Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan sivistys­valiokunnalle hallituksen esityksestä edus­kunnalle laiksi yhden­vertaisuus­lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

Viite: Kirjallisen lausunnon pyyntö sivistys­valiokunnalta / HE 148/2022 vp

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleis­sopimuksen näkö­kulmasta.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi yhdenvertaisuus­lakia, yhden­vertaisuus- ja tasa-arvo­lautakunnasta annettua lakia, yhdenvertaisuus­valtuutetusta annettua lakia ja työ­suojelun valvonnasta ja työ­paikan työsuojelu­toiminnasta annettua lakia. Esityksen mukaan yhdenvertaisuus­lain mukainen yhdenvertaisuus­suunnittelu ja yhden­vertaisuuden edistäminen laajenisi koskemaan myös varhais­kasvatuksen järjestäjiä ja palvelun­tuottajia. Häirinnän määri­telmää muutettaisiin niin, että häirintä voi kohdistua myös ihmis­ryhmään. Varhais­kasvatuksen järjestäjän ja palvelun­tuottajan ja koulutuksen järjestäjän vastuuta puuttua tiedossaan olevaan häirintään selkeytettäisiin. Asian voisi viedä käsiteltäväksi yhden­vertaisuus- ja tasa-arvo­lautakuntaan ilman nimettyä uhria. Velvollisuus tehdä kohtuullisia mukautuksia koskisi myös mahdollisuutta saada viran­omaisten palveluita. Kohtuullisia mukautuksia arvioitaessa otettaisiin ensi­sijaisesti huomioon vammaisen henkilön tarpeet.

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

• Ehdotetut muutokset ovat kannatettavia.

• Lapsiasiavaltuutetun tapaamat nuoret ovat korostaneet yhden­vertaisuuden ja moni­naisuuden systemaattista huomiointia jo varhais­kasvatuksessa. Nyt esitetyt muutok­set tukevat sen toteutumista.

• On perusteltua, että velvollisuutta puuttua häirintään selkiytetään.

• Muun muassa lapsen osallisuuden kannalta on tärkeää, että kohtuullisia mukautuksia arvioitaessa otetaan ensisijaisesti huomioon vamman kanssa elävän ih­misen tarpeet.

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Yleisesti esityksestä

Ehdotetut muutokset ovat kannatettavia.

Lapsiasiavaltuutettu pitää hieman erikoisena, että 2.6.4 Kansain­väliset ja alueelliset ihmisoikeus­velvoitteet ja -sitoumukset sekä ihmisoikeus­mekanismit -osion alla viitataan YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimukseen vain YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin nro 6 kautta. Useita muita Suomea koskevia ihmisoikeus­velvoitteita on kyseisessä osiossa avattu huomattavasti enemmän. Myös YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksessa taataan syrjimät­tömyys (2 art.), ja perusteluissa olisi syytä tuoda laajemminkin esiin yleis­sopimuksen sisältöä ja velvoitteita syrjintään liittyen.[1]

Lapsiasiavaltuutettu pitää kuitenkin myönteisenä, että esityksessä on muualla viitattu yleis­sopimuksen 3 ja 12 artikloihin (s. 83) ja tunnistettu lapsen oikeus osallistua sekä yleisesti pyritty edistämään sitä muun muassa ehdotetussa 6 a §:ssä, jossa edellytetään, että lapsille tulee varata tilaisuus tulla kuulluksi yhden­vertaisuuden edistämis­toimista. Lapsiasia­valtuutettu painottaa, että suunnittelu ei kuitenkaan saa viedä aikaa tärkeältä lasten kanssa tehtä­vältä työltä, vaan tulisi tehdä yhdessä lasten kanssa - osana varhais­kasvatuksen päivittäistä ohjelmaa.

Varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuussuunnittelu

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa sitä, että velvollisuus yhdenvertaisuus­suunnitelman tekemi­sestä ulotetaan selkeällä sääntelyllä koskemaan myös varhais­kasvatuksen järjestäjiä (6 a §). Ehdotetut muutokset tukevat osaltaan yhden­vertaisuuden edistämistä varhaisesta lapsuu­desta asti. Lapsiasia­valtuutetun tapaamat nuoret ovat pohtineet, että mikäli moninaisuutta kunnioitettaisiin ja huomioitaisiin systemaattisesti jo varhais­kasvatuksesta lähtien, oppisivat lapset kunnioittamaan erilaisuutta paremmin ja tällä saattaisi olla ennalta­ehkäisevää vaiku­tusta esimerkiksi kiusaamiseen.

Häirintä

Lapsiasiavaltuutettu pitää perusteltuna, että varhais­kasvatuksen järjestäjän ja palvelun­tuottajan sekä koulutuksen järjestäjän velvollisuutta puuttua häirintä­tapauksiin selkiytetään (14 §). Etenkin nuorimpien lasten kannalta ehdotettu täsmennys on tervetullut, sillä lasten voi olla vaikea tuoda kohtaamiaan epä­kohtia itse esiin ja heidän oikeuksiensa toteutuminen usein riippuu muista ihmisistä.

Kohtuulliset mukautukset

Ehdotetut muutokset ovat tervetulleita, sillä niillä pyritään entisestään selventämään vam­man kanssa elävän henkilön tarpeiden ensi­sijaista huomiointia kohtuullisia mukautuksia ar­vioitaessa (15 §). On tärkeää, että lain velvoittamille tahoille on jatkossa selkeää, että arviointi tulee ensi­sijaisesti toteuttaa vamman kanssa elävän henkilön tarpeista lähtien.

Lapsiasia­valtuutettu pitää esimerkiksi lapsen osallisuuden kokemusten kannalta hyvin valitettavana, että koulu­liikunnasta vapauttaminen on yhä yksi käytäntö kohtuullisten mukautusten sijaan.[2] Käytännön soveltamis­tilanteissa on tärkeää, että lasta kuullaan, jotta ratkaisu voidaan toteut­taa mahdollisimman pitkälti lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla. Lapsiasia­valtuutetun tiedossa on, että esimerkiksi koulu­maailmassa tehdään päätöksiä kohtuullisista mukautuk­sista lasta kuulematta.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että saavutettavuutta ja esteettömyyttä koskevaa sään­telyä kehitetään jatkossa. YK:n lapsen oikeuksien komitea on todennut, että kaikissa jo ole­massa olevissa julkisissa rakennuksissa (esim. kouluissa, terveys­keskuksissa ja sairaaloissa, valtion virastoissa sekä ostos­keskuksissa) tulisi tehdä tarvittavat muutos­työt, jotta ne olisivat mahdollisimman helppo­kulkuisia vamman kanssa eläville.[3]

Jyväskylässä 6.10.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies