LAPS/141/2025, 16.10.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan sivistys­valiokunnalle valtio­neuvoston selon­teosta sisäisestä turvallisuudesta, erityisesti nuorisoa koskien

Viite: Sivistys­valiokunta perjantai 17.10.2025 klo 11.30 / VNS 6/2025 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi selontekoa yleissopimuksen näkökulmasta.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasiavaltuutettu on selvittänyt lasten ja nuorten näkemyksiä turvallisuudesta. Turvallisuus merkitsee lapsille ennen kaikkea turvallista elinympäristöä, joka myös tuntuu lapsista turvalliselta ja jossa on läheisiä ja hellyyttä tarjoavia aikuisia sekä kivoja kavereita.
• Vuonna 2022 toteutetusta Lapsi­barometrista ilmeni, että vain 58 prosenttia lapsista kokee aina olonsa turvalliseksi esikoulussa.
• Lapsiasiavaltuutettu suosittelee, että sisäisen turvallisuuden edistämisessä ja suunnittelussa huomioitaisiin aiempaa paremmin lasten ja nuorten näkemykset. Esimerkiksi asuin­ympäristöjen suunnittelu lasten ja nuorten näkökulma huomioon ottaen voi merkittävästi parantaa kansalaisten turvallisuuden kokemusta.
• Lapsiasiavaltuutettu pitää kannatettavana, että nuoriso- ja jengi­rikollisuuden torjunnan osalta esitetään ennaltaehkäisy­työn jatkamista, huomioiden muun muassa moni­ammatillinen yhteistyö, perheiden tuki ja nuorten harrastus­toiminta.
• Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että lasten turvallisuus­uhkia tai kokemuksia turvallisuudesta ei käsitellä selonteossa riittävästi. Kokonaan käsittelemättä jää muun muassa koulu­kiusaaminen. Lapsia koskevia turvallisuus­riskejä digitaalisessa ympäristössä tulisi huomioida kattavammin.
• Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että selonteossa tulisi huomioida koulunkäynnin merkitys ja yhden­vertainen oikeus laadukkaaseen koulutukseen. Koulunkäynti kasvattaa lapsen yhteiskunnan jäseneksi ja ehkäisee tehokkaasti myös rikollisuutta ja syrjäytymistä.
• Lapset ja nuoret tulisi huomioida erikseen häiriö­tilanteisiin ja poikkeus­oloihin varautumisessa.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Eduskunnan sivistys­valiokunta on pyytänyt lapsiasia­valtuutetulta asiantuntija­lausuntoa valtioneuvoston selonteosta sisäisestä turvallisuudesta (VNS 6/2025 vp). Valiokunta on pyytänyt lausuntoa erityisesti nuorisoa koskien.

Lapsiasiavaltuutettu nostaa esiin selonteosta tekemiään huomioita neljästä näkökulmasta: lasten ja nuorten näkemykset turvallisuudesta, nuoriso­rikollisuus ja lasten kohtaama väkivalta, koulunkäynti ja koulupudokkuus sekä lasten huomioiminen varautumisessa.

Lasten ja nuorten näkemyksiä turvallisuudesta

Esikoulu­ikäisten näkemyksiä turvallisuudesta

Koska lapsiasia­valtuutetun toiminnan painopisteenä vuonna 2022 oli turvallisuus, käytämme mahdollisuutta saattaa valiokunnan tietoon lasten näkemyksiä turvallisuudesta. Vuonna 2022 toteutettiin Lapsi­barometri, jossa kartoitettiin esikoululaisten näkemyksiä turvallisuudesta. [1]

Lapsi­barometri on vuodesta 2016 lähtien esiopetus­ikäisten eli 6–7-vuotiaiden Suomessa asuvien lasten näkemyksiä kartoittava tutkimussarja. Lapsi­barometri 2022 perustuu 404 lapsen puhelin­haastatteluun ja sen teemana oli turvallisuus. Barometrissa selvitettiin, mitä turvallisuus merkitsee lapsille, millaiset asiat lisäävät lasten turvallisuuden tunnetta ja millaiset asiat vähentävät sitä.

Turvallisuus merkitsee lapsille turvallista elinympäristöä, joka myös tuntuu lapsista turvalliselta ja jossa on läheisiä ja hellyyttä tarjoavia aikuisia sekä kivoja kavereita. Turvallisen elinympäristön merkitys korostui, kun lapset kertoivat turvallisuuden tarkoittavan esimerkiksi turvassa tai turvallisessa paikassa olemista. Turvallisuus merkitse pienille lapsille jokapäiväisessä elämässä ilmeneviä asioita.

Kokonaisuutena Lapsi­barometrin tulokset ovat varsin myönteisiä. Suurimmalla osalla lapsista on turvallinen ihminen elämässään (92 %) ja jokin turvallinen paikka (74 %). Vaikka turvallisuuden määritteleminen osoittautui lapsille vaikeaksi, he kuitenkin tunnistivat monia turvallisuutta edistäviä ja sitä heikentäviä tekijöitä omassa elämässään. Suurimmalla osalla lapsista on jokin lelu tai tavara, joka tuo heille turvallisen olon (72 %) – useimmiten pehmolelu tai unilelu. Suurin osa lapsista myös pelkää joskus (81 %). Yleisimmin pelkoa tuottaa pimeys (29 %). Turvattomuuden tunteet liittyvät lapsilla useimmiten välittömään elin­ympäristöön, kuten pimeyteen, luontoon tai huvipuistoihin.

Lapsi­barometrin tulokset herättävät myös huolta. Vain 58 prosenttia lapsista kokee aina olonsa turvalliseksi esikoulussa. Lisäksi huolta herätti se, että vähemmän koulutettujen vanhempien lapset kokivat olonsa turvalliseksi esikoulussa harvemmin kuin korkeasti koulutettujen vanhempien lapset. Sosio­ekonominen tausta ei saisi määrittää lasten esikoulu­kokemuksia, jos yhtenä koulutuksen tärkeimpänä tehtävänä pidetään Suomessa lasten tasavertaista oikeutta oppia ja kasvaa omaan potentiaaliinsa kotitaustasta riippumatta.

Toinen huolta herättävä tulos on se, ettei kaikilla lapsilla ole turvallista paikkaa tai ihmistä. Aineistossa oli myös lapsia, jotka eivät koskaan koe oloaan turvalliseksi esikoulussa tai ulkona. Lapsi­barometrin perusteella kaikkein tärkein turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta edistävä tekijä lasten elämässä ovat läheiset ihmiset. Kavereiden läsnäolo ja vanhemmilta saatu hellyys ja huolenpito antavat turvaa silloinkin, kun pelottaa.

Nuorten neuvon­antajien kokemuksia turvallisuudesta

Lapset ja nuoret ovat lapsiasia­valtuutetun neuvon­antajia, joiden ajatuksia selvitetään tapaamisissa. Tapaamiset järjestetään lasten arkea ja elämää eri tavoin edustavien lapsiryhmien kanssa. Tapaamisissa tärkeintä on antaa tilaa lasten omille näkemyksille ja mielipiteille. Vuonna 2022 lapsiasia­valtuutettu tapasi kolme lapsiryhmää (yhteensä 52 lasta) Jyväskylässä, Luhangalla ja Vaasassa selvittääkseen lasten näkemyksiä turvallisuudesta.  Tapaamisissa lasten kanssa keskusteltiin muun muassa siitä, mitä turvallisuus tarkoittaa, mitä lapsi tarvitsee kokeakseen olonsa turvalliseksi, mitkä asiat pelottavat ja miten lasten turvallisuutta voitaisiin edistää.

Turvallisuus tarkoitti sekä ala- että yläkoululaisille rauhan, mukavuuden ja varmuuden tunnetta. Se tarkoitti myös turvallista tilaa: kukaan ei pahoinpitele, mikään vaara ei uhkaa, on katto pään päällä, ruokaa ja huolehtivat vanhemmat. Monet lapset kuvasivat turvallisuutta sen vastakohtien kautta. Turvallisuus merkitsi heille sitä, ettei tarvitse pelätä, stressata, huolehtia, eikä mikään uhkaa tai häiritse arkea.

Turvallisuuden merkitys arvioitiin suureksi, koska ilman turvallisuuden tunnetta voisi saada paniikki­kohtauksia ja moni asia, kuten nukkuminen ja keskittyminen, olisi vaikeampaa. Lapsille turvaa tuovat ympärillä olevat, tutut ja luotettavat ihmiset, kuten vanhemmat, ystävät ja oma perhe. Yläkoululaiset kokivat rutiinien ja perus­asioiden, kuten ruoan ja nukkumisen sekä puhelimen tuovan elämään turvaa. Omien oikeuksien tunteminen ja tarvittaessa yhteys hätäkeskukseen nähtiin turvallisuutta edistävinä asioina. Alakoululaisille turvallista oloa toivat monien edellä mainittujen asioiden lisäksi lasten parissa toimivat ammattilaiset, kuten opettajat, koulukuraattori ja poliisi.

Lasten pelon aiheet vaihtelivat iän mukaan. Esikoulu­ikäiset lapset kertoivat, että heitä pelottavat kummitukset, liikenne, oudot äänet, pimeys ja varjot, autiot talot, yksinäisyys, jotkut eläimet ja kaapit. Alakoululaisille pelkoa aiheuttivat pimeyden ja kummitusten lisäksi sota, kodittomuus ja epäonnistuminen kokeessa. Yläkoulun oppilaat puolestaan kertoivat pelkäävänsä tuntemattomia ihmisiä tai sitä, kun sellainen ihminen seuraa, esiintymisiä ja outoja ääniä erityisesti silloin, kun on yksin. Toisaalta oppilaiden pelot liittyivät maailman­tilanteeseen: sotaan Ukrainassa, aseisiin, rikollisuuteen sekä huumeisiin.

Omaa kouluaan lapset kuvasivat turvalliseksi, vaikka kiusaamista esiintyy toisinaan. Myös oma paikkakunta koettiin pääosin turvalliseksi paikaksi, vaikka turvattomuutta aiheuttavia asioitakin tunnistettiin. Turvattomuutta aiheutti lapsille autojen kaahailu, päihteiden käyttö, mielenterveys­ongelmat ja vaarallisesti käyttäytyvät koirat. Yläkoululaiset kertoivat välttelevänsä kulkemista tietyille alueille erityisesti tiettyyn aikaan päivästä ja vuodesta.  Turvallisuutta voisi lasten mielestä edistää valaisemalla katuja, tekemällä lisää kävely- ja pyöräteitä ja suojateitä, puuttumalla autojen ylinopeuksiin sekä huolehtimalla siitä, että lapsilla on hyvä olla.

Lisäksi olisi lasten mielestä tärkeää huolehtia siitä, että jokaisella ihmisellä olisi koti ja että tuhottuja sademetsiä kasvatettaisiin takaisin. Lasten mielestä turvallisuutta voitaisiin edistää arjen tasolla parantamalla ruokaa, teitä ja terveyden­huoltoa, tarjoamalla ilmaista terapiaa sekä lisäämällä yhteistyötä ja hyväksyntää erilaisuutta kohtaan ja puuttumalla syrjintään. Maailman­laajuisesti turvallisuutta voitaisiin oppilaiden mielestä edistää suojelemalla luontoa, luopumalla ydinvoimasta ja puuttumalla nälänhätään. [2] Lasten ja nuorten suositukset on tiivistetty oheiseen taulukkoon. 

 

Taulukko 1. Lapsibarometrin ja Nuorten neuvonantajien suositukset turvallisuuden edistämiseksi (Lähde: Lapsiasiavaltuutetun vuosikertomus 2022, s. 17)

1	Selvitetään ja huomioidaan lasten näkemykset osana asuinympäristöjen suunnittelua (esim. valaistus, liikennejärjestelyt, leikkipuistot, koulujen pihat ja vapaa-ajan paikat).
2	Selvitetään lasten sosioekonomisen taustan vaikutusta heidän kokemuksiinsa esikoulusta ja ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi.
3	Tunnistetaan lelujen turvaa tuova merkitys lapsille erityisesti jännittävissä ja pelottavissa tilanteissa. Sallitaan lasten pitää mukanaan heille tärkeitä leluja iästä riippumatta ja kannustetaan lapsia siihen. Levitetään pelastuslaitosten hyvää käytäntöä jakaa lapsille pehmolelut ensihoitotilanteissa kaikkialle Suomeen ja muihin vastaaviin tilanteisiin.
4	Tutustutaan lasten pelkoihin ja keskustellaan turvallisuutta edistävistä asioista yhdessä lasten kanssa.
5	Harjoitellaan turvallisuutta edistäviä käytäntöjä eri ympäristöissä (esim. turvallisuuskävelyt, hätätilanteissa toimiminen).
6	Kiinnitetään huomiota siihen, että jokaisella lapsella on kotona, päiväkodissa ja koulussa jokin paikka, joka tuntuu lapsesta turvalliselta.
7	Tiedotetaan lapsille palveluista, joista saa tarvittaessa apua.
8	Tunnistetaan läheisyyden ja kosketuksen merkitys lapsille. Lisätään lasten arkeen hellyyttä: halaamista, syliin ottamista, silittämistä ja lähellä olemista.

 

Edellä mainittuihin näkemyksiin viitaten lapsiasia­valtuutettu suosittelee, että sisäisen turvallisuuden edistämisessä ja suunnittelussa huomioitaisiin aiempaa paremmin lasten ja nuorten näkemykset. Lapsille turvallinen kasvuympäristö on turvallinen aivan kaikille ihmisille.

Nuoriso­rikollisuus ja lasten kohtaama väki­valta

Vakava nuoriso- ja jengi­rikollisuus on esitetty selonteossa yhtenä sisäisen turvallisuuden painopisteenä (3.1.). Lapsiasia­valtuutettu kannattaa osiossa esitettyä tarvetta etupainotteiseen ja ennalta­ehkäisevään toimintaan sekä eri toimijoiden väliseen ja moni­ammatilliseen yhteistyöhön yhteiskunnan eri tasoilla. Yhteisesti sovitut toimintatavat ja yhteistyö ovat keskeisessä roolissa lasten väliseen kiusaamiseen, väkivaltaan tai nuoriso­rikollisuuteen puuttumisessa.

Selonteossa viitataan toimenpide­ohjelmaan, jolla ehkäistään ja torjutaan nuoriso- ja jengi­rikollisuuden lisääntymistä Suomessa ja jonka osana muun muassa kovennetaan katujengeissä tehdyistä, alle rikosvastuu­ikäisiä lapsia tekijänä käyttävistä sekä nöyryytys­väkivaltaa sisältävistä rikoksista annettavia rangaistuksia.

Lapsiasiavaltuutettu pitää oikeus­ministeriön julkaisemaa toimenpide­ohjelmaa (2024) [3] onnistuneena ja on vuosi­kertomuksessaan korostanut sen toimeenpanon merkitystä [4]. Nuoriso- ja jengirikollisuuden torjuntaa koskevan toimenpide­ohjelman toimenpiteet tulee toteuttaa. Toimenpide­ohjelmassa on nk. kovien keinojen, kuten rangaistusten kiristämisen, lisäksi useita varhaisen vaiheen tuen, varhaisen puuttumisen ja ennalta­ehkäisyn kannalta tärkeitä toimenpiteitä. Lapsiasia­valtuutettu korostaa tarvetta panostaa ennalta­ehkäisevään toimintaan ja palveluihin. Tämä panostus edellyttää myös erillisten määrärahojen kohdentamista ennalta­ehkäisyyn.

