Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle kansalaisaloitteesta kouluväkivallan kirjaamisesta rikoslakiin (KAA 5/2021 vp) sekä sen yhteydessä käsiteltävästä lakialoitteesta laiksi rikoslain 21 luvun muuttamisesta (LA 12/2019 vp)

 

Viite: Julkinen kuuleminen / Lakivaliokunta to 17.2.2022 klo 9.30 / KAA 5/2021 (kouluväkivalta) ja LA 12/2019 vp / Asiantuntija­pyyntö

 

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voi­maan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­val­tuutettu arvioi kansalais- ja lakialoitteita yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle kansalaisaloitteesta kouluväkivallan kirjaamisesta rikoslakiin (KAA 5/2021 vp) sekä sen yhteydessä käsiteltävästä lakialoitteesta laiksi rikoslain 21 luvun muuttamisesta (LA 12/2019 vp) (pdf)

 

Kansalais- ja lakialoitteiden keskeinen sisältö

Sekä kansalaisaloitteessa kouluväkivallan kirjaamisesta rikoslakiin (KAA 5/2021 vp)[1] että la­kialoitteessa laiksi rikoslain 21 luvun muuttamisesta (LA 12/2019 vp)[2] esitetään, että koulu­väkivalta (KAA 5/2021 vp) tai koulukiusaaminen (LA 12/2019 vp) lisättäisiin rikoslakiin omana rikosnimikkeenään.

Tarvetta kriminalisoinnille perustellaan esimerkiksi sillä, ettei kouluväkivaltaan/-kiusaamiseen kyetä puuttumaan tarpeeksi tehokkaasti ilman erillistä ri­kosnimikettä. Lisäksi kriminalisoinnilla pyrittäisiin alleviivaamaan kiusaamisen vakavuutta.

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

  • Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että kaikki kiusaaminen on väkivaltaa, mutta kaikki väkivalta ei ole kiusaamista.

  • Kaikkeen lasten kokemaan väkivaltaan (ml. kiusaamiseen), sekä lasten vertaissuh­teissa tapahtuvaan että aikuisten lapsiin kohdistamaan, tulee puuttua määrätietoi­sesti ja toimiviksi to­detuin keinoin.

  • Koulukiusaamisen tai kouluväkivallan säätämistä rangaistavaksi rikoslain perus­teella ei voida tutkittuun tietoon tai suosituksiin nojaten pitää kannatettavana.

  • Vähemmistöihin kuuluvat ovat erityisen alttiita väkivallalle ja kiusaamiselle. Tähän tulisi kiinnittää erityistä huomiota väkivallan ja kiusaamisen vastaisessa työssä.

  • Väkivallan, kiusaamisen ja syrjinnän kieltämisen lisäksi tulisi lähestyä niiden eh­käisyä keskitty­mällä myönteisiin tavoitteisiin ja toimintatapoihin.

  • On huolestuttavaa, että merkittävä osa lapsista on kokenut väkivaltaa ja kiusaamista myös aikuis­ten taholta. Aikuiset ovat avainasemassa väkivallan ja kiusaamisen vas­taisessa työssä.

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Nyt käsiteltävänä olevilla kansalais- ja lakialoitteilla on sikäli hyvät tarkoitusperät, että niillä pyritään tehostamaan kiusaamiseen puuttumista. Lapsiasiavaltuutettu lähtökohtaisesti kan­nattaa kaikkia toimia, joilla pyritään väkivallan ja kiusaamisen ennaltaehkäisyyn ja siihen puuttumisen te­hostamiseen. Koulukiusaamisen kriminalisointia lapsiasiavaltuutettu ei kui­tenkaan pidä kan­natettavana.

 

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (jälj. LOS) 19 artiklan mukaan lasta tulee suojella kaikelta väkivallalta eli "kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittami­selta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hy­väksikäytöltä, mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö".

