LAPS/14/2024, 11.3.2024

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sisä­ministeriölle hallituksen esitys­luonnoksesta kansain­välistä suojelua hakevan vastaan­otosta ja ihmis­kaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain väli­aikaisesta muuttamisesta

Viite: VN/23816/2023

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitys­luonnosta yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasiavaltuutetun lausunto pdf-muodossa (pdf)

Hallituksen esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

Esitys­luonnoksessa vastaanotto­rahan määrä ehdotetaan laskettavaksi sille tasolle, joka on mahdollista suhteessa kansalliseen sosiaali­turvaan. EU:n vastaanotto­direktiivi edellyttää vastaanotto­rahan sitomista kansalliseen sosiaali­turvaan. Vertailu­kohdaksi ehdotetaan kiireellistä toimeentulo­tukea, jota myönnetään välttämättömän toimeen­tulon ja huolen­pidon turvaamiseksi esimerkiksi tila­päisesti Suomessa oleskeleville.

Esitys on valmisteltu väli­aikaisena. Tähän on päädytty siksi, että näin varmistetaan, että vastaanotto­rahan perusosan määrä ei vastaanotto­rahaan kohdistuvan indeksi­jäädytyksen seurauksena laske kiireellisen toimeentulo­tuen alle. Vastaanotto­rahan määrä on tarkoitus arvioida uudelleen keväällä 2024 käynnistyvän vastaanotto­lain uudistamis­hankkeen aikana ja pysyvämpi muutos valmistellaan, kun hallitus­ohjelman mukaiset toimeentulo­tukea koskevat muutokset ovat tiedossa.

Esityksen on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian ja se olisi voimassa 31.12.2025 asti.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu pitää huolestuttavana, että esitys­luonnoksen mukaisia muutoksia ehdotetaan, vaikka vaikutus­arvioinnit lasten ja lapsi­perheiden osalta osoittavat vain negatiivisia vaikutuksia.

• Lapsiasia­valtuutettu pitää ongelmallisena, että turvapaikan­hakija­perheiden ja -lasten toimeentuloa heikennetään jo nyt, kun heikennyksen vaikutuksia lieventäväksi tarkoitettua turvapaikka­prosessin tehostamista koskeva hanke on vasta alkuvaiheessa. Tiedossa ei siis vielä ole, missä määrin tulevilla laki­muutoksilla prosessin kestoa onnistutaan lyhentämään ja milloin se toteutuisi. 

• Lapsiasia­valtuutettu pitää hyvänä, että hallituksen esitys­luonnos on tarkoitettu väli­aikaiseksi ja että siinä on tunnistettu tarve seurata sen vaikutuksia ja ryhtyä tarvittaessa korjauksiin.

• Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että yksin tulleiden ala­ikäisten käyttörahan alentamiseen on liitetty heikosti perusteltuja kasvatuksellisia tavoitteita. Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että sosiaali­turvan tehtävä ei ole koulia tai nöyryyttää ihmistä, vaan mahdollistaa hänelle riittävä elintaso ja ihmis­arvoinen elämä.

• Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että lapsia koskevia päätöksiä tehtäessä on lapsen edun oltava ensi­sijainen harkinta­peruste. Ratkaisu­vaihtoehdoista tulisi valita se, joka parhaiten varmistaa lapsen oikeuksien toteutumisen.

Lapsiasia­valtuutetun kannanotot

Turvapaikan­hakija­lasten riittävä elintaso on varmistettava

Lapsiasia­valtuutettu ja yhdenvertaisuus­valtuutettu jättivät yhteisen kirjelmän ulkomaalaisten asemaa koskevien lainsäädäntö­hankkeiden vaikutuksista lapsen oikeuksiin sisäisen turvallisuuden ja oikeuden­hoidon ministeri­ryhmälle joulukuussa 2023.[1]

Valtuutetut painottivat kirjelmässään, että vastaanotto­rahaa uudistettaessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota hallituksen esityksen lapsi­vaikutuksiin ja varmistaa, ettei esitys saata turvapaikanhakija­lapsia ja Ukrainan sotaa paenneita lapsia entistä pahempaan taloudelliseen ahdinkoon.