Yleisesti ottaen lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että selonteon eri osiossa on tunnistettu myös erityisesti lapsia koskevia turvallisuus­riskejä. Selonteossa tuodaan esiin esim. lasten seksuaalinen hyväksi­käyttö yhtenä kyber­rikollisuuden suurimpina ilmentyminä (s. 6). Lisäksi selonteossa huomioidaan myös lasten ja nuorten rekrytoiminen rikoksen­tekijöiksi (s. 9–10) ja toimenpiteenä nostetaan nuorten rikollis­ryhmiin rekrytoimisen ehkäiseminen ja rikollisesta toiminnasta irtautumisen tukeminen (s. 21). Alaikäiset on huomioitu myös väkivaltaista radikalisoitumista koskien (s. 11).

Lapsiasiavaltuutettu pitää kuitenkin valitettavana, että selonteossa ei lainkaan huomioida lasten kokemaa kiusaamista, mikä on tavan­omaisin lasten kohtaama väkivallan muoto. Lapset ottavat kiusaamisen puheeksi lähes joka kerta, kun lapsiasia­valtuutettu tapaa lapsia ja nuoria. Vuoden 2025 kouluterveys­kyselyn tulosten mukaan kiusaamista oli kokenut noin joka kolmas perus­opetuksen 4. ja 5. luokan oppilas ja noin joka neljäs 8. ja 9. luokan oppilas. Viikoittaista koulukiusaamista oli kokenut kahdeksan prosenttia oppilaista. Vuodesta 2015 viikoittain kiusaamista kokeneiden lasten osuus on kasvanut kolmella prosentti­yksiköllä. [5] Pienituloisten perheiden lapset joutuvat kiusatuksi muita useammin. Maahanmuuttaja­taustaiset lapset joutuvat sosio­ekonomisesta taustastaan riippumatta kiusatuiksi yhtä usein kuin pienituloiset suomalais­taustaiset lapset. [6]

Myös verkon välityksellä tapahtuva kiusaaminen on yleistynyt, mikä heikentää turvallisuuden tunnetta myös vapaa-ajalla. [7] Nuorisorikollisyys­kyselyssä yli viidennes nuorista on kertonut nähneensä sosiaalisessa mediassa kiusaamis­videon oman koulunsa oppilaasta ja neljä prosenttia nuorista on joutunut itse kuvatuksi. [8]

Lapsiin ja nuoriin kohdistuvia turvallisuus­riskejä on verrattain hyvin pystytty vähentämään, mutta digitaalisessa ympäristössä tapahtuva rikollisuus on kasvava ongelma. Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan selonteossa olisikin tärkeää huomioida kattavammin digitaaliseen ympäristöön liittyvien lapsia koskevien turvallisuus­riskien erityisyydet.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on yleis­kommentissa nro 25 [9] todennut, että lasten oikeuksien toteuttaminen ja heidän suojelunsa digitaalisessa ympäristössä edellyttävät laajasti lainsäädännöllisiä, hallinnollisia ja muita, myös ennalta­ehkäiseviä toimenpiteitä. Digitaalisten ympäristöjen riskejä ovat esim. väkivaltainen ja seksuaalinen sisältö, vihapuhe ja ahdistelu verkossa, uhkapelaaminen, seksuaalinen ja muu riisto ja hyväksikäyttö sekä itsemurhaan tai hengen­vaarallisiin tekoihin kannustaminen tai yllyttäminen. Komitea on kehottanut sopimus­valtioita tunnistamaan riskit, joita lapset kohtaavat erilaisissa yhteyksissä sekä reagoimaan niihin. Myönteistä on, että 8.- ja 9.-luokkalaisten tyttöjen kokema seksuaalinen ahdistelu digitaalisissa ympäristöissä on Kouluterveys­kyselyn mukaan vähentynyt. Kun vuonna 2021 peräti 42 prosenttia tytöistä kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää kuluneen vuoden aikana, vuonna 2025 heitä oli 23 prosenttia vastaajista. [10] Kokemusten väheneminen liittynee covid-19-pandemian aikaisiin tapahtumiin, jolloin lapset ja nuoret viettivät enemmän aikaa eristyksissä ja siten myös digilaitteiden äärellä.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on myös Suomelle 2023 antamissa loppupäätelmissä vaatinut, että Suomi varmistaa, että verkko­väkivallan ja verkon ulkopuolisen väkivallan, mukaan lukien koulu­kiusaamisen, torjumiseksi ryhdytään tehokkaisiin ennalta ehkäiseviin ja suojelu­toimenpiteisiin. [11]

Koulun­käynti ja koulu­pudokkuus

Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että selonteossa tunnistetaan harrastus­toiminta osana nuorten rikollisen toiminnan ennaltaehkäisy­työtä. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että selonteossa tulisi kuitenkin tunnistaa myös koulunkäynnin merkitys. Koulu tukee lapsen oikeutta ihmissuhteisiin, virkistäytymiseen, terveyteen ja osallisuuteen. Koulunkäynti kasvattaa lapsen yhteiskunnan jäseneksi ja ehkäisee tehokkaasti rikollisuutta ja syrjäytymistä. Laajaan rekisteri­aineistoon perustuva taloustieteen tutkimus osoittaa, että etenkin toisen asteen koulutus pitää nuoret poissa rikoksista. [12]

Selonteossakin on tunnistettu, että muun ohella koulutuksen ulkopuolelle jääminen nuoruusiässä kasvattaa rikos­käyttäytymisen riskiä (s. 5). Lapsiasia­valtuutettu toteaa, että se, että lapset ensinnäkin käyvät koulua ja toiseksi myös saavuttavat tutkinnon, on merkityksellistä myös sisäisen turvallisuuden näkökulmasta. Yhden­vertainen oikeus toisen asteen koulutukseen on taattava, ja julkisuutta viime aikoina saaneet ammattikouluissa ilmenneet ongelmat on korjattava. [13]

Myös YK:n lapsen oikeuksien komitea on suositellut Suomea koskevissa loppupäätelmissä vuonna 2023, että valtio vähentää ja ehkäisee koulunkäynnin keskeyttämisiä ja toistuvia koulu­poissaoloja. Komitea on suosittanut Suomea myös kiinnittämään huomiota koulutuksen yhden­vertaisuuteen erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien lapsiryhmien kohdalla. [14]

Vuonna 2020 tehdyn selvityksen mukaan Suomessa on yläkoulussa arviolta vähintään 4 000 oppilasta, joilla on niin suuria ongelmia koulun käymisessä, että voidaan puhua koulua käymättömistä oppilaista. [15] Kotiopetuksessa olevien oppivelvollisuus­ikäisten oppilaiden määrä on kaksin­kertaistunut viime vuosina. Kotiopetuksessa olevien oppilaita oli vuonna 2024 yhteensä 881, kun vuonna 2019 heitä oli 437. [16]

Kansallisen koulutuksen arviointi­keskuksen artikkelissa (2025) [17] koskien sitä ryhmää oppilaita, joita 1.8.2021 voimaan astunut laajennettu oppivelvollisuus koski ensimmäistä kertaa, selvisi, että 6 prosenttia (3 795) oli keskeyttänyt toisen asteen opinnot. Valtaosa (81 %) koulu­pudokkaista oli ammatillisen koulutuksen opiskelijoita. Suurin osa koulu­pudokkaista oli miehiä (62 %). Naisten osuus koulu­pudokkaista oli reilu kolmannes (38 %). Enemmistö pudokkaista oli suomenkielisiä (85 %). Koulu­pudokkaissa erottui erityisen tuen opiskelijoiden kohtalaisen suuri määrä, sillä lähes kolmas­osalla koulu­pudokkaista (29 %) oli ollut erityisen tuen päätös yhdeksännellä luokalla. Koulu­pudokkaissa erottui myös maahanmuutto­taustaisten nuorten kohtalaisen suuri määrä. Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien koulu­pudokkaiden osuus oli ammatillisessa koulutuksessa 11 prosenttia ja lukiossa 14 prosenttia.

1.8.2025 voimaan tulleen oppimisen tuen uudistuksen tavoitteena on selkeyttää oppimisen tukea ja yhtenäistää oppimisen tuen muotoja sekä siirtää tuen painopistettä varhaiseen ja oikea-aikaiseen tukemiseen. Lapsiasia­valtuutettu viittaa aiempaan lausuntoonsa ja korostaa, että tavoitteiden toteutuminen edellyttää, että sääntelyn toimeenpanoon on käytettävissä riittävät resurssit. [18] Lapsiasia­valtuutettu pitää myös tärkeänä, että uudistuksen tavoitteiden toteutumista seurataan ja muutos­tarpeisiin puututaan tarvittaessa tehokkaasti. 

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää valiokunnan huomion myös niihin 17 vuotta täyttäneisiin lapsiin, jotka eivät ole ehtineet suorittaa tuohon ikään mennessä perusopetuksen oppimäärää. Oppivelvollisuuden suorittaminen perusopetuksessa (ns. lasten perusopetus) päättyy tällöin sinä kalenteri­vuonna, jona oppilas täyttää 17 vuotta (perusopetuslain 26 §). Tämän ajankohdan jälkeen oppi­velvollinen on velvollinen hakeutumaan muuhun oppivelvollisuus­koulutukseen (esim. aikuisten perusopetukseen) eikä kunnalla ole velvollisuutta perusopetuksen järjestämiseen. Lapsiasia­valtuutettu kohtaa etenkin lastensuojelu­laitoksissa nuoria, joita kyseinen sääntely koskee. Nämä nuoret ovat suuressa syrjäytymis­riskissä, mutta kunta kieltäytyy järjestämästä heille riittävän tuettua perusopetusta heidän ikäänsä perustuen. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että lain tarkoituksen­mukaisuutta tulisi tältä osin arvioida ja tarvittaessa sääntelyä muuttaa siten, että kaikilla lapsilla olisi mahdollisuus suorittaa oppivelvollisuus perus­opetuksessa.

Lopuksi lapsiasia­valtuutettu toteaa, että lapsen oikeutta koulutukseen ei toteuteta pelkästään tarjoamalla opetusta. Lapsen oikeus mm. syrjimättömyyteen, palveluihin, terveyteen ja riittävään elintasoon vaikuttaa siihen, miten oikeus koulutukseen toteutuu. [19]

Varautuminen

Lapsiasiavaltuutettu kiittää, että selonteossa on otettu huomioon siviili­väestön suojaaminen laajoissa häiriö­tilanteissa ja poikkeus­oloissa (3.8.). Lapsiasia­valtuutettu kuitenkin katsoo, ettei varautumisessa ole riittävästi huomioitu lapsia ja nuoria.

Lapsiasiavaltuutettu on jo vuoden 2021 vuosikertomuksessa vaatinut, että varautumisessa tulee huomioida jatkossa erityisesti lapset ja nuoret. [20] Lapsiasia­valtuutettu pyytää valiokuntaa kiinnittämään huomiota tarpeeseen huomioida, miten kriisin oloissa turvataan lasten oikeus heidän kehitykselleen välttämättömiin toimiin, kuten ravintoon, terveyden­huoltoon ja koulutukseen, ja miten huolehditaan heidän osallisuudestaan ja tiedonsaannistaan.

Lasten huomioiminen varautumisessa on tärkeää, koska selviytyäkseen lapset tarvitsevat paljon aikuisten apua ja tukea. Lapset ovat ikänsä ja kehitystasonsa vuoksi eriarvoisessa asemassa suhteessa aikuisiin. Etenkään pienet lapset eivät pysty itsenäisesti vaikuttamaan asioihinsa, he eivät kykene ennakoimaan tai varautumaan ja heidän tiedon­saantiaan on usein rajoitettu. Heidän etunsa ja tarpeensa tulisi huomioida aina pelastautumisesta ja suojautumisesta ravinnon­saantiin ja sairaanhoitoon asti. Esimerkiksi aikuisten opasteet, suojaimet ja sairaan­hoidossa käytetyt instrumentit ja laitteet eivät sovellu pienille lapsille. Pitkittyneissä kriiseissä heidän arkiset huolenpidon ja hoivan tarpeensa poikkeavat merkittävästi aikuisten tarpeista. Myös isompien lasten mahdollisuudet toimia ja vaikuttaa ovat rajoitetummat kuin aikuisilla. Jo kohdatuissa kriiseissä on havaittu, että lasten tapa reagoida kriiseihin, etsiä tietoa ja hakea tukea poikkeavat aikuisten tavoista.

Kriisi­tilanteissa myös henkisen tuen tarve korostuu. Mielenterveyden tukeminen ehkäisee traumoja ja pitkittyneitä ongelmia ja auttaa kriisistä selviytymisessä. On kysyttävä, miten kriisi­oloissa voidaan huolehtia lasten ja nuorten mielen­terveydestä, kun palvelut eivät normaali­aikoinakaan ole riittävät. Varautumisessa on huomioitava erityisen haavoittuvassa asemassa olevat lapset. Esimerkiksi vammaiset tai pitkä­aikaisesti sairaat lapset, vieras­kieliset lapset, vangitut lapset tai lastensuojelun sijaishuoltoon sijoitetut lapset tarvitsevat erityistä apua kriisi­tilanteissa.

 

Jyväskylässä 16.10.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Jenni Saukkola, juristi

 

[1] Tuukkanen, T. (toim.) (2022). Lapsibarometri 2022: "Jos joku on mun lähellä, sillon mä en pelkää" – lasten näkemyksiä turvallisuudesta. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2022:9.

[2] Lapsiasiavaltuutettu (2023) Lapsen oikeus turvallisuuteen kolmoiskriisin ajassa : Lapsiasiavaltuutetun vuosikertomus 2022. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2023:5.

[3] Järvinen, S., Alanko, M. & Piispa M. (2024). Toimenpideohjelma nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi vuosille 2024–2027. Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2024:13.

[4] Lapsiasiavaltuutettu (2025) ”Unelmien koulussa saa olla oma itsensä”: Lapsiasiavaltuutetun vuosikertomus 2024. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2025:1.

[5] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2025). Kouluterveyskysely 2025: Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisten tukea terveellisiin elintapoihin – yhä useampi voi puhua asioistaan vanhempiensa kanssa. Tiedote 17.9.2025.

[6] Sarvimäki, M., ym. (2024). Pienituloisten perheiden lapset joutuvat kiusatuksi muita useammin. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.

[7] Cosma, A., Molcho, M. & Pickett, W. (2024). A focus on adolescent peer violence and bullying in Europe, central Asia and Canada. Health Behaviour in School-aged Children international report from the 2021/2022 survey. World Health Organization, Regional Office for Europe.

[8] Suonpää, K., Raeste, A. & Saartenoja, K. (2024). Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2024. Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Katsauksia 64/2024.

[9] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 25 (2021) digitaaliseen ympäristöön liittyvistä lapsen oikeuksista. CRC/C/GC/25.

[10] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2025) Kouluterveyskyselyn tulospalvelu.

[11] YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomea koskevat loppupäätelmät (2023). CRC/C/FIN/CO/5-6.

[12] Huttunen, K., Pekkarinen, T., Uusitalo, R. & Virtanen, H. (2018). Lost boys: Access to secondary education and crime. VATT Working papers.

[13] Esim. Yle MOT 13.10.2025.

[14] YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomea koskevat loppupäätelmät (2023). CRC/C/FIN/CO/5-6.

[15] Määttä, S., ym. (2020). Kouluakäymättömyys Suomessa. Raportit ja selvitykset 2020:9.

[16] Tilastokeskus (2025) Peruskouluissa 553 800 oppilasta vuonna 2024. Tiedote 3.4.2025.

[17] Kilpeläinen, P. & Rumpu, N. (2025) Koulupudokkaat toisen asteen oppivelvollisessa koulutuksessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Tiivistelmät 3.

[18] Lapsiasiavaltuutettu (2024). Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan sivistysvaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi perusopetuslain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi.

[19] YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon (3 artikla, 1 kohta). CRC/C/GC/14. 

[20] Lapsiasiavaltuutettu (2022) Yhdenvertaisuus pandemian ajassa: Lapsiasiavaltuutetun vuosikertomus 2021. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2022:6.