Hyppää sisältöön

Lapsiasiavaltuutetun lausunto oikeusministeriölle uudistettavan lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeen luonnoksesta

Viite: VN/24927/2020

 

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voi­maan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­val­tuutettu arvioi ohjeluonnosta yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 25.4.2022.

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto oikeusministeriölle uudistettavan lainvalmistelun vaikutusarviointiohjeen luonnoksesta (pdf)

 

Ohjeluonnoksen keskeinen sisältö

Ohjeen tarkoituksena on auttaa valmistelijaa suunnittelemaan vaikutusarviointia, tunnista­maan ja arvioimaan eri vaikutuslajeja sekä hakemaan tarvittaessa lisätietoa.

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

  • Kaikki lapsivaikutusten arvioinnin parantamiseen tähtäävät toimet ovat erittäin ter­vetulleita, ja ohjeluonnoksessa tuodaan kiitettävästi esiin tärkeitä lähteitä lapsivaiku­tusten arvioinnin tueksi.
  • Lapsen edun ensisijaisuutta olisi syytä painottaa voimakkaammin.
  • Myös lasten kuuleminen osana lapsivaikutusten arviointia olisi perusteltua tuoda sel­keämmin esiin. Lasten kuuleminen tai heidän näkemystensä selvittäminen jää vali­tettavan usein toteuttamatta.
  • Ohjeessa olisi hyvä alleviivata erikseen myös lapsivaikutusten arvioinnin osalta, että sen tulee perustua tutkittuun tietoon.

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että ohjeluonnokseen on koottu useita ohjeita ja tie­tolähteitä lapsivaikutusten arvioinnin tueksi (s. 71). Asianmukaisen lapsivaikutusten arvioin­nin kannalta on tärkeää, että esimerkiksi lainvalmistelijalla on kattavasti tietoa lähteistä, joita voi käyttää arvioinnin tukena.

Lapsiasiavaltuutettu on lausunnois­saan säännöllisesti huo­mauttanut puutteellisesta lapsivaikutusten arvioinnista ja pitää siksi kaikkia lapsivaikutus­ten arvi­oinnin parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä erittäin tervetulleina.

Valitettavan usein on niin, että lapsivaikutusten arvioinnista ei käy ilmi, miten lapsen etua on punnittu tai miten lapsivaikutusten arviointi on vaikuttanut omaksuttuihin ratkaisuihin.[1]

Lapsiasiaval­tuutettu on esittänyt, että lapsen edun ensisijaisuus tulee kirjata perustuslakiin (731/1999) muun muassa siksi, että lapsen edun arvioinnista tulisi näin entistä systemaattisempaa.[2]

Koska lap­sivaikutusten arvioinnin velvoittavuutta ei ole vielä täysin sisäistetty, edellyttää lapsiasiaval­tuutettu, että nyt käsillä olevassa ohjeluonnoksessa painotetaan erityisesti vielä muutamaa seikkaa.

Ensinnäkin lapsiasiavaltuutettu toteaa, että muutamia YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuk­sen 3 artiklan takaamaan lapsen edun ensisijaisuuteen liittyviä seikkoja olisi hyvä tuoda oh­jeluonnoksessa nimenomaisesti esiin, jotta ohjeeseen tutustuva ymmärtää lapsen edun pai­noarvon. Lapsen edun ensisijaisuus tarkoittaa muun muassa sitä, että valtiot eivät voi käyttää harkintaa sen suhteen, arvioidaanko lapsen etu, sekä sitä, että lapsen etua ei saa tarkastella samalla tasolla kuin muita asiassa huomioitavia seikkoja.[3]

Lapsen oikeus saada etunsa ote­tuksi ensisijaisesti huomioon tarkoittaa siis, että lapsen edulla on korkeampi prioriteetti ja että lasta parhaiten palvelevalle näkökulmalle on annettava enemmän painoarvoa.[4]

Toiseksi lapsiasiavaltuutettu joutuu valitettavan usein toteamaan, ettei lapsia ole kuultu tai heidän näkemyksiään ole huomioitu asianmukaisesti lainvalmistelussa tai muissa toimenpi­teissä.

