LAPS/18/2022, 25.4.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto oikeus­ministeriölle uudistettavan lain­valmistelun vaikutus­arviointi­ohjeen luonnoksesta

Viite: VN/24927/2020

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi ohje­luonnosta yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 25.4.2022.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Ohje­luonnoksen keskeinen sisältö

Ohjeen tarkoituksena on auttaa valmistelijaa suunnittelemaan vaikutus­arviointia, tunnistamaan ja arvioimaan eri vaikutus­lajeja sekä hakemaan tarvittaessa lisä­tietoa.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Kaikki lapsi­vaikutusten arvioinnin parantamiseen tähtäävät toimet ovat erittäin terve­tulleita, ja ohje­luonnoksessa tuodaan kiitettävästi esiin tärkeitä lähteitä lapsi­vaikutusten arvioinnin tueksi.
• Lapsen edun ensi­sijaisuutta olisi syytä painottaa voimakkaammin.
• Myös lasten kuuleminen osana lapsi­vaikutusten arviointia olisi perusteltua tuoda selkeämmin esiin. Lasten kuuleminen tai heidän näkemystensä selvittäminen jää valitettavan usein toteuttamatta.
• Ohjeessa olisi hyvä alle­viivata erikseen myös lapsi­vaikutusten arvioinnin osalta, että sen tulee perustua tutkittuun tietoon.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että ohje­luonnokseen on koottu useita ohjeita ja tieto­lähteitä lapsi­vaikutusten arvioinnin tueksi (s. 71). Asian­mukaisen lapsi­vaikutusten arvioinnin kannalta on tärkeää, että esimerkiksi lain­valmistelijalla on kattavasti tietoa lähteistä, joita voi käyttää arvioinnin tukena.

Lapsiasia­valtuutettu on lausunnoissaan säännöllisesti huomauttanut puutteellisesta lapsi­vaikutusten arvioinnista ja pitää siksi kaikkia lapsi­vaikutusten arvioinnin parantamiseen tähtääviä toimen­piteitä erittäin terve­tulleina.

Valitettavan usein on niin, että lapsi­vaikutusten arvioinnista ei käy ilmi, miten lapsen etua on punnittu tai miten lapsi­vaikutusten arviointi on vaikuttanut omaksuttuihin ratkaisuihin.[1]

Lapsiasia­valtuutettu on esittänyt, että lapsen edun ensi­sijaisuus tulee kirjata perustus­lakiin (731/1999) muun muassa siksi, että lapsen edun arvioinnista tulisi näin entistä systemaattisempaa.[2]

Koska lap­i­vaikutusten arvioinnin velvoittavuutta ei ole vielä täysin sisäistetty, edellyttää lapsiasia­valtuutettu, että nyt käsillä olevassa ohje­luonnoksessa painotetaan erityisesti vielä muutamaa seikkaa.

Ensinnäkin lapsiasia­valtuutettu toteaa, että muutamia YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 3 artiklan takaamaan lapsen edun ensi­sijaisuuteen liittyviä seikkoja olisi hyvä tuoda ohje­luonnoksessa nimen­omaisesti esiin, jotta ohjeeseen tutustuva ymmärtää lapsen edun paino­arvon. Lapsen edun ensi­sijaisuus tarkoittaa muun muassa sitä, että valtiot eivät voi käyttää harkintaa sen suhteen, arvioidaanko lapsen etu, sekä sitä, että lapsen etua ei saa tarkastella samalla tasolla kuin muita asiassa huomioitavia seikkoja.[3]

Lapsen oikeus saada etunsa otetuksi ensi­sijaisesti huomioon tarkoittaa siis, että lapsen edulla on korkeampi prioriteetti ja että lasta parhaiten palvelevalle näkö­kulmalle on annettava enemmän paino­arvoa.[4]

Toiseksi lapsiasia­valtuutettu joutuu valitettavan usein toteamaan, ettei lapsia ole kuultu tai heidän näkemyksiään ole huomioitu asian­mukaisesti lain­valmistelussa tai muissa toimen­piteissä.

Lapsiasia­valtuutetun tapaamisista lasten ja nuorten kanssa on välittynyt yhtenäinen viesti lasten kokemuksesta, että aikuiset eivät ota vakavasti heidän huoliaan ja ajatuksiaan, sekä toisaalta siitä, että lapset haluavat saada ajatuksensa esille myös yhteis­kunnallisissa kysymyksissä.[5]

Ohjeessa olisi hyvä alle­viivata sitä, että lapsen edun määrittelyssä ja sen edellyttämässä lapsi­vaikutusten arvioinnissa[6] olisi aina pyrittävä ottamaan huomioon myös lasten mieli­piteet YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 12 artiklan mukaisesti. Lapsen etu ja lapsen oikeus tulla kuulluksi täydentävät toisiaan: lapsen etu ei toteudu, jos lapsen mieli­pidettä ei selvitetä.[7] On selvää, ettei jokaisen lainsäädäntö­hankkeen yhteydessä ole tarpeen erikseen kuulla lapsia, vaan valmistelussa voidaan hyödyntää myös jo valmiiksi kerättyä ja tutkittua tietoa lasten mieli­piteistä, jos sitä on saatavilla. Pääasia on, että lasten näkemykset huomioidaan.

Kolmanneksi lapsiasia­valtuutettu painottaa, että arvioinnin tulee perustua huolelliseen punnintaan ja tutkittuun tietoon. Usein lapsi­vaikutusten arviointi käytännössä perustuu olettamuksiin lapsen edusta. Onkin erittäin myönteistä, että tutkimusten merkitys arvioinnissa tuodaan esiin yleisesti sekä perus- ja ihmisoikeus­vaikutusten osalta (esim. s. 26, 29, 37). Huomioiden tutkimus­tulosten laihan hyödyntämisen lapsi­vaikutusten arvioinnin tukena tulee tutkimusten asemaa painottaa myös nimen­omaisesti lapsi­vaikutusten arvioinnin osalta. Eri vaikutus­arvioinnin osa-alueista tutkitun tiedon tärkeyttä tuodaan esiin kuitenkin esimerkiksi yhden­vertaisuus- ja tasa-arvo­vaikutusten (s. 70), taloudellisten vaikutusten (s. 54) sekä työllisyys­vaikutusten osalta (s. 89).

Lapsi­vaikutusten arvioinnissa tulee punnita eri vaihto­ehtojen vaikutuksia lasten oikeuksiin sekä hyvin­vointiin ja kehitykseen, ja arviointia on tehtävä moni­puolisesti: positiiviset ja negatiiviset vaikutukset, tarkoitetut ja ei-tarkoitetut vaikutukset, välittömät ja välilliset vaikutukset, lyhyen ja pitkän tähtäimen vaikutukset.

Helsingissä 25.4.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Sonja Vahtera, lakimies