LAPS/121/2025, 11.9.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan laki­valiokunnalle hallituksen esityksestä laiksi rikos­lain 17 ja 20 luvun muuttamisesta

Viite: Laki­valiokunta perjantai 12.9.2025 klo 9.15 / HE 61/2025 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu kannattaa rikoslakiin ehdotettuja muutoksia, jotka osaltaan parantavat lapsen oikeutta erityiseen suojeluun vakavalta väkivallalta.
• Lapsen oikeus suojeluun kaikenlaiselta väkivallalta on vahva lapsen perus- ja ihmisoikeus.
• Ehdotetut kriminalisoinnit eivät ratkaise kaikkia ongelmia, jotka liittyvät erilaisten väkivalta­kuvausten hallussa­pitoon, mutta sääntelyllä saavutettavat pienetkin edistys­askeleet lasten oikeuksien suojelemiseksi ovat kannatettavia ja tärkeitä.
• Lapsiasia­valtuutettu olisi pitänyt tarpeellisena, että hallituksen esityksessä väkivalta­kuvauksen hallussapidon rangaistus­asteikkoa olisi selkeämmin arvioitu ja perusteltu lapsiin kohdistuvan vakavan väkivallan näkökulmasta.
• Lapsiasia­valtuutettu olisi pitänyt myös perusteltuna, että säännös­kohtaisissa perusteluissa olisi otettu kantaa siihen, miten raa’an väkivallan määritelmä täyttyy, kun kyse on lapseen kohdistuvasta teosta.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu kannattaa hallituksen esityksessä ehdotettuja muutoksia.

Kaikenlaisen väkivallan kohdistuminen lapsiin voi olla erittäin vahingollista lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Myös väkivalta­kuvausten näkeminen voi vaarantaa lapsen turvallisen kehityksen ja hyvinvoinnin. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus edellyttää, että lapsia suojellaan tehokkaasti kaikenlaiselta väkivallalta ja kaltoin­kohtelulta.

Lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan on Suomessa ja myös Euroopassa [1] ollut jo pitkään nolla­toleranssi. Lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn on panostettu huomattavasti viime vuosina. Esimerkkinä voidaan mainita Väkivallaton lapsuus -toimenpide­suunnitelma 2020–2025, joka on laaja kokoelma toimenpiteitä, joilla tähdätään henkisen ja fyysisen väkivallan sekä seksuaali­väkivallan ennalta­ehkäisyyn, haittojen minimointiin ja hoidon kehittämiseen. [2] Uutta suunnitelmaa vuosille 2026–2033 valmistellaan parhaillaan. Barnahus-mallissa [3] puolestaan on kehitetty ja tehostettu lapsiin kohdistuvien väkivalta­epäilyjen selvitys­prosesseja sekä väkivaltaa kokeneiden lasten tukea ja hoitoa. Tässä työssä suunta­viivana ovat eurooppalaiset Barnahus-standardit [4].

Vaikka lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ehkäistään ja siihen puututaan käytännössä aina vaan tehokkaammin, tarvitaan myös lainsäädäntöä tukemaan ja mahdollistamaan tätä työtä.

Lapsen oikeus suojeluun kaikenlaiselta väki­vallalta on lapsen perus- ja ihmis­oikeus

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus sisältää useita artikloja, joiden tarkoituksena on suojella lapsia väkivallalta ja kaltoin­kohtelulta. Yleissopimuksen sopimus­valtiot ovat sitoutuneet suojelemaan lapsia kaikin asianmukaisin lain­säädännöllisin, hallinnollisin, sosiaalisin ja koulutuksellisin toimin kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välin­pitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä (19 artikla). Lapsen oikeuksien yleissopimus edellyttää myös, että lasta on suojeltava kaikenlaiselta seksuaaliselta hyväksikäytöltä (34 artikla) ja muilta hänen hyvinvointiaan jollain tavoin uhkaavilta hyväksikäytön muodoilta (36 artikla). Sopimusvaltiot takaavat, että lasta ei kiduteta eikä kohdella tai rangaista julmalla, epä­inhimillisellä tai halventavalla tavalla (37 artikla a-kohta). Jokaisella lapsella on oikeus kattavaan suojeluun väkivallalta ja hyväksikäytöltä, joka voi vaarantaa lapsen oikeuden elämään, henkiinjäämiseen ja kehitykseen (6 artikla).

YK:n lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan nro 13 (kohta 31) nostanut esiin tieto- ja viestintä­tekniikan välityksellä tapahtuvan lapsiin kohdistuvan väkivallan, jossa kyse voi olla muun muassa lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai väkivallasta, jolle lapset altistuvat tieto- ja viestintä­tekniikan käyttäjinä [5]. Yleiskommentissaan nro 25 (kohta 82) komitea kehottaa sopimusvaltioiden ryhtymään ”lain­säädännöllisiin ja hallinnollisiin toimiin suojellakseen lapsia väkivallalta digitaalisessa ympäristössä. Sopimusvaltioiden tulee muun muassa säännöllisesti tarkistaa, päivittää ja toteuttaa vankkoja lainsäädäntö-, sääntely- ja institutionaalisia puitteita, jotka suojelevat lapsia kaikenlaisten väkivallan muotojen tunnetuilta ja uusilta riskeiltä digitaalisessa ympäristössä. Tällaisia riskejä ovat muun muassa fyysisen ja henkisen väkivallan, vahingoittamisen tai pahoinpitelyn, laiminlyönnin tai huonon kohtelun, riiston ja hyväksikäytön riskit, mukaan lukien seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön, lapsikaupan, sukupuolittuneen väkivallan, verkkovihan, kyberhyökkäysten ja tieto­sodankäynnin riskit”.[6]

YK:n lapsen oikeuksien komitea kehotti viimeisimmissä suosituksissaan (2023) [7] Suomea tehostamaan sääntelyään ja suojelu­politiikkaansa suojellakseen lasten oikeuksia ja turvallisuutta digitaalisessa ympäristössä (kohta 21 a) sekä varmistamaan, että tiedonsaantia ja digitaaliseen ympäristöön pääsyä koskevilla säännöksillä suojellaan lapsia haitallisilta sisällöiltä ja aineistoilta sekä verkossa esiintyviltä riskeiltä (kohta 21 b). Komitea myös vaati, että Suomi toteuttaa useita eri toimenpiteitä, joilla reagoidaan, vähennetään ja estetään lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa sen kaikissa muodoissa ja kaikissa olosuhteissa sekä varmistaa, että väkivallan uhriksi joutuneet lapset saavat kaiken tarvitsemansa avun ja tuen (kohta 23 a-k). 

Kommentit hallituksen esityksen ehdotuksista

Lapsiasia­valtuutettu teki marraskuussa 2022 oikeus­ministeriölle aloitteen lainvalmistelu­toimiin ryhtymisestä lapsiin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa sisältävän materiaalin hallussa­pidon ja levittämisen kriminalisoimiseksi. [8] Lapsiasia­valtuutettu katsoi aloitteessaan, että kriminalisoinnin ulottamista kaikkeen lapsen pyykkistä tai fyysistä terveyttä ja kehitystä vakavasti vaarantavaan, väkivaltaa kuvaavan materiaalin hallussa­pitoon tulisi harkita.

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että hallituksen esityksen ehdotukset edistävät osaltaan aloitteessa mainittuja ehdotuksia.

Väkivalta­kuvauksen hallussa­pito

Ehdotetun rikoslain 17 luvun 17 a §:n (väkivalta­kuvauksen hallussa­pito) tarkoituksena on suojata lasten häiriötöntä kehitystä ja lasten oikeuksia, yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä toissijaisesti henkeä ja terveyttä ja eläinten hyvinvointia (HE, s. 31). Säännös kattaisi raakaa väkivaltaa esittävät kuvat tai kuvatallenteet, joissa esitettävä raaka väkivalta on tallennettu todellisesta väkivalta­tilanteesta ja sellaiset kokonaan tai osin teknisesti valmistetut kuvat, joista ei voida varmuudella todeta, esittävätkö ne todellista väkivalta­tilannetta. Säännös siis koskee myös sellaisia kuvia ja kuva­tallenteita, jotka ovat niin realistisia, että ne voidaan mieltää todellisiksi.

