LAPS/192/2025, 20.1.2026

Lapsiasia­valtuutetun lausunto oikeus­ministeriölle Uhri­poliittisen toimenpide­ohjelman uhri rikos­prosessissa -työ­ryhmän kysymyksistä rikoksen uhrin asemasta rikos­oikeudellisissa menettelyissä ja keskeisistä keinoista uhrin aseman parantamiseksi

Viite: VN/24181/2023

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Oikeusministeriön Uhri rikosprosessissa -työryhmä on pyytänyt lapsiasia­valtuutettua vastamaan kysymyksiin, joissa keskitytään rikoksen uhrin aseman kannalta keskeisiin osa-alueisiin rikosprosessin eri vaiheissa. Uhrin kannalta keskeisiä osa-alueita ovat sensitiivinen kohtelu, uhreille kohdennettava ja viranomaisten välinen viestintä sekä uhrin suojelu ja tuki.

Lapsiasiavaltuutettu arvioi, että esitettyihin kysymyksiin vastaaminen edellyttää jollain tavoin toimimista rikosprosessin eri vaiheissa tai sen jälkikäteisessä valvonnassa. Lapsiasia­valtuutettu ei käsittele yksittäisten lasten ja perheiden asioita eikä myöskään tee tapauskohtaista laillisuus­valvontaa. Yleisessä vaikuttamistyössä ja kansalaisilta tulevissa yhteyden­otoissa käsitellään jonkin verran rikoksen uhreiksi joutuneiden lasten asemaa, mutta tietoa ei kerry systemaattisesti ja tieto on myös hyvin eri tasoista eri tilanteissa. Siten lapsiasia­valtuutetulla ei ole oman työnsä näkökulmasta sellaista tietoa, jonka avulla voisi arvioida pyydetyllä tarkkuudella ja kokemustietoon perustuen kyseisiä osa-alueita ja niiden toteutumista sekä kehittämis­tarpeita.

Lapsiasiavaltuutettu antoi lokakuussa 2024 lausunnon (LAPS/96/2024) uhripoliittisen toimenpide­ohjelman rahoitus­työryhmälle sen esittämistä kysymyksistä koskien järjestöjen tuottamien rikoksen uhrien tukipalveluiden merkitystä rikosprosessin sujuvuuden ja tehokkuuden näkökulmasta. Lausunnossa käsiteltiin lapsiuhrin suojeluun ja tukeen liittyviä seikkoja laajemminkin. Viittaamme kyseiseen lausuntoon soveltuvin osin myös nyt tässä yhteydessä. Lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan lapsiasia­valtuutetun verkkosivuilla. [1] Lapsiasia­valtuutettu korostaa vielä seuraavia seikkoja, joita tulisi ottaa huomioon ja hyödyntää uhripoliittista toimenpide­ohjelmaa laadittaessa.

Toimenpide­ohjelmassa on tärkeää kiinnittää huomioita erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin uhreihin. Rikoksen uhri on tapahtuneen seurauksena lähtökohtaisesti (lähes) aina haavoittuvassa asemassa, mutta uhrit ovat usein myös muusta syystä haavoittuvassa asemassa. Lapsiuhrit ovat yksi tällainen ryhmä. Lapset ovat aikuisia heikommassa asemassa jo ikänsä puolesta, mutta heidän asemaansa voi heikentää rikoksen uhriksi joutumisen ohella esimerkiksi heidän sosio­ekonominen asemansa, maahanmuuttaja­tausta, puuttuva vanhempien tuki, vammaisuus tai moni muu seikka. Lapsiuhrien suojelu, auttaminen ja tuki vaativat erityistä osaamista. On myös tärkeää tunnistaa lapset, jotka ovat välillisiä uhreja heidän vanhempansa, huoltajansa tai muun läheisensä (mukaan lukien ystävät ja koulukaverit) joutuessa rikoksen uhriksi.

Toimenpide­ohjelmaa laadittaessa tulee huomioida myös YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamat suositukset sekä komitean tulkinnat lapsen oikeuksien yleissopimuksessa taatuista oikeuksista lapsiuhrien näkökulmasta. YK:n lapsen oikeuksien komitea on ottanut kantaa lapsiuhrin oikeuksiin muun muassa yleiskommentissaan nro 12, jossa se korostaa rikoksen uhriksi tai todistajaksi joutuneen lapsen oikeutta tulla kuulluksi ja oikeutta saada tietoa. [2] Komitea korostaa, viitaten YK:n talous- ja sosiaalineuvoston päätöslauselmaan 2005/20 ”Oikeudenkäytön suuntaviivat asioissa, joissa lapsi on uhrina tai rikoksen todistajana” [3], että kaikin tavoin on pyrittävä varmistamaan, että ”rikoksen uhriksi tai todistajaksi joutunutta lasta kuullaan merkityksellisissä asioissa, jotka liittyvät hänen osallisuuteensa käsiteltävänä olevaan asiaan, ja että hän voi ilmaista vapaasti ja omalla tavallaan näkemyksiään ja huolenaiheitaan, jotka koskevat hänen osallistumistaan oikeudenkäyntiin”. Lapsiuhrille on annettava ”tietoa muun muassa saatavilla olevista terveydenhuolto­palveluista, psykologisesta avusta ja sosiaaliavusta, lapsen asemasta, ”kuulustelun” toteuttamis­tavasta, tukimekanismeista, joita lapsi voi käyttää tehdessään valituksen ja osallistuessaan tutkimuksiin ja oikeudenkäynteihin, kuulemisten tarkoista ajankohdista ja paikoista, saatavilla olevista turvaamis­toimista, mahdollisuudesta saada korvausta ja muutoksenhaku­keinoista”.

Suomelle vuonna 2023 antamissaan loppu­päätelmissä YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli valvonta­mekanismien perustamista lapsen edun periaatteen vaikutuksen mittaamiseksi muun muassa tuettaessa lapsia, jotka ovat rikosten uhreja (kohta 17(b)). Komitea kiinnitti suosituksissaan huomioita myös haitallisten käytäntöjen, kuten intersukupuolisiin lapsiin kohdistetun tarpeettoman kirurgian ja lääkehoidon uhriksi ja naisten sukuelinten silpomisen uhriksi joutuneiden lasten oikeuksiin. Komitea suositteli Suomea varmistamaan, että haitallisten käytäntöjen uhriksi joutuneet intersukupuoliset lapset saavat tarvitsemansa sosiaali-, terveys- ja psykologi­palvelut sekä neuvonnan ja tuen ja että heidän oikeussuojansa toteutuminen varmistetaan. Lisäksi tulee tehostaa silpomisen ehkäisyyn tarvittavia toimenpiteitä, kuten tiedottamista, uhrien tukemista ja ammattilaisten kouluttamista uhrin tunnistamiseen. [4]

Uhripoliittinen toimenpide­ohjelma tulee laatia tutkittuun tietoon perustuen. Lapsiuhreja koskevaa tietoa on, myönteistä kyllä, saatavilla, joten sitä tulee hyödyntää tehokkaasti. Lapsiuhri­tutkimus on julkaistu viimeksi vuonna 2022 [5], ja parhaillaan Tampereen yliopisto yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa on valmistelemassa seuraavaa lapsiuhri­tutkimusta (2025–2026) [6], [7]. Lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että valtakunnallinen lapsiuhri­tutkimus tullaan jatkossakin tekemään säännöllisin, korkeintaan neljän vuoden väliajoin. Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea vaati loppupäätelmissään 2023 Suomea varmistamaan, että kaikista ilmoitetuista, tutkituista ja syytteeseen saatetuista lapsiin kohdistuneista väkivalta­tapauksista kootaan ja analysoidaan tietoa järjestelmällisesti sekä tehdään säännöllisesti kattavia uhritutkimuksia, jotta saadaan tietoa Väkivallaton lapsuus -toimenpide­suunnitelman toteuttamista varten. [8] THL:n johdolla laadittu Väkivallaton lapsuus toimenpide­suunnitelma, jonka päivitetty versio vuosille 2026-2033 julkaistiin joulukuussa 2025, sisältää paljon hyödyllistä tietoa toiminta­ohjelman laadintaa ajatellen. [9]

Muistutamme vielä lisäksi seuraavista tietolähteistä. Barnahus-hankkeessa on kertynyt runsaasti tietoa ja muuta aineistoa, joiden hyödyntäminen toimenpide­ohjelman laadinnassa olisi tärkeää. [10] Lisäksi kahden vuoden välein toistettavasta Kouluterveys­kyselystä kertyy lapsilta kerättyä tietoa muun muassa väkivalta-, syrjintä- ja häirintä­kokemuksista. [11]

 

Jyväskylässä 20.1.2026

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi

Jenni Saukkola, juristi