LAPS/21/2025, 1.4.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto oikeus­ministeriölle hallituksen esitys­luonnoksesta laiksi rikoslain 17 ja 20 luvun muuttamisesta

Viite: VN/27189/2023

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitys­luonnosta yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 1.4.2025.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Hallituksen esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan, että raakaa väkivaltaa esittävän kuvamateriaalin hallussapito säädettäisiin rangaistavaksi ja lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussa­pidolle säädettäisiin törkeä tekomuoto. Törkeän tekomuodon säätäminen ankaroittaisi lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussa­pidon rangaistuksia.

Ehdotetuilla rikoslain muutoksilla toteutettaisiin hallitus­ohjelman kirjaus, jonka mukaan hallitus tiukentaa CAM- eli Child Abuse -materiaalia koskevaa sääntelyä vakavien rikosten uhreina olevien lasten suojelemiseksi. Lisäksi hallitusohjelma­kirjauksen mukaan huolehditaan, että muun raa’an väkivalta­materiaalin hallussa­pito on kriminalisoitu ihmisten ja eläinten suojelemiseksi.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu kannattaa rikoslakiin ehdotettuja muutoksia, jotka osaltaan parantavat lapsen oikeutta erityiseen suojeluun vakavalta väkivallalta.
• Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että lainvalmistelussa tulisi vielä tarkastella ja arvioida tarkemmin lapsiin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa kuvaavan materiaalin hallussa­pidon kriminalisointia sekä lapsiuhrien että materiaalia hallussa pitävien lasten kannalta.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasia­valtuutettu antaa lausunnon oma-aloitteisesti.

Lapsiasia­valtuutettu kannattaa esitys­luonnoksessa ehdotettuja muutoksia. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen sopimus­valtiot ovat sitoutuneet suojelemaan lapsia kaikin asian­mukaisin lain­säädännöllisin, hallinnollisin, sosiaalisin ja koulutuksellisin toimin kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoin­pitelyltä, laimin­lyönniltä tai välin­pitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksi­käytöltä (19 artikla). Lapsen oikeuksien yleissopimus edellyttää myös, että lasta on suojeltava kaikenlaiselta seksuaaliselta hyväksi­käytöltä (34 artikla) ja muilta hänen hyvin­vointiaan jollain tavoin uhkaavilta hyväksi­käytön muodoilta (36 artikla). Sopimus­valtiot takaavat, että lasta ei kiduteta eikä kohdella tai rangaista julmalla, epä­inhimillisellä tai halventavalla tavalla (37 artikla a-kohta). Jokaisella lapsella on oikeus kattavaan suojeluun väkivallalta ja hyväksi­käytöltä, joka voi vaarantaa lapsen oikeuden elämään, henkiin­jäämiseen ja kehitykseen (6 artikla).

YK:n lapsen oikeuksien komitea kehotti viimeisimmissä suosituksissaan [1] Suomea tehostamaan sääntelyään ja suojelu­politiikkaansa suojellakseen lasten oikeuksia ja turvallisuutta digitaalisessa ympäristössä (kohta 21. a) sekä varmistamaan, että tiedon­saantia ja digitaaliseen ympäristöön pääsyä koskevilla säännöksillä suojellaan lapsia haitallisilta sisällöiltä ja aineistoilta sekä verkossa esiintyviltä riskeiltä (kohta 21. b). Komitea myös vaati, että Suomi toteuttaa useita eri toimen­piteitä, joilla reagoidaan, vähennetään ja estetään lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa sen kaikissa muodoissa ja kaikissa olosuhteissa sekä varmistaa, että väkivallan uhriksi joutuneet lapset saavat kaiken tarvitsemansa avun ja tuen (kohta 23. a-k).

Lapsiasia­valtuutettu teki marraskuussa 2022 oikeus­ministeriölle aloitteen lainvalmistelu­toimiin ryhtymisestä lapsiin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa sisältävän materiaalin hallussa­pidon ja levittämisen kriminalisoimiseksi.[2] Lapsiasia­valtuutettu katsoi aloitteessaan, että kriminalisoinnin ulottamista kaikkeen lapsen henkistä tai fyysistä terveyttä ja kehitystä vakavasti vaarantavaa väkivaltaa kuvaavan materiaalin hallussa­pitoon tulisi harkita. Kyse oli siis fyysisen väkivallan lisäksi muun muassa kuva­materiaalista, jossa lasta kohdellaan halventavasti tai alistavasti tai hänen yksityisyyttään loukataan törkeällä tavalla. Lapsiasia­valtuutettu esitti lisäksi harkittavaksi, että lapseen kohdistuvan väkivalta­kuvauksen levittämisen rangaistavuutta laajennettaisiin siten, että myös se koskisi yhden­mukaisesti kaikkea lapsen henkistä tai fyysistä terveyttä ja kehitystä vakavasti vaarantavia väkivalta­kuvauksia.

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että kaikenlaisen väkivallan kohdistaminen lapsiin voi olla erittäin vahingollista. Lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan on Suomessa ollut jo pitkään nolla­toleranssi, ja vastaavasti myös Euroopan tasolla tavoitteena on lapsiin kohdistuvan väkivallan suhteen nolla­toleranssi.[3]

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että esitys­luonnoksen ehdotukset edistävät osaltaan edellä mainitussa aloitteessa mainittuja ehdotuksia. Ehdotettu rikoslain (39/1889, RL) 20 luvun 21 a § on perusteltu ja sellaisenaan kannatettava. Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää huomiota ehdotettuun rikoslain 17 luvun 17 a §:ään (väkivalta­kuvauksen hallussa­pito), jonka tarkoituksena on suojata lasten häiriötöntä kehitystä ja lasten oikeuksia, yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä tois­sijaisesti henkeä ja terveyttä ja eläinten hyvinvointia (esitys­luonnos s. 25). Esitys­luonnoksessa on ehdotetun muutoksen julki­lausutusta tarkoituksesta huolimatta kirjoitettu vaikutus­arviointia ja perusteluja lasten kannalta varsin niukasti.

Korostamme tässä kohdin, että jäljempänä esitetyillä kommenteilla ei ole missään määrin tarkoitus väheksyä tai pyrkimys heikentää tarvetta suojella lapsia seksuaaliselta väkivallalta.

Väkivalta­kuvauksen hallussa­pitoa koskeva säännös ja lapset

Ehdotetun väkivalta­kuvauksen hallussa­pitoa koskevan säännöksen (RL 17:17 a) säännös­kohtaisissa perusteluissa ei tarkenneta säännöksen soveltamista erikseen lasten kannalta, lukuun ottamatta säännöksen tarkoitusta (s. 25) ja mainintaa siitä, että teko kuuluisi rangaistavuuden alaan ainakin silloin, kun materiaalia pidetään hallussa hyötymis­tarkoituksessa esimerkiksi niin, että sitä on tarkoitus käyttää vaihdon välineenä RL 20:19 tarkoitettuja lasta seksuaalisesti esittävien kuvien saamiseksi tai muiden houkuttelemiseksi hankkimaan lasta seksuaalisesti esittäviä kuvia (s. 28).

Lapsiasia­valtuutettu korosti edellä mainitussa aloitteessaan, että kaikki, sekä fyysinen että henkinen väkivalta on erittäin haitallista lapsille. Myös väkivalta­kuvausten näkeminen vaarantaa lapsen turvallisen kehityksen ja hyvinvoinnin. Esitys­luonnoksen nykytilan kuvauksen (s. 3–5) mukaan raakaa lapsiin kohdistuvaa väkivalta­materiaalia leviää verkossa ja video­tallenteina jatkuvasti enemmän ja tällaista materiaalia on löytynyt lähinnä muita rikoksia selvitettäessä ja tutkittaessa. Luonnoksessa myös todetaan väkivalta­kuvausten näkemisen haitallisia vaikutuksia lapsiin.

Lapsiasia­valtuutetun aloitteessa todettiin, että usein materiaalin tekijöinä ovat aikuiset, mutta lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa sisältäviä kuvauksia tuottavat ja levittävät lisääntyvässä määrin myös lapset itse. He kuvaavat toisiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja levittävät materiaalia sosiaalisessa mediassa. Tutkimusten mukaan sosiaalista mediaa käytetään nuorten keskuudessa väkivalta­tekojen ihannointiin, esittämiseen ja niihin yllyttämiseen.[4] Myös Suomessa on herännyt epäilyjä, että lasten välisiä väkivalta­tekoja on järjestetty väkivaltaisen materiaalin kuvaamista ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa levittämistä varten. [5] Väkivalta­kuvausten kuvaaminen ja levittäminen on kriminalisoitu erikseen, mutta niihin liittyy usein myös materiaalin hallussa­pito.

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että lainvalmistelussa tulisi vielä tarkastella ja arvioida tarkemmin lapsiin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa kuvaavan materiaalin hallussa­pidon kriminalisointia sekä lapsiuhrien että materiaalia hallussa pitävien lasten kannalta. Valmistelussa tulisi arvioida muun muassa, millainen merkitys kuva­materiaalista ilmenevän väkivallan raakuuden arvioinnissa annetaan esimerkiksi lapsiuhrin iälle ja kehitys­tasolle, lapseen kohdistetulle erityiselle nöyryyttämiselle tai muun henkisen väkivallan määrälle ja laadulle. Suuntaa tähän voidaan hakea lasta seksuaalisesti esittävän kuva­materiaalin hallussa­pidosta koskevasta säännöksestä ja sen perusteluista. Lisäksi esityksessä tulisi käsitellä selkeämmin, miten kriminalisointi vaikuttaa alaikäisiin, joiden hallusta materiaalia löytyy.

Raa’an väkivallan määritelmä

Esitys­luonnoksen mukaan ”[s]äännöksen tarkoituksena olisi puuttua ennen kaikkea sellaisen raakaa väkivaltaa esittävän kuva­materiaalin hallussa­pitoon, jonka valmistamisessa itse­tarkoituksena on ollut kärsimyksen aiheuttaminen ihmiselle tai eläimelle tai raa’an väkivallan esittäminen tai kuvaaminen”. Esitys­luonnoksessa todetaan (s. 3), että raa’an väkivallan käsite pitää sisällään ”muun muassa vakavan­laatuista ihmisen henkeen tai terveyteen kohdistuvaa tekoa, eläimeen kohdistuvaa väkivaltaa, sadistista pahoin­pitelyä, kiduttamista tai silpomista. --- Oikeus­käytännössä säännöksen tarkoittamana raakana väkivalta­kuvauksena on pidetty videoita teloituksesta, todellisesta ampumis­tilanteesta ja pahoin­pitelystä.” Luonnoksessa korostetaan myös, että ehdotettu säännös kattaisi vain kaikkein raainta väkivaltaa esittävät kuvat ja kuva­tallenteet ja tarkoituksena olisi puuttua sellaisen materiaalin hallussa­pitoon, jonka valmistamisessa itse­tarkoituksena on ollut kärsimyksen aiheuttaminen ihmiselle tai eläimelle tai raa’an väkivallan esittäminen tai kuvaaminen (s. 13).

Säännös­kohtaisissa perusteluissa jää epäselväksi, missä määrin sääntely kattaisi teot, joissa kyse on esimerkiksi lapsen pahoin­pitelystä. Luonnoksessa viitataan oikeus­käytäntöön, mutta oikeus­käytäntöä käsitellään vain sanan­vapauden rajoittamisen näkökulmasta. Perustelut eivät siten anna lisätietoa raa’an väkivallan määritelmän soveltamisesta kovinkaan paljon. Ottaen huomioon, että oikeus­käytännössä raakana väkivalta­kuvauksena on pidetty videoita teloituksesta, todellisesta ampumis­tilanteesta ja pahoin­pitelystä, on vaarana, että merkittävä osa lapseen kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa kuvaavasta materiaalista rajautuu sääntelyn ulkopuolelle. Huomautamme, että jäljempänä oletetaan, että ehdotettua kriminalisointia valmistellessa kaikkea lapsiin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa ei ole katsottu raa’aksi väkivallaksi. 

Ehdotettu sääntely ja sanan­vapaus

Esitys­luonnoksessa ehdotettua uutta 17 luvun 17 a §:ää punnitaan myös sanan­vapauden näkökulmasta (s. 25). Luonnoksessa todetaan, että perustuslaki­valiokunnan näkemyksen mukaan hallussa­pidon kriminalisointia on pidettävä poikkeuksellisena ja kriminalisoinnin tulee olla oikea­suhtainen ja perus- ja ihmis­oikeuksien kanssa yhteen­sopiva. Esitys­luonnoksen mukaan uudella rangaistus­säännöksellä voi olla myös kielteisiä vaikutuksia lapsiin, koska se rajoittaisi lasten sanan­vapautta. Myös lapsilla voi olla oikeus tai hyväksyttävä syy pitää hallussaan järkyttävääkin kuva­materiaalia (s. 17). Esitys­luonnoksesta jää epäselväksi, mitä kielteisiä vaikutuksia tässä kohdin tarkoitetaan. Ehdotetun säännöksen 2 momentissa on säädetty poikkeukset säännöksen soveltamisesta eli ne tilanteet, joissa hallussa­pito on oikeutettua. Säännös koskee ymmärtääksemme myös rikosvastuu­ikäisiä lapsia. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että esitys­luonnosta tulisi tarkentaa tältä osin.

Myös kohdassa 9 Suhde perustus­lakiin ja säätämis­järjestys (s. 32) käsitellään väkivalta­kuvauksen hallussa­pidon kriminalisointia sanan­vapauden rajoittamisen suhteen. Siinä todetaan, että mahdollisuus sananvapauden ennakolliseen rajoittamiseen lasten suojelemiseksi koskee lähinnä raaistavia väkivalta­kuvauksia ja jälki­käteinen valvonta rikoslain keinoin on mahdollista perus­oikeuksien yleisten rajoitus­edellytysten rajoissa. Sananvapauden rajoittaminen on syytä kohdistaa vain tekoihin, joissa kriminalisointi on välttämätöntä suojeltavan intressin kannalta. Tässä kohdin tai muualtakaan esitys­luonnoksesta on vaikea löytää perusteluja, miksi lasten suojelu vakavalta väkivallalta ei täyttäisi välttämättömyyden kriteeriä silloin, kun väkivalta ei voida katsoa määritelmän mukaiseksi raa’aksi väkivallaksi. 

Vertailu­kohtana lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussa­pidon kriminalisointi

Vaikka esitys­luonnoksen mukainen RL 17:17a sinänsä edistää lapsen oikeuksien täytäntöön­panoa ja on siksi kannatettava, lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan olisi perusteltua vielä arvioida, voitaisiinko lapsia suojella paremmin säätämällä erilliset säännökset lapsiin kohdistuvan vakavan väkivalta­kuvauksen hallussa­pidolle ja levittämiselle. Esitys­luonnoksesta ei käy ilmi, onko tällaista vaihto­ehtoa harkittu lain­valmistelussa.

Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita rangaistus­asteikko. Väkivalta­kuvauksen hallussa­pidosta voitaisiin tuomita sakkoa. Kuten edellä todettiin, säännöksen perusteluissa ei kriminalisointia ole nimen­omaisesti käsitelty lasten näkökulmasta, vaikka sen yhtenä tarkoituksena on suojata lasten häiriötöntä kehitystä ja lasten oikeuksia. Esitys­luonnoksessa ei ole esimerkiksi pohdittu valittua rangaistus­asteikkoa suhteessa lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussa­pidosta määrättäviin rangaistuksiin, vaikka ero on selkeä. Lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussa­pidosta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta (RL 20:21). Uutta törkeää tekomuotoa koskevan säännöksen (RL 20:21a) mukaan teosta voitaisiin tuomita vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta.

Lapsiasia­valtuutettu arvioi, että erillisillä säännöksillä voitaisiin mahdollisesti ottaa paremmin huomioon lapsen oikeus erityiseen suojeluun kaikenlaiselta vakavalta väkivallalta. Suuntaa voitaisiin hakea lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussa­pidosta (RL 20 luku 21 ja uusi 21a §) ja levittämistä koskevista säännöksistä (RL 20 luku 19 ja 20 §). Yhdenmukainen sääntely antaisi selkeän viestin siitä, että kaikki vakava lapsiin kohdistuva väkivalta on tuomittavaa. Vähintäänkin olisi tarpeen perustella selkeästi, miksi kynnys suojella lapsia vakavalta väkivallalta on korkeammalla kuin seksuaaliselta väkivallalta suojelemisen kohdalla. 

Jyväskylässä 1.4.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi