LAPS/67/2022, 14.9.2023

Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan liikenne- ja viestintä­valiokunnalle valtio­neuvoston kirjelmästä (U 69/2022 vp) Euroopan komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lapsiin kohdistuvan seksuaali­väkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevista säännöistä (COM(2022) 209 final) ja sitä koskevasta jatko­kirjelmästä (UJ 19/2023 vp)

Viite: Liikenne- ja viestintä­valiokunta perjantai 15.9.2023 klo 11.50 / U 69/2022 vp / Lausunto­pyyntö, kirjallinen lausunto

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi kirjelmiä yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Kirjelmän ja jatko­kirjelmän keskeinen sisältö

Euroopan komissio antoi 11.5.2022 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lapsiin kohdistuvan seksuaali­väkivallan ennalta­ehkäisemiseksi ja torjumiseksi (COM (2022) 209 final, jäljempänä asetus). Valtio­neuvoston kanta asetus­ehdotuksesta (U 69/2022 vp) on annettu eduskunnalle syksyllä 2022. Nyt käsiteltävä oleva jatko­kirjelmä (UJ 9/2023 vp) ja siihen liittyvä perus­muistio (30.8.2023) on täydentävä selvitys asetus­ehdotuksen säännöistä.

Asetus­ehdotus perustuu digipalvelu­säädökseen ja täydentää sitä säännöksillä, joilla puututaan verkko­välitteisen lapsiin kohdistuvan seksuaali­väkivallan asettamiin erityis­haasteisiin. Uuden lainsäädäntö­instrumentin myötä komissio panee täytäntöön kesällä 2020 julkaistua EU:n strategiaa lapsiin kohdistuvan seksuaali­väkivallan torjunnan tehostamiseksi (E 106/2020 vp) vahvistamalla tähän linkittyvää lain­säädännöllistä viite­kehystä.

Komission ehdotuksen tavoitteena on muodostaa selkeä ja sitova oikeudellinen kehys, jonka avulla voidaan torjua ja ennalta­ehkäistä lapsiin kohdistuvaa seksuaali­väkivaltaa. Ehdotus pyrkii myös luomaan vahvat suoja­toimet, jotta palvelun­tarjoajat saavat oikeus­varmuuden ja perus­oikeuksien kunnioittaminen voidaan varmistaa kaikkien osapuolten osalta.

Yhteenveto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan valtio­neuvoston kanta kirjelmässä ja jatko­kirjelmässä on perusteltu eikä siihen ole erityistä huomauttamista.

• Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että valtio­neuvosto ilmoittaa muodostavansa lopullisen kantansa asetus­ehdotukseen kokonais­arvioinnin perusteella, ottaen huomioon sääntelyn tavoitteet, lapsen edun sekä perus- ja ihmisoikeus­velvoitteet.

• Valtioneuvosto lupautuu painottamaan lapsen edun merkitystä, kun punnitaan ehdotuksen eri artiklojen suhdetta perustus­lakiin ja perus- ja ihmis­oikeuksiin, mitä on pidettävä erittäin myönteisenä.

• Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että tehokkaat ja pakolliset torjunta­toimet tulisi ulottaa kaikkeen lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa esittävään materiaaliin, riippumatta siitä katsotaanko se luonteeltaan seksuaaliseksi väkivallaksi vai ei.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu antoi lausuntonsa liikenne- ja viestintä­valiokunnalle valtio­neuvoston kirjelmästä (U 69/2022 vp) 26.9.2022.[1] Lausunnossa esitetyt kannan­otot kokonaisuudessaan ovat edelleen ajankohtaisia. Lapsiasia­valtuutettu totesi tuolloin näkemyksenään, että valtio­neuvoston kanta (kirjelmä, kohta 10) on perusteltu eikä siihen ole erityistä huomauttamista.

Lapsiasia­valtuutettu piti tärkeänä huolehtia jatko­neuvotteluissa siitä, että ratkaisu­vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia arvioidaan huolellisesti ja ensi­sijaisesti lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta. Lapsen oikeus elämään sekä henkiin­jäämisen ja kehittymisen täysi­määräisiin edellytyksiin (LOS 6 artikla), jota oikeus suojeluun kaiken­laiselta väki­vallalta osaltaan edistää, on perustavan­laatuinen lapsen perus­oikeus ja ihmis­oikeus.

Vaikka onkin selvää, että asetus­ehdotuksen mukaiset toimen­piteet tulevat vaatimaan resursseja sekä kansallisella tasolla että EU:n tasolla, niin viran­omaisilta kuin yrityksiltä ja muilta toimijoilta, on lapsen edun ensi­sijaisuudella oltava merkittävä painoarvo lopullisista ratkaisuista päätettäessä.

Lapsiasia­valtuutettu huomautti aiemmassa lausunnossaan myös, että verkko­välitteinen lapsiin kohdistuva väkivalta ei kaikissa tilanteissa ole seksuaali­väkivaltaa. Verkossa leviää vakavaa ja raakaa lapsiin kohdistuvaa fyysistä ja henkistä väkivaltaa esittävää materiaalia yhä enenevässä määrin.

Lapsiasia­valtuutettu painotti, että tehokkaat ja pakolliset torjunta­toimet tulee ulottaa kaikkeen lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa esittävään materiaaliin, riippumatta siitä, katsotaanko se luonteeltaan seksuaali­väkivallaksi vai ei. Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa edelleen, että kaikkeen verkko­välitteiseen lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan tulisi puuttua tehokkaasti.

Lapsiasia­valtuutettu pitää myös valtio­neuvoston jatko­kirjelmän (UJ 19/2023 vp) perus­muistiossa esitettyjä kannan­ottoja perusteltuina.

On myönteistä, että perus­muistiossa on huomioitu YK:n lapsen oikeuksien komitean kesäkuussa 2023 antamat loppu­päätelmät Suomen valtiolle. Komitea antoi lukuisia suosituksia lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi ja vaati valtiota kohdentamaan tarvittaviin toimiin riittävät henkilöstö- ja rahoitus­resurssit (kohta 23). Komitea edellytti muun muassa, että Suomi varmistaa, että verkko­väkivallan torjumiseksi ryhdytään tehokkaisiin sekä ennalta­ehkäiseviin ja suojeleviin toimenpiteisiin. Komitea myös suositteli, että Suomi tehostaa sääntelyään ja suojelu­politiikkaansa suojellakseen lasten oikeuksia ja turvallisuutta digitaalisessa ympäristössä (kohta 21). Lisäksi olisi varmistettava, että tiedon­saantiin ja digitaaliseen ympäristöön pääsyä koskevilla säädöksillä suojellaan lapsia haitalliselta sisällöltä ja aineistolta sekä verkossa esiintyviltä riskeiltä. Lasten, perheiden ja opettajien digitaalista lukutaitoa ja muita digitaalisia taitoja on pyrittävä jatkossakin parantamaan.

Jatko­kirjelmän perus­muistion mukaan (s. 4) asetus­ehdotukseen on tehty monia parannuksia, mutta tunnistamis­määräystä koskevaan sääntelyyn ei toistaiseksi ole esitetty merkittäviä muutoksia. Valtio­neuvosto korostaa perus­muistiossaan, että asetuksessa ehdotetun ”tunnistamis­määräyksen on oltava kohdennettu ja käyttöön­oton ei tule johtaa koko väestön ja kaikkien viestintä­palveluiden ja tieto­liikenteen yleiseen ja erotuksettomaan valvontaan. Tavoitteena tulee olla, että tunnistamis­määräys on mahdollisimman kohdennettu henkilöihin, jotka liittyvät lapsiin kohdistuvien seksuaali­rikosten selvittämiseen tai joiden voidaan epäillä olleen osallisina tällaisiin rikoksiin”.

Valtio­neuvoston näkemyksen mukaan ehdotettu sääntely ei vielä ole täysin ongelmaton suhteessa perustus­lain 10.4 §:ssä taattuun viestin salaisuuden suojaan. Sääntelyä olisi kehitettävä siten, että ensi­sijaisesti ongelmaan vastattaisiin vähiten puuttuvilla toimen­piteillä ennen tunnistamis­määräyksen kohdistamista palveluihin. Sääntelyn tulisi olla selkeää, ennakoitavaa, välttämätöntä ja oikea­suhtaista, ja sen tulisi täyttää perus­oikeuden ydin­alueen suojaa ja oikeus­suojaa koskevat vaatimukset. Lisäksi sääntelyn tulee olla EU:n tietosuoja-asetuksen mukaista. Ehdotetut toimet eivät saa vaarantaa kyber­turvallisuutta tai viestintä- ja tieto­järjestelmien turvallisuutta, eikä asetus­ehdotuksesta saa seurata yleistä velvoitetta palvelun­tarjoajille purkaa viestinnän vahvaa salausta tai luopua vahvan salauksen käytöstä.

Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että valtio­neuvosto ilmoittaa muodostavansa lopullisen kantansa asetus­ehdotukseen kokonais­arvioinnin perusteella, ottaen huomioon sääntelyn tavoitteet, lapsen edun sekä perus- ja ihmisoikeus­velvoitteet. Valtio­neuvosto lupautuu jatko­kirjelmässä painottamaan lapsen edun merkitystä, kun punnitaan ehdotuksen eri artiklojen suhdetta perustus­lakiin ja perus- ja ihmis­oikeuksiin, mitä on pidettävä erittäin myönteisenä.

Lapsen oikeus elämään sekä henkiin­jäämisen ja kehittymisen täysi­määräisiin edellytyksiin (LOS 6 artikla), jota oikeus suojeluun kaiken­laiselta hyväksi­käytöltä ja väkivallalta (LOS 19, 34, 35 ja 36) osaltaan edistää, on perustavan­laatuinen lapsen perus­oikeus ja ihmis­oikeus. Samaan aikaan on huomauttava, että oikeus yksityisyyteen koskee myös lapsia (LOS 16 artikla ja Suomen perustus­laki 731/1999, 10 §).

Lapsiasia­valtuutettu haluaa vielä korostaa, että lapsen edun ensi­sijaisuus (LOS 3.1 artikla) on lapsen ihmis­oikeus ja lapsen asema tasa-arvoisena yksilönä on vahvistettu perustus­lain 6.2 §:ssä. Julkisen vallan on turvattava perus­oikeuksien ja ihmis­oikeuksien toteutuminen (pe­rustuslaki 22 §). Lapsen edun toteuttamisessa on kyse siten perus- ja ihmisoikeus­elvoitteiden toimeen­panosta.

Lapsen etu muodostuu kaikista lapsen oikeuksista, ja käsitteen tarkoituksena on varmistaa, että jokainen lapsi voi nauttia kaikista oikeuksistaan täysi­määräisesti ja tehokkaasti. Lapsen edun tarkoituksena on myös varmistaa lapsen kokonais­valtainen kehitys.[2] Lapsen etua arvioitaessa ja määritettäessä tulee ottaa huomioon valtion velvollisuus taata lapselle hänen hyvin­vointinsa edellyttävä suojelu ja huolen­pito (LOS 3.2 artikla).

YK:n lapsen oikeuksien komitea määrittelee, että ”[i]lmaisu 'suojelu ja huolenpito' on myös ymmärrettävä laajassa merkityksessä, sillä sen tavoitetta ei ole rajattu tai ilmaistu kieltojen kautta (kuten 'lapsen suojelu haitalta'), vaan sen tavoite liittyy pikemminkin kokonais­valtaiseen ihanteeseen taata lapsen 'hyvin­vointi' ja kehittyminen. Lasten hyvin­vointi kattaa laajassa merkityksessä heidän materiaaliset, fyysiset, koulutukselliset ja emotionaaliset tarpeensa sekä kiintymyksen ja turvallisuuden tarpeen”.[3]

Komitea jatkaa: ”Lapsen edun arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös lapsen turvallisuus, eli lapsen oikeus suojeluun kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoin­pitelyltä (19 artikla), seksuaaliselta häirinnältä, ikätovereiden painostukselta, kiusaamiselta, halventavalta kohtelulta jne. sekä oikeus suojeluun seksuaaliselta, taloudelliselta ja muulta hyväksi­käytöltä, huumaus­aineilta, työn­teolta, aseellisilta selkkauksilta jne. (32–39 artiklat). Lapsen edun huomioivan lähestymis­tavan soveltaminen päätöksen­tekoon merkitsee lapsen sen­hetkisen turvallisuuden ja koskemattomuuden arvioimista. Varautumis­periaate edellyttää kuitenkin myös sen arviointia, millaisia riskejä ja haittoja sekä muita seurauksia päätöksestä voi tulevaisuudessa aiheutua lapsen turvallisuudelle.”[4]

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että valtio­neuvoston ponnistelut sen eteen, että asetuksella varmistetaan lasten suojelun mahdollisimman korkea taso ja toisaalta ei kajota viestinnän yksityisyyden suojaan säännöksillä, jotka eivät täytä perustus­lain ja kansain­välisen perus- ja ihmisoikeus­sääntelyn vaatimuksia täysi­määräisesti, ovat perusteltuja ja kannatettavia.

Edistettäviä asioita ja tarkennusta vaativia asetuksen kohtia on kirjelmässä sekä perus­muistiossa kuvattu selkeästi. Lapsiasia­valtuutetulla ei ole mahdollisuuksia arvioida asiaan liittyviä teknisiä ratkaisuja tarkemmin ja ottaa niihin yksityis­kohtaisemmin kantaa.

Korostamme kuitenkin, että lopullisten ratkaisujen tulee tukea mahdollisimman täysi­määräisesti lapsen edun toteutumista sekä suojelun että yksityisyyden suojan näkökulmasta. Samaan aikaan on laajemmin otettava huomioon perus­muistiossa esiin nostetut seikat muun muassa luottamuksellisen salaisuuden suojasta ja muiden perus­oikeuksien toteutumisesta verkossa. Tässä laajemmassa näkökulmassa on kyse myös yhtä lailla lapsen oikeuksien toteutumista.

Vaikka onkin selvää, että tarvittavat toimen­piteet tulevat vaatimaan resursseja sekä kansallisella tasolla että EU:n tasolla, niin viran­omaisilta kuin yrityksiltä ja muilta toimijoilta, on lapsen edun ensi­sijaisuudella oltava merkittävä painoarvo lopullisista ratkaisuista päätettäessä.

 

Jyväskylässä 14.9.2023

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, lakimies