LAPS/191/2025, 27.2.2026

Lapsiasia­valtuutetun lausunto oikeus­ministeriölle työryhmän mietinnöstä ehdotukseksi uudeksi valmius­laiksi

Viite: VN/5137/2022

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi työryhmän mietintöä yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä.

Mietinnön keskeinen sisältö

Mietinnössä ehdotetaan säädettäväksi uusi valmiuslaki, jolla kumottaisiin voimassa oleva valmiuslaki. Uudistuksen tavoitteena on saattaa valmiuslaki vastaamaan nykyaikaista käsitystä yhteiskunnan kokonais­turvallisuudesta ja sitä uhkaavista tekijöistä. Tavoitteena on johdonmukainen, ajantasainen ja perustuslain kanssa sopusoinnussa oleva sääntely­kokonaisuus, joka tarjoaa edellytykset tehdä poikkeus­olojen hallitsemiseksi oikea-aikaiset päätökset sekä sisältää asianmukaiset ja riittävät toimivaltuudet näiden päätösten toteuttamiseksi.

Lain I ja II osassa säädettäisiin muun muassa lain tarkoituksesta ja soveltamis­alasta, varautumis­velvollisuudesta, poikkeus­olojen toteamisesta ja lisä­toimivaltuuksien käyttöönotto­menettelystä sekä hallinnon järjestämisestä poikkeus­oloissa. Kaikki lain lisätoimi­valtuuksia koskevat säännökset keskitettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti niitä koskevaan erilliseen osaan. Lain lopussa olevat erinäiset säännökset koskisivat muun muassa korvauksia, oikeusturvaa ja lisä­toimivaltuuksien täytäntöön­panoa.

Lain lisä­toimivaltuuksia koskeva III osa ehdotetaan jaoteltavaksi osin voimassa olevasta laista poikkeavalla tavalla kolmeen kokonaisuuteen, jotka olisivat 1) Viranomaisten toiminta­edellytysten turvaaminen, työvoiman saatavuus ja väestön suojaaminen, 2) Väestön toimeentulo sekä yhteiskunnalle välttämättömien hyödykkeiden ja palveluiden saatavuuden turvaaminen, sekä 3) Yhteiskunnan kriittisen infra­struktuurin turvaaminen. Kukin kokonaisuus jakautuisi edelleen tarkemmin tiettyä sääntely­kokonaisuutta koskeviin lukuihin.

Mietinnössä ehdotetaan muutettavaksi myös rikoslakia. Ehdotuksella täsmennettäisiin valmiuslakiin liitettyä rangaistus­sääntelyä.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että ehdotettujen valmiuslain säännösten suoria ja välillisiä vaikutuksia lapsiin tulee arvioida kattavammin valmiuslain kokonais­uudistuksen jatkovalmistelussa.
• Lapsiasiavaltuutettu esittää toistamiseen, että jatkovalmistelussa harkittaisiin laintasoista velvoitetta huomioida valmius­suunnitelmissa lapset ja nuoret erityisenä väestöryhmänä.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointi

Lapsiasiavaltuutettu on 13.2.2024 antanut oikeusministeriölle lausunnon varautumis­velvollisuuden kehittämis­ehdotuksista laaditusta muistiosta sekä valmiuslain yleisistä kehittämis­tarpeista. [1] Lausunnossa lapsiasia­valtuutettu painotti YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3(1) artiklan mukaista velvoitetta kattavan lapsivaikutusten arvioinnin tekemiseen. Lapsiasia­valtuutettu kehotti hyödyntämään lapsivaikutusten arvioinnissa YK:n lapsen oikeuksien komitean antamia yleiskommentteja ja erityisesti yleiskommenttia nro 14 lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon. [2]

Lapsiasiavaltuutettu pitää valitettavana, ettei mietinnöstä ilmene kattavaa ja selkeää lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointia. Lapsiin kohdistuvia vaikutuksia avataan mietinnön perus- ja ihmisoikeus­vaikutuksia sekä ihmisryhmiin ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvien vaikutusten arviointia koskevissa osioissa (kohdat 4.2.4.1 ja 4.2.4.2) sekä jaksossa 12 (Suhde perustuslakiin ja säätämis­järjestys).

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, ettei kyseisistä osioista saa muodostettua kokonaiskuvaa siitä, mitä konkreettisia vaikutuksia ehdotuksilla on lapsille ja nuorille. Suoria vaikutuksia lapsille kuvataan erityisesti koskien koulutuksen turvaamista (s. 152–153). Tältä osin mietinnössä myös todetaan, että koronapandemian aikaisen etäopetuksen negatiivisista vaikutuksista lapsiin ja nuoriin on saatu tutkimusnäyttöä pandemian jälkeen. Epäselväksi kuitenkin jää, mihin tutkimus­näyttöön mietinnössä viitataan ja mikä merkitys tutkimus­näytöllä on ollut ehdotettujen säännösten valmistelussa.

Lapsiasiavaltuutetulla ei ole ollut mahdollisuutta perehtyä mietinnössä ehdotettuun sääntelyyn yksityis­kohtaisesti. Tämä huomioiden toteamme, että koulutuksen turvaamisen lisäksi ainakin ehdotetulla sääntelyllä koskien työvelvollisuutta (8 luku), liikkumisen ja oleskelun rajoittamista sekä väestön siirtämistä (9 ja 10 luku), väestön välttämättömän toimeentulon turvaamista ja sosiaali­turvan muutoksia (12 luku), sosiaali- ja terveydenhuollon turvaamista (14 luku) sekä asumisen järjestämistä (15 luku) on suoria vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. Myös muulla sääntelyllä (esim. maksuliikkeen rajoittaminen) voi olla vähintäänkin lapsiin kohdistuvia välillisiä vaikutuksia.

Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että mietinnössä tuodaan ilmi LOS 3(1) artikla ja lapsen edun toteutumisen turvaaminen keskeisenä seikkana myös poikkeus­oloissa (s. 151 ja 193). Velvoite huomioida lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattuja lapsen oikeuksia sovellettaessa ehdotetun valmiuslain säännöksiä on huomioitu mietinnössä myös esimerkiksi koskien liikkumis­vapauden rajoittamista ja oleskelukieltojen asettamista (s. 536–537), säilössäpito­ajan pidentämistä (s. 542) sekä koulutuksen turvaamista (s. 564). Ehdotusta jättää tyhjentävästi määrittelemättä eri tilanteet työmääräystä koskevassa säännöksessä on perusteltu lapsen edun näkökulmalla (s. 283).

Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin toteaa, etteivät edellä mainitut viittaukset osoita, mitä vaikutuksia ehdotuksilla on tai voi olla lapsille. Lapsivaikutusten arvioinnin täydentäminen jatkovalmistelussa on välttämätöntä.

Mietinnössä todetaan lisäksi (s. 506), että LOS ei sisällä artiklaa, jossa olisi määrätty sopimus­velvoitteista poikkeamisesta hätätilan aikana. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja YK:n lapsen oikeuksien komitea on kirjattu osioon virheellisesti. Lisäksi osiossa todetaan, että ”lasten oikeuksien komitea on korostanut, että lasten oikeuksien yleissopimuksen yleisistä periaatteista (ks. 2–4 artiklat) ei saa poiketa edes sodan tai muun hätätilan aikana”. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että kohtaa tulisi täsmentää.

Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksien komitea on määritellyt sopimuksen yleis­periaatteiksi syrjintä­kiellon (2 artikla), lapsen edun (3(1) artikla), oikeuden elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6 artikla) sekä oikeuden tulla kuulluksi (12 artikla). [3]

YK:n lapsen oikeuksien komitea on ainakin vuonna 1992 järjestetyssä istunnossaan päättänyt käsitellä aihetta ”lapset aseellisissa selkkauksissa”. [4] Komitean raportissa (kohta 67) todetaan (vapaasti käännetty): ”Kun tarkastellaan kysymystä lapsista aseellisissa selkkauksissa yleissopimuksen pohjalta, muistutettiin, että sopimus­valtiot ovat sitoutuneet kunnioittamaan ja turvaamaan kaikki siinä määrätyt oikeudet kaikille lainkäyttö­valtaansa kuuluville lapsille (2 artikla). Sopimus­valtiot ovat myös sitoutuneet toteuttamaan kaikki tarkoituksen saavuttamiseksi tarvittavat asianmukaiset toimet (4 artikla) ja sitoutuneet siihen, että kaikissa tehdyissä toimissa lapsen etu on ensisijainen harkinta­peruste (3 artikla). Mikään näistä yleisistä säännöksistä ei mahdollista poikkeamista sodan tai hätätilan aikana”.

Lasten ja nuorten huomioiminen varautumisessa

Lapsiasiavaltuutettu teki jo vuonna 2021 kannanoton kriiseihin varautumiseen lasten näkökulmasta. [5] Lapsiasia­valtuutettu painotti, että on erikseen suunniteltava, miten kriisin oloissa turvataan lasten oikeus heidän kehitykselleen välttämättömiin toimiin, kuten ravintoon, terveyden­huoltoon ja koulutukseen, ja miten huolehditaan heidän osallisuudestaan ja tiedon­saannistaan.

Kriisitilanteissa on tärkeää, että lapset ja nuoret voivat kokea olevansa osa yhteisöä, jossa heille annetaan tilannetta koskevaa ikätasoista tietoa ja jossa he voivat omalta osaltaan vaikuttaa asioihin. Kriisi­tilanteissa myös henkisen tuen tarve korostuu. Mielenterveyden tukeminen ehkäisee traumoja ja pitkittyneitä ongelmia ja auttaa kriisistä selviytymisessä. Onkin kysyttävä, miten kriisi­oloissa voidaan huolehtia lasten ja nuorten mielenterveydestä, kun palvelut eivät normaali­aikoinakaan ole riittävät. Varautumisessa on huomioitava myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevat lapset. Esimerkiksi vammaiset tai pitkä­aikaisesti sairaat lapset, vieraskieliset lapset, vangitut lapset tai lastensuojelun sijaishuoltoon sijoitetut lapset tarvitsevat erityistä apua kriisi­tilanteissa.

Mietinnössä ehdotetun valmiuslain 2 luvussa säädettäisiin muun muassa yleisestä varautumis­velvollisuudesta (6 §), riskien arvioinnista ja hallinnasta (7 §), valmius­suunnitelmasta ja muusta varautumisen suunnittelusta (8 §) sekä varautumisen ohjauksesta, valvonnasta ja yhteen­sovittamisesta (9 §).

Mietinnön vaikutusten arviointia koskevassa osiossa (s. 150) todetaan, että ”[l]akiin ehdotetut lisä­toimivaltuuksien soveltamista ohjaavat yleiset säännökset osaltaan suojaisivat muun muassa toimivaltuuksien yhdenvertaista täytäntöönpanoa sekä haavoittavassa asemassa olevien ihmisten kuten lasten, ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden oikeuksia poikkeusoloissa. Myös esimerkiksi varautumis­velvollisuutta ja poikkeus­olojen viestintää koskevat säännökset pyrkivät varmistamaan eri ryhmien oikeuksien toteutumisen, mukaan lukien haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät ja eri kieliryhmät. Jotta haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeudet poikkeus­oloissa pystytään asian­mukaisesti ja myös tosi­asiallisesti turvaamaan, heidät tulee ottaa huomioon jo valmius­suunnitelmia laadittaessa ja muuten poikkeus­oloihin varauduttaessa.”

Lapsiasiavaltuutettu esitti yllä viitatussa muistiota koskevassa lausunnossaan harkittavaksi laintasoista velvoitetta huomioida valmius­suunnitelmissa lapset ja nuoret erityisenä väestöryhmänä. Mietinnöstä ei ilmene, onko asiaa jatko­valmistelussa harkittu. Lapsiasia­valtuutettu esittää uudelleen, että asiaa harkittaisiin jatko­valmistelussa.

Nyt lausuttavana olevassa mietinnössä viitataan varautumisen osalta lapsiin ehdotetun 8 §:n säännös­kohtaisissa perusteluissa. Ehdotetun 8 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan valmius­suunnitelman tulisi sisältää kuvaus asian­mukaisista toiminta­malleista, joilla varautumis­velvollinen turvaisi toiminta­edellytyksensä ja lakisääteisten tehtäviensä mahdollisimman häiriöttömän hoitamisen vakavissa häiriö­tilanteissa ja poikkeus­oloissa. Säännös­kohtaisissa perusteluissa (s. 206) todetaan, että ”varautumis­velvollisen toiminnan luonne huomioiden suunnitelmaan voisi olla tarpeen sisällyttää toimintamalleja haavoittuvimmassa asemassa olevien, kuten lasten, vanhusten, vammaisten ja muiden erityisryhmien huomioimisesta häiriö­tilanteissa ja poikkeus­oloissa”.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että lapsiväestön tarkastelu vain haavoittuvan aseman ja suojelun tarpeen kautta ei kuvasta todellisuutta. Alaikäisistä ihmisistä koostuva lapsiväestö on valtavan heterogeeninen joukko eri valmiuksin varustettuja ihmisiä. Lapset voivat olla – ja ovatkin – myös aktiivisia toimijoita ja muutoksen­tekijöitä, joiden valmiudet ja oikeudet tulee varautumisessa ottaa tarkoituksen­mukaisella tavalla huomioon. Tämä ei merkitse sitä, etteikö lasten erilaisia haavoittuvuuksia tulisi ottaa huomioon.

Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä sitä, että velvoite sisällyttää toimintamalleja muun muassa lasten huomioimisesta häiriötilanteissa ja poikkeus­oloissa on sisällytetty säännöksen perusteluihin. Lapsiasia­valtuutettu kuitenkin katsoo, että mikäli lasten ja nuorten huomioimisesta valmius­suunnitelmissa ei ehdoteta laintasoista säännöstä, tulee säännös­kohtaisissa perusteluissa tarkemmin avata, mitä velvoite konkreettisesti tarkoittaa ja edellyttää.

 

Helsingissä 27.2.2026

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Jenni Saukkola, juristi

 

[1] Lapsiasiavaltuutetun lausunto oikeusministeriölle valmiuslain varautumis­velvollisuutta koskevasta muistiosta sekä valmiuslain yleisistä kehittämis­tarpeista, 13.2.2024. LAPS/84/2023.

[2] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon (3 artikla, 1 kohta). CRC/C/GC/14. 

[3] Esim. YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 5 (2003) Lapsen oikeuksien yleissopimuksen yleiset täytäntöönpano­toimenpiteet (4 artikla, 42 artikla ja 44 artiklan 6 kohta). CRC/GC/2003/5. Kohta 12.

[4] YK:n lapsen oikeuksien komitea (1992). Raportti toisesta istunnosta. CRC/C/10. 19.10.1992. Kohdat 61–77.

[5] Lapsiasiavaltuutetun kannanotto (2022): Kriiseihin varautumista on päivitettävä lapsia varten.