LAPS/29/2021, 31.3.2022 

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sosiaali- ja terveys­ministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi sukupuolen vahvistamisesta sekä siihen liittyvien lakien muuttamisesta

Viite: VN/1070/2021

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi esitys­luonnosta yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 31.3.2022.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki sukupuolen vahvistamisesta. Lailla kumottaisiin laki trans­seksuaalin sukupuolen vahvistamisesta. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi steriloimis­lakia, äitiysavustus­lakia, kansaneläke­lakia, kotikunta­lakia, lapsen huollosta ja tapaamis­oikeudesta annettua lakia sekä äitiys­lakia.

Tavoitteena on vahvistaa henkilön itsemääräämis­oikeutta erottamalla sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen lääke­tieteellisistä tutkimuksista ja hoidoista. Henkilö voitaisiin vahvistaa kuuluvaksi toiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on väestötieto­järjestelmään merkitty, jos hän esittää selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen, on täysi-ikäinen ja on Suomen kansalainen tai hänellä on asuin­paikka Suomessa.

Esityksen mukaan henkilön vanhemmuus voitaisiin muuttaa väestötieto­järjestelmään vastaamaan vahvistetun sukupuolen mukaista nimikettä. Lisäksi esitetään muuhun lain­säädäntöön muutoksia, joiden tarkoitus on turvata lapsen oikeudellinen asema vanhemman vanhemmuus­nimikkeen muutoksesta huolimatta.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Itsemääräämis­oikeuden vahvistaminen on ehdottoman kannatettavaa. Myös ala­ikäisten itsemääräämis­oikeutta oikeudelliseen sukupuoleensa tulee kunnioittaa.
• Valitut sääntely­ratkaisut tulee perustella asian­mukaisesti lapsen edun ensi­sijaisuus huomioiden. Tämä velvoite on erityisen painava, mikäli valittua ratkaisua ei voida pitää lapsen oikeuksien kannalta parhaana mahdollisena.
• Kuten OTT Sanna Koulun selvityksessä todetaan, ”uudistusta on syytä tarkastella vasten viime vuosi­kymmenien ihmisoikeus­kehitystä”. Useat ihmisoikeus­elimet ja -toimijat ovat viime aikoina alle­viivanneet sitä, että myös alaikäisille on taattava oikeus sukupuoli-identiteettinsä oikeudelliseen vahvistamiseen.
• Lapsen edun käsitettä ei voida hyödyntää siten, että sillä perustellaan syrjiviä käytänteitä.
• Inter­sukupuolisten lasten koskemattomuuden turvaaminen vaatii välittömästi tehokkaita toimen­piteitä.

Lapsiasia­valtuutetun kannanotot

Yleisiä huomioita esitys­luonnoksesta

Yleisesti ottaen lapsiasia­valtuutettu pitää esitys­luonnoksen suuntaa oikeana sekä sen tavoitetta itsemääräämis­oikeuden lisäämisestä erin­omaisena. Oikeudellisen sukupuolen vahvistamisen erottaminen mahdollisesta lääke­tieteellisestä prosessista on erittäin tervetullut uudistus. Alaikäisten aseman ja oikeuksien turvaamisen kannalta esitys­luonnoksessa on kuitenkin vielä parantamisen varaa.

Lapsiasia­valtuutettu on antanut syksyllä 2021 samasta aihepiiristä lausunnon, jossa tuodaan esiin etenkin lasten kannalta oleellista säädös­pohjaa.[1] Lapsiasia­valtuutettu ei näe tässä kohdin tarpeelliseksi toistaa kaikkia syksyllä 2021 esittämiään näkemyksiä, mutta korostaa painokkaasti, että kyseisessä lausunnossa esiin tuodut näkökohdat tulee huomioida esitys­luonnoksen jatko­valmistelussa.

Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että sosiaali- ja terveys­ministeriö on valmistelun aikana selvittänyt hankkeen vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. OTT Sannan Koulun laatima selvitys sukupuolen oikeudellista vahvistamista koskevan sääntelyn vaikutuksista lasten ja nuorten perus- ja ihmis­oikeuksien toteutumiseen (11.2.2022) kuvaa kattavasti sekä kansallista lainsäädäntöä että ihmisoikeus­normistoa alaikäisten aseman kannalta. Selvityksessä esitettyjä näkökohtia[2] ei kuitenkaan erityisesti huomioida nyt käsillä olevan esitys­luonnoksen perusteluissa tai valitussa sääntely­mallissa.

Lapsiasia­valtuutettu edellyttää, että esitys­luonnokseen tehdään jatko­valmistelussa tarvittavat muutokset selvityksen pohjalta ja että siinä perustellaan asia­mukaisesti valittu sääntely­malli perus- ja ihmisoikeus­velvoitteet huomioon ottaen.

Lapsiasia­valtuutettu kiittää siitä, että esitys­luonnoksessa on huomioitu eri ihmisoikeus­elinten ja -toimijoiden näkemyksiä koskien alaikäisten asemaa (s. 29, 35). Esitys­luonnoksessa ei kuitenkaan erityisesti perustella sitä, miksi näiden tahojen huomiot on sivuutettu sääntely­ratkaisuissa.

Lapsiasiav­altuutettu on trans­lainsäädännön uudistamisen seuranta- ja arviointi­ryhmässä esitetyn tiedon perusteella siinä käsityksessä, että sosiaali- ja terveys­ministeriössä valmistellaan lasten kuulemista sukupuolen vahvistamiseen liittyvistä kysymyksistä. Esitys­luonnoksen perus- ja ihmisoikeus­vaikutukset huomioon ottaen lasten mieli­piteiden selvittäminen on ensiarvoisen tärkeää, ja onkin hyvä että kuuleminen toteutetaan.

Lisäksi teknis­luonteisena huomiona, että esitys­luonnoksessa (s. 61) on vaihtoehdot alaikäisten henkilöiden aseman sääntelemiseksi -osiossa seuraava lause, jossa on hieman viilaamisen varaa: ”Esimerkiksi Norjanmallissa r menettely määräytyy käsillä olevan tilanteen mukaan”.

Lapsen oikeudet ja lapsi­vaikutusten arviointi

Esitys­luonnoksessa on kiitettävästi tuotu esiin YK:n yleis­sopimusta lapsen oikeuksista (jälj. LOS) sekä YK:n lapsen oikeuksien komitean sopimuksen tulkintaa ohjaavia yleisk­ommentteja (s. 17–18). Jää kuitenkin epäselväksi, miten ne ovat vaikuttaneet esitys­luonnoksessa omaksuttuihin ratkaisuihin. Esitysl­uonnoksen perusteluissa ei myöskään erityisemmin tuoda esiin, miksi siinä on omaksuttu vaatimus täysi-ikäisyydestä, vaikka samalla toisaalta tunnustetaan ehdottoman ikärajan vaikuttavan olennaisesti lapsen oikeuksiin (s. 78) sekä todetaan, että ”ikärajaa on tarkasteltava ensisijaisesti lasten oikeuksien, erityisesti YK:n lasten oikeuksien sopimuksen sisältämien oikeuksien ja yleis­periaatteiden näkökulmasta” (s. 35).

Lapsen edun arvioinnissa ja määrittämisessä tulisi kunnioittaa kaikkia LOS:ssa ja sen valinnaisissa pöytä­kirjoissa vahvistettuja oikeuksia. Sen lisäksi, että lapsen etu on aineellinen oikeus ja tulkinta­periaate, on sillä myös prosessuaalinen ulottuvuus, joka edellyttää, että aina tehtäessä tiettyyn lapseen, tiettyyn lapsi­ryhmään tai yleisesti lapsiin vaikuttavia päätöksiä päätöksen­teossa on arvioitava päätöksen mahdollisia (myönteisiä tai kielteisiä) vaikutuksia[3] ja lisäksi päätöksen perusteluista tulee käydä ilmi, että lapsen etu on otettu nimen­omaisesti huomioon. Sopimus­valtioiden on siis selostettava, kuinka lapsen oikeutta saada etunsa ensi­sijaisesti huomioiduksi on kunnioitettu, ja kerrottava, mitä on pidetty lapsen etuna ja millä perustein sekä kuinka lapsen etua on punnittu suhteessa muihin seikkoihin riippumatta siitä, onko kyse laajoista politiikka­kysymyksistä vai yksittäis­tapauksista.[4] Valtiolla on velvollisuus varmistaa, että lain­säädännössä osoitetaan lapsen edun ensi­sijainen huomiointi.[5]

Lapsi­vaikutusten arviointi on erityisen tärkeää, kun ehdotetaan sääntely­mallia, joka on risti­riidassa lapsen oikeuksien kanssa. Nyt esitys­luonnoksesta saa kuvan, että sen lapsi­vaikutuksia on selvitetty lähinnä muodollisuutena. Jos valittu ratkaisu ei ole lapsen edun mukainen, tämä on perusteltava sen osoittamiseksi, että lapsen etu otettiin ensi­sijaisesti huomioon ratkaisun tuloksesta huolimatta.[6] Lapsen edun käsitteen joustavuus altistaa sen myös väärin­käytöksille esimerkiksi syrjivien ratkaisujen perusteluissa ja on hyvä muistaa, että ”aikuisen arvio lapsen edusta ei voi ohittaa velvollisuutta kunnioittaa kaikkia yleis­sopimuksen mukaisia lapsen oikeuksia”.[7]

Lasten kuuleminen on edellytys sille, että lapsen etua voidaan perusteellisesti arvioida. Kuten todettua, lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin myönteisenä, että sosiaali- ja terveys­ministeriö valmistelee lasten kuulemista nyt valmisteilla olevasta hallituksen esityksestä.

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että lasten kuulemiseen ja heidän näkemystensä asian­mukaiseen huomiointiin liittyy olennaisesti se, että prosessin lopputulos selitetään ja lapsille kerrotaan, miten heidän näkemyksensä on huomioitu. YK:n lapsen oikeuksien komitea on todennut palautteen antamisen takaavan sen, ettei lapsen näkemysten kuuleminen ole pelkkä muodollisuus vaan että näkemykset otetaan vakavasti.[8]

Lapsiasiavaltuutettu edellyttää, että jatkovalmistelussa huomioidaan vahvemmin lapsen ke­hittyvät kyvyt ja nuorten asteittain kasvava oikeus ottaa vastuu omaan elämäänsä vaikutta­vista päätöksistä.[9]

Inter­sukupuoliset lapset

Virkamies­työryhmän tehtävänä oli muun ohella tehdä tarvittavat ehdotukset ”inter­sukupuolisten lasten itsemääräämis­oikeuden vahvistamiseksi lapsen edun ja henkilö­kohtaisen koskemattomuuden sekä iän ja kehitys­tason mukaisesti”. Myös pääministeri Sanna Marinin hallitus­ohjelmassa on kirjaus inter­sukupuolisten lasten itsemääräämis­oikeuden vahvistamisesta, jossa nimen­omaisesti todetaan luovuttavan pienten lasten kosmeettisesta, ei-lääke­tieteellisestä sukuelin­kirurgiasta.

Lapsiasia­valtuutettu pitää hyvin valitettavana, ettei nyt käsiteltävänä olevan lain valmistelun yhteydessä puututtu painokkaammin inter­sukupuolisten lasten asemaan, ts. vahvistettu heidän itsemääräämis­oikeuttaan lapsen edun ja henkilö­kohtaisen koskemattomuuden sekä iän ja kehitys­tason mukaisesti, vaikka tähän oli nimen­omainen mandaatti. Lisäksi esitys­luonnoksella arvioidaan olevan soveltuvin osin vaikutuksia inter­sukupuolisten henkilöiden oikeuksien toteutumiseen (s. 51).

Lapsiasia­valtuutettu edellyttää pikaisiin toimiin ryhtymistä inter­sukupuolisten lasten koskemattomuuden turvaamiseksi.

LOS 19 artikla edellyttää sopimus­valtioilta ryhtymistä kaikkiin asianmukaisiin lain­säädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaiken­laiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väki­vallalta, vahingoittamiselta ja pahoin­pitelyltä, laimin­lyönniltä tai välin­pitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksi­käytöltä. Mikäli inter­sukupuoliselta lapselta ei ole saatu asiaan­kuuluvaa suostumusta tarpeettomille kirurgisille tai muille inter­ventioille, voidaan lääkärien katsoa rikkovan LOS 19 artiklaa.[10] Lienee selvää, että lääkärit ja vanhemmat ajattelevat lähtö­kohtaisesti toimivansa lapsen parhaaksi eikä heidän tarkoituksenaan ole väki­valta lasta kohtaan. Tarkoitus­perät eivät kuitenkaan ole tässä yhteydessä oleellisia, sillä esimerkiksi YK:n lapsen oikeuksien komitea on tarkentanut väki­vallalla tarkoitettavan kaikkea toimintaa, joka on lapselle haitallista, myös tahatonta sellaista.[11] Lisäksi on huomioitava, että mitä tahansa lääke­tieteellistä inter­ventiota, joka on tarpeetonta suorittaa tietyllä hetkellä, tulisi lykätä mahdollisimman pitkälle, mieluiten siihen asti, kunnes lapsi pystyy ilmaisemaan näkemyksensä LOS 12 artiklan mukaisesti.[12] LOS 3 artiklassa vahvistetulla lapsen edulla ei voida oikeuttaa käytäntöjä, jotka ovat lapsen ihmis­arvon ja koskemattomuuden vastaisia.[13]

YK:n lapsen oikeuksien komitea on sopimus­valtioille antamissaan loppu­päätelmissä ottanut systemaattisesti kantaa inter­sukupuolisten lasten asemaan. Loppu­päätelmistä on yksi­selitteisesti pääteltävissä, että komitea pitää lapsen koskemattomuuteen kajoavia ja lääke­tieteellisesti tarpeettomia toimen­piteitä haitallisina käytäntöinä. Komitea on toistuvasti edellyttä­nyt sopimus­valtioilta kyseisten toimenpiteiden kieltämistä sekä sen varmistamista, ettei yksikään lapsi joudu tällaisten toimen­piteiden kohteeksi. Komitea on korostanut erilaisten turhien toimenpiteiden lykkäämistä siihen saakka, että lapsi kykenee itse antamaan tietoon perustuvan suostumuksen toimen­piteelle. Komitea on myös nimenomaisesti edellyttänyt lain­säädännöllisiä toimia inte­rsukupuolisten lasten kehollisen koskemattomuuden turvaamiseksi. Lisäksi komitea on edellyttänyt kompensaatio­toimenpiteitä niille, joiden keholliseen koskemattomuuteen on puututtu ilman selkeää lääke­tieteellistä perustetta ja tietoon perustuvaa suostumusta.[14] Edellä mainitun perusteella on erittäin toden­näköistä, että myös Suomi tulee saamaan komitealta suosituksen koskien inter­sukupuolisten lasten asemaa.

Aktiivinen toiminta­velvollisuus sukupuoli­vähemmistöihin kuuluvia lapsia kohtaan

LOS 4 artikla edellyttää, että sopimus­valtiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lain­säädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin yleis­sopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi. LOS 2 artikla puolestaan edellyttää, että sopimus­valtioiden tulee taata yleis­sopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttö­vallan alaisille lapsille ilman minkään­laista erottelua.

Syrjimättömyyden turvaaminen edellyttää sopimus­valtioilta sitä, että ne pyrkivät aktiivisesti tunnistamaan lapsi­ryhmät, joiden oikeuksien tunnustaminen ja toteuttaminen saattavat vaatia erityisiä toimen­piteitä.[15] Jotta lasten oikeus terveyteen toteutuisi, tulee YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan kohdistaa toimen­piteitä epä­edullisessa asemassa oleviin lapsiin. Valtioiden tulee tunnistaa tekijät, jotka tekevät lapsista haavoittuvia[16] tai aset­tavat tietyt lapsi­ryhmät epäedulliseen asemaan. Nämä tekijät tulee ottaa huomioon lasten terveyttä koskevia lakeja, määräyksiä, politiikkoja, ohjelmia ja palveluita kehitettäessä, ja tällöin tulee pyrkiä oikeuden­mukaisuuden varmistamiseen.[17]

Lapsiasia­valtuutettu painottaa, että sukupuoli­vähemmistöihin kuuluvat lapset ovat monella tapaa haavoittuvassa ja epä­edullisessa asemassa, myös jo pelkästään ikänsä vuoksi. Heidän itsemääräämis­oikeutensa turvaaminen edellyttää Suomelta pikaisia toimenpiteitä.

Jyväskylässä 31.3.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Sonja Vahtera, lakimies