LAPS/143/2025, 18.11.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto oikeus­ministeriölle työryhmän mietinnöstä ”Ihmiskauppa­direktiivin muutos­direktiivin täytäntöön­pano”

Viite: VN/33260/2024

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi työryhmän mietintöä yleissopimuksen näkökulmasta.

Mietinnön keskeinen sisältö

Oikeus­ministeriön asettama työryhmä on valmistellut ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin 2011/36/EU muuttamisesta annetun direktiivin (”Ihmiskauppa­direktiivin muutos­direktiivi”) kansallista täytäntöön­panoa. Työryhmä on arvioinut, mitä lainsäädäntö­muutoksia ihmiskauppa­direktiivin muutos­direktiivin täytäntöön­pano edellyttää, ja valmistellut tämän perusteella tarvittavat lainsäädäntö­muutokset. Työryhmän on tullut myös arvioida muutosten pääasialliset vaikutukset. Työryhmän arviot ja ehdotukset on koottu työryhmä­mietintöön. [1]

Työryhmän mietinnössä ehdotetaan muutettavaksi rikoslakia. Lisäksi ehdotetaan rikoslain muuttamisen johdosta tarpeellisten muutosten tekemistä pakkokeino­lakiin, poliisilakiin, oikeudenkäymis­kaareen ja esitutkinta­lakiin.

Rikoslain vapauteen kohdistuvia rikoksia koskevaan lukuun ehdotetaan ihmiskauppa­säännöksen muuttamista siten, että sijais­synnyttäjäksi saattaminen lisättäisiin yhdeksi teon tarkoitukseksi. Ehdotuksen mukaisella muutoksella ei kriminalisoitaisi yleisesti kaikkia sijaissynnytys­järjestelyjä sellaisinaan, vaan myös ihmiskauppa­rikoksen muiden osa-alueiden olisi täytyttävä, jotta kyse olisi ihmiskaupasta. Toiseksi lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi rangaistus­säännös, joka koskisi ihmiskaupan kohteena olevan henkilön hyväksi­käyttöä. Teossa olisi kyse ihmiskauppa­rikoksen kohteena olevan henkilön suorittaman palvelun käyttämisestä. Teko olisi rangaistava tahallisena, ja sen rangaistus­asteikko olisi sakosta vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Kolmanneksi luvun oikeushenkilön rangaistus­vastuuta koskevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että edellä mainittu uusi rangaistus­säännös tulisi oikeushenkilön rangaistus­vastuun piiriin.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 15.7.2026, jolloin muutos­direktiivin mukaiset velvoitteet on viimeistään pantava täytäntöön.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että lapsivaikutusten arviointia tulee jatko­valmistelussa täydentää.
• Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että jatko­valmistelussa tulee arvioida myös ehdotusten lapsiin kohdistuvia välillisiä vaikutuksia sekä perustella valittuja vaihtoehtoja lapsen oikeuksien näkökulmasta.
• Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että muutos­direktiivillä täydennetyt velvoitteet muun muassa lapsiuhrien tukea, palveluja ja tunnistamista koskien täytäntöön­pannaan lapsen oikeudet turvaavalla tavalla.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsi­vaikutusten arviointia tulee täydentää

Lapsiasiavaltuutettu pitää mietinnön lapsivaikutusten arviointia puutteellisena ja katsoo, että sitä tulee jatko­valmistelussa täydentää. Lainvalmistelussa lapsen edun eli oikeuksien huomioiminen turvataan laatimalla huolellinen lapsivaikutusten arviointi.