Vastaanotto­rahan alentaminen on lasten oikeuksien kannalta erityisen ongelmallista. Lapsella on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 27 artiklan mukaan oikeus hänen kehityksensä kannalta riittävään elin­tasoon. Lapsella on 6 artiklan mukainen oikeus kehittymisensä edellytyksiin mahdollisimman täysi­määräisesti. 

YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli loppu­päätelmissään kesällä 2023 Suomea tehostamaan edelleen politiikkaansa, jolla pyritään varmistamaan riittävä elintaso kaikille lapsille, muun muassa parantamalla turvapaikanhakija­lasten ja vailla oleskelu­oikeutta maassa oleskelevien lasten taloudellista tilannetta.[2]

Vastaanotto­rahan alentaminen pitäen vertailu­kohtana kiireellistä toimeentulo­tukea laskee sen euromääräistä tasoa selkeästi (esitysluonnos s. 25–26): yksinelävät ja yksin­huoltajat n. 48 euroa, muut aikuiset n. 41 euroa ja perheen kanssa asuvat lapset n. 31 euroa kuukaudessa (määrät pienempiä, jos ateriat tarjotaan vastaanotto­palveluna). Kahden vanhemman ja kahden lapsen perheessä vastaanotto­raha pienenee n. 145 euroa ja indeksi­jäädytysten kanssa yhteis­vaikutus v. 2024 on n. 206 euroa. Kun kokonais­summaksi (ilman indeksi­jäädytyksiä) jää 888 euroa aikaisemman n. 1 033 euron sijaan, on selvää, että perheen toimeentulo heikkenee selkeästi. On myös huomattava, että esimerkiksi vastaanotto­rahalla katettavaksi tarkoitetun ruuan hinta on noussut huomattavasti, erityisesti vuosina 2022–2023, eivätkä hinnat ole palaamassa aiemmalle tasolle, vaikka vuoden 2024 ennuste ei enää nousua ennakoikaan.[3] Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokaiselle perheen­jäsenelle jää rahaa käytettäväkseen 7,40 euroa päivässä. On selvää, ettei tällaisella rahalla voi elää ihmis­arvoista elämää Suomessa. 

Kuvaavaa on, että jo nykyisellään esimerkiksi osa vastaanotto­rahalla elävistä Ukrainasta paenneista on joutunut turvautumaan ruokajonoihin ja hyväntekeväisyys­apuun. Myös esitys­luonnoksessa on tunnistettu (s. 28), että ”[v]astaanotto­keskusten asiakkaat saattaisivat kuitenkin hakeutua entistä useammin erilaisten kirkon tai järjestöjen ylläpitämien ruoka­jakelujen pariin. Muutos voisi myös lisätä joidenkin asiakkaiden laitostumista ja passivoitumista, jos toimeentulo ei entisessä määrin mahdollistaisi esimerkiksi vapaa-ajan harrastus­toimintaa.”

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että jokaisella lapsella on lapsen oikeuksien yleissopimuksen 31 artiklan mukaan oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuuri­elämään. Sopimus­valtio on sitoutunut kunnioittamaan ja edistämään lapsen oikeutta osallistua tällaiseen toimintaan. 

Lapsiasia­valtuutettu pitää hyvänä, että hallituksen esitys­luonnos on tarkoitettu väliaikaiseksi ja että siinä on tunnistettu tarve seurata sen vaikutuksia ja ryhtyä tarvittaessa korjauksiin. Esitys­luonnoksessa korostetaan (esim. s. 28), että vastaanotto­palvelut, mukaan lukien vastaanotto­rahan maksaminen, on tarkoitettu tilapäiseksi ja lyhyt­aikaiseksi palveluksi, ja tätä on tarkoitus varmistaa turvapaikka­menettelyn tehostamis­hankkeella.

Lapsiasia­valtuutettu kuitenkin huomauttaa, että vastaanotto­rahaa ollaan pienentämässä nyt[4] ja sen vaikutukset kohdistuvat lapsiin, joiden toimeentulo on vastaanotto­rahan varassa tällä hetkellä tai jotka tulevat sen piiriin ennen 31.12.2025. Tehostamis­hanke valmistuu vasta vuonna 2025, ja sen vaikutukset tulevat näkymään vasta viiveellä. Vaikutuksia ei ole mahdollista vielä arvioida eikä edes arvailla, koska hallitus­ohjelman kirjaukset ovat hyvin yleisellä tasolla.  

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksien komitea vaati loppu­päätelmissään kesällä 2023 Suomea varmistamaan turvapaikan­hakija-, pakolais- ja maahanmuuttaja­lasten oikeuksien kunnioittamisen kaikilta osin muun muassa ”tehostamalla toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että turvapaikan­hakija-, pakolais- ja maahanmuuttaja­lapsen edun oikeus­periaate otetaan ensi­sijaisesti huomioon kaikissa turvapaikka­prosesseissa ja maahan­muuttoa koskevissa päätöksissä ja menettelyissä” ja ”lyhentämällä turvapaikka­hakemusten käsittely­aikoja ja säätämällä lainsäädäntöä, jolla varmistetaan, että kaikilla turvapaikkaa hakevilla ja tilapäistä suojelua nauttivilla lapsilla, myös ilman huoltajaa maahan saapuneilla lapsilla, on mahdollisuus saada nopeasti kohtuu­hintaisia ja hyvä­laatuisia psyko­sosiaalisia ja kotouttavia tukipalveluja sekä terveys-, sosiaali- ja koulutus­palveluja, mukaan lukien päivähoito­palvelut”.

Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointi

Lapsiin kohdistuvia vaikutuksia on kuvattu pää­asiallisten vaikutusten (kohta 4.2) useammassa alakohdassa. Sen lisäksi kohdassa on lyhyt, nimenomainen lapsi­vaikutusten arviointi -osuus (s. 30).

Sinänsä on myönteistä, että lapsi­vaikutuksia on pyritty arvioimaan ja että esitys­luonnoksessa on esitetty myös laskelmia vastaanotto­rahan pienennyksistä lasten ja lapsi­perheiden osalta. Lapsiasia­valtuutettu pitää huolestuttavana, että esitys­luonnoksen mukaisia muutoksia ehdotetaan, vaikka vaikutus­arvioinnit lasten ja lapsi­perheiden osalta osoittavat vain negatiivisia vaikutuksia.

Vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin yksinhuoltaja­perheisiin, jotka usein ovat muutenkin kahden huoltajan perheitä vaikeammassa tilanteessa. On jopa hieman ironista, että esitys­luonnoksessa todetaan (s. 27), että ”[h]eidän tulee sopeuttaa menojaan esityksen mukaisesti. Erityisesti yksin­huoltajalla voidaan arvioida olevan sellaisia menoja, jotka koskevat koko kotitaloutta ja joita toinen samassa taloudessa asuva aikuinen ei ole jakamassa. Tämä merkitsee nykyistä tarkempaa arjen rahan­käytön suunnittelua.” Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, ettei taitavakaan rahan­käytön suunnittelu auta tilanteessa, jossa raha jo lähtö­kohtaisesti on tarkoitukseensa täysin riittämätön.

Yksityis­majoituksessa asuvat lapset ja perheet joutuvat kattamaan asumis­kustannukset itse, joten vastaanotto­rahan pienentäminen voi johtaa siihen, ettei heillä ole enää jatkossa tätä vaihtoehtoa vaan he joutuvat turvautumaan vastaanotto­keskuksen tarjoamaan majoitukseen. Tämä todetaan myös esitys­luonnoksen sivulla 27. Vaikka tällä varmistetaan se, ettei lapsi jää ilman asuntoa, on yksityis­majoitus lähtö­kohtaisesti lapsi­ystävällisempi asumis­muoto kuin laitos­mainen vastaanotto­keskus.

Erityisen haastavaa on, jos yksityis­majoituksessa asunut yksin maahan tullut lapsi joutuu vaikeaan tilanteeseen häntä majoittavassa perheessä vastaanotto­rahan pienentymisen vuoksi (s. 27). Esitys­luonnoksen mukaan ”lapselle määrätyn edustajan ja vastaanotto­keskuksen, jonka asiakkaaksi lapsi on rekisteröity, tehtävänä on seurata lapsen tilannetta ja varmistaa, että lapsen etu toteutuu. Tarvittaessa lapsi voidaan siirtää ryhmä­kotiin tai hänen tilanteestaan voidaan tehdä lastensuojelu­ilmoitus.”

Ilman huoltajaa olevan lapsen käyttörahan määrää ehdotetaan myös pienennettäväksi, mikä kasvattaa samalla eroa lastensuojelu­lain mukaisen käyttövaran ja käyttörahan välillä. Yhdenvertaisuus­kysymystä suhteessa lastensuojelun piirissä oleviin lapsiin ei tässä kohdin ole arvioitu. Esityksen voimaantulon jälkeen ilman huoltajaa olevan alle 16-vuotiaan lapsen käyttöraha kuukaudessa olisi 26 euroa ja 16 vuotta täyttäneen 47 euroa. Tällaisella rahasummalla virkistäytyminen, mielekäs vapaa-ajanvietto ja esimerkiksi parturissa käyminen, vaatteiden hankinta ja hygienia­tarvikkeiden hankinta jäävät haaveiksi. Vaikutus­arvioinnissa tämän ei katsota olevan ilman huoltajaa olevan lapsen toimeentulon kannalta merkittävä muutos. Lapsiasia­valtuutettu pitää arviointia ylenkatsovana, sillä kyse on rahasta, jonka lapsi voi käyttää oman harkintansa mukaan ja mahdollistaa edes jollain tasolla lapselle normaalia lapsen elämää ja vapaa-aikaa. Sen merkitystä lapsen hyvin­voinnille ei ole syytä väheksyä missään määrin. 

Lapsiasia­valtuutettu kummeksuukin esitys­luonnoksen hieman moni­selitteistä toteamusta siitä, että käyttörahan laskemisella voisi olla vaikutusta esimerkiksi rahankäytön harjoitteluun, joka on osa joka­päiväistä hoito- ja kasvatus­työtä ryhmäkodeissa ja jolla lapsia opetetaan oman elämän hallintaan ja säästämiseen. Esitys­luonnoksessa ei todeta, onko tämä positiivinen vai negatiivinen vaikutus. Valitettavasti siitä jää käsitys, että on vain hyvä asia, että nämä lapset harjoittelevat rahankäyttöä nykyistäkin pienemmällä käyttö­rahalla. Tällainen ajattelu oli tunnusomaista 1800- ja 1900-luvun alun köyhäin­hoidolle, josta luovuttiin jo 1960-luvulla. Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että sosiaali­turvan tehtävä ei ole koulia tai nöyryyttää ihmistä, vaan mahdollistaa hänelle riittävä elintaso ja ihmis­arvoinen elämä.[5]

Vaikka edellä mainittuihin epätoivottaviin tilanteisiin voidaan puuttua esitys­luonnoksessa mainituilla tavoilla, on kyseenalaista, että tällaisia tunnistettuja negatiivisia vaikutuksia ei pyritä ennalta­ehkäisemään tekemällä toisenlaisia lainsäädäntö­ratkaisuja. Positiivista kuitenkin on, että esitys­luonnoksessa todetaan monessa kohdin, että lapsiin kohdistuvia vaikutuksia tulee seurata tarkasti ja tarvittaessa on ryhdyttävä korjaaviin toimen­piteisiin. Kohdassa 9 Toimeenpano ja seuranta todetaan, että lainmuutosten seurantaa ja vaikutusten arviointia tehdään keväällä 2024 käynnistyvän vastaanotto­lain jatko­hankkeen aikana.

