Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan laki­valiokunnalle kansalais­aloitteesta koulu­väkivallan kirjaamisesta rikoslakiin (KAA 5/2021 vp) sekä sen yhteydessä käsiteltävästä laki­aloitteesta laiksi rikoslain 21 luvun muuttamisesta (LA 12/2019 vp)

Viite: Julkinen kuuleminen / Laki­valiokunta to 17.2.2022 klo 9.30 / KAA 5/2021 (koulu­väkivalta) ja LA 12/2019 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi kansalais- ja laki­aloitteita yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Kansalais- ja laki­aloitteiden keskeinen sisältö

Sekä kansalais­aloitteessa koulu­väkivallan kirjaamisesta rikos­lakiin (KAA 5/2021 vp)[1] että laki­aloitteessa laiksi rikoslain 21 luvun muuttamisesta (LA 12/2019 vp)[2] esitetään, että koulu­väkivalta (KAA 5/2021 vp) tai koulu­kiusaaminen (LA 12/2019 vp) lisättäisiin rikoslakiin omana rikos­nimikkeenään.

Tarvetta kriminalisoinnille perustellaan esimerkiksi sillä, ettei koulu­väkivaltaan/-kiusaamiseen kyetä puuttumaan tarpeeksi tehokkaasti ilman erillistä rikos­nimikettä. Lisäksi kriminali­soinnilla pyrittäisiin alle­viivaamaan kiusaamisen vakavuutta.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että kaikki kiusaaminen on väkivaltaa, mutta kaikki väkivalta ei ole kiusaamista.

• Kaikkeen lasten kokemaan väkivaltaan (ml. kiusaamiseen), sekä lasten vertais­suhteissa tapahtuvaan että aikuisten lapsiin kohdistamaan, tulee puuttua määrä­tietoisesti ja toimiviksi todetuin keinoin.

• Koulu­kiusaamisen tai koulu­väkivallan säätämistä rangaistavaksi rikoslain perusteella ei voida tutkittuun tietoon tai suosituksiin nojaten pitää kannatettavana.

• Vähemmistöihin kuuluvat ovat erityisen alttiita väkivallalle ja kiusaamiselle. Tähän tulisi kiinnittää erityistä huomiota väkivallan ja kiusaamisen vastaisessa työssä.

• Väkivallan, kiusaamisen ja syrjinnän kieltämisen lisäksi tulisi lähestyä niiden ehkäisyä keskittymällä myönteisiin tavoitteisiin ja toiminta­tapoihin.

• On huolestuttavaa, että merkittävä osa lapsista on kokenut väkivaltaa ja kiusaamista myös aikuisten taholta. Aikuiset ovat avain­asemassa väkivallan ja kiusaamisen vastaisessa työssä.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Nyt käsiteltävänä olevilla kansalais- ja laki­aloitteilla on sikäli hyvät tarkoitus­perät, että niillä pyritään tehostamaan kiusaamiseen puuttumista. Lapsiasia­valtuutettu lähtö­kohtaisesti kannattaa kaikkia toimia, joilla pyritään väkivallan ja kiusaamisen ennalta­ehkäisyyn ja siihen puuttumisen tehostamiseen. Koulu­kiusaamisen kriminalisointia lapsiasia­valtuutettu ei kuitenkaan pidä kannatettavana.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen (jälj. LOS) 19 artiklan mukaan lasta tulee suojella kaikelta väki­vallalta eli "kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoin­pitelyltä, laimin­lyönniltä tai välin­pitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksi­käytöltä, mukaan lukien seksuaalinen hyväksi­käyttö".

YK:n lapsen oikeuksien komitea (jälj. LOS-komitea) on alleviivannut väkivallalla tarkoitettavan myös henkistä ja tahatonta väkivaltaa.[3]

LOS 40 artiklassa asetetaan tavoitteeksi, että sopimus­valtiot, mikäli mahdollista, ryhtyvät lakia rikkoneiden lasten kohdalla muihin kuin oikeudellisiin toimen­piteisiin. Ylipäätään LOS-komitea on painottanut oikeudellisiin toimen­piteisiin turvautumisen välttämistä eli diversiota, kun lapset ovat tekemisissä rikosoikeus­järjestelmän kanssa. LOS-komitea on myös tuonut esiin diversio-lähestymistavan myönteisiä vaikutuksia lapsiin, muun muassa erilaisilta rekisteri­merkinnöiltä ja leimautumiselta välttymisen.[4] LOS-komitea onkin yleisesti alle­viivannut rikosoikeus­järjestelmään joutumisen haitallisuutta lapselle.[5]

Lapsiin kohdistuvia kriminalisointeja harkittaessa on muistettava LOS:n 3.1 artiklassa vahvistettu ja koko sopimuksen tulkintaan läpi­leikkaavasti vaikuttava periaate, lapsen edun ensisijaisuus.

Kouluväkivallan tai koulu­kiusaamisen kriminalisointi

Professori Christina Salmivalli on todennut, että kaikki kiusaaminen on väkivaltaa, mutta kaikki väkivalta ei välttämättä ole kiusaamista. Lapsiasia­valtuutettu lähestyykin kiusaamisen ilmiötä tästä näkökulmasta: kuten kaikelta väkivallalta, lasta tulee suojella kiusaamiselta.