Kuten hallituksen esityksessäkin todetaan, hallussa­pidon kriminalisointi on poikkeuksellista ja sääntelyn tulee olla oikea­suhtaista ja perus- ja ihmisoikeuksien kanssa yhteensopivaa. Esityksessä sääntelyä on arvioitu erityisesti sananvapauden rajoittamisen kannalta. Säännöstä ei ole säädetty ainoastaan lasten suojelemiseksi, mutta lapsiasia­valtuutettu katsoo, että lapsen oikeus suojeluun kaikenlaiselta väkivallalta on niin vahva lapsen perus- ja ihmisoikeus, että ehdotusta väkivalta­kuvausten hallussapidon kriminalisoinniksi ei ole syytä kyseenalaistaa. On myös huomattava, että lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapito on säädetty jo aiemmin rangaistavaksi ja tässä yhteydessä perustuslaki­valiokunta on katsonut, että lapsen suojelu seksuaaliselta hyväksikäytöltä on niin vahva suojeluintressi, että se menee sanavapauden edelle (PeVL 23/1997 vp, s. 4). Lisäksi nyt käsiteltävässä hallituksen esityksessä ehdotetaan törkeää tekomuotoa koskevaa sääntelyä lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussa­pidolle, jolla ymmärryksemme mukaan pyritään vastaamaan siihen tosiasiaan, että teknologian kehittyminen ja sen käytön helpottuminen ja yleistyminen ovat lisänneet ko. materiaalin saatavuutta ja kuvattujen tekojen raaistumista.

Väkivalta­kuvauksen hallussa­pitoa koskeva säännös ja lapset

Ehdotetun väkivalta­kuvauksen hallussa­pitoa koskevan säännöksen (17:17 a) perusteluissa ei tarkenneta säännöksen soveltamista erikseen lasten kannalta, lukuun ottamatta säännöksen tarkoitusta (HE, s. 31) ja mainintaa siitä, että teko kuuluisi rangaistavuuden alaan ainakin silloin, kun materiaalia pidetään hallussa hyötymis­tarkoituksessa esimerkiksi niin, että sitä on tarkoitus käyttää vaihdon välineenä 20:19 tarkoitettuja lasta seksuaalisesti esittävien kuvien saamiseksi tai muiden houkuttelemiseksi hankkimaan lasta seksuaalisesti esittäviä kuvia (HE, s. 35).

Lapsiasia­valtuutettu korosti edellä mainitussa aloitteessaan, että kaikki, sekä fyysinen että henkinen väkivalta on erittäin haitallista lapsille. Myös väkivalta­kuvausten näkeminen vaarantaa lapsen turvallisen kehityksen ja hyvinvoinnin. Tämä todetaan myös hallituksen esityksessä (HE, s. 5). Raakaa lapsiin kohdistuvaa väkivalta­materiaalia leviää verkossa ja videotallenteina jatkuvasti enemmän, ja tällaista materiaalia on löytynyt lähinnä muita rikoksia selvitettäessä ja tutkittaessa (HE, s. 4).

Lapsiasia­valtuutetun aloitteessa todettiin myös, että usein materiaalin tekijöinä ovat aikuiset, mutta lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa sisältäviä kuvauksia tuottavat ja levittävät lisääntyvässä määrin myös lapset itse. He kuvaavat toisiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja levittävät materiaalia sosiaalisessa mediassa. Kuvatallenteet voivat sisältää myös vakavaa uhkailua, nöyryyttämistä tai alistamista ilman, että lapseen kohdistetaan fyysistä väkivaltaa. Vuoden 2022 kansallisen lapsiuhri­tutkimuksen mukaan henkisesti väkivaltainen kiusaaminen on yleisin ikätoverien välinen väkivallan muoto. [9] Kyse on yhtä lailla lapseen kohdistuvasta vakavasta väkivallasta, joka on vahingollista lapsen kehitykselle, myös silloin, kun lapsi näkee tällaista väkivaltaa.

Tutkimusten mukaan sosiaalista mediaa käytetään nuorten keskuudessa väkivalta­tekojen ihannointiin, esittämiseen ja niihin yllyttämiseen. [10] Myös Suomessa on herännyt epäilyjä, että lasten välisiä väkivalta­tekoja on järjestetty väkivaltaisen materiaalin kuvaamista ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa levittämistä varten. [11] Väkivalta­kuvausten kuvaaminen ja levittäminen on jo kriminalisoitu erikseen, mutta niihin liittyy usein myös materiaalin hallussa­pito.

Hallituksen esityksen lapsivaikutusten arvioinnissa arvioidaan, että väkivalta­kuvausten hallussa­pidon kriminalisoinnilla voidaan jonkin verran vähentää kuvien määrää verkossa. Niitä mahdollisesti vietäisiin verkkoon saataville vähemmän ja niitä voitaisiin poistaa sellaisen henkilön hallusta, joka on syyllistynyt hallussapito­rikokseen. Samalla todetaan, että vaikutus on rajallinen ja sääntelystä huolimatta lapset voivat edelleen päästä käsiksi raakaa väkivaltaa sisältäviin kuviin ja kuva­tallenteisiin. On selvää, että kriminalisointi ei ratkaise koko ongelmaa. Lapsiasia­valtuutettu kuitenkin katsoo, että sääntelyllä saavutettavat pienetkin edistys­askeleet lasten oikeuksien suojelemiseksi ovat kannatettavia ja tärkeitä.

Esityksessä todetaan myös, että rangaistus­säännöksellä voi olla myös kielteisiä vaikutuksia lasten oikeuksiin. Se rajoittaa lapsen sananvapautta ja lapset voivat joutua epäillyiksi väkivalta­kuvauksen hallussa­pidosta.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että sääntelyssä on huolehdittu siitä, että sananvapautta ei rajoiteta tarpeettomasti ja väkivalta­kuvauksen hallussapito on sallittu silloin, kun sille on hyväksyttävä syy. Myös lapsilla voi olla oikeus tai hyväksyttävä syy pitää hallussaan järkyttävääkin kuvamateriaalia (HE, s. 19). Sääntely ei estä lapsia eikä aikuisia esimerkiksi ilmoittamasta väkivalta­materiaalista eteenpäin tai sen toimittamista viranomaisille.

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että alaikäisten joutuminen rikosprosessiin ei ole koskaan toivottavaa ja prosessi kuormittaa lasta, mutta yhtä lailla on tärkeää, että alaikäisten rikollisiin tekoihin voidaan puuttua tehokkaasti. Niin nyt kyseessä olevissa tilanteissa kuin muidenkin rikosten osalta on huolehdittava siitä, että prosessissa huolehditaan epäiltynä tai syytettynä olevan lapsen oikeuksien suojelusta ja kaikesta hänen tarvitsemastaan tuesta ja hoidosta.

Vertailu­kohtana lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussa­pidon kriminalisointi

Ehdotettu 20 luvun 21 a §, joka koskee lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapidon törkeää tekomuotoa, on perusteltu ja sellaisenaan kannatettava. Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapidosta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta (20:21). Uutta törkeää tekomuotoa koskevan säännöksen (20:21a) mukaan teosta voitaisiin tuomita vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta.

Väkivalta­kuvauksen hallussapitoa koskevan 17:17 a:n säännös­kohtaisissa perusteluissa ei kriminalisointia ole juurikaan käsitelty lasten näkökulmasta, vaikka säännöksen yhtenä tarkoituksena on suojata lasten häiriötöntä kehitystä ja lasten oikeuksia.

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää huomiota ensinnäkin nyt esitettävien rangaistus­säännösten (17:17 a ja 20:21 a) rangaistus­asteikkoihin. Väkivalta­kuvauksen hallussapidosta voitaisiin tuomita sakkoa. Hallituksen esityksessä sakko­rangaistusta perustellaan sillä, että kriminalisoinnilla on sananvapautta rajoittava luonne, säännös on poikkeuksellinen ja teko katsotaan vähemmän vahingolliseksi ja vaaralliseksi esimerkiksi verrattuna väkivalta­kuvauksen levittämis­rikokseen (HE, s. 14). Lisäksi kohdassa todetaan, että säännös eroaa luonteeltaan ankarammin rangaistavasta lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapito­rikoksesta, jolla suojellaan lapsen häiriötöntä kehitystä ja koskemattomuutta, kun taas väkivalta­kuvauksen hallussapito­rikoksella suojataan ennen kaikkea yleistä järjestystä.

Lapsiasia­valtuutettu olisi pitänyt tarpeellisena, että hallituksen esityksessä rangaistus­asteikkoa olisi arvioitu ja perusteltu selkeämmin nimen­omaisesti lapsiin kohdistuvan vakavan väkivallan näkökulmasta. Hallituksen esityksen valmistelu­vaiheessa lapsiasia­valtuutettu esitti, että olisi perusteltua arvioida, voitaisiinko lapsia suojella paremmin säätämällä erilliset säännökset lapsiin kohdistuvan vakavan väkivalta­kuvauksen hallussa­pidolle ja levittämiselle. Esitys­luonnoksessa sakko­rangaistusta perusteltiin tuolloin vain sanavapauden rajoittamisen kannalta ja verrattuna väkivalta­kuvauksen levittämis­rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen.[12]

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että säännöksen tarkoituksena on suojella lasten häiriötöntä kehitystä ja lasten oikeuksia, yleisen järjestyksen suojaamisen ohella. Tämä myös todetaan selkeästi hallituksen esityksessä 17:17 a:n säännös­kohtaisissa perusteluissa (HE, s. 31). Lapsiasia­valtuutettu korostaa, toistaen, että kaikki lapsiin kohdistuva vakava väkivalta vaarantaa lapsen häiriötöntä kehitystä ja koskemattomuutta. Raaka väkivalta, vaikka siihen ei liittyisi seksuaalisen hyväksikäytön elementtiä, on lapselle hyvin haitallista. Siten hallituksen esityksen edellä mainittu perustelu ”säännös eroaa luonteeltaan ankarammin rangaistavasta lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapito­rikoksesta, jolla suojellaan lapsen häiriötöntä kehitystä ja koskemattomuutta…” ei nähdäksemme ole hyväksyttävä. Se on ristiriidassa edellä mainitun, hallituksen esityksessä todetun säännöksen tarkoituksen kanssa ja muun muassa suhteessa siihen, että esityksen mukaan (HE, s. 11) ei ole ”aivan johdon­mukaista, että lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapito on rangaistavaa, mutta pieneen lapseen kohdistuvaa, edes kuolemaan johtavaa raakaa väkivaltaa esittävän kuva­materiaalin hallussapito ei ole rangaistavaa silloin, kun lasta ei kuvata millään tavalla seksuaalisesti”. Lisäksi esityksen useissa muissakin kohdissa tuodaan selkeästi ilmi tällaisen materiaalin haitallisuus lapsille.

Toiseksi lapsiasia­valtuutettu olisi pitänyt perusteltuna, että vähintäänkin perusteluissa olisi otettu kantaa siihen, miten raa’an väkivallan määritelmä täyttyy, kun kyse on lapseen kohdistuvasta teosta. Esityksen mukaan raakuutta arvioitaessa tulee huomioida kokonaisuus eli sekä esitettävä väkivalta itsessään että väkivallan esittämistapa (HE, s. 33), joten sinänsä asia voidaan arvioinnissa ottaa huomioon. Selkeämpää olisi, että perusteluissa olisi käsitelty tekoja nimen­omaisesti lasten näkökulmasta.

 

Jyväskylässä 11.9.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi