LAPS/25/2025, 6.3.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan hallinto­valiokunnalle hallituksen esityksestä edus­kunnalle laiksi rikoslain 6 ja 17 luvun muuttamisesta

Viite: Hallinto­valiokunta perjantai 7.3.2025 klo 11.30 / HE 219/2024 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutettu on antanut hallituksen esityksestä pääasiallisesti saman­sisältöisen lausunnon eduskunnan laki­valiokunnalle 20.2.2025.[1]

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu kannattaa hallituksen esityksen ehdotuksia. Esityksen lapsivaikutusten arviointi on kuitenkin melko niukkaa.
• Hallituksen esityksellä kuitenkin tosiasiallisesti ankaroitetaan myös alaikäisten rangaistuksia ja alaikäisiäkin tuomitaan ehdottomiin vankeus­rangaistuksiin, joten tarkemmat arviot ehdotusten vaikutuksista olisivat olleet tarpeen.
• Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että erityisen nöyryyttävää tekotapaa koskevan koventamis­perusteen on katsottu voivan kattaa myös sellaiset tilanteet, joissa vakava-asteista nöyryyttämistä on kuvattu ilman, että materiaalia on jaettu eteenpäin. Lapsiuhrin kohdalla teon pitkä­aikaisia vaikutuksia on syytä arvioida erityisen tarkasti.
• Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että ehdotus kriminalisoida alle rikosvastuu­ikäisen lapsen käyttäminen rikoksen tekemiseen on erittäin tarpeellinen lasten tehokkaammaksi suojelemiseksi. Teon moitittavuutta arvioitaessa on huomioitava, että lapset ovat lähes poikkeuksetta heikommassa asemassa suhteessa aikuisiin tai lähellä aikuisuutta oleviin henkilöihin.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikoslakia. Rikoksen tekeminen osana rikollis­joukon toimintaa säädettäisiin rangaistuksen koventamis­perusteeksi. Lakiin sisällytettäisiin myös rikollis­joukkoa koskeva määritelmä. Alle 15-vuotiaan käyttäminen väli­kappaleena tahallisen rikoksen tekemisessä säädettäisiin rangaistavaksi erillisenä rikoksena. Rangaistuksen koventamis­perusteeksi säädettäisiin myös henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen tekeminen erityisen nöyryyttävällä tavalla. Ehdotetut säännökset ankaroittaisivat kyseessä olevien tekojen rangaistuksia.

Lapsiasia­valtuutettu kannattaa ehdotuksia, mutta esittää esityksestä seuraavat huomiot.

Lapsi­vaikutusten arviointi on puutteellista

Hallituksen esityksen lapsi­vaikutusten arviointi on varsin niukkaa, vaikka vaikutus­arviointia onkin täydennetty lausunto­palautteen jälkeen. Esitykseen ei ole sisällytetty nimen­omaista lapsi­vaikutusten arviointi -kohtaa, mutta vaikutuksia on jonkun verran arvioitu pääasiallisia vaikutuksia kuvaavan luvun (4.2) muissa kohdissa.

Hallituksen esityksen ehdotuksia on käsitelty melko vähän 15–17-vuotiaiden nuorten rikosten tekijöiden näkökulmasta. Vaikutuksista vankilukuun ja rangaistusten ankaroitumiseen nuorten rikosten tekijöiden osalta on tyydytty toteamaan lähinnä vain, että vankeus­rangaistusten määrän tai muiden rangaistusten haitta­vaikutusten ei arvioida olennaisesti lisääntyvän (esim. s. 24), koska alaikäisiä suojaavat rikos- ja rikosprosessi­lainsäädännön erityis­säännökset. Siten alaikäisten rangaistuksissa noudatetaan esimerkiksi lievennettyä rangaistus­asteikkoa ja ehdottomaan vankeus­rangaistukseen tuomitaan vain, jos siihen on painavia syitä.

Hallituksen esityksellä kuitenkin tosi­asiallisesti ankaroitetaan myös alaikäisten rangaistuksia ja alaikäisiäkin tuomitaan ehdottomiin vankeus­rangaistuksiin, joten tarkemmat arviot ehdotusten vaikutuksista olisivat olleet tarpeen. Esimerkiksi nöyryyttämis­tekojen kohdalla hallituksen esityksessä arvioidaan (s. 26), että lisä­vankeuskuukausia kokonaisuudessaan tulisi 50 prosenttia vähemmän tuomitun alaikäisyyden vuoksi, mutta esityksestä ei käy ilmi, onko ko. ehdotuksella vaikutuksia alaikäisten vankilukuun.

Tarkempia vaikutus­arviointeja puoltaisi myös se, että hallituksen esityksen ehdotukset koskevat nimenomaan sellaista rikollista toimintaa, jossa nuoret ovat usein mukana. Rikollis­joukossa keskeiset henkilöt ovat esityksen mukaan 18–30-vuotiaita, mutta rikollis­joukoissa on alaikäisiä myös niiden jäseninä, ei pelkästään niiden vaikutus­piirissä. Nuorten tekemien väkivalta- ja ryöstörikos­epäilyjen määrä on viime vuosina lisääntynyt, joten on oletettavaa, että rikoksia tehdään myös osana rikollis­joukoksi katsottavan yhteen­liittymän toimintaa. Nuoret, jotka ovat jo itse rikosvastuu­ikäisiä, tavoittavat helposti alle rikosvastuu­iän olevia lapsia, joita voidaan käyttää rikoksen tekemiseen. Ja kuten esityksessäkin todetaan, suuri osa nöyryyttämis­väkivaltaan syyllistyneistä on 15–17-vuotiaita.

Rikoksen tekeminen osana rikollis­joukon toimintaa

Hallituksen esityksen rikollis­joukkoa koskevan koventamis­perusteen säännös­kohtaisia perusteluita on lausunto­palautteen perusteella tarkennettu, mikä on myönteistä. Rikollis­joukon määritelmä on sinänsä selkeä, vaikka käytännössä esimerkiksi pysyvän yhteen­liittymän osoittaminen tai se, että rikos on tehty rikollis­joukon lukuun voikin olla vaikeaa.

Rikoksen tekeminen erityisen nöyryyttävällä tavalla

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että ehdotettu nöyryyttävää tekotapaa koskeva koventamis­peruste on tärkeä parannus erityisesti rikos­uhrin näkökulmasta. Lapsiin kohdistuviin rikoksiin liittyy tänä päivä yhä useammin se, että rikos, esimerkiksi pahoinpitely ja nöyryyttäminen sen yhteydessä, kuvataan ja levitetään joko suorana tai myöhemmin tallenteena joko rajatulle joukolle tai julkisesti erilaisissa viesti­palveluissa tai sosiaalisessa mediassa. Usein näissä rikoksissa tekijäkin on ala­ikäinen.

Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että koventamis­peruste kattaa tilanteet, joissa vakava-asteista nöyryyttämistä on kuvattu ilman, että materiaalia on jaettu eteenpäin. Jo tietoisuus siitä, että nöyryyttäminen voidaan saattaa muiden nähtäväksi, voi aiheuttaa uhrille vakavaa kärsimystä, joka hidastaa tai jopa estää toipumista traumaattisesta kokemuksesta. Lapsi­uhrin kohdalla on pitkä­aikaisia vaikutuksia syytä arvioida erityisen tarkasti.

Lapsiasia­valtuutettu teki vuonna 2022 aloitteen[2], jossa ehdotettiin, että lapsiin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa kuvaavan materiaalin hallussa­pidon ja levittämisen rangaistavuuden tarvetta selvitettäisiin. Nyt käsillä oleva esitys lähenee osin aloitteessa tunnistettua sääntely­tarvetta, mutta ei poista kokonaan tarvetta edelleen selvittää aloitteessa tarkoitettujen tekojen kriminalisointia. Parhaillaan lausunto­kierroksella oleva hallituksen esitys­luonnos rikoslain 17 ja 20 lukujen muuttamisesta (raakaa väkivaltaa esittävän kuva­materiaalin hallussa­pidon kriminalisointi ja CAM-materiaalin hallussa­pidon rangaistavuuden ankaroittaminen) vastaa osaltaan aloitteessa todettuun tarpeeseen kriminalisoida lapsiin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa kuvaavan materiaalin hallussapito.