Ulkomaalais­lainsäädännön muutosten yhteis­vaikutusten arviointi on puutteellista

Hallituksen esitys­luonnoksessa todetaan, että esityksellä toteutetaan pääministeri Orpon hallituksen ohjelman mukainen kirjaus vastaanotto­rahan ja käyttörahan pienentämisestä perustuslain ja vastaanotto­direktiivin sallimaan minimiin. Tällä tavoitellaan hallitus­ohjelmassa vastaanotto­toiminnalle asetettuja säästö­tavoitteita. Lisäksi ehdotusten tavoitteena on vähentää turvapaikka- ja vastaanotto­järjestelmän houkuttelevuutta niin, ettei Suomeen hakeuduttaisi anomaan kansain­välistä suojelua perusteettomasti.

Hallituksen esitys­luonnos on osa laajempaa hallitus­ohjelman mukaista ulkomaalais­lain kokonais­uudistusta, joka sisältää lukuisia ehdotuksia ulkomaalais­lainsäädännön selkeyttämiseksi, mutta myös tiukentamiseksi.[6] Osa hallitus­ohjelman ehdotuksia toteuttavista hallituksen esitys­luonnoksista on jo ollut tai on parhaillaan lausunto­kierroksella, osaa valmistellaan tämän kevään aikana. Lisäksi kokonaisuuteen sisältyviä esityksiä valmistellaan myös pidempi­aikaisissa hankkeissa. Eri ehdotuksilla on toisiinsa nähden enemmän tai vähemmän suoria ja välillisiä vaikutuksia. Joka tapauksessa ne yhdessä toteuttavat hallitus­ohjelman mukaista maahanmuutto- ja kotouttamis­politiikkaa ja sen tavoitteita.

Edellä mainitun kokonaisuuden yhteis­vaikutusten hahmottaminen ja arviointi on välttämätön tehtävä. Lapsiasia­valtuutettu huomautti yhteis­vaikutusten arvioinnin tarpeesta jo joulu­kuussa 2023 yhdenvertaisuus­valtuutetun kanssa laaditussa kirjelmässä ulkomaalaisten asemaa koskevien lainsäädäntö­hankkeiden vaikutuksista lapsen oikeuksiin, joka osoitettiin sisäisen turvallisuuden ja oikeuden­hoidon ministeri­ryhmälle.[7] Yksittäisen hallituksen esitys­luonnoksen perusteella lausunnon­antajan on vaikeaa tai jopa mahdotonta muodostaa selkeää kuvaa sen merkityksestä kokonaisuudessa ja kokonaiskuvaa eri hankkeiden yhteis­vaikutuksista. Tähän mennessä yhteis­vaikutuksia ei juurikaan ole arvioitu hallituksen esitys­luonnoksissa. Yleensä esitys­luonnoksessa on vain todettu sen suhde toiseen/toisiin hal­lituksen esityksiin, mutta tarkempaa arviota vaikutuksista ei ole esitetty.