Lapsivaikutusten arvioinnin avulla on mahdollista tunnistaa valmistelussa ne kohdat, joissa tulee huomioida lapsiin ja nuoriin kohdistuvat välittömät ja välilliset sekä negatiiviset ja positiiviset vaikutukset. Huolellisessa lapsivaikutusten arvioinnissa muutosten vaikutuksia arvioidaan tutkittuun tietoon perustuen, konkreettisesti kuvaten ja eri vaihtoehtoja punniten. Sen tulee sisältää arviointi kaikista eri etenemis­vaihtoehdoista sekä erityisesti valittavasta sääntely­ehdotuksesta. Koska LOS asettaa lapsen edun huomioimisen oikeudellisesti korotettuun asemaan, on valittavien lainsäädäntö­ratkaisujen oltava ensisijaisesti lapsen edun mukaisia. Jos arvioinnin tuloksena on se, ettei tietyllä ehdotuksella ole vaikutuksia lapsiin, tulee asia todeta ja perustella.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, ettei mietinnöstä ilmene, miten vaihto­ehtoja muutos­direktiivin täytäntöön­panemiseksi on arvioitu nimenomaisesti lapsen oikeuksien näkökulmasta. Siten esimerkiksi ihmiskauppa­teon tarkoituksiin lisätyn laittoman adoption hyväksikäytön (2 artikla 3 kohta) osalta jää epäselväksi, mitä mietinnössä ehdotettu vaihtoehto, jättää tältä osin rikoslain ihmiskauppaa koskeva säännös (RL 25 luvun 3§) muuttamatta, tarkoittaa lapsen oikeuksien näkökulmasta. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että valittuja vaihtoehtoja tulee perustella lapsen oikeuksien näkökulma huomioiden.

Lapsiasiavaltuutettu haluaa tässä yhteydessä kiinnittää oikeusministeriön huomion YK:n lapsen oikeuksien komitean viimeisimpiin Suomea koskeviin loppupäätelmiin (2023) LOS:n toisesta valinnaisesta pöytäkirjasta lasten myynnistä, lapsi­prostituutiosta ja lapsi­pornografiasta, joissa komitea suositteli kaikenlaisen lasten myynnin erillis­kriminalisointia. [2]

Ehdotuksen mukainen rikoslain ihmiskauppaa koskevan säännöksen teon tarkoituksiin lisättävä sijais­synnyttäjäksi saattaminen suojelisi myös lapsia, sillä tällainen ihmiskauppa­rikos voisi kohdistua myös alle 18-vuotiaaseen (mietintö, s. 101). Tällaisessa tilanteessa teon uhrina olisi sijais­synnyttäjä tai sijais­synnyttäjäksi vähintään aiottu henkilö, ei sijais­synnytettävä lapsi (mietintö, s. 32).

Lapsiasiavaltuutettu pitää edellä mainitusta huolimatta tärkeänä, että ehdotuksen vaikutuksia arvioidaan ja kuvataan lainvalmistelu­asiakirjoissa myös syntyvän lapsen oikeuksien näkökulmasta. Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä tunnistaa velvoite turvata myös syntyvän lapsen oikeudet (muun muassa oikeus henkilöllisyyteen, kansalaisuuteen ja oikeus vanhempiin/huoltajiin ja heidän antamaansa hyvään hoitoon, oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä oikeus huolenpitoon ja suojeluun).

Lapsiasiavaltuutettu pitää lisäksi tarpeellisena, että jatko­valmistelussa ehdotettua ihmiskauppa­rikoksen kohteena olevan henkilön hyväksi­käyttöä koskevaa kriminalisointia ja rangaistus­asteikkoa arvioidaan ja perustellaan lapsen oikeuksien ja lapsiin kohdistuvan hyväksikäytön näkökulmasta.

Lapsiasiavaltuutettu tunnistaa, että lapsiin kohdistuvasta ihmiskaupasta sekä esimerkiksi sijais­synnytyksistä saatavilla oleva tutkimustieto voi olla vähäistä. Lapsiasia­valtuutettu on lausunnossaan oikeusministeriölle ihmiskaupan vastaisen toiminta­ohjelman päivittämisestä elokuussa 2025 nostanut tarpeen sisällyttää päivitettävään toiminta­ohjelmaan toimenpiteitä riittävän tiedon keräämiseksi ja analysoimiseksi koskien lapsiin kohdistuvaa ihmiskauppaa. [3] Lapsiasia­valtuutettu viittasi myös Ruotsin ja Norjan päätöksiin arvioida kansain­välisissä adoptioissa ilmenneitä epäkohtia. Vastaavanlainen selvitys on syytä tehdä myös Suomessa.

Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota Suomelle kesällä 2023 antamissaan loppupäätelmissä toisesta valinnaisesta pöytäkirjasta lasten myynnistä, lapsi­prostituutiosta ja lapsi­pornografiasta siihen, että saatavilla oleva tieto muun muassa lasten myynnistä, lapsikaupasta ja laittomista adoptioista on puutteellista. Komitea kehotti Suomea tehostamaan pyrkimyksiään kehittää ja toteuttaa kattava, koordinoitu ja tehokas järjestelmä, jonka avulla kerätään ja analysoidaan tietoja kaikilta valinnaisen pöytäkirjan osa-alueilta. [4]

Pakko­avioliittoon ja siihen rinnastettavaan liittoon saattamisen kriminalisointia koskien lapsiasia­valtuutettu haluaa edelleen korostaa [5], että esiin nousevia alaikäisiä koskevia pakkoavioliitto­tilanteita sekä niistä muodostuvaa oikeus­käytäntöä tulee seurata tarkasti ja tarvittaessa sääntelyä tulee tarkentaa.

Muuta

Lapsiasia­valtuutettu pitää perusteltuna mietinnön ehdotusta siitä, että uusi ihmiskaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskeva kriminalisointi lisättäisiin oikeushenkilön rangaistus­vastuun soveltamisalaan. YK:n lapsen oikeuksien komitea on kesällä 2023 Suomelle antamissaan loppupäätelmissä toisesta valinnaisesta pöytäkirjasta suositellut, että valtio ulottaa oikeushenkilöiden rikos­oikeudellisen vastuun käsittämään kaikki valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitetut rikokset. [6]

Ihmiskauppa­direktiivin 11 artiklaan koskien ihmiskaupan uhrien auttamista ja tukemista on muutos­direktiivissä tehty useita muutoksia (mietintö, s. 52–65). Myös lapsiuhrien auttamista ja tukemista koskevaa 14 artiklaa on täsmennetty (mietintö, s. 67–68). Muutos­direktiivi velvoittaa muun muassa luomaan ”laeilla, asetuksilla tai hallinnollisilla määräyksillä” ihmiskaupan uhrien tunnistamis- ja ohjaus­mekanismin (NRM). Mietinnön mukaan muutokset eivät edellytä lainsäädäntö­muutoksia. NRM-mekanismia koskevan velvoitteen täyttämiseksi mietinnössä tuodaan esiin vaihtoehtona oikeusministeriön NRM-käsikirjan vahvistaminen osana valtioneuvoston periaate­päätöksenä hyväksyttävää ihmiskaupan vastaista toiminta­ohjelmaa.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että muutos­direktiivin velvoitteiden täytäntöön­panosta tulee huolehtia lapsen oikeudet turvaavalla tavalla. Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää tältä osin oikeusministeriön huomion myös YK:n lapsen oikeuksien komitean LOS:n toisen valinnaisen pöytäkirjan Suomea koskeviin suosituksiin (2023) [7], joista ilmenee useita suosituksia koskien lapsiuhrien varhaisen vaiheen tunnistamista sekä yhdenvertaisten ja asianmukaisten palvelujen ja tuen tarjoamista (esim. kohdat 20 ja 31). 

Lapsiasia­valtuutettu korostaa myös, että on tärkeää kohdentaa resursseja ja toimenpiteitä lasten kanssa työskentelevien ja toimivien ammattilaisten kouluttamiseen ihmiskaupan tunnistamiseksi. Lapsiasia­valtuutettu on aiemmin muun muassa suositellut, että lastensuojelun työntekijöiden valmiuksia tunnistaa ihmiskauppa ja sen lähirikokset sekä ehkäistä uudelleen uhriksi joutumista tulee vahvistaa esimerkiksi koulutuksella ja ohjeistuksella. [8]

 

Jyväskylässä 18.11.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Jenni Saukkola, juristi