Alle rikosvastuu­ikäisen lapsen käyttäminen rikoksen tekemiseen

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että ehdotus kriminalisoida alle rikosvastuu­ikäisen lapsen käyttäminen rikoksen tekemiseen on erittäin tarpeellinen lasten tehokkaammaksi suojelemiseksi.

Lapsiasia­valtuutettu julkaisi keväällä 2024 analyysin lasten­suojelun sijais­huollosta luvatta poistuneiden lasten kysely­tutkimuksesta ”Hatkassa lapsen silmin”.[3] Kysely­tutkimuksessa ei suoraan kysytty, oliko lapsia pyydetty tai houkuteltu hatkassa olon aikana tekemään rikoksia tai oliko heitä käytetty tällaiseen toimintaan, mutta analyysi antaa viitteitä siihen, että tällaista toimintaa tapahtuu. Analyysissa tunnistettiin (s. 21, kuviot 3 ja 4), että hatkaan lähdetään, koska on esimerkiksi halu saada päihteitä ja halutaan osallistua rikolliseen toimintaan (tarve päästä myymään tai välittämään päihteitä tai ansaitsemaan rahaa tai maksamaan velkoja). On selvää, että rikolliseen toimintaan voi liittyä myös ulkopuolisia henkilöitä, jotka käyttävät hatkassa olevia nuoria rikosten tekemiseen.

Esityksessä (s. 58) todetaan, että moitittavuuden arvioinnissa merkitystä tulisi antaa sille, millaisia keinoja välillinen tekijä on käyttänyt saadakseen lapsen ryhtymään rikolliseen tekoon, mutta eri keinojen välisille eroille ei tulisi antaa suurta merkitystä, koska kohteena on vielä kehitys­vaiheessa oleva lapsi. Myöskään sille, että kyseessä oleva lapsi olisi oma-aloitteisesti myötä­vaikuttanut päätökseen ryhtyä rikolliseen tekoon, ei tulisi antaa suurta merkitystä arvostelua lieventävänä seikkana. Säännös­kohtaisissa perusteluissa katsotaan lisäksi, että jos sekä välillinen tekijä että väli­kappaleena käytetty lapsi ovat molemmat lähellä rikos­vastuun ikärajaa (esim. 15- ja 14-vuotiaat) eikä lapsi ole ollut alisteisessa asemassa, moitittavuus voidaan arvioida lievemmäksi. Hallituksen esityksen mukaan väli­kappaleena käytetyltä lapselta voi puuttua iän lisäksi jokin muu rikos­oikeudellisen vastuun edellytys. Lapsi saattaa olla esimerkiksi ymmärtämättä tai tiedostamatta tekonsa tosi­asiallista luonnetta ja sitä, että se täyttää rikos­tunnusmerkistön. Esityksen mukaan tällaiset seikat eivät sellaisenaan estä säännöksen soveltamista, mutta niillä voi joissain tilanteissa on merkitystä, kun arvioidaan lapselle aiheutuvaa vahinkoa, ja siten teon moite­arvostelun kannalta.

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että välikappaleena käytetyn, alle rikosvastuu­ikäisen lapsen oma-aloitteisuuden tai ymmärryksen huomioon­ottamiselle lieventävänä tekijänä moitittavuus­arvioinnissa tulee olla korkea kynnys.

Lapsiasia­valtuutettu pitää sinänsä hyvänä, että teon moitittavuuden arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa lapsen ikä ja kehitys sekä lapsen ja välillisen tekijän ikäero. Lapsiasia­valtuutettu korostaa kuitenkin, että lapsen alisteista asemaa tulee arvioida kaikissa tilanteissa. Lapset ovat ylipäätään lähes poikkeuksetta heikommassa asemassa suhteessa aikuisiin tai lähellä aikuisuutta oleviin henkilöihin. Voidaan katsoa esimerkiksi, että asetelma on tällainen, kun lapsi on tekemisissä rikollis­joukkoon kuuluvan välillisen tekijän kanssa, silloinkin, kun välillinen tekijä on itse vielä alle 18-vuotias. Myös edellä mainituissa hatka­tilanteissa lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja heidän rekrytoimisensa rikollisiin tekoihin ei välttämättä edellytä suurtakaan, jos minkäänlaista, houkuttelua, painostusta tai yllytystä.

Jyväskylässä 6.3.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi

 

​