LAPS/67/2022 26.9.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan liikenne- ja viestintä­valiokunnalle valtio­neuvoston kirjelmästä (U 69/2022 vp) Euroopan komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lapsiin kohdistuvan seksuaali­väkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevista säännöistä (COM(2022) 209 final)

Viite: Liikenne- ja viestintä­valiokunta tiistai 27.9.2022 klo 12.00 / U 69/2022 vp / Lausunto­pyyntö; kirjallinen lausunto

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi kirjelmää yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf) 

Kirjelmän keskeinen sisältö

Euroopan komissio antoi 11.5.2022 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston ase­tukseksi lapsiin kohdistuvan seksuaali­väkivallan ennalta­ehkäisemiseksi ja torjumiseksi (COM (2022) 209 final, jäljempänä asetus). Nyt käsiteltävä asia­kirja on valtio­neuvoston laatima muistio ehdotuksesta.

Asetus­ehdotus perustuu digipalvelu­säädökseen ja täydentää sitä säännöksillä, joilla puutu­taan verkko­välitteisen lapsiin kohdistuvan seksuaali­väkivallan asettamiin erityis­haasteisiin. Uuden lainsäädäntö­instrumentin myötä komissio panee täytäntöön kesällä 2020 julkaistua EU:n strategiaa lapsiin kohdistuvan seksuaali­väkivallan torjunnan tehostamiseksi (E 106/2020 vp) vahvistamalla tähän linkittyvää lain­säädännöllistä viite­kehystä.

Komission ehdotuksen tavoitteena on muodostaa selkeä ja sitova oikeudellinen kehys, jonka avulla voidaan torjua ja ennalta­ehkäistä lapsiin kohdistuvaa seksuaali­väkivaltaa. Ehdotus pyrkii myös luomaan vahvat suoja­toimet, jotta palvelun­tarjoajat saavat oikeus­varmuuden ja jotta perus­oikeuksien kunnioittaminen voidaan varmistaa kaikkien osa­puolten osalta.

Yhteenveto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan valtio­neuvoston kanta kirjelmässä on pe­rusteltu eikä siihen ole erityistä huomauttamista.

• Lapsiasia­valtuutettu painottaa, että tehokkaat ja pakolliset torjunta­toimet tulee ulottaa kaikkeen lapsiin kohdistuvaa väki­valtaa esittävään materiaaliin riippumatta siitä, katsotaanko se luonteeltaan seksuaaliseksi väki­vallaksi vai ei.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Tulevalla asetuksella pyritään ennalta ehkäisemään ja puuttumaan verkko­välitteiseen lapsiin kohdistuvaan seksuaaliseen väki­valtaan. Verkossa tapahtuva lapsiin kohdistuva väki­valta on laaja ja vaikeasti hallittava ongelma. Kuten komissiokin toteaa: ”Vaikka lapsiin kohdistuva seksuaali­väkivalta ja lapsiin kohdistuvaa seksuaali­väkivaltaa todistava kuva­materiaali on kriminalisoitu kaikkialla EU:ssa vuonna 2011 hyväksytyllä lasten seksuaalista hyväksi­käyttöä koskevalla direktiivillä, on selvää, että EU ei edelleenkään suojele lapsia seksuaali­väkivallan uhriksi joutumiselta ja että verkko­ulottuvuus on erityinen haaste” (asetus, kohta 1 Ehdo­tuksen tausta). 

Asetuksessa viitataan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen sekä Euroopan unionin perusoikeus­kirjan 24 artiklan 2 kohtaan ja todetaan, että lapsen oikeuksien suojelu sekä verkossa että sen ulko­puolella on yksi unionin prioriteeteistä.

Lapsen oikeuksien sopimuksen YK:n lapsen oikeuksien komitea on antanut yleis­kommentin lapsen oikeuksista digitaalisissa ympäristöissä (yleiskommentti nro 25[1]), jossa se toteaa muun muassa seuraavasti:

”Digitaalisen ympäristön mukanaan tuomilla mahdollisuuksilla on yhä tärke­ämpi rooli lasten kehityksessä, ja digitaaliset teknologiat voivat olla välttämät­tömiä lasten elämän ja henkiin­jäämisen kannalta etenkin kriisi­tilanteissa. Sopimus­valtioiden tulisi ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin suojellakseen lapsia riskeiltä, jotka vaarantavat heidän oikeutensa elämään, henkiin­jäämiseen ja ke­hittymiseen. Digitaalisten ympäristöjen riskit liittyvät sisältöihin, kontakteihin, käyttäytymiseen ja sopimuksiin. Tällaisia riskejä ovat esimerkiksi väki­valtainen ja seksuaalinen sisältö, viha­puhe ja ahdistelu verkossa, uhka­pelaaminen, seksuaalinen ja muu riisto ja hyväksi­käyttö sekä itse­murhaan tai hengen­vaarallisiin tekoihin kannustaminen tai yllyttäminen. Taustalla voivat olla myös ri­kolliset, aseistetut terroristi­ryhmät tai väki­valtaiset ääri­ryhmät. Sopimus­valtioiden tulisi tunnistaa uuden­laiset riskit, joita lapset kohtaavat erilaisissa yh­teyksissä, ja reagoida niihin. Myös lasten näkemyksiä heidän kohtaamiensa ris­kien luonteesta tulisi kuunnella.”