Lapsiasiavaltuutetun tapaamisista lasten ja nuorten kanssa on välittynyt yhtenäinen viesti lasten kokemuksesta, että aikuiset eivät ota vakavasti heidän huoliaan ja ajatuksiaan, sekä toisaalta siitä, että lapset haluavat saada ajatuksensa esille myös yhteiskunnallisissa ky­sy­myksissä.[5]

Ohjeessa olisi hyvä alleviivata sitä, että lapsen edun määrittelyssä ja sen edel­lyttämässä lapsivaikutusten arvioinnissa[6] olisi aina pyrittävä ottamaan huomioon myös las­ten mielipiteet YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 12 artiklan mukaisesti. Lapsen etu ja lapsen oikeus tulla kuulluksi täydentävät toisiaan: lapsen etu ei toteudu, jos lapsen mielipi­dettä ei selvitetä.[7] On selvää, ettei jokaisen lainsäädäntöhankkeen yhteydessä ole tarpeen erikseen kuulla lapsia, vaan valmistelussa voidaan hyödyntää myös jo valmiiksi kerättyä ja tutkittua tietoa lasten mielipiteistä, jos sitä on saatavilla. Pääasia on, että lasten näkemykset huomioidaan.

Kolmanneksi lapsiasiavaltuutettu painottaa, että arvioinnin tulee perustua huolelliseen pun­nintaan ja tutkittuun tietoon. Usein lapsivaikutusten arviointi käytännössä perustuu oletta­muksiin lapsen edusta. Onkin erittäin myönteistä, että tutkimusten merkitys arvioinnissa tuodaan esiin yleisesti sekä perus- ja ihmisoikeusvaikutusten osalta (esim. s. 26, 29, 37). Huo­mioi­den tutkimustulosten laihan hyödyntämisen lapsivaikutusten arvioinnin tukena tulee tutki­musten asemaa painottaa myös nimenomaisesti lapsivaikutusten arvioinnin osalta. Eri vaikutusarvioinnin osa-alueista tutkitun tiedon tärkeyttä tuodaan esiin kuitenkin esimer­kiksi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaikutusten (s. 70), taloudellisten vaikutusten (s. 54) sekä työllisyysvaikutusten osalta (s. 89).

Lapsivaikutusten arvioinnissa tulee punnita eri vaihtoeh­tojen vaikutuksia lasten oikeuksiin sekä hyvinvointiin ja kehitykseen, ja arviointia on tehtävä monipuolisesti: positiiviset ja negatiiviset vaikutukset, tarkoitetut ja ei-tarkoitetut vaikutuk­set, välittömät ja välilliset vaikutukset, lyhyen ja pitkän tähtäimen vaikutukset.

 

 

Helsingissä 25.4.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies

 

[1] Tästä hyvänä esimerkkinä hallituksen esitys laiksi sukupuolen vahvistamisesta ja siihen liit­tyviksi laeiksi. Ks. lapsiasiavaltuutetun lausunto kyseisestä HE:sta.

[2] Ks. Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2022. Lapsiasiavaltuutetun toimiston jul­kaisuja 2022:1. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-979-7.

[3] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon (CRC/C/GC/14), kohta 36.

[4] CRC/C/GC/14, kohta 39.

[5] Tämä huoli on tullut esille esimerkiksi tapaamisissa, joissa vammaiset ovat kertoneet kou­lukiusaamisesta, ilmastoasioista kiinnostuneet nuoret ovat kertoneet ilmastonmuutokseen liittyvistä tunteistaan tai päihdeongelmaisten vanhempien lapset ovat kertoneet terveyden­huoltopalveluista.

[6] CRC/C/GC/14, kohta 35.

[7] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 12 (2009) lapsen oikeudesta tulla kuulluksi (CRC/C/GC/12), kohdat 70 ja 74.