LAPS/51/2020, 4.4.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto opetus- ja kulttuuri­ministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi edus­kunnalle laeiksi perusopetus­lain ja Helsingin eurooppalaisesta koulusta annetun lain väli­aikaisesta muuttamisesta

Viite: VN/937/2022

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi esitys­luonnosta yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 4.4.2022.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi perusopetus­lakia ja Helsingin eurooppalaisesta koulusta annettua lakia väli­aikaisesti. Perusopetus­lakiin ja Helsingin eurooppalaisesta koulusta annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi väli­aikaiset säännökset opetuksen poikkeuksellisesta järjestämisestä.

Esityksellä jatkettaisiin poikkeuksellisten opetus­järjestelyiden voimassa­oloa luku­vuoden 2022–2023 ajaksi. Esityksen mukaan opetuksen järjestäjä voisi päätöksellään siirtyä poikkeuksellisiin opetus­järjestelyihin. Esityksen tarkoituksena on ehkäistä koronaviruksen leviämistä, lieventää siitä koituvia haittoja sekä turvata perusopetus­lain mukaisen opetuksen turvallinen järjestäminen.

Yhteenveto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Poikkeukselliset opetus­järjestelyt mahdollistava väli­aikainen laki on tarpeellinen ja kannatettava sen turvatessa oikeuden opetukseen.

• Lasten mieli­piteiden selvittäminen on välttämätöntä ja edellytys lapsen edun toteutumiselle. Kiireeseen vetoaminen kuulemisen toteuttamatta jättämisessä ei ole uskottavaa.

• Lapsen etu tulee määritellä tapaus­kohtaisesti huomioiden kunkin tapauksen erityis­piirteet.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Yleisesti esitys­luonnoksesta

Lapsiasia­valtuutettu pitää esityksen tavoitteita kannatettavina. On ehdottomasti tarpeen turvata oikeus opetukseen poikkeuksellisten aikojen mahdollisesti jatkuessa. Covid-19-pandemian myötä yhteis­kuntamme eri­arvoistumiseen liittyvät haasteet ovat korostuneet, ja koulutus on oleellisessa roolissa turvaamassa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Siksi koulutuksen turvaaminen myös poikkeus­oloissa on ensi­arvoisen tärkeää.

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksessa vahvistetuista oikeuksista tulisi poikkeuksellisia opetus­järjestelyjä harkitessa punnita etenkin yhden­vertaisuutta (2 art.), lapsen edun ensi­sijaisuutta (3 art.), lapsen oikeutta parhaaseen mahdolliseen terveyden­tilaan (24 art.) sekä lapsen oikeutta opetukseen (28 art.). Lisäksi tulee huomioida, että lapsen edun toteutuminen edellyttää lapsen mieli­piteen selvittämistä (12 art.).[1]

On hyvä, että esityksessä painotetaan edellisen vastaavan esityksen (HE 93/2021 vp) tavoin sitä, että lähi­opetuksen hyödyt ovat yleisesti suuremmat kuin korona­viruksen aiheuttama tosi­asiallinen tartunta­riski (s. 11).

Lasten mieli­piteiden selvittäminen

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa painokkaasti lasten kuulematta jättämiseen (s. 20–21) liittyen, ettei vallitseva korona­tilanne ja tarve jatkaa väli­aikaisten muutosten voimassa­oloa ole voinut tulla yllätyksenä. Kiireeseen vetoaminen ei ole täysin vakuuttavaa, eikä se voi olla perusteena lasten kuulematta jättämiselle. On tietysti hyvä, että lasten näkemyksiä on selvitetty syksyllä 2020, mutta on samalla selvää, että kahden poikkeuksellisen vuoden jälkeen lasten näkemykset ovat saattaneet muuttua merkittävästi. Lapsiasia­valtuutettu on todennut saman myös keväällä 2021 sivistys­valiokunnalle antamassaan lausunnossa[2] ja viittaa tässä yhteydessä myös sivistys­valiokunnan mietintöön (SiVM 7/2021 vp─ HE 93/2021 vp), jossa alle­viivataan lasten ajan­tasaisten näkemysten selvittämisen ”ilmeistä tarvetta”.[3]

Lisäksi lapsiasia­valtuutettu painottaa, tässäkin viitaten sekä omaan aiempaan lausuntoonsa että edellä mainittuun sivistys­valiokunnan mietintöön, että on vähintään huolehdittava siitä, että ennen poikkeuksellisiin opetus­järjestelyihin liittyvää päätöksen­tekoa opetuksen järjestäjät kuulevat niitä lapsia, joita asia koskee. Esitys­luonnoksen perusteluissa olisikin syytä selvä­sanaisesti viitata perusopetus­lain (628/1998) 47 a §:ään, joka velvoittaa opetuksen järjestäjää oppilaiden mieli­piteiden selvittämisessä.

