LAPS/148/2024, 14.1.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sisä­ministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi kansalaisuus­lain muuttamisesta

Viite: VN/28596/2023

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Yleis­sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitys­luonnosta yleis­sopimuksen näkökulmasta. Lausunto on annettu lausunto­palvelu.fi:ssä 14.1.2025.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kansalaisuus­lakia. Esityksen tavoitteena on uudistaa kansalaisuus­lakia pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitus­ohjelman mukaisesti tiukentamalla kansalaistamisen edellytyksiä. Esityksen ehdotuksilla on tarkoitus vahvistaa sitä lähtö­kohtaa, että kansalaisuuden saaminen edellyttää osoitusta onnistuneesta kotoutumisesta yhteis­kuntaan. Lisäksi tarkoituksena on korostaa entisestään turvallisuuteen liittyvien riskien huomioimista ja yhteis­kunnan sääntöjen noudattamista.

Esityksessä ehdotetaan muutoksia kansalaistamisen edellytyksistä henkilöllisyyteen, nuhteettomuuteen ja toimeen­tuloon. Hakijan velvollisuutta selvittää omaa henkilöllisyyttään lisättäisiin. Nuhteettomuus­edellytystä muutettaisiin siten, että rikokseen syyllistymisestä johtuvat seuraukset olisivat entistä tuntuvammat. Toimeen­tulon osalta edellytettäisiin jatkossa turvattua toimeen­tuloa. Lisäksi korostettaisiin kansallisen turvallisuuden arvioinnin merkitystä kansalaisuuden saamisen kannalta. Kansalaisuuden menettämiseen ehdotetaan muutoksia tilanteissa, joissa kansalaisuuden voi menettää joko väärien tietojen antamisen perusteella tai syyllistyttyään tiettyihin Suomen elin­tärkeitä etuja loukkaaviin rikoksiin.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Kansalaisuus­lakia olisi syytä tarkastella lapsen oikeuksien näkö­kulmasta laajemmin kuin mitä hallitusohjelma­kirjaukset edellyttävät.

• Esityksen lapsi­vaikutusten arviointi on puutteellista, ja siinä on ohitettu useita lapsen oikeuksien kannalta keskeisiä kysymyksiä ja vaikutuksia.

• Jatko­valmistelussa tulee tehdä lain­säädännön yhtenäisyyden ja johdon­mukaisuuden kannalta tarvittavat muutokset lapsen määritelmään.

• Kansalaisuus­lakia muutettaessa muilta osin tulee siinä asetettuun lapsen kuulemista koskevaan ikärajaan niin ikään kiinnittää huomioita. YK:n lapsen oikeuksien komitea on toistuvasti kehottanut Suomea poistamaan lain­säädännöstä lapsen kuulemiseen liittyvät ikärajat.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Yleisesti kansalaisuus­laista ja luonnos­esityksestä

Lapsiasia­valtuutettu toteaa, että kansalaisuus­laissa on useita kohtia, jotka edellyttäisivät uudelleen­arviointia lapsen oikeuksien ja lain­säädännön yhtenäistämisen näkökulmasta. On selvää, että muutokset olisi järkevää tehdä samalla, kun kansalaisuus­lakia muutetaan muilta osin.

On esimerkiksi epäselvää, miksi Suomen kansalaiselle syntyvä lapsi ei saa Suomen kansalaisuutta aina suoraan lain nojalla, vaan asia riippuu useista tekijöistä, kuten siitä onko äiti vai isä Suomen kansalainen, ovatko vanhemmat avio­liitossa ja syntyykö lapsi Suomessa.[1]

Lapsiasia­valtuutettu tuokin lausunnossaan esiin esitys­luonnoksessa ehdotettavien muutosten kommentoinnin lisäksi myös muita huomioita kansalaisuus­laista. Yleisesti ottaen on erittäin valitettavaa, että kansalaisuus­lakia uudistetaan pienissä osissa ripustautuen pelkästään hallitus­ohjelman kirjauksiin, vaikka sitä olisi syytä arvioida lasten kannalta muilta osin.

Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että 25 §:ssä huomioidaan kansalaisuus­hakemuksen vireillä­olon aikana täysi-ikäistyneet siten, että heidän osaltaan ei edellytettäisi toimeen­tulon osoittamista ehdotetun 17 a §:n 1 momentin mukaisesti.

Lapsen henkilöllisyyden selvittäminen

Lapsiasia­valtuutettu pitää ehdotettua 6 §:ää ja kumottavaksi ehdotettua 14 §:n 2 momenttia hyvin ongelmallisina lapsen edun tapaus­kohtaisen[2] arvioinnin kannalta.

Nyt voimassa olevassa 14 §:n 2 momentissa on mahdollistettu asumis­ajan alkamisessa ala­ikäisenä oleskeltu aika tai osa siitä huomioitavaksi, jos henkilöllisyys on ollut selvittämättä huoltajasta johtuvasta syystä taikka muusta hakijasta riippumattomasta syystä.

Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, ettei ala­ikäisellä välttämättä ole minkäänlaisia vaikutus­mahdollisuuksia siihen, miten hänen henkilöllisyytensä tulee selvitetyksi. Lisäksi lapsiasia­valtuutettu muistuttaa YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 2 artiklaan sisältyvästä syrjinnän kiellosta, jonka mukaan kaikilla kansain­välisessä siirtolaisuudessa osallisina tai sen vaikutusten kohteena olevilla lapsilla on oikeus nauttia oikeuksistaan riippumatta heidän vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai perheen­jäsentensä toimista.[3]

Esitys­luonnos onkin tältä osin hyvin puutteellinen, sillä sen lapsi­vaikutusten arvioinnissa (s. 37–38) tai YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimusta käsittelevässä osiossa (s. 77–79) ei lainkaan huomioida kysymystä lapsen tosi­asiallisista vaikutus­mahdollisuuksista henkilöllisyytensä selvittämiseen. Myös säännös­kohtaisissa perusteluissa tämä lapsen oikeuksien kannalta oleellinen kysymys on ohitettu täysin.

Lapsiasia­valtuutettu edellyttää, että jatko­valmistelussa huomioidaan asiaan­kuuluvasti YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus ja siitä Suomelle johtuvat velvoitteet.

Lapsen määritelmä

Lapsiasia­valtuutettu edellyttää, että kansalaisuus­lakiin tehdään viimeinkin myös muutokset siinä esiintyviin lapsen määritelmiin. Lapsella tarkoitetaan Suomen voimassa olevassa lain­säädännössä alle 18-vuotiasta henkilöä, joten 2 §:n, 13 §:n, 25 §:n, 26 §:n ja 55 §:n muotoilut avioitumisesta ennen täysi-ikäisyyttä tulisi poistaa lain­säädännön yhden­mukaisuuden nimissä.

Kyseessä lienee lähinnä teknis­luonteinen muutos, joka olisi luontevaa ja resurssi­tehokasta tehdä samalla, kun kansalaisuus­lakia ehdotetaan muutenkin muutettavan. Muutokset ovat joka tapauksessa olleet jo aiemmin sisä­ministeriössä valmistelussa, eikä perustelujen kirjoittaminen edellytä huomattavaa ajan­käyttöä.[4]

Lapsiasia­valtuutettu toteaa lisäksi, että myös adoptio­lapsia koskeva kansalaisuus­lain 10 § vaatisi uudistusta, sillä yli 12-vuotiaat lapset rajataan pykälän soveltamis­alan ulko­puolelle.

Lapsen oikeus tulla kuulluksi

Lapsiasia­valtuutettu pitää sinänsä myönteisenä, että esitys­luonnoksessa huomioidaan lapsen kuulemisen merkitys. Lapsiasia­valtuutettu kuitenkin huomauttaa, että kansalaisuus­lain 5 § asettaa kuulemiselle ikärajan, eikä tähän ikärajaan oteta esitys­luonnoksessa kantaa. Lapsiasia­valtuutettu pitää myönteisenä, että esitys­luonnoksessa on tuotu esiin YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 12 artiklaa sekä yleis­kommenttia nro 12 (s. 78). ”Sopimus­valtioiden pitäisi olettaa, että lapsi kykenee ilmaisemaan näkemyksiään, sekä tunnustaa, että hänellä on oikeus ilmaista niitä, ilman että lapsen tarvitsee ensin osoittaa kykenevänsä siihen.”[5] Tässä valossa tarkasteltuna lapsiasia­valtuutettu pitää erikoisena, ettei nyt käsillä olevalla hallituksen esityksellä ole tarkoitus puuttua kansalaisuus­lain ikäraja­sääntelyyn lapsen kuulemisiin liittyen. YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut toistuvasti lain­säädäntöön sisältyvistä kuulemista rajoittavista ikä­rajoista Suomea koskevissa loppu­päätelmissään.[6]

Lapsiasia­valtuutettu pitääkin esitys­luonnoksen perusteluja suhteessa kansalaisuus­lain 5 §:ään ja toisaalta YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimukseen hieman risti­riitaisina. Koska esitys­luonnoksessa on tunnistettu edellytys lapsen kuulemiselle ilman ikärajoja, on erikoista, että siinä viitataan kyseiseen pykälään mainitsematta sen sisältämiä ikärajoja: ”lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta on olennaista, että lasta on kansalaisuus­lain 5 §:n mukaisesti kuultava häntä koskevasta hakemuksesta ja ilmoituksesta” (s. 78).

Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että tältä osin esitys­luonnosta on jatko­valmistelussa tarkennettava ja vähintäänkin avattava lukijalle, miksei 5 §:ää ole tässä yhteydessä muutettu ihmisoikeus­sopimuksen edellytyksistä ja Suomen toistuvasti saamista huomautuksista huolimatta.

Edellä todetun valossa lapsiasia­valtuutettu edellyttää, että mikäli YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen 12 artiklan edellytykset sekä lapsen oikeuksien komitean suositukset sivuutetaan, annetaan sille lapsen oikeuksien kannalta kestävä syy. ”Lapsen kuulemista koskeviin säännöksiin ei tässä esityksessä ehdoteta muutoksia” (s. 79, myös 32 ja 75) ei toteamus­luonteisena ole riittävä peruste. Koska esitys­luonnoksessa joka tapauksessa korostetaan lapsen kuulemiseen liittyviä seikkoja, olisi YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen edellyttämä ikärajan poisto lapsen kuulemiselta luonnollinen lisäys esitys­luonnokseen. Lapsen ikä­rajattomaan kuulemiseen liittyvä velvoite on niin selkeä, ettei se vaatisi jatko­valmistelussa juurikaan perustelujen muokkaamista.

Lapsiasia­valtuutettu kiinnittää vielä huomiota Yhden­vertaisuutta koskevat perustus­lain säännökset -otsikon alla olevaan toteamukseen: ”Lasten kuulemista koskeviin kansalaisuus­lain 5 §:n säännöksiin ei tässä esityksessä ehdoteta muutoksia, joten heidän mahdollisuutensa vaikuttaa kansalaisuuden saamiseen säilyisi ennallaan.” (s. 75). Toteamuksessa ei huomioida sitä, että nykyisellään kansalaisuus­lain 5 § asettaa lapset tosi­asiallisesti keskenään eri­arvoiseen asemaan, kun kuulemiselle on asetettu ikäraja.

Lapsiasia­valtuutettu toteaa, että lain­säädäntöön kirjattujen lapsen oikeuksien säilyminen ennallaan ei ole riittävää, kun kyseessä oleva säännös on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen ja perustus­lain kanssa risti­riidassa. Tulee muistaa, että lasten kohtelu tasa-arvoisesti yksilöinä sisältää sen, että ”lapsia tulee kohdella sekä aikuis­väestöön nähden tasa-arvoisina, peri­aatteessa yhtäläiset perus­oikeudet omaavina ihmisinä että keskenään yhden­vertaisesti”.[7]

Jyväskylässä 14.1.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, juristi