LAPS/46/2024, 22.5.2024

Lapsiasia­valtuutetun lausunto oikeus­ministeriölle hallituksen esitys­luonnoksesta edus­kunnalle laiksi rikoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Viite: VN/7196/2021

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitys­luonnosta yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Hallituksen esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Esitys­luonnoksen mukaan naisen sukuelinten silpominen sekä silpomisen valmistelu säädettäisiin rangaistavaksi erillisin rikoslain säännöksin. Naisen sukuelinten silpominen kattaisi naisen ulkoisen sukuelimen vahingoittamis­teot, mukaan lukien sukuelimen poistamisen kokonaan tai osittain. Valmistelu puolestaan kattaisi naisen tai tytön viemisen ulkomaille silpomista varten tai muunlaisen naisen tai tytön pakottamisen tai järjestämisen alistumaan silpomiseen. Kahdeksaa­toista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistuneen naisen sukuelinten silpomisen ja naisen sukuelinten silpomisen valmistelu­rikoksen osalta säädettäisiin erityisestä syyte­oikeuden vanhentumis­ajan alkamis­ajankohdasta.

Esitys­luonnoksessa ehdotetaan myös rikoslain lapsen­surmaa koskevan säännöksen kumoamista tarpeettomana.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu pitää hallituksen esitys­luonnosta hyvin laadittuna ja selkeänä. Esitetty sääntely, jolla naisen sukuelinten silpominen sekä silpomisen valmistelu säädettäisiin rangaistavaksi erillisin rikoslain säännöksin, on lapsen oikeuksien mukainen ja edistää lapsen edun toteutumista. Lapsiasia­valtuutettu kannattaa siten ehdotettua sääntelyä.

Lapsiasia­valtuutetulla ei ole huomautettavaa ehdotukseen kumota lapsen­surmaa koskeva sääntely.

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus vahvistaa lapselle oikeuden suojeluun kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoin­pitelyltä, laimin­lyönniltä tai välin­pitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksi­käytöltä, mukaan lukien seksuaalinen hyväksi­käyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa (19 artikla).

Yleissopimuksen täytäntöön­panoa valvova ja ohjaava YK:n lapsen oikeuksien komitea sisällyttää haitalliset perinteiset tavat 19 artiklan piiriin kuuluviksi. Hallituksen esitys­luonnoksessa (s. 14) viitataan tältä osin ansiokkaasti komitean yleis­kommentteihin 13 ja 14.

Jatko­valmistelussa olisi hyvä huomioida lisäksi komitean vuonna 2014 yhdessä naisten syrjinnän poistamista käsittelevän CEDAW-komitean kanssa antama yleis­kommentti nro 18, joka koskee nimen­omaisesti haitallisia käytäntöjä[1].

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa myös lapsen oikeuksien sopimuksen 24 artiklasta, jonka mukaan lapsella on oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyden­tilaan. Tähän oikeuteen sisältyy sopimus­valtion velvollisuus ryhtyä kaikkiin tehokkaisiin ja tarkoituksen­mukaisiin toimiin poistaakseen lapsen terveydelle vahingollisia perinteisiä tapoja (24 artikla 3 kohta).

Lapsiasia­valtuutettu pitää erityisen tärkeänä sitä, että esitetty 6 b § kattaisi laajasti erilaiset vahingoittamisen muodot, eli myös lievemmin lapsen koskemattomuuteen puuttuvat toimen­piteet. Tärkeää on myös se, että lain­säädännölliset aukot liittyen valmistelun rangaistavuuteen täytettäisiin ehdotetulla 6 c §:llä. Myös vanhentumista koskeva sääntely esitetään toteutettavaksi lapsen etu huomioiden.

YK:n lapsen oikeuksien komitea kehotti kesällä 2023 antamissaan suosituksissa Suomea tehostamaan toimen­piteitä, joilla pyritään ehkäisemään naisten sukuelinten silpomista, muun muassa myöntämällä riittävästi resursseja tiedotus­kampanjoihin, uhrien tukemiseen ja asian­omaisten ammatti­ryhmien kouluttamiseen, jotta he osaavat tunnistaa mahdolliset uhrit.[2]

Erityis­kriminalisoinnilla voi olla tärkeä ennalta­ehkäisevä vaikutus. Lapsiasia­valtuutettu haluaa kuitenkin painottaa myös kattavan ohjeistuksen, koulutuksen ja tiedottamisen merkitystä sekä riittävän resursoinnin tärkeyttä näiden toteuttamiseksi.

Säännös­kohtaisissa perusteluissa (s. 53) todetaan, että ”myös inter­sukupuolisille lapsille tehtävät toimen­piteet, joille on hyväksyttävä lääke­tieteellinen peruste, jäisivät säännöksen soveltamis­alan ulkopuolelle”. Tähän liittyen lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, ettei inter­sukupuolisten lasten koskemattomuutta ole tällä hetkellä turvattu lain­säädännössä riittävästi. Lapsiasia­valtuutettu on pitänyt tärkeänä, että sukupuoli­ominaisuuksia muokkaavien toimen­piteiden kiellosta säädettäisiin nimen­omaisesti laissa.[3] Jatko­valmistelussa tulisi huomioida asian herkkyys ja vielä pohtia, onko esitys­luonnoksessa oleva termistö ja teksti riittävän tarkalla tasolla.

Lopuksi lapsiasia­valtuutettu huomauttaa poikien ympäri­leikkaukseen liittyvien kysymysten olevan edelleen ratkaisematta, vaikka lain­säädännön tarve on selkeästi todettu korkeimman oikeuden ratkaisu­käytännössä (KKO:2016:24, KKO:2016:25). Lapsiasia­valtuutettu tunnistaa asiasta puuttuvan yksi­mielisyyden niin Suomessa kuin maailman­laajuisesti. Tällä hetkellä poikien ympäri­leikkauksista on annettu vain sosiaali- ja terveys­ministeriön ohje.

Lapsiasia­valtuutetun näkemys on, että lain­säädännöllä tulee turvata myös poika­lasten oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että poika­lapsella tulee olla tosi­asiallinen mahdollisuus itse vaikuttaa siihen, suoritetaanko ei-lääketieteellinen ympäri­leikkaus vai ei. Toimenpide voitaisiin siten suorittaa aikaisintaan vasta, kun lapsi kykenee itse antamaan toimen­piteeseen tietoisen suostumuksen.

 

Jyväskylässä 22.5.2024

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Reetta Peltonen, juristi