arvioidaan vaikuttavan merkittävästi etenkin peli­riippuvuudesta kärsivien henkilöiden ja heidän läheistensä taloudellista asemaa heikentävästi (s. 141). Vaikutukset siis kohdistuvat erityisesti jo valmiiksi heikossa asemassa oleviin rahapeli­riippuvaisiin henkilöihin ja heidän läheisiinsä.

Rahapeli­ongelma ja siihen liittyvä mahdollinen velkaantuminen voivat johtaa siihen, että tukea joudutaan hakemaan perus­elinkustannuksiin, kuten asumis­kustannuksiin sekä ravinto- ja muihin välttämättömiin menoihin. Hallituksen esityksessä todetaan suoraan, että ”[l]asten asema perheissä, joissa on rahapeli­ongelma, voi olla monin tavoin kurjistunut, mutta myös taloudellisesti niukka”. Rahapelien kulutuksen yhä voimakkaampi polarisoituminen ja rahapeli­haittojen kasaantuminen heikommassa sosiaalisessa asemassa oleville ovat hyvin huolestuttava ilmiö.

Raha­pelaaminen uhkaa lasten hyvin­vointia ja lapsen oikeuksien toteutumista

Lasten ja nuorten näkökulmasta rahapelaamiseen liittyy taloudellisten ongelmien lisäksi monenlaisia muita ongelmia, eikä rahapelaamisen tulisi kuulua lapsuuden ja nuoruuden piiriin lainkaan.[3]

Alaikäisten suojelemiseksi rahapeli­haitoilta säädetyllä 18 vuoden ikärajalla pyritään suojaamaan lapsia estämällä heitä itseään pelaamasta. Rahapelaamisesta kohdistuu lapsiin negatiivisia vaikutuksia myös välillisesti. Välilliset seuraukset johtuvat erityisesti heidän vanhempiensa haitallisesta rahapelaamisesta. Sekä suorat että välilliset vaikutukset lapsiin voivat olla hyvin pitkä­aikaisia ja jatkua vielä heidän aikuistuttuaankin.

Alaikäisten rahapeli­automaateilla pelaaminen on vähentynyt vuodesta 2011 alkaen, kun rahapeli­automaattien ikäraja nostettiin 15 vuodesta 18 vuoteen, joka on hyvin myönteistä. Käytännössä osa alaikäisistä pelaa niitä kuitenkin edelleen. Kouluterveyskyselyn (2023) mukaan yläkouluikäisistä 8. ja 9. luokan oppilaista 9,2 prosenttia pojista pelasi rahapelejä viikoittain, tytöistä vastaava määrä oli 1,5 prosenttia. [4] ESPAD-tutkimuksen (2024) mukaan pojista 25 ja tytöistä kuusi prosenttia ilmoitti pelanneensa rahapeli­automaateilla joskus elämänsä aikana. Pojista neljä prosenttia kertoi pelaavansa rahapeli­automaatteja viikoittain. Rahapelejä, määritelmän sisältäessä rahapeli­automaattien lisäksi netissä pelattavat rahapelit ja perinteiset rahapelit, kuten raaputus­arvat, kortti­pelit yms., pelasi pojista 25 prosenttia ja tytöistä neljä prosenttia viimeisen 12 kuukauden aikana. Joka kuudes 15–16-vuotias oli siis pelannut rahasta viimeisen vuoden aikana. [5]

Tutkimusten mukaan muun muassa rahapelien helppo saatavuus, kaverien käytöksestä juontuva sosiaalinen paine sekä vanhempien antama pelaamisen malli altistavat rahapeli­ongelmille. [6] Viikoittain pelaavilla 12–18-vuotiailla nuorilla useimmiten koettuja rahapeli­haittoja olivat syyllisyyden ja häpeän tunne (17 %), ihmissuhde­ongelmat (13 %) ja päivärytmin häiriintyminen (10 %). [7] Alaikäisenä rahapelaamisen aloittaneet todennäköisesti jatkavat pelaamista myös aikuistuttuaan. Hallituksen esityksessä (s. 171) todetaan, että varhais­nuoruudessa alkanut säännöllinen rahapelaaminen lisää rahapeli­ongelmien ja päihde­riippuvuuksien kehittymisen riskiä aikuis­iällä. Rahapeli­haittojen riski on suurempi nuoremmissa ikäryhmissä ja nuoret aikuiset myös pelaavat vanhempia enemmän. Haitat kasaantuvat erityisesti miehille ja sosio­ekonomisesti heikoimmassa asemassa oleville. Samalla kasvaa myös riski haitta­vaikutusten yli­sukupolvisuuteen. [8]

Rahapelien haitta­vaikutukset kohdistuvat lapsiin ja nuoriin myös välillisesti.

Kouluterveys­kyselyn (2023) mukaan 8.- ja 9.-luokkalaisten ikäisistä eli 14–15-vuotiaista   noin 12 prosentilla on läheinen, joka pelaa rahapelejä ongelmallisesti. Lasten elämässä vanhempien ongelmallinen raha­pelaaminen näkyy monella huolestuttavalla tavalla. Aikuisten peliongelmien seurauksen perheessä on usein velkaongelmia ja taloudellista niukkuutta, vanhemmuus voi olla puutteellista ja epävakaata, perhe-elämä riitaisaa ja monella tavoin turvatonta. Tutkimuksen mukaan seuraukset voivat olla lapsille hyvin pitkä­aikaisia ja vakavia. Lapsuuden haitallisilla kokemuksilla todettiin olevan yhteys psykologisiin ongelmiin aikuisuudessa, kuten masennukseen, ahdistukseen, trauma­peräiseen stressi­häiriöön ja parisuhde­väkivallan uhriksi joutumiseen. [9]

Uudistukseen sisältyy lapsen oikeuksien näkökulmasta useita ongelmallisia ehdotuksia

Lapsiasia­valtuutettu lähetti sisä­ministeriölle jo hallituksen esityksen valmistelu­vaiheessa kesäkuussa 2024 kirjelmän [10], jossa muistutettiin lapsen edun huomioimisesta uudistuksessa ja toisti huolen­aiheensa hallituksen esityksen luonnokseen annetussa lausunnossa elokuussa 2024 [11].

Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan rahapeli­lainsäädännön tärkeimpänä tarkoituksena tulisi olla rahapeli­haittojen ehkäiseminen ja vähentäminen. Lapsen oikeudet tulee uudistuksessa turvata mahdollisimman täysi­määräisesti.

Hallituksen esitykseen sisältyvä vaikutusten arviointi valitettavasti osoittaa uudistuksen lisäävän rahapeli­haittoja, huolimatta siitä, että esitykseen sisältyy myös rahapelaamisen valvontaan ja haitta­vaikutusten minimointiin tähtääviä myönteisiä ehdotuksia ja haittojen minimointi on säädetty yhdeksi, tosin viimeisenä mainituksi, uuden rahapeli­lain tavoitteeksi (1 § 2 momentti). Raha­pelaamisen kieltäminen alle 18-vuotiailta ja markkinoinnin ja sponsoroinnin kohdistamisen kielto alle 18-vuotiaisiin suojaavat myönteisellä tavalla lapsia, mutta aikuisten rahapelaamista edistävä sääntely voivat lisätä merkittävästi lapsiin kohdistuvia välillisiä haitta­vaikutuksia. Ja kuten edellä todettiin, ei ikärajoillakaan ole pystytty kokonaan estämään lasten raha­pelaamista.

Kaikkein haitallisimpien rahapelien vapauttaminen kilpailulle on lapsen edun vastaista. Sinänsä myönteisenä voidaan pitää sitä, että nykyisellään yksinoikeus­järjestelmän ulkopuolinen rahapeli­toiminta saatetaan uuden rahapelilain sääntelyn piiriin. Hallituksen esityksen mukaan kuitenkin ehdotettujen muutosten arvioidaan kiihdyttävän rahapelaamisen siirtymistä sähköisen kanavan korkean riskin peleihin, minkä puolestaan arvioidaan vääjäämättä lisäävän rahapeli­haittoja (s. 171). Tämän seurauksena on todennäköistä, että haitallisempien rahapelien vapauttaminen kilpailulle kasvattaa rahapeli­haittoja lapsiperheissä merkittävissä määrin. Riippuvuudelle kaikkein altistavimmat ja nopea­tempoisimmat rahapelit ovat eniten haittoja ja ongelmia aiheuttavia rahapelejä peli­ongelmissa auttavasta Peluurista apua hakeneilla.[12]

Lakiesityksen 50 § sisältäisi nykyistä vastaavasti kiellon kohdistaa markkinointia ala­ikäisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin. Kielto on luonnollisesti kannatettava. Myös rajoitukset, joilla kielletään kolmansien osapuolien harjoittama ja vuorovaikutteinen markkinointi, ovat välttämättömiä. Lapsiasia­valtuutettu kuitenkin korostaa, että ehdotetuista markkinoinnin rajoituksista huolimatta lapset kohtaavat rahapeli­markkinointia elin­ympäristöissään monin eri tavoin ja altistuvat sille erityisesti verkossa. Sosiaalinen media ja erilaiset verkko­palvelut ja -pelit ovat lapsille arkinen ympäristö, jossa he viettävät runsaasti aikaa. Lapset altistuvat mainonnalle myös fyysisessä elin­ympäristössään, vaikka markkinointi ei olisi suoraan heihin kohdistettua. Lapsilla ei ole useinkaan kykyä erottaa mainontaa ja muunlaista sisältöä toisistaan. Markkinoinnin, sisältäen myös erityisen haittariskin rahapelien markkinoinnin, lisääntyminen voi kasvattaa lasten kiinnostusta rahapelaamista kohtaan, kuten hallituksen esityksessäkin todetaan. (s. 172).

Lapsiasia­valtuutettu vastustaa sponsoroinnin sallimista rahapeli­markkinoinnissa. Ehdotetun rahapeli­lain sponsorointia koskevassa säännöksessä (56 §) huomioidaan alaikäisten suojelu tarve kieltämällä sponsorointia koskevien sopimusten tekeminen alle 18-vuotiaiden kanssa tai koskien alle 18-vuotiaiden tapahtumia, kilpailuja, sarjoja taikka niihin rinnastettavia tilaisuuksia. Myönteisistä rajoituksista huolimatta lapset tulevat altistumaan sponsoroinnin välityksellä rahapelien markkinoinnille muun muassa urheilu­tapahtumissa ja nuorten ihailemien julkisuuden henkilöiden ja esimerkiksi somevaikuttajien kautta.

Vaikuttavien pelirajoitusten poistuminen on erittäin ongelmallista rahapeli­haittojen näkökulmasta. Kohdassa 4.3.3.2 Hyvinvointi ja terveys todetaan, että ”säännellyn rahapeli­toiminnan muutosten osalta rahapeli­haittoihin negatiivisesti vaikuttava muutos suhteessa nykytilaan on koko säännellyn markkinan kattavien pelirajoitusten poistuminen, jotka ovat tällä hetkellä käytössä Veikkaus Oy:n peleissä”. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että kaikkia toimijoita koskevien yhteisten tappio- ja/tai talletus­rajojen puute on huomattava heikennys nykytilaan verrattuna. Tämä voi johtaa peli­tappioiden merkittävään nousuun, mikä on vakava uhka lapsiperheiden hyvinvoinnille ja lapsen edun toteutumiselle. Pelaajan itsensä tekemät pelirajoitukset (pelaamisen estäminen (ehdotettu rahapelilaki 29 §) ja toimiluvan­haltija­kohtaisen rahansiirto­rajan asettaminen (30 §)) eivät etenkään ongelma­pelaajien kohdalla ole kovinkaan toimiva malli.

Lapsiasia­valtuutettu korostaa toimivan valvonnan tärkeyttä, jotta lapsia voidaan suojella rahapelaamiselta ja jotta myös muut rahapeleistä aiheutuvat haitat pystytään minimoimaan. Rahapelaamisen valvonta kaikissa peliympäristöissä on resursoitava riittävästi heti lain voimaantulosta lähtien. Lapsen oikeuksien turvaamiseksi on välttämätöntä, että valvonta­viranomainen pystyy valvomaan järjestelmää tehokkaasti ja tarkoituksen­mukaisesti ja että sillä on tosi­asiallinen mahdollisuus puuttua havaittuihin epäkohtiin ripeästi.

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa lisäksi, että Päihde- ja riippuvuus­strategissa [13] ja Rahapeli­poliittisessa ohjelmassa [14] digipeli­haittojen ehkäisy on otettu osaksi rahapeli­haittojen ehkäisyä. Rahapeleihin on alkanut tulla yhä enemmän digipelejä muistuttavia ominaisuuksia ja mekanismeja, kuten tarinallisuutta, sosiaalista vuorovaikutusta sekä visuaalisia ja toiminnallisia elementtejä. Rahapelejä myös pelataan entistä enemmän omilla digilaitteilla perinteisten peli­automaattien sijaan. Digipelaaminen kuuluu nykyisin valtaosan lapsista arkipäivään.

Rahapeli­poliittisessa ohjelmassa (s. 27) todetaan muun muassa, että digipeli­haittojen ehkäisy ja raha- ja digipelaamisen ja muiden ilmiöiden yhteydet ovat merkittävä teema erityisesti lasten ja nuorten kohdalla, jotka saattavat digitaalisten pelien yhteydessä tutustua rahapelaamisen ja arvontojen logiikkaan. Yhteen kietoutuvassa raha- ja digipelaamisessa kokonais­valtaisen pelikulttuurin, mainonnan ja pelaajan sosiaalisen ympäristön vaikutus on merkittävä. [15] Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että aihetta tulee jatkossa arvioida erityisesti siitä näkökulmasta, tulisiko ilmiöön puuttua tehokkaammin nimen­omaisesti ala­ikäisten suojelemiseksi esimerkiksi lainsäädännön keinoin.

Lopuksi

Edellä todetusti, rahapeli­uudistuksella voi olla merkittäviä suoria ja välillisiä haitallisia vaikutuksia lapsiin. Lapsiasia­valtuutettu ehdottaakin, että valiokunta edellyttäisi lausunnossaan, että hallitus seuraa lain voimaan­tulosta alkaen uuden rahapeli­sääntelyn vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin ja tarvittaessa ryhtyy toimiin sääntelyn tarkentamiseksi lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien takaamiseksi.

Jyväskylässä 5.5.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi