LAPS/55/2025, 17.6.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto sosiaali- ja terveys­ministeriölle hallituksen esitys­luonnoksesta laiksi lastensuojelu­lain muuttamisesta sekä siihen liittyviksi laeiksi

Viite: VN/2821/2024

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitys­luonnosta yleissopimuksen näkökulmasta.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä.

Hallituksen esitys­luonnoksen keskeinen sisältö

[1]

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lastensuojelu­lakia, terveydenhuolto­lakia ja lakia sosiaali- ja terveyden­huollon valvonnasta. Lisäksi ehdotetaan annettavaksi uusi laki valtion lastensuojelu­laitoksesta ja sen yhteydessä toimivasta koulusta. Laki Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojelu­yksiköistä sekä laki valtion kasvatus­laitoksista ja niissä toimivien henkilöiden eläke­oikeuden perusteista kumottaisiin.

Esityksen tavoitteena on vahvistaa lapsen oikeutta erityiseen suojeluun sekä turvata lapsi- ja perhe­kohtaisen lastensuojelun tavoitteiden toteutuminen. Esitys toteuttaa pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmaa, jonka mukaan hallitus­kaudella toteutettavassa lastensuojelu­lainsäädännön uudistamisessa varmistetaan sijais­huollossa olevan lapsen edun, hyvinvoinnin ja turvallisuuden toteutuminen rajoitus­toimien käytön edellytyksiä selkeyttämällä. Uudistuksella mahdollistetaan lastensuojelu­viranomaisille ja sijaishuolto­paikoille nykyistä riittävämmät toimivaltuudet tehdä työtään. Esityksessä selkiytetään kasvatuksellisen rajaamisen ja rajoitus­toimenpiteiden välistä rajaa. Hallitusohjelman mukaisesti viranomaiset velvoitetaan aktiiviseen yhteistyöhön sekä varmistetaan riittävä toimivalta ja keinovalikoima, jotta sijaishuolto­paikastaan luvatta poissa oleva lapsi löydetään nopeasti ja saadaan palautettua. Lisäksi uudella kuntouttavalla suljetulla laitospalvelulla mahdollistetaan lisäkeinoja alle rikosvastuu­iän olevien lasten rikos­kierteiden katkaisuun.

Esitykseen sisältyvät myös ehdotukset, jotka liittyvät lastensuojelun ja psykiatrian osaamisen yhteen­sovittavien lastensuojelun palvelu­yksiköiden toteuttamiseen.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasia­valtuutettu pitää nyt lausuttavana olevia muutoksia lähtö­kohtaisesti tarpeellisina, mutta korostaa edelleen lastensuojelu­lain kokonais­uudistuksen välttämättömyyttä.
• Esitysluonnoksen vaikutus­arvioinnit jäävät hyvin ylätasolle. Myönteistä on, että niissä on tuotu esiin sekä ehdotusten positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia, mutta arvioinnin konkretisointi on jäänyt vähäiseksi.
• Rajan vetäminen kasvatuksellisten keinojen ja rajoitus­toimenpiteiden välille on lainsäädäntö­tasolla vaikeaa, joten myöskään säännös­kohtaisten perusteluiden muotoilu ei ole helppo tehtävä. Riskinä on, että ehdotettu sääntely ei edelleenkään selkeytä tilanteita riittävästi. Esimerkiksi rajojen asettamisen yhteydessä sallittu fyysiseen koskemattomuuteen puuttuminen jää edelleen epäselväksi.
• Perhehoidossa ei aina ole riittävästi pystytty varmistamaan lapsen oikeuksien toteutumista, ja perhehoidon valvonta on ollut puutteellista. Esitys­luonnoksessa ei ehdoteta mitään merkittäviä parannuksia tähän.
• Lapsiasiavaltuutettu toteaa, että hybridi­yksiköiden kohderyhmästä, työn sisällöistä ja toteuttamisesta (ml. yhteistyö) tulisi säätää nykyistä selkeämmin ja velvoittavammin.
• Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että mahdollisuus pidentää erityisen huolenpidon jaksoa ehdotetulla tavalla on kannatettava.
• Lapsiasiavaltuutettu pitää mahdollisuutta irtisanoa lapsen aiempi sijaishuolto­paikka lapsen siirtyessä erityisen huolenpidon jaksolle riskinä siten, että tätä mahdollisuutta käytetään säästö­toimenpiteenä eikä arvioida jokaisen lapsen tilannetta yksilöllisesti erikseen.
• Lapsiasiavaltuutettu pitää ehdotusta kuntouttavasta suljetusta laitos­palvelusta lähtökohtaisesti kannatettavana.
• Esitysluonnoksen muotoilut antavat kuvan, että kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun ei voida sijoittaa rikosvastuu­ikärajan ylittäneitä henkilöitä. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että joissain tapauksissa kuntouttava suljettu laitospalvelu voisi olla alaikäiselle rikosvastuu­iän ylittäneelle lapselle suljettua vankilaa parempi paikka rangaistuksen suorittamiseen. Säännöksen muotoiluja ja perusteluja tulisi tarkentaa tarvittaessa.
• Lapsen oikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen kannalta on syytä myös avata säännös­kohtaisissa perusteluissa, miten lapselle asetettuja suljetun laitospalvelun aikaisia rajoituksia asetetaan ja puretaan ja miten lapsi tai huoltaja voi hakea muutosta rajoitus­päätöksiin tai sijoituksen purkua sijoituksen aikana.
• Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että sääntelyä tarkennetaan koskien sijoitus­paikastaan luvattomasti poistuneita lapsia ja huomioidaan myös perhehoidosta tapahtuva nk. hatkaaminen. Lapsen kiinniottamista ja sijoituspaikkaan palauttamista koskevat muutosehdotukset ovat tervetulleita.
• Laista valtion lastensuojelu­laitoksesta ja sen yhteydessä toimivasta koulusta tehty esitys vaikuttaa lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan perustellulta ja selkeyttää laitoksen tehtävää, organisaatiota ja johtamisen rakenteita.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Yleistä

Pääministeri Orpon hallitus­ohjelmaan [2] on kirjattu, että hallitus uudistaa lastensuojelu­lainsäädännön ja että uudistuksessa varmistetaan lapsen edun, hyvinvoinnin ja turvallisuuden toteutuminen rajoitustoimien käytön edellytyksiä selkeyttämällä. Lisäksi kirjattuna on varhaisen tuen, moniammatillisen lapsiperhetyön ja lastensuojelun avopalveluita painottavan palvelurakenteen edistäminen.

Lastensuojelun lainsäädännön uudistus on käynnissä. Lapsiasia­valtuutettu esitti helmikuussa 2022 kertomuksessaan eduskunnalle, että Suomessa tulisi käynnistää lastensuojelu­lain kokonais­uudistus. [3] Sosiaali- ja terveys­ministeriö tiedotti toukokuussa 2022, että tuolloin valmistelussa ollut lastensuojelu­lain osittais­uudistus keskeytetään ja aloitetaan kaksivaiheinen, yli hallituskausien ulottuva lastensuojelu­lain kokonais­uudistus. Tässä yhteydessä säädettiin kuitenkin jo henkilöstö- ja asiakas­mitoituksista. Uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa luotiin lastensuojelun visio. [4]

YK:n lapsen oikeuksien komitea antoi lukuisia lastensuojelun kehittämistä koskevia suosituksia Suomelle määräaikais­raportoinnin loppu­päätelmissään kesäkuussa 2023. Komitea esitti huolensa siitä, että masennus, ahdistuneisuus ja itsensä vahingoittaminen ovat yleisiä lasten keskuudessa ja suositteli, että Suomi antaa kiireellisesti asianmukaiset resurssit, täytäntöön panee mielenterveys­strategian, järjestää päihdehuollon ja uudistaa lastensuojelu­lain. [5]

Euroopan lapsiasia­valtuutettujen verkosto (European Network of Ombudspersons for Children ENOC) selvitti suomalais­professori emerita Tarja Pösön toimesta lastensuojelun sijaishuollon toimintaa itsenäisten lapsen oikeuksia edistävien instituutioiden näkökulmista. “The Protection and Promotion of the Rights of Children in Alternative Care” -selvitykseen vastasi 34 instituutiota ja sen tulokset julkaistiin syksyllä 2024. [6] Selvityksen ja ENOCin jäsenistä koostuneen työryhmän työskentelyn pohjalta julkaistiin yhteiset suositukset lastensuojelun sijaishuollon parantamiseksi. [7] Suosituksiin sisällytettiin myös lastensuojelun sijaishuollossa kasvavien lasten näkemyksiä 15:stä Euroopan neuvoston jäsenvaltiosta, minkä lisäksi lapset julkaisivat aiheesta oman raportin. Lapsiasia­valtuutettu suosittelee lämpimästi, että esityksen laatijat tutustuvat näihin arvokkaisiin ja tuoreisiin selvityksiin lastensuojelun sijaishuollon korjaus­tarpeista.

Lapsiasia­valtuutettu pitää nyt lausuttavana olevia muutoksia lähtö­kohtaisesti tarpeellisina, mutta korostaa edelleen lastensuojelu­lain kokonais­uudistuksen välttämättömyyttä. Esittäessään lastensuojelu­lain kokonais­uudistusta lapsiasia­valtuutettu perusteli uudistuksen tarvetta lastensuojelun kriisiytyneen tilanteen lisäksi sillä, että voimassa olevaa lakia oli uudistettu lähes 30 kertaa, mikä on johtanut repaleiseen lakiin, jonka noudattaminen ja ymmärtäminen on jo asiantuntijoillekin vaikeaa. Nyt ehdotettavat muutokset eivät tätä ongelmaa valitettavasti korjaa.

Lapsiasiavaltuutettu on huolissaan siitä, että lastensuojelu­lakia pyritään uudistamaan edelleen vaiheittain, pala kerrallaan. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että nyt esitetyissä säännös­muutoksissa on valtava määrä säännös­viittauksia sekä lastensuojelu­lain sisäisesti että myös jossain määrin muihin säädöksiin. Tämä tekee laista entistä vaikeammin haltuun otettavan. Lapsiasia­valtuutetunkin on ajoittain vaikea seurata esityksen lainsisäistä ja lakien välistä logiikkaa. Muistutammekin pyrkimyksestä laatia selkeää ja johdonmukaista lainsäädäntöä, joka perusteluineen avautuu myös lakia soveltaville ammattilaisille ja ihmisille, joiden elämän­tilanteisiin sitä sovelletaan – semminkin kuin kyseessä ovat haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset.

Selkeyttäminen vaatisi lain uudelleen kirjoittamisen kokonaisuudessaan. Epäselvää on myös, miten nyt ehdotettavat uudistukset – huomioiden muut meneillään olevat, palveluja ja palvelu­rakennetta uudistavat hankkeet – siirtävät painopistettä pois viime­sijaisista palveluista kohti ennalta­ehkäiseviä palveluja ja lastensuojelun avohuollon palveluja painottavaa palvelu­rakennetta.

Lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointi

Hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä on tehty monipuolista vaikutusten arviointia, mikä on myönteistä. Lapsiasia­valtuutettu pitää erityisen tärkeänä, että valmistelun aikana on kuultu sijoitettuja lapsia. Lainvalmistelu yhteistyössä erityisesti lastensuojelu­lain täytäntöön­panosta vastaavien tahojen kanssa on välttämätöntä. Myös tätä työtä valmistelussa on esitys­luonnoksen mukaan (s. 50) tehty kiitettävästi.

Lapsiasia­valtuutettu keskittyy lausunnossaan kommentoimaan pääasiassa esitys­luonnoksen lapsivaikutusten arviointia.

Toteamme kuitenkin lisäksi yleisellä tasolla, että luonnoksen vaikutus­arvioinnit jäävät hyvin ylätasolle. Myönteistä on, että niissä on tuotu esiin sekä ehdotusten positiivisia että negatiivisia vaikutuksia, mutta arvioinnin konkretisointi on jäänyt vähäiseksi. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että vaikutus­arvioinneista ei käy ilmi, perustuvatko arvioinnit tutkimus­tietoon ja jos perustuvat, mitä tutkimus­tietoa arvioinneissa on käytetty. Nykytilan kuvauksessa tutkimus­tietoon viitataan jonkin verran, mutta tutkimus­tiedon hyödyntämisen olisi tärkeää näkyä myös vaikutus­arviointien yhteydessä. Esimerkiksi luonnoksen kohta 4.2.1 Taloudelliset vaikutukset on melko laaja, mutta sen perusteella on vaikea muodostaa kuvaa tosi­asiallisista arvioiduista taloudellisista vaikutuksista. Jossain määrin hahmottamista vaikeuttaa se, että kohdassa kuvataan varsin paljon ehdotettujen muutosten sisältöä ja tekstistä on vaikea erottaa sitä osuutta, joka kuvaa taloudellisia vaikutuksia. Kohdassa esitetään jonkin verran kokonais­kustannuksia, mutta siinä olisi hyvä kuvata muun muassa sitä, kuinka montaa lasta kukin ehdotus tulee toden­näköisesti koskemaan. Näin on nyt tehty vain osassa ehdotuksia. Ilman tarkempia laskelmia, täsmällisempiä lukumääriä ja euromääriä on mahdotonta arvioida, ovatko eri ehdotusten kuvatut vaikutukset suuntaan tai toiseen toden­näköisiä tai ylipäätään mahdollisia.

Lapsivaikutuksia arvioidaan esitysluonnoksen otsikoinnin mukaan kohdassa 4.2.3.2, jonka sisältö vastaakin otsikkoa. Jonkin verran lapsiin kohdistuvia välittömiä tai välillisiä vaikutuksia on luettavissa myös muista kohdista. Kohdassa 4.2.3.2 on kuvattu laajemmin suljetusta laitospalvelusta seuraavia vaikutuksia, kun taas muiden ehdotusten vaikutukset jäävät lyhyiksi maininnoiksi. Kohdassa on myönteistä, että siinä on pyritty esittämään sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Ongelmana on, että siitä ei käy ilmi esimerkiksi se, kuinka suureen lapsiryhmään mikäkin vaikutus kohdistuisi tai onko negatiivisen tai positiivisen vaikutuksen toteutuminen todennäköisempää. Luonnoksesta ei myöskään käy ilmi, millaiseen tutkimustietoon, tilastoihin tai selvityksiin arviointi perustuu. Arviointi on siten muiden vaikutus­arviointien tapaan hyvin ylätasolla, eikä sen perusteella juurikaan voi muodostaa käsitystä ehdotusten vaikutuksista lapsiin.

Myönteistä lapsi­vaikutusten arvioinnissa on myös se, että kohdassa kuvataan valmistelutyössä kartoitettuja lasten näkemyksiä. Tekstiin tulisi kuitenkin täydentää, miten lasten näkemykset on valmistelussa otettu huomioon tai jos niitä ei ole voitu huomioida, syy huomiotta jättämiseen.

Vaikutus­arvioinnin loppuun (kohta 4.2.6) on kerätty yhteenvetoa keskeisistä vaikutuksista ja ehdotuksiin liittyvistä riskeistä. Sinänsä ajatus yhteenvedosta on hyvä, mutta erityisesti luettelo riskeistä (kohdassa esitetty ranskalaisin viivoin ja hyvin tiiviisti) herättää kysymyksen, eikö lain­valmistelussa tulisi etsiä ratkaisua näiden riskien poistamiseksi tai ainakin minimoimiseksi, kun valmistelussa on havaittu varsin selkeitä ja merkittäviäkin riskejä. Luonnollisesti osa luetelluista riskeistä on sellaisia, että niitä ei voida ratkaista ainakaan pelkästään lainsäädännöllä, vaan kyse on ennemminkin täytäntöön­panoon liittyvistä kysymyksistä. Täytäntöön­panoon liittyvien riskien tunnistaminen voi kuitenkin vaikuttaa siihen, millaista lainsäädäntöä on ylipäätään järkevä ehdottaa säädettäväksi ja voidaanko nyt ehdotettavalla lain­säädännöllä saavuttaa sille asetetut tavoitteet ja minimoida siitä aiheutuvat riskit.

Kasvatukselliset keinot ja rajoitus­toimenpiteet

Esitys­luonnoksen mukaan esityksen yhtenä tavoitteena (s. 46) on: ”[l]apsen edun, hyvinvoinnin ja turvallisuuden toteutumisen varmistamiseksi selkiytetään kasvatuksellisen rajaamisen ja rajoitus­toimien käytön edellytyksiä sekä varmistetaan näin lastensuojelu­viranomaisille ja sijaishuolto­paikoille riittävät toimivaltuudet tehdä työtään. Kasvatuksellisia käytäntöjä koskevien ehdotusten tavoitteena on varmistaa sekä perhe­hoitajalle että sijaishuolto­yksiköille jatkossa riittävät keinot lapsen suojelemiseksi muuttuvassa toiminta­ympäristössä.” Sijoitetun lapsen oikeudesta tasapainoiseen kehitykseen ja erityiseen suojeluun säädettäisiin 4 a §:ssä ja kasvatuksellisesta rajaamisesta ehdotetaan säädettäväksi lastensuojelu­lain 4 b – 4 c §:issä. Näistä kaksi jälkimmäistä on uusia säännöksiä. Kasvatuksellisia rajoja voitaisiin jatkossa asettaa sekä perhehoidossa että laitoshoidossa. Rajoitus­toimenpiteistä, joita voidaan käyttää tarvittaessa vain lastensuojelu­laitoksissa, säädettäisiin 11 luvussa.

Ehdotettu 4 a § koskee siis kaikkia kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia. Lapsen kasvun ja kehityksen turvaaminen sekä lapsen suojelu on aikuisten vastuulla ja tässä tehtävässään aikuiset voivat määrätä myös rajoja, joista lapset eivät aina ole samaa mieltä. Tämä kuuluu normaaliin kasvatukseen, oli sitten kyse lapsen omasta perheestä tai sijaisperheestä tai lastensuojelu­laitoksesta. Säännöksen 1 momentissa viitataankin lapsen huollosta ja tapaamis­oikeudesta annetun lain (361/1983, jälj. lapsenhuolto­laki) 1 §:ään, jossa säädetään lapsen huollosta. 

Säännös­kohtaisissa perusteluissa on pyritty selkeyttämään kasvatuksellisten keinojen eli rajojen asettamisen sisältöä sekä niiden eroa laitoshoidossa mahdollisiin rajoitus­toimenpiteisiin. Rajan vetäminen kasvatuksellisten keinojen ja rajoitus­toimenpiteiden välille on lainsäädäntö­tasolla vaikeaa, joten myöskään säännös­kohtaisten perusteluiden muotoilu ei ole helppo tehtävä. Kuten esitys­luonnoksessakin todetaan, riskinä on, että ehdotettu sääntely ei edelleenkään selkeytä tilanteita riittävästi.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että nyt esitetyt säännös­kohtaiset perustelut ovat hyvin suurelta osin samat, joita esitettiin jo vuoden 2020 alussa voimaan tulleen lastensuojelu­lain muutoksen hallituksen esityksessä (HE 237/2018 vp). Tuolloin sosiaali- ja terveys­valiokunta muutti säännöksen sanamuotoja perustuslaki­valiokunnan lausunnon perusteella ja edellytti mietinnössään, että sijais­huollossa olevien lasten oikeutta tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin sekä lastensuojelu­lakiin sisältyvien rajoitusten käyttöä arvioidaan ja selkeytetään (esimerkiksi) osana asiakkaan ja potilaan itsemääräämistä koskevan lainsäädännön valmistelua (StVM 42/2018 vp). Nyt ehdotettavilla säännöksillä pyritään vastaamaan kyseiseen eduskunnan hyväksymään lausumaan (EV 317/2018 vp). Käytännössä 4 a §:ään on nostettu pykälätasolle pieni osa aiemmista säännös­kohtaisista perusteluista ja loput on jätetty edelleen perusteluiden varaan. Pykälätasoisen sääntelyn tarkentaminen voi parhaimmillaan antaa jonkin verran vahvempaa ”selkänojaa” käytännön soveltamis­tilanteiden ratkaisemiseksi, mutta esitys­luonnoksen perusteella on edelleen vaikea arvioida, missä määrin se tosi­asiallisesti selkeyttää kasvatuksellisten rajojen asettamista.

Ehdotetussa 4 a §:ssä viitataan lapsenhuolto­lain 1 §:ään, jossa määritellään lapsen huollon tarkoitus, lapsen hyvä hoito ja kasvatus, iän ja kehitystason mukainen valvonta ja huolenpito ja oikeus suojeluun kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Lisäksi 1 §:n 3 momentin mukaan ”[l]asta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.” Viittauksesta huolimatta ehdotetussa 4 a §:ssä toistetaan osin samoja asioita.

On sinänsä ymmärrettävää, että 4 a §:ssä halutaan korostaa lapsen psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen kehityksen tärkeyttä sekä sitä, että lasta ei saa alistaa tai kohdella ihmisarvoa loukkaavalla tavalla. Esitys­luonnoksessa 4 a §:n 1 momentti on kuitenkin sekava. Lapsiasia­valtuutettu ehdottaa, että 4 a §:n voisi jakaa esimerkiksi kahdeksi momentiksi siten, että 1 momentissa säädettäisiin hyvästä hoidosta ja kasvatuksesta jne. viitaten lapsen huoltolain 1 §:ään. Toisessa momentissa säädettäisiin oikeudesta rajoittaa lasta kasvatuksellisena keinona ja laitoshoidossa oikeudesta tarvittaessa käyttää rajoitus­toimenpiteitä. Ja kolmannessa momentissa esitys­luonnoksen ehdotuksen 2 momentin mukaisesti velvollisuudesta keskustella menettely­tavoista, kasvatus­periaatteista ym. asiakas­suunnitelman laatimisen yhteydessä. Näin säännöksestä tulisi johdon­mukaisempi. [8] Huomautamme tosin, että 4 a–c §:issä on paljon viittauksia muihin säännöksin, kuten myös 11 luvun säännöksissä, joten säännösten muokkaaminen vaatii huolellisuutta.

Ehdotetun 4 a §:n mukaan lapselle voidaan asettaa rajoja, vaikka lapsi olisi rajoista eri mieltä. Tämäkin korostaminen on sinänsä ymmärrettävää, mutta lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että termi rajojen asettaminen (tässä yhteydessä) pitää sisällään jo ajatuksen siitä, että rajoja tarvitaan, koska lapsi itse ei välttämättä vielä osaa tai kykene toimimaan oman etunsa kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Yleisesti voidaan ajatella, kuten esitys­luonnoksessakin on pyritty kuvaamaan, että kasvatuksessa määritellään rajoja, jotta lapsen kasvu ja kehitys on tasapainoista ja hän voi hyvin. Kyse ei ole siitä, onko lapsi niistä samaa vai eri mieltä. Lapsiasia­valtuutettu ehdottaa, että ennemminkin säännöksessä mainittaisiin nimen­omaisesti (jos asiaa halutaan korostaa), että rajojen asettamisesta keskustellaan lapsen kanssa eli lapsen mielipide selvitetään ja otetaan huomioon rajoja asetettaessa. Lastensuojelu­laissa on yleinen säännös lapsen mieli­piteestä ja toivomuksista (5 §), joten viittaus siihen on myös mahdollinen. Lisäksi toteamme, että rajojen asettamisen yhteydessä sallittu fyysiseen koskemattomuuteen puuttuminen jää edelleen epäselväksi. Vaikka se ehdotetun 4 a §:n mukaan on sallittua, jos se katsotaan välttämättömäksi ja säännös­kohtaisissa perusteluissa (s. 83–84) asiaa on pyritty monisanaisesti avaamaan, konkreettinen esimerkki ”ohjata fyysisesti kevyesti olkapäältä” soveltuu todennäköisesti vain hyvin pieneen osaan kasvatuksellisia tilanteita. Vakavammat tilanteet, joista säädetään 4 b ja 4 c §:issä jäävät edelleen monilta osin avoimiksi. Millä keinoin esimerkiksi perhehoitaja saa ottaa nuorelta pois päihteet tai teräaseen, jos nuori ei ole halukas niitä luovuttamaan?

Uusissa 4 b ja 4 c §:issä ehdotetaan säädettäväksi aineiden ja esineiden pois­ottamisesta ja siitä tehtävästä päätöksestä. Säännös on samankaltainen kuin voimassa oleva 65 §, jossa säädetään aineiden ja esineiden haltuun ottamisesta laitoshoidossa rajoitus­toimenpiteenä. Uudessa 65 §:ssä säädettäisiin jatkossa aineiden ja esineiden poisottamisen (4 b §) yhteydessä sallituista voimakeinoista. Lapsiasia­valtuutettu ehdottaa harkittavaksi, tulisiko 65 §:n otsikkoa muuttaa paremmin edellä mainittua vastaavaksi. Säännöksissä tarkoitettujen aineiden ja esineiden määritelmä on laaja, joten arvio esimerkiksi niiden vaarallisuudesta tai haitallisuudesta lapsen hyvinvoinnille voi joskus olla haastavaa. Päihteiden ja tupakka­tuotteiden poisottaminen on selkeää, mutta erilaisten viestintä­laitteiden ja esineiden, joilla voidaan vahingoittaa fyysisesti itseään tai toista, voi olla vaikeampaa. Säännöksen ja sen perusteluiden kirjoittaminen riittävän täsmälliseksi on tasapainottelua selkeyden ja toisaalta sen välillä, ettei niillä suljeta pois sellaisia aineita ja esineitä, joita ei lain­valmistelussa ole huomattu ja osattu nimen­omaisesti mainita tai joita ei lakia laadittaessa ole vielä edes olemassa.

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota ehdotettuun 4 b §:n 2 momenttiin. Siinä todetaan, että lapselta on otettava pois muut kuin 1 momentissa tarkoitetut aineet ja esineet, jotka ominaisuuksiensa puolesta soveltuvat vaarantamaan lapsen omaa tai toisen henkilön henkeä, terveyttä, turvallisuutta, sijaishuolto­paikan yleistä järjestystä tai vahingoittamaan omaisuutta. Säännöksen mukaan näin voidaan kuitenkin tehdä tilanteissa, joissa perhehoitajalla tai laitoksen hoito- tai kasvatus­henkilökuntaan kuuluvalla henkilöllä on perusteltu syy epäillä, että lapsi käyttää aineita tai esineitä omaa tai muiden turvallisuutta vaarantaen. Sanamuoto sallii siis poisottamisen vain silloin, kun kyse on turvallisuuden vaarantamisesta ja se sulkee pois osan tilanteista. Poisottaminen ei olisi ilmeisesti sallittua esimerkiksi silloin, kun kyse on aineesta tai esineestä, joka ominaisuutensa puolesta soveltuu omaisuuden vahingoittamiseen, jos samaan aikaan ei ole kyse kenenkään turvallisuuden vaarantumisesta. Säännös­kohtaiset perustelut eivät anna lisätietoa tarkoituksesta, koska siinä vain toistetaan säännöksen tekstiä.

Lisäksi lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että perhehoidossa ei aina ole riittävästi pystytty varmistamaan lapsen oikeuksien toteutumista ja perhehoidon valvonta on ollut puutteellista. Esitys­luonnoksessa ei ehdoteta mitään merkittäviä parannuksia tähän. Myönteistä on, että asiakas­suunnitelmaa laadittaessa tulee keskustella menettely­tavoista ja kasvatus­periaatteista (ehdotettu 4 a § 2 momentti) ja aineiden ja esineiden poisottamisesta tulee ilmoittaa 4 b § ja 4 c §:n mukaisesti lapsen asioista vastaavalle sosiaali­työntekijälle, joka tekee myös tarvittavat päätökset. Näiden keinojen lisäksi tulee kiinnittää erityistä huomioita perhehoitajien valmennukseen ja ylipäätään lastensuojelussa toimivien koulutukseen ja toiminnan valvontaan. Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan kasvatuksellisten keinojen käyttämisessä ja rajojen asettamisessa on ensisijaisesti kyse lasten kanssa työskentelevien aikuisten ammatti­taidosta ja kyvystä toimia lasten kanssa lapsen oikeuksia kunnioittavalla tavalla.

Lasten­suojelun ja psykiatrian osaamisen yhteen­sovittava lasten­suojelun palvelu­yksikkö eli ns. hybridi­yksikkö, erityisen huolen­pidon jakson pidentäminen ja kuntouttava suljettu laitos­palvelu

Esitys­luonnoksessa ehdotetaan kolmea uudenlaista tai uudistettua palvelua: lastensuojelun ja psykiatrian osaamisen yhteen­sovittavien lasten­suojelun palvelu­yksiköiden eli ns. hybridi­yksiköiden perustamista, erityisen huolenpidon eli EHO-jaksojen pidentämistä ja kuntouttavan suljetun laitos­palvelun perustamista.

Lapsiasiavaltuutettu toteaa, että esitys­luonnoksessa näiden kolmen uudenlaisen tai uudistetun palvelun kohderyhmien määrittelyt jäävät sekä verrattuna toisiinsa että yksittäisinä palveluina osittain sekaviksi. Lisäksi kohderyhmiä on määritelty eri puolilla esitys­luonnosta, mikä hankaloittaa kokonaisuuden hahmottamista. Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että lain toimeenpanon kannalta on tärkeää, että kunkin palvelun kohdalla on selkeästi määritelty, miten, millaisissa tilanteissa ja minkälaiset lapset kuhunkin palvelut ohjautuvat.

Seuraavaksi lapsiasia­valtuutetun erillisiä huomioita kustakin palvelusta.

Hybridi­yksikkö

Lapsiasiavaltuutettu esitti vuosi­kertomuksessaan 2023 kannan­oton hybridi­yksiköiden perustamisesta. [9] Kuten esitys­luonnoksessa tuodaan esille, kevään 2024 kehysriihessä lastensuojelun hybridi­yksiköiden kehittämiseen osoitettiin 0,5 miljoonaa euroa vuodesta 2025 lähtien.

Ensinnä lapsiasia­valtuutettu haluaa kiinnittää huomiota esitys­luonnoksen käsitteelliseen sekavuuteen hybridi­yksikköön liittyen. Yksiköstä käytetään luonnoksessa lukuisia käsitteitä [mm. lastensuojelun ja psykiatrian yhteensovitettu yksikkö (niin sanottu hybridi-yksikkö lastensuojelun ja lasten- ja nuorten­psykiatrian yhteis­asiakkaille), lastensuojelun hybridimalli, lastensuojelun ja psykiatrian yhteen­sovitettu yksikkö (ns. hybridi -yksikkö), lastensuojelun ja psykiatrian yhteen­sovitettu palvelu (esimerkiksi niin sanottu hybridi­yksikkö), lastensuojelun ja psykiatrian osaamisen yhteen­sovittava lastensuojelu­palvelu (ns. hybridi­yksikkö), lapsiasia­valtuutetun esittämä lasten­suojelun hybridi-malli, lastensuojelun ja psykiatrian osaamisen yhteen­sovittavat lastensuojelun palvelu­yksiköt (hybridiyksiköt), lastensuojelun ja lasten- ja/tai nuorten­psykiatrian yhteensovitetut ns. hybridi­yksiköt, lastensuojelun ja psykiatrian osaamisen yhteensovittava lastensuojelun palvelu­yksikkö], mikä vaikeuttaa ehdotusten hahmottamista.

Lapsiasiavaltuutettu esittää, että yksiköistä käytettäisiin jo kohtalaisen vakiintunutta käsitettä ”hybridiyksikkö”, johon esityksessäkin lukuisia kertoja viitataan.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että ehdotetut informatiivis­luonteiset, saman­sisältöiset lisäykset lastensuojelu- ja terveydenhuolto­lakeihin (lastensuojelu­laki 16 b § ja terveydenhuolto­laki 69 §) eivät ole riittävän selkeitä tai velvoittavia yksikön toteuttamiseksi. Kyseiset pykälät eivät sisällä mainintaa hybridi­yksiköstä ollenkaan eivätkä kuvaa palvelujen sisältöä ja tarkoitusta, vaikka korostavatkin sinänsä tärkeän yhteistyön merkitystä terveyden- ja sosiaalihuollon välillä. Lapsiasiavaltuutettu toteaa, että hybridi­yksikköjen kohderyhmästä, työn sisällöistä ja toteuttamisesta (ml. yhteistyö) tulisi säätää nykyistä selkeämmin ja velvoittavammin.

Erityisen huolen­pidon jakson pidentäminen

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että mahdollisuus pidentää erityisen huolenpidon jaksoa ehdotetulla tavalla on kannatettava.

Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin huomauttaa, että valtuutetun tapaamat sijaishuollon piirissä olevat lapset ovat tuoneet esiin ystävyys- ja läheis­suhteiden merkityksen ja niiden ylläpitämisen vaikeudet sijaishuollossa erityisesti lastensuojelu­laitoksissa ja erityisen huolenpidon osastoilla. Myös edellä mainituissa ENOCin suosituksissa korostetaan lapsen oikeutta ylläpitää merkityksellisiä suhteita perheeseensä ja muihin läheisiinsä sekä mahdollisuutta ylläpitää etnisiä, kulttuurisia, uskonnollisia ja kielellisiä juuriaan. Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että lapsen oikeus läheis­suhteisiin ja edellä mainittuihin identiteetille merkityksellisiin tekijöihin on otettava huomioon myös erityisen huolenpidon jaksoilla. Tämä velvollisuus korostuu sitä enemmän, mitä pidemmästä erityisen huolenpidon jaksosta on kyse.

Lapsiasiavaltuutettu pitää mahdollisuutta irtisanoa lapsen aiempi sijaishuolto­paikka lapsen siirtyessä erityisen huolenpidon jaksolle riskinä siten, että tätä mahdollisuutta käytetään säästö­toimenpiteenä eikä arvioida jokaisen lapsen tilannetta yksilöllisesti erikseen. Koska lastensuojelun pyrkimyksenä on turvata lapselle mahdollisimman hyvä hoito ja kasvatus sekä niiden jatkuvuus, ei sijaishuolto­paikan irtisanominen ole useinkaan perusteltua lapsen edun näkökulmasta. Kyse on usein säästö­toimenpiteistä, vaikkakin joissain tilanteissa voi olla EHO-jakson alkaessa jo nähtävissä, että nuoren paluu entiseen sijoitus­paikkaan ei ole mahdollista eikä lapsen edun mukaista. Esitys­luonnoksessa (s. 59) todetaan, että eduskunnan apulais­oikeusasiamies on edellyttänyt, että lapsen sijaishuolto­paikka yleensä säilyy myös EHO-jakson ajan (huom. esitys­luonnoksessa tosin viitataan teokseen Lastensuojelulaki – käytäntö ja soveltaminen, jossa ei kohdassa 11.17.1 näyttäisi olevan viittausta edelleen eduskunnan apulais­oikeusasiamiehen päätökseen). Samassa kohdassa (4.2.1.1 Vaikutukset hyvinvointi­alueiden, kuntien ja valtion kustannuksiin, s. 59) kuitenkin todetaan, että ”verrattuna nykytilanteeseen säästyvät varsinaisen hoitopaikan kustannukset, mutta toisaalta syntyisi hieman lisäkustannuksia uuden sijaishuolto­paikan järjestämisestä EHO-jakson päättyessä. Tuplapaikka jäänee pois suurimmalta osalta lapsista --- Tuplapaikan poisjääminen säästää kuitenkin kokonaisuudessaan enemmän kustannuksia, kuin EHO-jakson pidennyksestä syntyy lisäkustannuksia.” Sanotun perusteella jää käsitys, että tuplapaikasta luopuminen on taloudellisesti kannatettavaa ja lapsen edun mukainen päätöksen teko jää toissijaiseksi seikaksi.

Kuntouttava suljettu laitos­palvelu

Lapsiasiavaltuutettu pitää ehdotusta kuntouttavasta suljetusta laitospalvelusta lähtökohtaisesti kannatettavana.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että kuntouttavaa suljettua laitospalvelua koskevissa säännös­kohtaisissa perusteluissa tulee avata muutoksenhakua niin sijoitus­päätökseen kuin rajoitus­toimenpiteisiin liittyen. Tällä hetkellä muutoksenhakua ei ole avattu lainkaan, vaan muutoksenhaku­mahdollisuus on todettu vain muutoksenhaku­säännöksessä. Lapsiasia­valtuutettu on pannut merkille, että asiaintila on jo aiheuttanut väärin­käsityksiä lausunnon­antajien keskuudessa. On siis varteen­otettava vaara, että lakia soveltavat viranomaiset ja ammattilaiset tulkitsevat lakia väärin ja mahdollisesti ohjaavat asiakkaita virheellisesti muutoksenhaku­oikeutta koskevissa kysymyksissä.

Esityksen mukaan lapsen tilannetta arvioitaisiin neljän kuukauden välein järjestettävässä asiakassuunnitelma­neuvottelussa, jonka tueksi tulisi saada asiantuntija-arvio. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että vaikka neljän kuukauden välein tarkastettava asiakas­suunnitelma on lähtökohtaisesti kannatettava, on lapsen tilannetta, sijoituksen ja tuen tarvetta seurattava ja arvioitava jatkuvasti yksilöllisesti. Seurannan ja arvioinnin perusteella tulee tehdä, tarvittaessa välittömästikin, lapsen tarpeiden mukaisia muutoksia lapsen kuntoutukseen ja sijoitus­päätökseen. Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan lapsen oikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen kannalta on syytä myös avata säännös­kohtaisissa perusteluissa, miten lapselle asetettuja suljetun laitospalvelun aikaisia rajoituksia asetetaan ja puretaan ja miten lapsi tai huoltaja voi hakea muutosta rajoitus­päätöksiin tai sijoituksen purkua sijoituksen aikana. Esitys­luonnoksen perusteluissa on nyt pääasiassa kuvattu vain kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun sijoittamista koskevaa päätöksen­tekoa.

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että lapsen läheis­suhteiden turvaamiseen on syytä kiinnittää huomiota myös kuntouttavassa suljetussa laitos­palvelussa edellä mainitun erityisen huolenpidon jakson tapaan.

Lapsiasia­valtuutettu näkee, että kyseisen palvelun kohderyhmän määrittely vaatii selkiyttämistä sekä suhteessa erityisen huolenpidon jaksoon että omana palvelunaan.

Ala­ikäisten tutkinta­vankien ja vankien sijoittaminen lastensuojelu­laitokseen

Lapsiasiavaltuutettu on aiemmissa kannan­otoissaan puoltanut sitä, että alaikäisiä vankeja sijoitetaan vankilan ulkopuolelle. Tällä hetkellä tutkinta­vankeudessa olevat tai vankeus­rangaistusta suorittavat lapset sijoitetaan käytännössä lähes poikkeuksetta suljettuun vankilaan. Lapsiasia­valtuutettu on edellyttänyt oikeus­ministeriölle ja eduskunnan laki­valiokunnalle antamissaan lausunnoissa vankeus­lakiin ja tutkintavankeus­lakiin ehdotetuista muutoksista (HE 53/2025 vp), että lasten avolaitos­sijoitusten mahdollisuutta selvitetään ja alaikäisten vankien lastensuojelu­laitoksiin sijoittamisen sääntöjä selkeytetään. [10]

Oikeusministeriö on siirtänyt alaikäisten vankien lastensuojelu­laitoksiin sijoittamiseen tehtävät tarkennukset käsiteltäväksi vankeuslain kehittämis­hankkeen jatko­valmistelussa (HE 53/2025 vp, s. 5, 40). Lapsiasia­valtuutettu ymmärtää, että vankilan ulkopuolelle sijoitettavia alaikäisiä vankeja koskevat kysymykset eivät ole nyt ehdotettujen muutosten keskiössä, mutta edellyttää, että jatko­valmistelussa alaikäisten vankien sijoittamista lastensuojelu­laitoksiin koskevaa sääntelyä valmistellaan tiiviissä yhteistyössä sosiaali- ja terveys­ministeriön ja oikeus­ministeriön kesken.

Lapsiasiavaltuutettu lausuu seuraavaa nyt käsillä olevasta hallituksen esitysluonnoksen ehdotuksista ja sen vaikutuksista alaikäisten vankien sijoittamiseen lastensuojelu­laitoksiin.

Hallituksen esitysluonnoksen muotoilut antavat kuvan, että kuntouttavaan suljettuun laitospalveluun ei voida sijoittaa rikosvastuu­ikärajan ylittäneitä henkilöitä. Jo esityksen tavoitteissa lähdetään siitä, että ”uudella kuntouttavalla suljetulla laitos­palvelulla mahdollistetaan lisäkeinoja alle rikosvastuu­iän olevien lasten rikos­kierteiden katkaisuun” (esityksen pää­asiallinen sisältö) ja perusteluissa todetaan, että ”laitospalveluun voitaisiin sijoittaa vakavaa väkivaltaa tai muita rikollisia tekoja tehneitä alaikäisiä” (s. 48). Rikollisilla teoilla myös viitataan yleensä alle rikosvastuu­ikäisen tekemiin tekoihin (esitutkinta­laki 805/2011, 3 luku 5 §). Esitys­luonnoksessa ei säädös­tasolla kuitenkaan rajoiteta iän perusteella sitä, kuka voidaan sijoittaa kuntouttavaan suljettuun laitos­palveluun.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että joissain tapauksissa kuntouttava suljettu laitos­palvelu voisi olla alaikäiselle rikosvastuu­iän ylittäneelle lapselle suljettua vankilaa parempi paikka rangaistuksen suorittamiseen. Näin ollen jatko­valmistelussa tulisi lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan harkita uudelleen niitä muotoiluja, joita pykälä­tekstin tasolla (49 a §: ”lapsi, joka käyttää vakavaa väkivaltaa tai tekee muita rikollisia tekoja”) ja esityksen perusteluissa (esim. s. 89: ”lapsen sijoittaminen palveluun edellyttäisi aina lastensuojelu­lain mukaista päätöksen­tekoa”) käytetään, jotta alaikäisten vankien sijoituksia kuntouttavaan suljettuun laitos­palveluun ei kategorisesti poissuljeta. Mikäli viittaukset rikolliseen tekoon sijoitus­perusteena estävät sen, että myös rikosvastuu­iän ylittäneitä, joko rikoksesta rangaistukseen tuomittuja tai muita voitaisiin sijoittaa kuntouttavaan suljettuun laitos­palveluun, lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan 49 a § ja sen säännös­kohtaiset perustelut olisi tarpeen muotoilla uudelleen.

Edellä todetun lisäksi lapsiasia­valtuutettu korostaa, että alaikäisiä vankeja tulisi voida sijoittaa myös muihin lastensuojelu­laitoksiin kuin kuntouttaviin suljettuihin laitos­palveluihin. Sijoittamis­päätöksen tulisi olla aina lapsen edun mukainen.

Hatkassa olevan nuoren kiinni­otto ja kiinni­pitäminen

Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että sääntelyä tarkennetaan koskien sijoitus­paikastaan luvattomasti poistuneita lapsia. On perusteltua, että ehdotettavassa sääntelyssä huomioidaan myös perhehoidosta tapahtuva nk. hatkaaminen. Lisäksi lapsiasia­valtuutettu pitää tervetulleina lapsen kiinni­ottamista ja sijoitus­paikkaan palauttamista koskevia muutos­ehdotuksia.

Se, että lapsen luvatonta poistumista sijoitus­paikasta voitaisiin jatkossa pyrkiä estämään kiinni­pitämällä (68 a §) ja että lapsesta voidaan pitää lyhyt­aikaisesti kiinni hänen saattamisekseen kuljetukseen käytettävään kulku­välineeseen (69 b §), tehostaa lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan viran­omaisten toiminta­mahdollisuuksia lapsen suojelu­tehtävässä. Lapsiasia­valtuutettu pitää perus­oikeuksien toteutumisen kannalta perusteltuna, että kiinnipito-oikeus on selkeästi sidottu konkreettisiin poistumisen­estämis- tai kulku­välineeseen siirto­tilanteisiin ja että näistä tilanteista on säädetty tarkka­rajaisesti.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että jatko­valmistelussa olisi syytä pohtia vielä niitä tilanteita, joissa lapsi estämis­yrityksistä huolimatta pääsee poistumaan lastensuojelu­laitoksen alueelta ja jää sen välittömään läheisyyteen syystä tai toisesta. Koska nyt ehdotetussa sääntelyssä kiinnipito­toimenpiteen tarkoituksena lastensuojelu­laitoksen alueen ulkopuolella täytyy olla siirtäminen kuljetus­välineeseen, ei se mahdollista sitä, että lapsi voitaisiin esimerkiksi taluttamalla siirtää lastensuojelu­laitokseen, vaikka hänet tavoitettaisiin vielä laitoksen välittömästä läheisyydestä.

Sääntelyn selkeästä kieliasusta lapsiasia­valtuutettu toteaa, että ehdotetun 69 a §:n muotoilua voisi muuttaa kieleltään selkeämmäksi nyt ehdotetusta ”edellä 1 momentissa tarkoitetun lapsen palauttamisesta ratkaisee 13 b §:ssä tarkoitettu lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tai hänen ollessa estynyt muu toimivaltainen sosiaalihuollon viranhaltija.”

Lapsiasiavaltuutettu kiittää sosiaali- ja terveys­ministeriötä tutustumisesta laatimaansa analyysiin lastensuojelun sijaishuollosta luvatta poistuneiden lasten kysely­tutkimuksesta ja siihen viittaamisesta esitys­luonnoksessa, mutta muistuttaa, että toisin kuin esitys­luonnoksessa annetaan ymmärtää (s. 11), päihteet eivät ole lasten itsensä kertoman perusteella merkittävä vetotekijä hatkaamiselle. Sen sijaan lasten vastauksista on pääteltävissä, että sosiaaliset suhteet ovat voimakkaassa roolissa hatkaamisen motivaationa. [11] Onkin myönteistä, että nyt käsillä olevassa esitys­luonnoksessa on tunnistettu sen tärkeys, että lapsi voi tehokkaasti pitää yhteyttä perheeseen ja läheisiin myös sijoituksen aikana (esim. s. 26, 49, 67, 134–135). Lapsiasia­valtuutettu pitää erittäin tärkeänä, että myös käytännön työssä tunnistetaan sijais­huoltopaikan ulkopuolisten vertais­suhteiden ylläpitämisen tärkeys.

Laki Valtion lastensuojelu­laitoksesta ja sen yhteydessä toimivasta koulusta

Laista valtion lastensuojelu­laitoksesta ja sen yhteydessä toimivasta koulusta tehty esitys vaikuttaa lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan perustellulta ja selkeyttää laitoksen tehtävää, organisaatiota ja johtamisen rakenteita.

Esitys­luonnoksessa ehdotetaan, että vankilan perheosasto siirtyisi Valtion lastensuojelu­laitoksen tuottamis­vastuulle ja siten nousisi viranomais­toiminnaksi ja virka­vastuun piiriin. Tämä voi parhaimmillaan tehostaa ja parantaa toimintaa, mutta lapsiasia­valtuutettu painottaa, että perheosaston toimintaan on varattava riittävästi resursseja ja hyödynnettävä asian­mukaisella tavalla tähän asti kertynyt tärkeä kokemus ja osaaminen vankilan perhe­osaston toiminnasta.

Jyväskylässä 17.6.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi

Sonja Vahtera, juristi

Katja Mettinen, ylitarkastaja