LAPS/65/2024, 6.8.2024
Lapsiasiavaltuutetun lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle hallituksen esitysluonnoksesta sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain 12 §:n muuttamisesta
VN/12900/2024
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasiavaltuutettu arvioi hallituksen esitysluonnosta yleissopimuksen näkökulmasta.
Esitysluonnoksen keskeinen sisältö
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annettua lakia siten, että oikeus toimia tilapäisesti laillistetun sosiaalityöntekijän tehtävissä mahdollistettaisiin myös henkilölle, joka on suorittanut soveltuvan sosiaalialan korkeakoulututkinnon osana tai sen lisäksi sosiaalityön perus- ja aineopinnot sekä käytännön harjoittelun tai jolla on soveltuvan sosiaalialan korkeakoulututkinnon ja sosiaalityön perus- ja aineopintojen lisäksi riittävä käytännön kokemus ja ammattitaito.
Esityksen tavoitteena on sosiaalihuollon henkilöstön saatavuuden ja sosiaalihuollon palveluiden, kuten lastensuojelun, riittävyyden varmistaminen. Esityksellä turvataan lisäksi sosiaalihuollon asiakkaiden oikeutta hyvään sosiaalihuoltoon.
Lapsiasiavaltuutetun kannanotot
Lapsiasiavaltuutettu otti kantaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kelpoisuuskysymyksiin toukokuussa 2024 lausunnossaan valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2025–2028. Lapsiasiavaltuutettu katsoi tällöin, että sosiaalityöntekijöiden sijaiskelpoisuusvaatimuksen muutosta olisi arvioitava kokonaisuutena ja kohdistettava sen perusteella muutos ennemminkin muihin sosiaalityön palveluihin kuin lastensuojeluun. Lapsiasiavaltuutettu korosti lausunnossaan käytännön kokemuksen ja ammattitaidon merkitystä vaativassa lastensuojelutyössä.[1]
Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että tässä esityksessä muutokset koskisivat koko sosiaalihuollon toimintakenttää ja että lakiin sisällytettäisiin vaatimus suoritetusta käytännön harjoittelusta tai riittävästä käytännön kokemuksesta ja ammattitaidosta. Parhaimmillaan sijaistyövoiman lisääntyminen muissa palveluissa voisi vapauttaa päteviä työntekijöitä pahimmasta työvoimapulasta kärsivään lastensuojeluun, joskin tähän vaikutukseen liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Samalla on muistettava, että muiden sosiaalipalvelujen saatavuus ja laatu vaikuttavat sekä suoraan että välillisesti lapsen oikeuksien toteutumiseen ja lastensuojelutarpeen laajuuteen.
Tilastotiedot lastensuojelun henkilöstötilanteesta ovat hälyttäviä. Huhtikuussa 2024 lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden vakansseista oli täyttämättä 14 prosenttia ja 24 prosenttia vakansseista hoiti ns. sijaispätevä työntekijä[2]. Toisin sanoen 38 prosentissa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden viroista ei työskentele laillistettu sosiaalityöntekijä. Näin heikko tilanne heijastuu väistämättä lastensuojelun laatuun ja heikentää pahimmillaan asiakasturvallisuutta. Lapsille tämä tarkoittaa julkisen vallan laiminlyöntiä turvata heidän oikeutensa erityiseen suojeluun. Tilanne, jossa lapsi ei joko pääse palvelujen piiriin tarpeeksi ripeästi tai saa tilanteen edellyttämää apua ja tukea, on kohtuuton ja kestämätön.
Lapsiasiavaltuutettu tunnistaa tilapäisten sijaisten käyttöön liittyvät riskit erityisesti lastensuojelussa. Voi myös kysyä, missä määrin vakituinen henkilöstö pystyy tosiasiallisesti hoitamaan sille kuuluvan ohjaus- ja valvontatehtävänsä nykyisessä tilanteessa. Nämä riskit tiedostaen lapsiasiavaltuutettu katsoo, että valittavista ratkaisuvaihtoehdoista tulisi valita se, joka turvaa parhaiten lapsen pääsyn palvelujen piiriin. Kokonaisuutena arvioiden lapsiasiavaltuutettu pitää lapsen oikeuksien kannalta parempana säätää nyt esitetyt muutokset ja kallistuu siten kannattamaan esitystä.
Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin painottaa, että esitetty muutos tulee nähdä vain väliaikaisena ratkaisuna visaiseen ongelmaan, johon on aktiivisesti puututtava jatkossakin. Lapsiasiavaltuutettu kannustaa hätäratkaisujen sijaan edistämään sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö- ja työnjakomallien kehittämistä ja siirtymään niiden osalta toimenpiteiden toteutusvaiheeseen.
Lopuksi lapsiasiavaltuutettu kehottaa vielä tarkastelemaan perusteluja seuraavilta osin: Säännöskohtaisten perustelujen (s. 39) mukaan korkeakoulututkinnon soveltuvuuden sekä riittävän käytännön kokemuksen ja ammattitaidon arvioinnista vastaisi työnantaja. Lisäksi todetaan, että työnantajan tulisi siten tapauskohtaisesti arvioida henkilön koulutuksen, kokemuksen ja ammattitaidon riittävyys henkilölle osoitettavien työtehtävien edellyttämään osaamiseen. Esitetty sääntely antaisi työnantajalle hyvin laajan harkintavallan sen suhteen, millaista käytännön kokemusta työntekijältä vaadittaisiin. Jotta tämä ei johtaisi epäyhdenvertaisiin käytäntöihin, olisi hyvä pohtia, voisiko harkintaa sitoa esimerkiksi sisällyttämällä säännöskohtaisiin perusteluihin suuntaviivoja siitä, millainen ja minkä pituinen käytännön kokemus olisi riittävä lain vaatimusten täyttämiseksi.
Jyväskylässä 6.8.2024
Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu
Reetta Peltonen, juristi
[1] Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle valtioneuvoston selonteosta julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2025–2028
[2] Lastensuojelun sosiaalityön henkilöstömitoitus huhtikuussa 2024: Lastensuojelun enimmäisasiakasmäärä ylittyy valtaosalla hyvinvointialueista. THL tilastoraportti 31/2024, 7.6.2024.