Lapsiasia­valtuutettu yhtyy komission käsitykseen (COM(2022) 209 final, suom.käännös, s. 2-3) siitä, että tähän­astiset, vapaa­ehtoisuuteen pohjautuvat toimet lapsiin kohdistuvan seksuaali­väkivaltaa esittävän materiaa­lin torjumiseksi eivät ole olleet riittäviä. Näin ollen velvoittavan asetuksen aikaan­saaminen on tärkeää.

Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan valtio­neuvoston kanta (kirjelmä, kohta 10) on pe­rusteltu eikä siihen ole erityistä huomauttamista. Jatko­neuvotteluissa on tärkeää huolehtia siitä, että ratkaisu­vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia arvioidaan huolellisesti ja ensi­sijaisesti lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta. Lapsen oikeus elämään sekä henkiin­jäämisen ja kehittymisen täysi­määräisiin edellytyksiin (LOS 6 artikla), jota oikeus suojeluun kaiken­laiselta väki­vallalta osaltaan edistää, on perustavan­laatuinen lapsen perus­oikeus ja ihmis­oikeus. Vaikka onkin selvää, että asetus­ehdotuksen mukaiset toimen­piteet tulevat vaatimaan resursseja sekä kansallisella tasolla että EU:n tasolla, niin viran­omaisilta kuin yrityksiltä ja muilta toimijoilta, on lapsen edun ensi­sijaisuudella oltava merkittävä pain­oarvo lopullisista ratkaisuista päätettäessä.

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa lopuksi, että verkko­välitteinen lapsiin kohdistuva väki­valta ei kaikissa tilanteissa ole seksuaali­väkivaltaa. Verkossa leviää vakavaa ja raakaa lapsiin kohdistuvaa väki­valtaa esittävää materiaalia yhä enenevässä määrin. Lapsiasia­valtuutettu painottaa, että tehokkaat ja pakolliset torjunta­toimet tulee ulottaa kaikkeen lapsiin kohdistu­vaa väki­valtaa esittävään materiaaliin, riippumatta siitä katsotaanko se luonteeltaan seksuaali­väkivallaksi vai ei.

Lapsen oikeuksien sopimuksen sopimus­valtiot ovat sitoutuneet suojelemaan lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksi­käytön muodoilta. Tässä tarkoituksessa on ryhdyttävä erityi­sesti kaikkiin tarkoituksen­mukaisiin kansallisiin sekä kahden- ja monen­välisiin toimen­piteisiin estääkseen a) lapsen houkuttelemisen tai pakottamisen osallistumaan laittomiin seksu­aalisiin tekoihin; b) lasten hyväksi­käytön prostituutiossa tai muussa laittomassa seksuaali­sen toiminnan harjoittamisessa; c) lasten hyväksi­käytön porno­grafisissa esityksissä tai ai­neistoissa (34 artikla).

Lisäksi 35 artiklan mukaisesti sopimus­valtiot ovat sitoutuneet ryh­tymään kaikkiin tarkoituksen­mukaisiin kansallisiin sekä kahden- ja monen­välisiin toimen­piteisiin estääkseen lasten ryöstämisen, myynnin ja kauppaamisen missään tarkoituksessa ja muodossa ja 36 artiklassa sitoutuneet suojelemaan lasta kaikilta muilta hänen hyvinvointiaan jollain tavoin uhkaavilta hyväksi­käytön muodoilta.[2]  

LOS:n ohella lapsen suojeluun velvoittavat myös monet muut kansain­väliset ihmisoikeus­sopimuksen, kuten esimerkiksi Euroopan neuvoston yleis­sopimus lasten suoje­lemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksi­käyttöä vastaan (SopS 87-88/2011, Lanzaroten sopimus).[3]

YK:n lapsen oikeuksien komitea on todennut muun muassa seuraavasti:

”Sopimus­valtioiden tulee muun muassa säännöllisesti tarkistaa, päivittää ja to­teuttaa vankkoja lain­säädäntö-, sääntely- ja institutio­naalisia puitteita, jotka suojelevat lapsia kaiken­laisten väki­vallan muotojen tunnetuilta ja uusilta ris­keiltä digitaalisessa ympäristössä. Tällaisia riskejä ovat muun muassa fyysisen ja henkisen väki­vallan, vahingoittamisen tai pahoin­pitelyn, laimin­lyönnin tai huonon kohtelun, riiston ja hyväksi­käytön riskit, mukaan lukien seksuaalisen riiston ja hyväksi­käytön, lapsi­kaupan, suku­puolittuneen väki­vallan, verkko­vihan, kyber­hyökkäysten ja tieto­sodankäynnin riskit. Sopimus­valtioiden tulisi ottaa käyttöön lasten kehittyvien valmiuksien mukaisia turva- ja suoja­toimia.” (Yleiskommentti nro 25, kohta 82).

Niin kansallinen kuin kansain­välinenkin velvoite suojella lasta kaiken­laiselta väki­vallalta kaikin mahdollisin keinoin on hyvin vahva.

Jyväskylässä 26.9.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Merike Helander, laki­mies