YK:n lapsen oikeuksien komitea (jälj. LOS-komitea) on alleviivannut väkivallalla tarkoitettavan myös henkistä ja tahatonta vä­kivaltaa.[3]

LOS 40 artiklassa asetetaan tavoitteeksi, että sopimusvaltiot, mikäli mahdollista, ryhtyvät lakia rikkoneiden lasten kohdalla muihin kuin oikeudellisiin toimenpiteisiin. Ylipää­tään LOS-komitea on painottanut oikeudellisiin toimenpiteisiin turvautumisen välttämistä eli diversiota, kun lapset ovat tekemisissä rikosoikeusjärjestelmän kanssa. LOS-komitea on myös tuonut esiin diversio-lähestymistavan myönteisiä vaikutuksia lapsiin, muun muassa erilaisilta rekisterimerkinnöiltä ja leimautumiselta välttymisen.[4] LOS-komitea onkin yleisesti al­leviivannut rikosoikeusjärjestelmään joutumisen haitallisuutta lapselle.[5]

Lapsiin kohdistu­via krimi­nalisointeja harkittaessa on muistettava LOS:n 3.1 artiklassa vahvistettu ja koko so­pimuksen tulkintaan läpileikkaavasti vaikuttava periaate, lapsen edun ensisijaisuus.

 

Kouluväkivallan tai koulukiusaamisen kriminalisointi

Professori Christina Salmivalli on todennut, että kaikki kiusaaminen on väkivaltaa, mutta kaikki väkivalta ei välttämättä ole kiusaamista. Lapsiasiavaltuutettu lähestyykin kiusaamisen ilmiötä tästä näkökulmasta: kuten kaikelta väkivallalta, lasta tulee suojella kiusaamiselta.

Lasten täysimääräisen oikeuksistaan nauttimisen varmistamiseksi kiusaamiseen tulee puut­tua sekä ennaltaehkäisevästi että korjaavin keinoin. Koulussa tai muualla tapahtuneen kiu­saamisen kohteeksi joutuneille on tärkeää, että tekijä ottaa vastuun teoistaan ja lopettaa toista vahingoittavan toiminnan.

Lasten kontekstissa on kuitenkin välttämätöntä pitää eril­lään kriminalisoinnin ja vastuun käsitteet[6], ja onkin selvää, että myös lapset ovat (suhteutet­tuna kehitystasoonsa) vastuussa teoistaan. Lapsiasiavaltuutettu pitää epätodennäköisenä, että kiusaamistapausten siirtäminen tyystin rikoslain piiriin erityisesti palvelisi kiusaamisen kohteeksi joutuneiden etua.[7]

Lapsiasiavaltuutetun näkemys onkin, ettei kouluväkivallan (tai koulukiusaamisen) kriminalisointi ole tarkoituksenmukaista. Kiusaamisen voidaan ensinnä­kin katsoa kuuluvan usean, jo voimassa olevan rikosnimikkeen soveltamisalaan. On myös syytä huomioida, että lapsiin kohdistuva kriminalisointi ei aiheuta haasteita pelkästään lap­sen ke­hitykselle vaan myös yleisemmin yhteiskunnalle.[8]

Yksi syy kiusaamiseen puuttumisen tehokkuuteen, jota siis aloitteilla pyritään parantamaan, on passiivisuus kiusaamistapausten selvittämisen aloittamisessa.[9] Kiusaamistapausten siir­täminen jo suhteellisen kuormittuneeseen rikosoikeusjärjestelmään tuskin tukee niiden sel­vittämisen tehokkuutta. On ehdottoman tärkeää, että kiusaamistapauksiin puutu­taan nimen­omaan tehokkaasti riippumatta siitä, missä kiusaamista ilmenee. Yhtenäisten toi­mintatapo­jen puutteesta[10] johtuviin haasteisiin on kuitenkin mahdollista puuttua esimer­kiksi ammat­tilaisia kouluttamalla.

Lisäksi on huomioitava, ettei kiusaaminen rajoitu vain kouluun, vaan sitä voi tapahtua lapsen elämässä monessa muussakin yhteydessä ja enenevissä määrin eten­kin digitaalisessa ympäristössä, jolloin kiusaaminen voi jatkua vuorokauden ajasta riippu­matta. Nyt käsiteltä­vänä olevissa aloit­teissa ehdotetut rikosnimikkeet sitovat kiusaamisen kouluympäristöön, eikä niissä huomi­oida esimerkiksi harrastuksissa, vapaa-ajalla tai digitaa­lisessa ympäristössä yhtä lailla esiintyvää kiusaamista.[11]