Etä­opetuksen metodien vaikutus oppimiseen ja oppimis­tuloksiin

On hyvä, että esityksessä painotetaan lähi­opetuksen pää­sääntöisyyttä ja etäopetus­jaksojen mahdollisimman lyhyttä kestoa (s. 22, 28). Lapsiasia­valtuutettu on ollut huolissaan siitä, että etäopetus­käytänteiden suuret erot vaarantavat lasten yhden­vertaisuuden toteutumisen. Moninaiset metodit aiheuttavat eri­arvoistumista oppimisen ja siihen saadun tuen kannalta. On täysin eri asia tehdä yksin etu­käteen annettuja tehtävä­paketteja kuin saada vuoro­vaikutteisuuteen perustuvaa etä­opetusta.

Lapsiasia­valtuutettu on useaan otteeseen covid-19-pandemian aikana korostanut vuoro­vaikutteisen opetuksen tärkeyttä. Onkin erittäin myönteistä, että esitys­luonnoksessa painotetaan reaali­aikaisen vuoro­vaikutuksen tärkeyttä sekä sitä, että ”sen toteuttamiseksi olisi hyvä suunnitella luku­järjestys, joka edellyttää säännöllistä vuoro­vaikutusta ja yhteyden­pitoa oppilaisiin useita kertoja päivässä” (s. 23).

Haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja tapaus­kohtainen harkinta

Lapsiasia­valtuutettu toistaa keväällä 2021 esittämänsä näkö­kohdat haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin liittyen[4] ja toteaa, että koska aikeena on edelleen jatkaa mahdollisuuksia poikkeuksellisiin opetus­järjestelyihin myös luku­vuonna 2022–2023, olisi haavoittuvassa asemassa olevien lasten ryhmä syytä määritellä selkeämmin, sillä haavoittuvassa asemassa oleviksi määriteltyjen lasten ulko­puolelle jää merkittävä joukko lapsia, joille poikkeus­järjestelyt voivat muodostaa turvallisuus­uhan ja/tai syrjäytymis­vaaran.

Lapsiasia­valtuutettu toivoo, että jatko­valmistelussa harkittaisiin tapaus­kohtaisen arvioinnin (s. 25, 29) ulottamista myös etä­opetukseen siirtymiseen. On ehdottomasti hyvä, että tiettyjen haavoittuviksi määriteltyjen ryhmien oikeus lähi­opetukseen turvataan, juuri esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Lapsen etu tulee kuitenkin määritellä tapaus­kohtaisesti huomioiden kunkin tapauksen erityis­piirteet. Lapsen edun ensi­sijainen huomiointi edellyttää lapsi­ryhmien huomioimisen lisäksi lapsen yksilöllisen edun tunnistamista yksittäisissä tapauksissa, eikä yksittäisen lapsen etu välttämättä ole yhteneväinen lapsi­ryhmän edun kanssa.[5]

Esitys­luonnoksesta olisikin syytä käydä ilmi, olisiko myös haavoittuvassa asemassa olevien oppilaiden mahdollista siirtyä etä­opetukseen tilanteissa, joissa arvioidaan etä­opetukseen siirtymisen olevan yksittäisen lapsen edun mukaista.[6] Myös sivistys­valiokunta on pitänyt ”tärkeänä selvittää ja arvioida opetuksen järjestämisen mahdollisuuksia poikkeuksellisina aikoina siten, että oppilaiden erilaiset tilanteet voidaan ottaa huomioon”.[7]

Poikkeus­järjestelyjen vaikutusten seuranta

Lapsiasia­valtuutettu pitää hallituksen esityksessä kohdassa 9 Toimeen­pano ja seuranta (s. 29–31) kuvattuja tutkimus-, arviointi- ja ohjaus­toimia erittäin tärkeinä. Väli­aikaisiksi tarkoitetut säännökset ovat olleet voimassa erityisesti lasten aika­käsityksen kannalta jo pitkän aikaa ja toistuvasti, mikä korostaa jatkuvan vaikutusten arvioinnin merkitystä.

Jyväskylässä 4.4.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Sonja Vahtera, lakimies