Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan sivistys­valiokunnalle sekä työelämä- ja tasa-arvo­valiokunnalle hallituksen esityksestä laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta

Viite: Kirjallisen lausunnon pyyntö sivistys­valiokunnalta / HE 177/2022 vp

Viite: Työelämä- ja tasa-arvo­valiokunta tiistai 18.10.2022 klo 12.15 / HE 177/2022 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sivistys­valiokunnalle pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf) 

Lapsiasia­valtuutetun lausunto työelämä- ja tasa-arvo­valiokunnalle pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua lakia. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitus­ohjelmassa olevan kirjauksen mukaisesti esityksessä ehdotetaan tasa-arvo­suunnittelu­velvoitteen laajentamista koskemaan myös varhais­kasvatusta. Lisäksi sukupuoli-identi­teettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän ennalta­ehkäisyä koskevat säännökset laajennettaisiin koskemaan myös varhais­kasvatusta.

Esityksen tavoitteena on suku­puolten tasa-arvon edistäminen varhais­kasvatuksessa. Tasa-arvo­suunnitelma on työkalu käytännön toiminnan tueksi ja sen avulla varmistetaan, että tasa-arvo­työtä tehdään järjestelmällisesti.

Lapsiasia­valtuutetun kannanotot

Yleisesti esityksestä

Lapsiasia­valtuutettu pitää terve­tulleena muutoksena, että velvollisuus tasa-arvo­suunnitteluun ulotetaan myös varhais­kasvatukseen. Tehokas tasa-arvon edistämis­työ edellyttää systemaattista suunnittelua saavuttaakseen tavoitteensa.

Lapsiasia­valtuutetun tapaamat lapset ovat tuoneet esiin, että esi­merkiksi kiusaamisen eliminoinnin kannalta moninaisuuden systemaattisella kunnioit­tamisella varhais­kasvatuksesta saakka on tärkeä rooli. Lisäksi lapset ovat kertoneet aikuisten ennakko­luulojen ikävistä vaikutuksista arjessaan:

”Mulla on myös sellanen juttu että kerran ku mä olin puku­huoneessa, ni yks tyyppi aikuisista [koulussa] sanoi et mä en sovi tyttöjen pukkariin, ja mä en pääse poikien pukkariin koska ei tiedetä mikä mä olen.”

Lapset ovat myös katsoneet, että avoin puhuminen suku­puolen moninaisuudesta jo lapsuu­desta lähtien edistäisi suvaitsevan ilma­piirin syntymistä:

”Et just jos niinku pienemmäst asti ruvettais tota opettaa, ni mä luulen et se kans vähentäis sitä pelkoo, mikä liittyy just niinku kaapista tulemiseen. Ja se vois kans ehkä vähentää sitä tarvetta, et ylipäätään täytyy tulla kaapista. Et ku se, ku sitä tol­leen ku sitä sanotaan normalisoitua, ni sun ei välttämättä tarvi tehä siit numeroo, ellet sä halua, ni siit ei välttämättä tarvis tehdä numeroa. Et ku on jotain muuta ku hetero ja cis. Ni tota mun mielestä se olis tosi tärkeetä, et se opetetaan jo pienest asti.”

Lapsiasia­valtuutettu jakaa hallituksen esityksessä esitetyn näkemyksen (s. 7) siitä, että sukupuoli­tietoinen varhais­kasvatus oletettavasti entistä paremmin turvaa yhtäläisiä mahdolli­suuksia jo varhais­lapsuudesta lähtien.

Lapsen oikeus ilmaista mieli­piteensä

Lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin myönteisenä, että hallituksen esityksessä on huomioitu lapsen oikeuteen tulla kuulluksi liittyviä näkö­kohtia ja tarkennettu sekä 5 b §:n että peruste­lujen muotoiluja paremmin vastaamaan YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen lähtö­kohtaa siitä, että kuulluksi tuleminen on lapsen oikeus, ei velvollisuus (s. 19 ja 29).

Suku­puolen moninaisuus ja esitys­luonnoksen termistö

Kuten keväällä 2022 esitys­luonnoksesta antamassaan lausunnossa[1], lapsiasia­valtuutettu toistaa myös tässä yhteydessä näkemyksensä, että on tärkeää huomioida suku­puolen moni­naisuus termistö­valinnoissa myös lain­säädännön tasolla, koska laki­kielessä omaksutuilla kä­sitteillä on vaikutusta esimerkiksi ohjeistuksissa ym. käytettävään kieleen.

Myös lapsiasia­valtuutetun tapaamat nuoret ovat tuoneet esille turhaa sekä syrjivältä tuntuvaa suku­puolittu­neisuutta ja suku­puolittamista virallisissa asia­kirjoissa ja muissa viranomais­yhteyksissä:

”Eli kun oli puhetta siitä tyttö-poika-jaosta ja muista tämmösistä niinku normeihin perustuvista termeistä ja jaoista, ni mun mielestä niinku ihan yleisestikin kaikki tommoset jaot ja vanhat käsitteet ja kaikki, et ei pelkästään se tyttö-poika-jako, vaan myös joku esimerkiks ku puhutaan kumppanien määrästä tai vanhempien määrästä, ihan nyt tälleen hatusta heitettynä, tai se, että suoraan oletetaan vaikka, että jos sanoo että aikoo mennä naimisiin, on silleen että no niin, kuka on sun mies. Että kyl te tiette mitä mä tarkotan. Et kaikki tommonen normeihin perustuva ja niinku, joka ei enää toimi vaan, ja joka ei oo ajankohtasta, eikä varmaan kyl oo kos­kaan ollutkaan. Mut joka tapauksessa, niin semmosta pitäs karsia. Ja ei pelkästää niistä semmosista yleisistä lomakkeista, vaan myös ihan yleisesti yhteis­kunnasta.”

”Ja se niinku on diskriminoivaa, se syrjii ihmisiä, jotka ei kuulu tähän normi­binääriseen jakoon.”

Lapsiasia­valtuutettu pitääkin perusteltuna ratkaisuna, että laista on luonnos­version jälkeen poistettu turhat binääristä sukupuoli­käsitystä ilmentävät muotoilut esimerkiksi viittauksissa leluihin ja kirjoihin (s. 20).

Jyväskylässä 26.9.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasia­valtuutettu

Sonja Vahtera, lakimies


[1] Ks. Lapsiasia­valtuutetun lausunto sosiaali- ja terveys­ministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta (varhais­kasvatuksen tasa-arvo­suunnittelu), 25.5.2022.