Nyt käsillä olevassa hallituksen esitys­luonnoksessa mainitaan sen suhde valtion vuoden 2024 täydentävään talousarvio­esitykseen, mikä sinänsä pitää paikkansa. Ehdotuksilla on toden­näköisesti ainakin välillisiä vaikutuksia myös muihin turvapaikkaa hakevien asemaa ja oikeuksia tiukentaviin ehdotuksiin. Esitys­luonnoksessa (s. 31) yhteis­vaikutuksista on tyydytty toteamaan ainoastaan, että ehdotettujen muutosten suoraa vaikutusta perusteetta turvapaikkaa hakevien määrään on hyvin vaikea arvioida, mutta hallitus­ohjelmassa on joukko saman­suuntaisia toimia, joiden yhteis­vaikutus on arvioitavissa suureksi. Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan viimeiseksi sanottu korostaa yhteis­vaikutusten arvioinnin tarvetta huomattavasti tarkemmalla tasolla kuin tyytymällä nyt mainittuun toteamukseen suurista yhteis­vaikutuksista.

Vaihto­ehtoisten toteuttamis­tapojen arviointi

Muita toteuttamis­vaihtoehtoja arvioidaan hallituksen esitys­luonnoksen kohdassa 5, mikä on myönteistä. Kohdassa arvioidaan muun muassa vaihto­ehtoa, jossa ”[t]oimeentulotuki­lain tapaan perheeseen kuuluvien muiden yli 18-vuotiaiden henkilöiden ja perheen kanssa asuvan lapsen vastaanotto­rahan perusosan suuruus olisi määräytynyt prosentti­osuuksina yksin asuvan perusosasta”. Esitys­luonnoksen mukaan ”vaihto­ehdossa perheen kanssa asuvan lapsen perusosan määrä olisi pienentynyt suhteessa vähemmän kuin yksin asuvan tai muiden yli 18-vuotiaiden perusosien määrät”. Lisäksi samassa yhteydessä pohdittiin ”mahdollisuutta parantaa yksinhuoltaja­perheen toimeen­tuloa maksamalla yksin­huoltajalle 5 prosenttia korkeampaa perusosaa kuin yksin asuvalle aikuiselle henkilölle”.

Mainitusta vaihto­ehdosta luovuttiin, koska esitys­luonnoksen mukaan sillä ei olisi ollut merkittävää vaikutusta lapsi­perheiden toimeen­tuloon. Toisaalta esitys­luonnoksessa todetaan, että vaihtoehdolla ei olisi saavutettu esitys­luonnoksen säästö­tavoitteita, eikä sitä siksi pidetty tarkoituksen­mukaisena. Sanotusta syntyy risti­riitainen käsitys – lapsi­perheiden toimeen­tulon näkökulmasta vaihtoehto suhteessa valittuun ratkaisuun ei ole merkittävä, mutta kuitenkin arvioidaan, että säästö­tavoitteita ei olisi saavutettu, jos vaihtoehto olisi valittu. Ilmeisesti lapsi­perheille olisi siis allokoitu enemmän rahaa. Esitys­luonnoksessa ei ole esitetty laskelmia tai muita perusteluita, jotka selkeyttäisivät asiaa.

Ko. kohdassa todetaan myös, että ratkaisua lapsiperheiden toimeentuloon tulisi hakea ensi­sijaisesti heidän turvapaikka­prosessinsa kestoa lyhentämällä. Lapsiasia­valtuutettu pitää prosessin keston lyhentämistä tärkeänä tavoitteena, mutta toistaa tässä jo edellä esitetyn huomautuksen: on ongelmallista, että turvapaikanhakija­perheiden toimeentuloa heikennetään ensin, kun prosessin keston lyhentämistä vasta valmistellaan. Tiedossa ei siis vielä ole, missä määrin tulevilla lakimuutoksilla prosessin kestoa onnistutaan lyhentämään ja milloin se toteutuisi.

Lainsäädäntö­hanke kansain­välistä suojelua koskevan hakemuksen rekisteröintiä, jättämistä ja turvapaikka­tutkintaa koskevan ulkomaalais­lain sääntelyn uudistamiseksi, jonka yhtenä tarkoituksena on toteuttaa hallitus­ohjelman kirjausta turvapaikka­hakemusten käsittelyn tehostamisesta, on asetettu 23.10.2023 ja tämän­hetkisen tiedon mukaan hallituksen esitys annettaisiin eduskunnalle vasta viikolla 5 vuonna 2025.[8]

Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että lapsia koskevia päätöksiä tehtäessä on lapsen edun oltava ensi­sijainen harkinta­peruste. Ratkaisu­vaihtoehdoista tulisi valita se, joka parhaiten varmistaa lapsen oikeuksien toteutumisen. YK:n lapsen oikeus komitea on painottanut, että ”[s]opimus­valtioiden ei pitäisi sallia lasten oikeuksien nykyisen toteutumis­tason heikentymistä. Talous­kriisien aikana taantumuksellisia toimia voidaan harkita ainoastaan silloin, kun kaikki muut vaihto­ehdot on arvioitu ja on varmistettu, että vaikutukset kohdistuvat viimeisenä lapsiin ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin. Sopimus­valtioiden on osoitettava, että tällaiset toimet ovat tarpeellisia, kohtuullisia, oikea­suhteisia, syrjimättömiä ja väliaikaisia ja että kaikki vaikutusten kohteena olevat oikeudet palautetaan mahdollisimman pian.” [9]

Vastaanottoraha on tarkoitus laskea perustuslain ja direktiivin sallimaan minimiin. Direktiivi ei siis aseta estettä korkeammalle vastaanottorahan tasolle. Pienetkin vastaanottorahan piirissä olevien lapsi­perheiden elintasoon positiivisesti vaikuttavat ratkaisut ovat toden­näköisimmin lapsen oikeuksia paremmin toteuttavia vaihtoehtoja ja siten lapsen edun mukaisia.

Lausunto­palautteen antamiselle ja käsittelylle on varattu niukasti aikaa

Yhteistä tänä keväänä valmistelussa oleville ulkomaalais­lainsäädännön lakihankkeille on ollut se, että niiden aikataulut ovat erittäin tiukat. Lausunto­kierroksille ja hallituksen esitysten päivittämiselle lausunto­palautteen perusteella on varattu hyvin vähän aikaa. Lausunto­ajat eivät täytä edes valtio­neuvoston lainvalmistelu­ohjeistuksen minimi­vaatimuksia. Säädös­valmistelun kuulemis­ohjeen mukaan säädös­ehdotuksista pyydettävien kirjallisten lausuntojen antamiseen varataan aikaa vähintään kuusi viikkoa ja laajoissa hankkeissa vähintään kahdeksan viikkoa. Lausunto­aikaa on aihetta pidentää, jos se muuten ajoittuisi yleiseen lomakauteen, tässä tapauksessa hiihtoloma­kauteen.

Lapsiasia­valtuutettu pitää lausunto­kierrosten vaikuttavuuden ja uskottavuuden näkökulmasta kiireisiä aikatauluja hyvin kyseen­alaisina. Lyhyet lausuntoajat eivät muutu hyväksyttäväksi sillä, että lausunto­pyynnössä todetaan tarve saada esitykset hallitus­ohjelman mukaisesti eduskunnan käsiteltäväksi kevät­kaudella 2024.

Valtioneuvoston oikeus­kansleri huomautti 29.1.2024 antamassaan ratkaisussa[10], että hallitus­ohjelman demokraattinen legitimiteetti ei oikeuta korvaamaan osallistumista lainsäädäntö­hankkeiden valmisteluun, mikä on mahdollista vain silloin, jos säädös­valmistelussa varmistetaan riittävän pitkät kuulemis­ajat. Oikeus­kansleri kiinnitti myös hallituksen ja ministeriöiden huomiota siihen, että poliittisilla päätöksillä ei voida rajoittaa perustus­lain 14 §:ssä säädettyä osallistumis­oikeutta.

 

Jyväskylässä 11.3.2024

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi

---