Kuten edellä toteamme, lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan kaikki kiusaaminen on vä­kivaltaa. Kiusaamisen tai kouluvä­kivallan kriminalisointi ei tästäkään näkökulmasta toisi muutosta nykytilaan rikosoikeuden soveltumisen kannalta. Myös LOS-komitea on sopimus­valtioille antamissaan loppupäätel­missä tunnistanut kiusaamisen yhdeksi väkivallan muo­doksi ja kehottanut voimistamaan pyrkimyksiä sen torjumiseksi.  Ehdotettuja keinoja ovat olleet mm. erilaiset ennaltaehkäisyyn pyrkivät toimet ja kouluhenkilökunnan kouluttami­nen.[12] Kiusaamisen kriminalisointiin ei ole kehotettu. Yleisesti kansainväliset tahot ovat suh­tautuneet varauksella sellaisiin kiusaamisen vastaisiin toimiin (kuten kriminalisoinnit), joissa on riskinä, että lapsiin kohdistuva pahek­sunta tai heidän syrjäytymisensä pahenee.[13]

Lisäksi on todettava, että alaikäisiin kohdistuvat pahoinpitelyt tulee lastensuojelulain 25 §:n 3 momentin mukaisesti ilmoittaa salassapitosäännösten estämättä poliisille. Tämä koskee myös tilanteita, joissa epäilty tekijä on alaikäinen, mistä johtuen poliisin tietoon tulleet alle 15-vuotiaiden tekemät epäillyt pahoinpitelyt ovatkin vuoden 2014[14] jälkeen lisääntyneet tuntuvasti. Vaikuttaa siltä, että ilmoituksia poliisille tehdään siis jo nyt aiempaa huomatta­vasti enemmän.

Kuvio 1. Pahoinpitelyt: Selvitettyihin rikoksiin syylliseksi epäillyt 0–14-vuoti­aat koko maassa ajalla 2006–2020 (lkm).

 

 

Kiusaamisen vastaisessa työssä huomioitavaa

Lapsiasiavaltuutettu on työssään kohdannut useita kiusaamiseen liittyviä erityisnäkökohtia, joita on tarpeellista nostaa tässä esiin. Näihin seikkoihin tulisi kiinnittää korostunutta huo­miota kiusaamisen vastaisia toimia suunniteltaessa.

Lapsiasiavaltuutetun Nuoret neuvonantajat -tapaamisissa lasten ja nuorten kanssa on käynyt ilmi, että vähemmistöön kuuluminen altistaa kiusaamiselle. Muun muassa sateenkaarevat nuoret[15] sekä toimintarajoitteiden ja vammojen kanssa elävät lapset ovat tuoneet esiin kiu­saamiseen liittyviä kokemuksiaan.

Lapsiasiavaltuutettu on myös aiemmin kiinnittänyt huo­miota vähemmistöön kuuluvien lasten ja nuorten kokemuksiin siitä, ettei koulun henkilöstö osaa tunnistaa eri vähemmistöihin kohdistuvaa kiusaamista ja syrjintää[16] tai puutu siihen.[17] Sama ilmiö on havaittu THL:n Kouluterveyskyselyissä: toimintarajoitteiden kanssa elävät, sa­teenkaarevat, kieleltään, kulttuuriltaan tai syntyperältään vähemmistöön kuuluvat ja kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset kohtaavat muita useammin syrjivää käytöstä ja kiusaamista. Li­säksi LOS-komitea sekä muut YK:n toimielimet ovat huomioineet sen, että vähemmistöihin kuuluvat lapset joutuvat keskimääräistä useammin kiusaamisen kohteeksi ja todenneet että tähän ongelmaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota kiusaamisen vastaisissa toimissa.[18]

Lapsiasiavaltuutettu on syksyllä 2021[19] edellyttänyt, että kiusaamisen ja syrjinnän kieltämi­sen lisäksi tulisi lähestyä niiden ehkäisyä keskittymällä myönteisiin tavoitteisiin ja toiminta­tapoihin, jotka edistävät lapsen ymmärrystä erilaisuuden kunnioittamisesta ja kohtaami­sesta.[20]

Lapsiasiavaltuutettu on Nuoret neuvonantajat -tapaamisissa kohdannut toimintara­joitteiden ja vammojen kanssa eläviä lapsia, jotka ovat kertoneet, miten merkittävä vaikutus kunnioittavalla ilmapiirillä on kiusaamisen ehkäisyssä kouluympäristössä.

Tässä onkin syytä painottaa, ettei kunnioittavan käytöksen edellytys koske vain lapsia, vaan myös koulun tai harrastusten aikuisten on käytöksellään osoitettava aitoa kiinnostusta ja kunnioitusta toisten ihmisarvoa kohtaan.

On esimerkiksi todella huolestuttavaa, että jopa yksi prosentti nuorisorikollisuuskyselyn vastaajista kertoi opettajan taholta tapahtuneesta fyysisestä vä­kivallasta.[21] Jokainen kiusaamistapaus on väärin, mutta erityisen vakavaa on, mi­käli kou­lun henkilöstöön kuuluva tai muu aikuinen, jolla on lapseen nähden valta-asema, käyttäytyy asiattomasti lasta kohtaan. Lapsella tulisi olla aikuiseen luottamussuhde esimer­kiksi juuri kiusaamistapauksista raportointia varten, eikä luottamusta edistä aikuisen asiaton käytös oppilaita kohtaan.

Opetushallituksen ja THL:n tilaston mukaan henkilöstön oppilaa­seen kohdistamaa epäasiallista käytöstä, esim. väkivaltaa, häirintää tai kiusaamista esiintyi 14 prosentissa kaikkien vastanneiden peruskoulujen keskuudesta (vastaajina 91 % kai­kista Suo­men peruskouluista).[22] Lisäksi lapsiasiavaltuutetun tietoon on tullut nuorten koke­muksia siitä, että yhteiskunnallisesti aktiivisia nuoria on kiusattu ja maalitettu aikuisten ta­holta.[23]

Aikuisten vastuu kiusaamisen vastaisessa työssä on muutoinkin oleellista huomioida. Lapsi­asiavaltuutettu painottaa, että kiusaamisen ehkäisemisessä avainasemassa ovat aikuiset, joi­den tehtävänä on lapsen oikeuksien sopimuksenkin perusteella kasvattaa lapsia toisten ih­misten kunnioitukseen ja suvaitsevaisuuteen – niin koulussa kuin muualla yhteiskunnassa.[24]

Lapsiasiavaltuutettu haluaa vielä lisäksi muistuttaa, että suunniteltaessa varhaista puuttu­mista lasten mahdollisiin rikoslain alaan kuuluviin tekoihin kiusaamisen yhteydessä tulisi osata tarkastella myös lapsen vertaissuhteiden haasteita silkan yksilöön keskittymisen si­jasta: ”Pelkkä yksilön vastuuttaminen teostaan ei välttämättä ole tehokasta, jos ongelmat ovat pikemminkin perheessä tai erityisesti nuoren vertaissuhteissa.”[25] Kiusaamisen vastainen työ vaatii ponnisteluja koko yhteiskunnan tasolla.

 

Jyväskylässä 14.2.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies

 

[3] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 13 (2011) lapsen oikeudesta olla jou­tumatta minkäänlaisen väkivallan kohteeksi (CRC/C/GC/13), kohta 4.

[4] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 24 (2019) lapsen oikeuksista rikosoi­keusjärjestelmässä (CRC/C/GC/24), kohta 15.

[5] (CRC/C/GC/24, kohta 2.

[6] Thomas Hammarberg: “Children should not be treated as criminals” 2.2.2009. Saatavilla: https://www.coe.int/en/web/commissioner/-/children-should-not-be-treated-as-criminals.

[7] Tutkimuksissa on todettu restoratiivisen oikeuden olevan kaikkien osapuolten kannalta toi­miva ratkaisu kiusaamistapausten käsittelyyn, ja toisaalta kiusaamisen kriminalisoinnin voi­daan nähdä vaikuttavan kielteisesti paitsi tekijän mutta myös uhrin hyvinvointiin ja mielen­terveyteen. Carrie-Anne Myers: “Boundaries of bullying: when does bullying behaviour become criminal?” teoksessa School Bullying and Mental Health: Risks, Intervention and Prevention, toim. Helen Cowie & Carrie-Anne Myers (Routledge, 2018), s. 33-34.

[8] Peter Newell: “It Is Not Child-friendly to Make Children Criminals” teoksessa Child-Friendly Justice: A Quarter of a Century of the UN Convention on the Rights of the Child, toim. Said Mahmoudi, ym., (BRILL, 2015), s. 137.

[9] Niina Mäntylä, Ville Karjalainen, Maria Refors Legge & Hanna-Kaisa Pernaa: ”Pukki kaali­maan vartijana – kuka valvoo peruskouluja?” Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjul­kaisu-sarjan julkaisu nro 111 (2021), s. 27.

[10] Tuoreessa tutkimuksessa todetaan, että kiusaamisen kitkeminen vaihtelee suuresti kou­luittain ja kunnittain. Ks. Mäntylä ym. (2021), s. 25-26.

[11] Ks. esim: Elina Pekkarinen: ”Lapsen oikeudet ja harrastustoiminta” teoksessa ”Siitä on pi­kemminkin vaiettu” - Kirjoituksia kiusaamisesta, syrjinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta, toim. Päivi Berg, Kati Lehtonen & Mikko Salasuo (Nuorisotutkimusverkos­to/Nuorisotutkimusseura, 2020), s. 31.

[12] Ks. esim: CRC/C/FRA/CO/5, kohta 72 ja CRC/C/CAN/CO/3-4, kohta 70.

[13] Ks. esim: YK:n pääsihteerin raportti vuodelta 2018: ”Protecting children from bullying” (A/73/265), kohdat 37 ja 97 (e).

[14] Lastensuojelulakia muutettiin vuonna 2014 (laki tuli voimaan 2015) muun muassa siten, että lasten kanssa toimivien ammattilaisten ilmoitusvelvollisuutta laajennettiin myös suo­raan poliisille epäiltäessä lapsen pahoinpitelyä. Ks. Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaali­huoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HE 164/2014 vp.

[15] Tämä käy ilmi myös Kouluterveyskyselystä. Ks. Satu Jokela, Pauliina Luopa, Anni Hyväri­nen, Tupu Ruuska, Tuija Martelin & Reija Klemetti: ”Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointi: Kouluterveyskyselyn tuloksia 2019”, (THL, 2020), s. 24.

[16] Ks. esim: Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan sivistysvaliokunnalle hallituksen esi­tyksestä eduskunnalle laeiksi perusopetuslain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain, lu­kiolain ja tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta (28.10.2021). Saatavilla: https://lapsiasia.fi/-/laps_lausunto_siv_he1272021vp.

[17] Pandemian varjossa kohti maapallon tulevaisuutta: Lapsiasiavaltuutetun vuosikertomus 2020. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2021:1, s. 73. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-908-7.

[18] Ks. esim: YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 9 (2006) vammaisten lasten oikeuksista (CRC/C/GC/9), kohta 43; YK:n alkuperäiskansa-asioiden asiantuntijamekanis­min selvitys vuodelta 2021: ”Rights of the indigenous child under the United Nations Declaration on the Rights of Indigenous Peoples” (A/HRC/48/74), kohdat 26-27 sekä LOS-komitean loppupäätelmät: CRC/C/CHE/CO/5-6, kohta 39 ja CRC/C/POL/CO/5-6, kohta 18.

[19] Ks. Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan sivistysvaliokunnalle hallituksen esityk­sestä eduskunnalle laeiksi perusopetuslain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain, lukio­lain ja tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta (28.10.2021).

[20] Muun muassa YK:n alkuperäiskansa-asioiden asiantuntijamekanismin selvityksestä käy ilmi Grönlannin yliopiston tutkimus, jonka mukaan alkuperäiskansoihin kuuluvat lapset pi­tävät keskinäistä kunnioitusta ratkaisevana hyvän oppimisympäristön kannalta. A/HRC/48/74, kohta 65.

[21] Markus Kaakinen & Matti Näsi: ”Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2020”, (Helsingin yliopisto, Katsauksia 47/2021), s. 19.

[22] Opetushallitus & THL/TedBM. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen peruskouluissa 2019 -tiedonkeruun perustaulukot. Päivitetty 18.2.2021. Taulukko 18.4. Saatavilla: https://teaviisari.fi/teaviisari/content/file/302/Koko_maan_kuvioita_peruskouluaineistosta_2019.

[23] Lapsiasiavaltuutetun vuosikertomus 2020, s. 29.

[24] Lapsen etua etsimässä. Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2020. Lapsiasiavaltuutetun toimis­ton julkaisuja 2020:1, s. 43. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-919-3.

[25] Lotta Haikkola, Noora Hästbacka & Elina Pekkarinen: ”Kuka vastaa nuorten rikoksiin? Am­mattilaisten, nuorten ja kustannusten näkökulmia palveluihin” Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:34, s. 154-155.