Lasten täysi­määräisen oikeuksistaan nauttimisen varmistamiseksi kiusaamiseen tulee puuttua sekä ennalta­ehkäisevästi että korjaavin keinoin. Koulussa tai muualla tapahtuneen kiusaamisen kohteeksi joutuneille on tärkeää, että tekijä ottaa vastuun teoistaan ja lopettaa toista vahingoittavan toiminnan.

Lasten kontekstissa on kuitenkin välttämätöntä pitää erillään kriminalisoinnin ja vastuun käsitteet[6], ja onkin selvää, että myös lapset ovat (suhteutettuna kehitys­tasoonsa) vastuussa teoistaan. Lapsiasia­valtuutettu pitää epä­todennäköisenä, että kiusaamis­tapausten siirtäminen tyystin rikoslain piiriin erityisesti palvelisi kiusaamisen kohteeksi joutuneiden etua.[7]

Lapsiasia­valtuutetun näkemys onkin, ettei koulu­väkivallan (tai koulu­kiusaamisen) kriminalisointi ole tarkoituksen­mukaista. Kiusaamisen voidaan ensinnäkin katsoa kuuluvan usean, jo voimassa olevan rikos­nimikkeen soveltamis­alaan. On myös syytä huomioida, että lapsiin kohdistuva kriminalisointi ei aiheuta haasteita pelkästään lapsen kehitykselle vaan myös yleisemmin yhteis­kunnalle.[8]

Yksi syy kiusaamiseen puuttumisen tehokkuuteen, jota siis aloitteilla pyritään parantamaan, on passiivisuus kiusaamis­tapausten selvittämisen aloittamisessa.[9] Kiusaamis­tapausten siirtäminen jo suhteellisen kuormittuneeseen rikosoikeus­järjestelmään tuskin tukee niiden selvittämisen tehokkuutta. On ehdottoman tärkeää, että kiusaamis­tapauksiin puututaan nimen­omaan tehokkaasti riippumatta siitä, missä kiusaamista ilmenee. Yhtenäisten toiminta­tapojen puutteesta[10] johtuviin haasteisiin on kuitenkin mahdollista puuttua esimerkiksi ammattilaisia kouluttamalla.

Lisäksi on huomioitava, ettei kiusaaminen rajoitu vain kouluun, vaan sitä voi tapahtua lapsen elämässä monessa muussakin yhteydessä ja enenevissä määrin etenkin digitaalisessa ympäristössä, jolloin kiusaaminen voi jatkua vuorokauden ajasta riippumatta. Nyt käsiteltävänä olevissa aloitteissa ehdotetut rikos­nimikkeet sitovat kiusaamisen koulu­ympäristöön, eikä niissä huomioida esimerkiksi harrastuksissa, vapaa-ajalla tai digitaalisessa ympäristössä yhtä lailla esiintyvää kiusaamista.[11]

Kuten edellä toteamme, lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan kaikki kiusaaminen on väkivaltaa. Kiusaamisen tai koulu­väkivallan kriminalisointi ei tästäkään näkö­kulmasta toisi muutosta nykytilaan rikos­oikeuden soveltumisen kannalta. Myös LOS-komitea on sopimus­valtioille antamissaan loppu­päätelmissä tunnistanut kiusaamisen yhdeksi väkivallan muodoksi ja kehottanut voimistamaan pyrkimyksiä sen torjumiseksi. Ehdotettuja keinoja ovat olleet mm. erilaiset ennalta­ehkäisyyn pyrkivät toimet ja koulu­henkilökunnan kouluttami­nen.[12] Kiusaamisen kriminalisointiin ei ole kehotettu. Yleisesti kansain­väliset tahot ovat suhtautuneet varauksella sellaisiin kiusaamisen vastaisiin toimiin (kuten kriminalisoinnit), joissa on riskinä, että lapsiin kohdistuva paheksunta tai heidän syrjäytymisensä pahenee.[13]

Lisäksi on todettava, että ala­ikäisiin kohdistuvat pahoin­pitelyt tulee lastensuojelu­lain 25 §:n 3 momentin mukaisesti ilmoittaa salassapito­säännösten estämättä poliisille. Tämä koskee myös tilanteita, joissa epäilty tekijä on ala­ikäinen, mistä johtuen poliisin tietoon tulleet alle 15-vuotiaiden tekemät epäillyt pahoin­pitelyt ovatkin vuoden 2014[14] jälkeen lisääntyneet tuntuvasti. Vaikuttaa siltä, että ilmoituksia poliisille tehdään siis jo nyt aiempaa huomattavasti enemmän.

Kuvio 1. Pahoin­pitelyt: Selvitettyihin rikoksiin syylliseksi epäillyt 0–14-vuotiaat koko maassa ajalla 2006–2020 (lkm).

Kiusaamisen vastaisessa työssä huomioitavaa

Lapsiasia­valtuutettu on työssään kohdannut useita kiusaamiseen liittyviä erityis­näkökohtia, joita on tarpeellista nostaa tässä esiin. Näihin seikkoihin tulisi kiinnittää korostunutta huomiota kiusaamisen vastaisia toimia suunniteltaessa.

Lapsiasia­valtuutetun Nuoret neuvon­antajat -tapaamisissa lasten ja nuorten kanssa on käynyt ilmi, että vähemmistöön kuuluminen altistaa kiusaamiselle. Muun muassa sateen­kaarevat nuoret[15] sekä toiminta­rajoitteiden ja vammojen kanssa elävät lapset ovat tuoneet esiin kiusaamiseen liittyviä kokemuksiaan.

Lapsiasia­valtuutettu on myös aiemmin kiinnittänyt huomiota vähemmistöön kuuluvien lasten ja nuorten kokemuksiin siitä, ettei koulun henkilöstö osaa tunnistaa eri vähemmistöihin kohdistuvaa kiusaamista ja syrjintää[16] tai puutu siihen.[17] Sama ilmiö on havaittu THL:n Kouluterveys­kyselyissä: toiminta­rajoitteiden kanssa elävät, sateen­kaarevat, kieleltään, kulttuuriltaan tai synty­perältään vähemmistöön kuuluvat ja kodin ulko­puolelle sijoitetut lapset kohtaavat muita useammin syrjivää käytöstä ja kiusaamista. Lisäksi LOS-komitea sekä muut YK:n toimi­elimet ovat huomioineet sen, että vähemmistöihin kuuluvat lapset joutuvat keski­määräistä useammin kiusaamisen kohteeksi ja todenneet että tähän ongelmaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota kiusaamisen vastaisissa toimissa.[18]

Lapsiasia­valtuutettu on syksyllä 2021[19] edellyttänyt, että kiusaamisen ja syrjinnän kieltämisen lisäksi tulisi lähestyä niiden ehkäisyä keskittymällä myönteisiin tavoitteisiin ja toiminta­tapoihin, jotka edistävät lapsen ymmärrystä erilaisuuden kunnioittamisesta ja kohtaamisesta.[20]

Lapsiasia­valtuutettu on Nuoret neuvon­antajat -tapaamisissa kohdannut toiminta­rajoitteiden ja vammojen kanssa eläviä lapsia, jotka ovat kertoneet, miten merkittävä vaikutus kunnioittavalla ilmapiirillä on kiusaamisen ehkäisyssä koulu­ympäristössä.

Tässä onkin syytä painottaa, ettei kunnioittavan käytöksen edellytys koske vain lapsia, vaan myös koulun tai harrastusten aikuisten on käytöksellään osoitettava aitoa kiinnostusta ja kunnioitusta toisten ihmis­arvoa kohtaan.

On esimerkiksi todella huolestuttavaa, että jopa yksi prosentti nuorisorikollisuus­kyselyn vastaajista kertoi opettajan taholta tapahtuneesta fyysisestä väki­vallasta.[21] Jokainen kiusaamis­tapaus on väärin, mutta erityisen vakavaa on, mikäli koulun henkilöstöön kuuluva tai muu aikuinen, jolla on lapseen nähden valta-asema, käyttäytyy asiattomasti lasta kohtaan. Lapsella tulisi olla aikuiseen luottamus­suhde esimerkiksi juuri kiusaamis­tapauksista raportointia varten, eikä luottamusta edistä aikuisen asiaton käytös oppilaita kohtaan.

Opetus­hallituksen ja THL:n tilaston mukaan henkilöstön oppilaaseen kohdistamaa epäasiallista käytöstä, esim. väkivaltaa, häirintää tai kiusaamista esiintyi 14 prosentissa kaikkien vastanneiden perus­koulujen keskuudesta (vastaajina 91 % kaikista Suomen peruskouluista).[22] Lisäksi lapsiasia­valtuutetun tietoon on tullut nuorten kokemuksia siitä, että yhteis­kunnallisesti aktiivisia nuoria on kiusattu ja maalitettu aikuisten ta­holta.[23]

Aikuisten vastuu kiusaamisen vastaisessa työssä on muutoinkin oleellista huomioida. Lapsiasia­valtuutettu painottaa, että kiusaamisen ehkäisemisessä avain­asemassa ovat aikuiset, joiden tehtävänä on lapsen oikeuksien sopimuksenkin perusteella kasvattaa lapsia toisten ihmisten kunnioitukseen ja suvaitsevaisuuteen – niin koulussa kuin muualla yhteis­kunnassa.[24]

Lapsiasia­valtuutettu haluaa vielä lisäksi muistuttaa, että suunniteltaessa varhaista puuttumista lasten mahdollisiin rikoslain alaan kuuluviin tekoihin kiusaamisen yhteydessä tulisi osata tarkastella myös lapsen vertais­suhteiden haasteita silkan yksilöön keskittymisen sijasta: ”Pelkkä yksilön vastuuttaminen teostaan ei välttämättä ole tehokasta, jos ongelmat ovat pikemminkin perheessä tai erityisesti nuoren vertaissuhteissa.”[25] Kiusaamisen vastainen työ vaatii ponnisteluja koko yhteis­kunnan tasolla.

Jyväskylässä 14.2.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies