Lapsiasiavaltuutetun lausunto oikeusministeriölle mietinnöstä koskien yhdenvertaisuuslain osittaisuudistusta

Viite: VN/3528/2021

 

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voi­maan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­val­tuutettu arvioi mietintöä yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 18.5.2022.

Lausunto: Lapsiasiavaltuutetun lausunto oikeusministeriölle mietinnöstä koskien yhdenvertaisuuslain osittaisuudistusta (pdf)

 

Mietinnön keskeinen sisältö

Mietinnössä ehdotetaan muutettavaksi yhdenvertaisuuslakia niin, että yhdenvertaisuuslain mukainen yhdenvertaisuussuunnittelu ja yhdenvertaisuuden edistäminen laajennetaan kos­kemaan myös varhaiskasvatuksen järjestäjiä ja palveluntuottajia.

Tämän lisäksi häirinnän määritelmää ehdotetaan muutettavaksi niin, että häirintä voi kohdistua yksilön lisäksi myös ihmisryhmään. Lisäksi häirintää koskevaan pykälään lisätään uusi momentti, jolla selkeyte­tään varhaiskasvatuksen järjestäjän ja palveluntuottajan ja koulutuksen järjestäjän vastuuta puuttua tiedossaan olevaan häirintään.

Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi sääntelyä niin, että asia voidaan viedä käsiteltäväksi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan ilman, että asi­assa on nimetty uhri.

Lisäksi ehdotetaan tarkennettavaksi kohtuullisia mukautuksia koske­vaa sääntelyä niin, että vammainen henkilö voi saada myös palvelun viranomaiselta kohtuul­lisena mukautuksena. Tämän lisäksi selkeytetään kohtuullisten mukautusten arviointia sen osalta, että kohtuullisia mukautuksia arvioitaessa otetaan ensisijaisesti huomioon vammai­sen henkilön tarpeet.

 

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

  • Ehdotetut muutokset ovat kannatettavia.
  • Lapsiasiavaltuutetun tapaamat nuoret ovat korostaneet yhdenvertaisuuden ja moni­naisuuden systemaattista huomiointia jo varhaiskasvatuksessa. Nyt esitetyt muutok­set tukevat sen toteutumista.
  • Jatkovalmistelussa on syytä arvioida vielä kattavammin saavutettavuutta ja esteettö­myyttä koskevaa sääntelyä ja sääntelytarvetta.

 

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Mietinnössä esitetyt muutokset lainsäädäntöön ovat linjassa YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen kanssa ja erittäin kannatettavia. Ehdo­tetut muutokset ovat tervetulleita, sillä ne osaltaan ilmentävät sopimusvaltioiden velvolli­suutta valvoa ja torjua kaikenlaista ja missä tahansa tapahtuvaa syrjintää riippumatta siitä, esiintyykö sitä perheessä, yhteisössä, kou­lussa tai muussa laitoksessa.[1]

Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin myönteisenä, että mietin­nössä on viitattu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 ja 12 artikloihin sekä YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommenttiin nro 16, mutta toisaalta siinä olisi myös perusteltua tuoda laajemminkin esiin YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen sisältöä ja velvoitteita syr­jintään liittyen. Mietinnössä ei esimerkiksi kertaakaan viitata YK:n lapsen oikeuksien yleisso­pimuksen 2 artiklaan, joka takaa syrjimättömyyden.

 

Varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuussuunnittelu

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa sitä, että velvollisuus yhdenvertaisuussuunnitelman tekemi­sestä ulotetaan selkeällä sääntelyllä koskemaan myös varhaiskasvatuksen järjestäjiä ja pal­veluntuottajia toimipaikkakohtaisesti (ja että kunnan alueella toimiville perhepäivähoidon ja kunnallisen avoimen varhaiskasvatustoiminnan toimijoille laaditaan toimipaikkakohtaisen suunnitelman sijaan yhteistyössä näiden toimijoiden kanssa yhteiset yhdenvertaisuussuun­nitelmat).

Ehdotetut muutokset tukevat osaltaan yhdenvertaisuuden edistämistä varhaisesta lapsuu­desta asti. Lapsiasiavaltuutetun tapaamat nuoret ovat pohtineet, että mikäli moninaisuutta kunnioitettaisiin ja huomioitaisiin systemaattisesti jo varhaiskasvatuksesta lähtien, oppisivat lapset kunnioittamaan erilaisuutta paremmin ja tällä saattaisi olla ennaltaehkäisevää vaiku­tusta esimerkiksi kiusaamiseen.

Nyt käsillä olevassa esityksessä ehdotetaan lakiin edellytystä varata lapsille ja heidän huolta­jilleen mahdollisuus tulla kuulluiksi yhdenvertaisuuden edistämistoimenpiteistä (6 a §). Pe­rusteluissa todetaan, että ”lapset voidaan myös ottaa mukaan suunnitelman laatimiseen lasten ikä ja kehitys huomioon ottaen osana päiväkodin tai muun varhaiskasvatuksen toimintamuo­don toimintaa” (s. 36). Lapsiasiavaltuutettu pitää ehdotuksia lapsen kuulemiseen liittyen erit­täin kannatettavina.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on painottanut lasten osallistumisen tärkeyttä syrjinnän vastaisissa toimissa ja todennut, että lasten osallistuminen on välttämä­töntä sosiaalisen ilmapiirin luomiseksi oppimisympäristöön ja että lasten näkemykset on erityisen tärkeää ottaa huomioon torjuttaessa syrjintää.[2]

Lapsiasiavaltuutetun tapaamisista lasten kanssa on käynyt ilmi, että aikuisten yhdenvertai­suus- ja moninaisuusosaamisen puute saattaa heijastua lasten arkeen hyvin ikävällä tavalla:

”Mulla on myös sellanen juttu että kerran ku mä olin pukuhuoneessa, ni yks tyyppi aikuisista [koulussa] sanoi et mä en sovi tyttöjen pukkariin, ja mä en pääse poikien pukkariin koska ei tiedetä mikä mä olen.” (lapsi lapsiasiavaltuutetun sateenkaare­vien lasten ja nuorten Nuoret neuvonantajat -tapaamisessa keväällä 2021)

”Muskarin opettaja sano että meillä on ohjeistus että henkilötunnuksesta näkee että onko tyttö vai poika. Ni sit ei oikein enää ollu hirveesti halua käydä siellä sen jälkeen sit.” (lapsi lapsiasiavaltuutetun sateenkaarevien lasten ja nuorten Nuoret neuvon­antajat -tapaamisessa keväällä 2021)

”No se on yks iso asia, että niinku ei aina ajateltais, että saamelaiset on pelkästään pohjoissaamenkielisiä, että on muitakin saamen kieliä, ja että niitä sitten huomioi­daan.” (lapsi lapsiasiavaltuutetun saamelaisten lasten Nuoret neuvonantajat -ta­paamisessa syksyllä 2021)

Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan systemaattinen ja asianmukaisesti toteutettu yhden­vertaisuus­suunnittelu voi vaikuttaa myönteisellä tavalla moninaisuuden huomioimiseen.

 

Häirintä

Lapsiasiavaltuutettu pitää perusteltuna, että häirintää koskevaa säännöstä (yhdenvertai­suuslain 14 §) muutetaan vastaamaan lain aiempaa sanamuotoa siten, että häirintä voi koh­distua myös ihmisryhmään. Esitetyn perusteella lainsäädännössä tunnustettaisiin jat­kossa nykyistä selkeämmin myös ryhmään kohdistuva häirintä. Lapsiasiavaltuutettu pitää tätä erit­täin myönteisenä muutosehdotuksena.[3]

Lisäksi on kannatettavaa, että varhaiskasva­tuksen järjestäjän ja palveluntuottajan sekä koulutuksen järjestäjän velvollisuutta puuttua häirintä­tapauksiin selkiytetään. Etenkin nuorimpien lasten kannalta ehdotettu täsmennys on terve­tullut, sillä lasten voi olla vaikea tuoda kohtaamiaan epäkohtia itse esiin ja heidän oi­keuk­siensa toteutuminen usein riippuu muista ihmisistä.

 

Kohtuulliset mukautukset

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa sitä, että velvollisuus kohtuullisiin mukautuksiin ulotetaan koskemaan myös viranomaisen antamia palveluja. Lasten oikeusturvassa korostuu ennakol­linen oikeusturva, ja lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että jatkovalmistelussa arvioidaan huolellisesti yhdenvertaisuuslain osittaisuudistusta valmistelevan työryhmän esitykseen jä­tetty eriävä mielipide (Kortteinen & Hiltunen).

YK:n lapsen oikeuksien komitea on todennut, että kaikissa uusissa julkisissa rakennuksissa tulisi olla kansainväliset vaatimukset täyttävät kulkuväylät vammaisille, ja jo olemassa olevissa julkisissa rakennuksissa (esim. kouluissa, ter­veyskeskuksissa ja sairaaloissa, valtion virastoissa sekä ostoskeskuksissa) tulisi tehdä tarvit­tavat muutostyöt, jotta ne olisivat mahdollisimman helppokulkuisia vammaisille.[4]

Lapsiasia­valtuutettu kannattaakin tiivistelmässä esitettyä ehdotusta, jonka mukaan saavutettavuutta ja esteettömyyttä koskevaa sääntelyä on syytä kehittää jatkossa.

 

 

Helsingissä 18.5.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies

 

[1] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 7 (2005) lapsen oikeuksien täytäntöön­panosta varhaislapsuudessa (CRC/C/GC/7/Rev. 1), kohta 12.

[2] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 12 (2009) lapsen oikeudesta tulla kuulluksi (CRC/C/GC/12), kohta 9.

[3] Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on korostanut ryhmään kohdistuvan syrjinnän muo­toja. Ks. esim. CRC/C/GC/7/Rev. 1, kohta 11.

[4] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 9 (2006) vammaisten lasten oikeuk­sista (CRC/C/GC/9), kohta 40.