LAPS/30/2022, 18.5.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto oikeus­ministeriölle mietinnöstä koskien yhdenvertaisuus­lain osittais­uudistusta

Viite: VN/3528/2021

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voi­maan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi mietintöä yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lausunto on annettu lausunto­palvelu.fi:ssä 18.5.2022.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Mietinnön keskeinen sisältö

Mietinnössä ehdotetaan muutettavaksi yhdenvertaisuus­lakia niin, että yhdenvertaisuus­lain mukainen yhdenvertaisuus­suunnittelu ja yhden­vertaisuuden edistäminen laajennetaan koskemaan myös varhais­kasvatuksen järjestäjiä ja palvelun­tuottajia.

Tämän lisäksi häirinnän määritelmää ehdotetaan muutettavaksi niin, että häirintä voi kohdistua yksilön lisäksi myös ihmis­ryhmään. Lisäksi häirintää koskevaan pykälään lisätään uusi momentti, jolla selkeytetään varhais­kasvatuksen järjestäjän ja palvelun­tuottajan ja koulutuksen järjestäjän vastuuta puuttua tiedossaan olevaan häirintään.

Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi sääntelyä niin, että asia voidaan viedä käsiteltäväksi yhden­vertaisuus- ja tasa-arvo­lautakuntaan ilman, että asiassa on nimetty uhri.

Lisäksi ehdotetaan tarkennettavaksi kohtuullisia mukautuksia koskevaa sääntelyä niin, että vammainen henkilö voi saada myös palvelun viran­omaiselta kohtuullisena mukautuksena. Tämän lisäksi selkeytetään kohtuullisten mukautusten arviointia sen osalta, että kohtuullisia mukautuksia arvioitaessa otetaan ensi­sijaisesti huomioon vammaisen henkilön tarpeet.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Ehdotetut muutokset ovat kannatettavia.
• Lapsiasia­valtuutetun tapaamat nuoret ovat korostaneet yhden­vertaisuuden ja moninaisuuden systemaattista huomiointia jo varhais­kasvatuksessa. Nyt esitetyt muutokset tukevat sen toteutumista.
• Jatko­valmistelussa on syytä arvioida vielä kattavammin saavutettavuutta ja esteettömyyttä koskevaa sääntelyä ja sääntely­tarvetta.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Mietinnössä esitetyt muutokset lain­säädäntöön ovat linjassa YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen kanssa ja erittäin kannatettavia. Ehdotetut muutokset ovat terve­tulleita, sillä ne osaltaan ilmentävät sopimus­valtioiden velvollisuutta valvoa ja torjua kaikenlaista ja missä tahansa tapahtuvaa syrjintää riippumatta siitä, esiintyykö sitä perheessä, yhteisössä, koulussa tai muussa laitoksessa.[1]

Lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin myönteisenä, että mietinnössä on viitattu YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 3 ja 12 artikloihin sekä YK:n lapsen oikeuksien komitean yleis­kommenttiin nro 16, mutta toisaalta siinä olisi myös perusteltua tuoda laajemminkin esiin YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen sisältöä ja velvoitteita syrjintään liittyen. Mietinnössä ei esimerkiksi kertaakaan viitata YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 2 artiklaan, joka takaa syrjimättömyyden.

Varhais­kasvatuksen yhdenvertaisuus­suunnittelu

Lapsiasia­valtuutettu kannattaa sitä, että velvollisuus yhdenvertaisuus­suunnitelman tekemisestä ulotetaan selkeällä sääntelyllä koskemaan myös varhais­kasvatuksen järjestäjiä ja palvelun­tuottajia toimipaikka­kohtaisesti (ja että kunnan alueella toimiville perhe­päivähoidon ja kunnallisen avoimen varhais­kasvatus­toiminnan toimijoille laaditaan toimipaikka­kohtaisen suunnitelman sijaan yhteis­työssä näiden toimijoiden kanssa yhteiset yhdenvertaisuus­suunnitelmat).

Ehdotetut muutokset tukevat osaltaan yhden­vertaisuuden edistämistä varhaisesta lapsuudesta asti. Lapsiasia­valtuutetun tapaamat nuoret ovat pohtineet, että mikäli moninaisuutta kunnioitettaisiin ja huomioitaisiin systemaattisesti jo varhais­kasvatuksesta lähtien, oppisivat lapset kunnioittamaan erilaisuutta paremmin ja tällä saattaisi olla ennalta­ehkäisevää vaikutusta esimerkiksi kiusaamiseen.

Nyt käsillä olevassa esityksessä ehdotetaan lakiin edellytystä varata lapsille ja heidän huoltajilleen mahdollisuus tulla kuulluiksi yhden­vertaisuuden edistämis­toimenpiteistä (6 a §). Perusteluissa todetaan, että ”lapset voidaan myös ottaa mukaan suunnitelman laatimiseen lasten ikä ja kehitys huomioon ottaen osana päivä­kodin tai muun varhais­kasvatuksen toiminta­muodon toimintaa” (s. 36). Lapsiasia­valtuutettu pitää ehdotuksia lapsen kuulemiseen liittyen erittäin kannatettavina.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on painottanut lasten osallistumisen tärkeyttä syrjinnän vastaisissa toimissa ja todennut, että lasten osallistuminen on välttämätöntä sosiaalisen ilma­piirin luomiseksi oppimis­ympäristöön ja että lasten näkemykset on erityisen tärkeää ottaa huomioon torjuttaessa syrjintää.[2]

Lapsiasia­valtuutetun tapaamisista lasten kanssa on käynyt ilmi, että aikuisten yhden­vertaisuus- ja moninaisuus­osaamisen puute saattaa heijastua lasten arkeen hyvin ikävällä tavalla:

”Mulla on myös sellanen juttu että kerran ku mä olin puku­huoneessa, ni yks tyyppi aikuisista [koulussa] sanoi et mä en sovi tyttöjen pukkariin, ja mä en pääse poikien pukkariin koska ei tiedetä mikä mä olen.” (lapsi lapsiasia­valtuutetun sateen­kaarevien lasten ja nuorten Nuoret neuvon­antajat -tapaamisessa keväällä 2021)

”Muskarin opettaja sano että meillä on ohjeistus että henkilö­tunnuksesta näkee että onko tyttö vai poika. Ni sit ei oikein enää ollu hirveesti halua käydä siellä sen jälkeen sit.” (lapsi lapsiasiavaltuutetun sateenkaarevien lasten ja nuorten Nuoret neuvon­antajat -tapaamisessa keväällä 2021)

”No se on yks iso asia, että niinku ei aina ajateltais, että saamelaiset on pelkästään pohjois­saamen­kielisiä, että on muitakin saamen kieliä, ja että niitä sitten huomioidaan.” (lapsi lapsiasia­valtuutetun saamelaisten lasten Nuoret neuvon­antajat -tapaamisessa syksyllä 2021)

Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan systemaattinen ja asian­mukaisesti toteutettu yhdenvertaisuus­suunnittelu voi vaikuttaa myönteisellä tavalla moninaisuuden huomioimiseen.

Häirintä

Lapsiasia­valtuutettu pitää perusteltuna, että häirintää koskevaa säännöstä (yhdenvertaisuus­lain 14 §) muutetaan vastaamaan lain aiempaa sana­muotoa siten, että häirintä voi kohdistua myös ihmis­ryhmään. Esitetyn perusteella lain­säädännössä tunnustettaisiin jatkossa nykyistä selkeämmin myös ryhmään kohdistuva häirintä. Lapsiasia­valtuutettu pitää tätä erittäin myönteisenä muutos­ehdotuksena.[3]

Lisäksi on kannatettavaa, että varhais­kasvatuksen järjestäjän ja palvelun­tuottajan sekä koulutuksen järjestäjän velvollisuutta puuttua häirintä­tapauksiin selkiytetään. Etenkin nuorimpien lasten kannalta ehdotettu täsmennys on terve­tullut, sillä lasten voi olla vaikea tuoda kohtaamiaan epä­kohtia itse esiin ja heidän oikeuksiensa toteutuminen usein riippuu muista ihmisistä.

Kohtuulliset mukautukset

Lapsiasia­valtuutettu kannattaa sitä, että velvollisuus kohtuullisiin mukautuksiin ulotetaan koskemaan myös viran­omaisen antamia palveluja. Lasten oikeus­turvassa korostuu ennakollinen oikeus­turva, ja lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että jatko­valmistelussa arvioidaan huolellisesti yhdenvertaisuus­lain osittais­uudistusta valmistelevan työ­ryhmän esitykseen jätetty eriävä mielipide (Kortteinen & Hiltunen).

YK:n lapsen oikeuksien komitea on todennut, että kaikissa uusissa julkisissa rakennuksissa tulisi olla kansain­väliset vaatimukset täyttävät kulku­väylät vammaisille, ja jo olemassa olevissa julkisissa rakennuksissa (esim. kouluissa, terveys­keskuksissa ja sairaaloissa, valtion virastoissa sekä ostos­keskuksissa) tulisi tehdä tarvittavat muutos­työt, jotta ne olisivat mahdollisimman helppo­kulkuisia vammaisille.[4]

Lapsiasia­valtuutettu kannattaakin tiivistelmässä esitettyä ehdotusta, jonka mukaan saavutettavuutta ja esteettömyyttä koskevaa sääntelyä on syytä kehittää jatkossa.

Helsingissä 18.5.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Sonja Vahtera, lakimies